Kirjoittaja Forte » 21 Loka 2015, 11:36
Rimedur tiesi, ettei hän ollut näkymätön, ei sinne päinkään, mutta hän pysyi melko hyvin piilossa, jos pysyi paikoillaan. Eri asia sitten oli, mahtaisiko Ryus haistaa hänet. Toivoa saattoi, että iso puolilohikäärme olisi enemmän keskittynyt pakenemaan kuin etsimään saalistajaansa. Ainakin Rimedurin piti vielä etsiä hänet. Ryusin kuuli, ja osittain hänet myös näki, mutta nyt piti enää päästä lähemmäs huomaamattomasti, mikä ei ehkä olisi ihan niin helppoa, kuin pelkkä jäljittäminen. Rimedur tasapainotteli kulkua hännällään, ja liikkui nyt hitaammin ja varovaisemmin, etsien hyvää kohtaa asettaa kätensä tai jalkansa, ettei päästäisi pienintäkään ääntä. Pikku hiljaa Ryusin hahmo näkyi selkeämmin, ja Rimedur pysähtyi tarkkailemaan tilannetta uudelleen.
Mutta hänellä tulisi kiire hyökkäyksensä kanssa. Ryus katsoi välillä puita, mikä oli järkevää. Oletettavasti hän oli oppinut Rimedurin tekniikan, joten puoliverisen piti olla erityisen tarkkana. Sitä paitsi, Ryus oli nähtävästi levähtänyt tarpeeksi, ja oli aikeissa jatkaa matkaa. Rimedurin oli nopeasti päätettävä, mitä hän oikein tekisi, sillä Ryus mitä luultavimmin huomaisi hänet pian joka tapauksessa. Rimedur oli niin lähellä, ettei nyt auttanut muu kuin hyökätä tai luovuttaa. Joten sen enempää miettimättä, Rimedur loikkasi pitkällä loikalla oksaltaan kohti Ryusia. Hän tähtäsi aina selkään, jotta voisi joko kaataa saaliin, tai sitten kiertää raajansa sen ympärille ja purra kaulan sivusta. Kaikki tosin riippui siitä, osuisiko Rimedur Ryusiin ollenkaan.