Kirjoittaja Forte » 12 Loka 2015, 20:33
Rimedur tunsi olonsa vähän kiusaantuneeksi. Ei Ryusin, vaan lähinnä ihan oman itensä, takia. Hän tiesi olevansa huono ilmaisemaan sosiaalista puoltaan aika-ajoin, ja se johti yleensä väärinkäsityksiin. Rimedur kieltämättä vähän kadehti aina niitä, jotka osasivat olla niin helposti muiden kanssa. Niitä, joihin ympäristöllä ei tuntunut olevan mitään negatiivista vaikutusta, jotka saattoivat olla omia itsejään tilanteessa kuin tilanteessa. Oletettavasti Rimedur ehkä oppisi siihen vielä, kunhan eläisi tarpeeksi pitkään haltioiden parissa. Mutta oli miten oli, edes Rimedur, kuten varmaan ei kukaan mukaan, ei mielellään viettänyt aikaa sellaisten parissa, joiden seurassa ei tuntenut oloaan mukavaksi ja turvalliseksi. Ryus vaikutti luotettavalta ja ystävälliseltä, ja hänessä oli jotain hyvin rentouttavaa, jopa näin lyhyen kohtaamisen jälkeen. Kenties se oli samanlaisuus erilaisuudessa, ja aistimus siitä, että ainakin toinen heidän molempien verestään tuli joltain ei-niin-sosiaalisesti-hyväksyttävältä-olennolta.
No, ainakaan kummallakaan ei vaikuttanut olevan erityisen kiire mihinkään. Rimedur hymähti vähän.
"Kuin myös. Määritän itse työaikani, joten minulla ei ole esteitä, ellen tee niitä."
Rimedur kallisti vähän päätään, Ryusin puhuessa sosiaalisuuden hankaluudesta, ja pohti hetken aikaa vastaustaan. Hän nyökkäsi uuden ystävänsä sanoille.
"Ymmärrän hyvin, jaan sen tuntemuksen kanssasi."
Rimedur kuitenkin hymyili vähän rohkaisevasti Ryusille.
"No, en tiedä, miltä sosiaalisuudessa paras näyttää tai kuulostaa, mutta kyllä sinä olet ainakin hyvä. Jos et paras, niin hyvä."
Rimedur ei ollut varma, saattoiko sosiaalisia taitoja oppia samalla tavalla, mitä muita taitoja, mutta tähän asti kaiketi he molemmat olivat pärjänneet suhteellisen hyvin.
"Mielessä? No..en osaa heti sanoa mitään. Vietän niin vähän aikaa muiden kuin veljieni kanssa, etten ole koskaan edes oikein pohtinut, mitä ystävän kanssa voisi tehdä verrattuna heihin."