Wrong target

[Janni]

Ryus kuunteli Rimedurin vastausta. Verenperinnöstä toisen puoliverisyys tietenkin oli lähtöisin, sekä osasi toinen taikojakin. Lisko katsahti Rimedurin kättä, tuon demonstroidessa mitä tarkoittai taijoilla. Sormenpäistä työntyi esiin terävät kynnet kuin kissalla. Se sai puolilohikäärmeen kalistamaan pääntä kummastelevan eläimen lailla. Ryus nosti omaa kättänsäkin ylös, vertaillen omia teräviä kynsiään Rimedurin kynsiin. Hänen eivät olleet sisään vedettävät, ne olivat paksut ja aina esillä.
"Käytännölliset." Ryus kommentoi, ehkä hieman kateelliseen sävyyn. Hän kun aina joitui varomaan kynsiään muiden seurassa tai kun käsitteli jotain herkästi rikkoutuvaa. Puolilohikäärmeen kynnet olivat suunniteltu luontoon, ei kylä elämään.

"Käytätkö niitä usein?" Lisko kysyi silkasta mielenkiinnosta, tuijottaen edelleen toisen kynsiä, mutta muisti yllättäen, että toinen oli hoitanut jo hänen haavansa. "A-Ah...niin haava. Kiitos." Ryus kiirehti sanomaan.

[Forte]

Yleensä Rimedurin kynnet, vaikka ne eivät erityisen pitkät olleetkaan, herättivät muissa epäluuloja. Ehkä se oli juuri sisäänvedettävyys, se kai vaikutti epäluonnolliselta. Tai ainakin epä-haltiamaiselta. Haltiat olivat kauniita olentoja, mutta Rimedur muistutti enemmän isoa kissaa. Mutta Ryus vaikutti olevan utelias ja vertasi oman kätensä kynsiä Rimedurin kynsiin. Yleensä Rimeduria häiritsi jokseenkin vertailu, koska hänestä tuntui, että hänen ulkonäköön ja kykyihin liittyvät asiat olivat jonkinlainen virhe, ja haltiat vertasivat, mitä heillä oli paremmin kuin hänellä. Ryusin vertailu oli erilaista, enemmän vain uteliasta huomioiden tekemistä. Tietty eläinmäisyys taisi olla heissä molemmissa. Rimedur silmäili myös Ryusin kynsiä. Ne näyttivät voimakkailta.
"No, ovat ne ihan hyödyllisiä. Mutta joudun teroittamaan niitä, koska kynsien kasvu ei koskaan lakkaa."
Ei tosiaan ollut mitään maksimimittaa, mihin hänen kyntensä voisivat yltää. Mutta koska ne olivat kaarevat, liian pitkinä ne alkaisivat kasvaa sisään päin ja rikkoisivat Rimedurin sormet.

Rimedur hymyili ja nyökkäsi vähän, Ryusin kiittäessä haavan putsaamisesta.
"Se oli vähintä mitä voin tehdä. Ja mitä kysymykseesi tulee, niin en käytä niitä niin usein mitä pystyisin. Sivistynyt elämäntapa ei oikein suosi kykyjäni, mutta voin näyttää."
Rimedur vetäytyi lähimmän puun luokse, jonka runko ja oksisto olivat tarpeeksi paksut, ja hyppäsi kiinni runkoon. Kaarna rapisi hieman, Rimedurin kiivetessä ketterästi ja vaivatta kuin orava pelkkää suoraa runkoa pitkin ensimmäiselle oksalle.
"Osaatko sinä kiivetä? Tai jos kerta sinussa virtaa lohikäärmeen verta, osaatko lentää? Tai syökseä tulta? Se vasta upea taito olisikin."

[Janni]

Ryus sai vastauksen kysymykseensä. Rimedur ei elämäntapojensa takia pahemmin kynsiään käyttänyt, mutta huolettomasti tuo kiipesi kynsiään käyttäen puunrukoa pitkin ylös. Oli yllättävää kuinka vahvat toisen kynnet loppujen lopuksi olivat, esitys sai liskonkin ilmeen yllättyneeksi.
Ryus asteli puun juurelle, katsellen toista puunoksalla. Rimedur uteli osasiko Ryus kiivetä tai osasiko hän tehdä mitä lohikäärmeet yleensä tekivät. Se sai liskon ilmeen hieman laskemaan. "Ei minulla ole edes siipiä... Enkä osaa tuottaa tulta. Olen enemmän ihminen liskon asussa." Puolilohikäärme kertoi apeana ja selvästi olisi tahtonut olla kuin täysi verinen lohikäärme. "Enkä... Enkä ole koskaan kiivennyt puuhun." Lisko vielä myönsi epävarmana ja loppujen lopuksi olihan se ymmärrettävää, kun otti tämän koon huomioon.

[Forte]

Oksa, jolla Rimedur oli, ei ollut kovin korkealla. Ehkä neljä, viisi metriä maasta korkeintaan. Mikäli Ryus halusi kiivetä hänen kanssaan, matka ei olisi pitkä. Rimedur käänsi hämmästyneenä päätään, ja katui saman tien kysymäänsä. Ryus näytti pahoittaneen mielensä hänen utelustaan. Rimedur punastui, vaikkei se hänen kasvoiltaan näkynyt, ja aluksi Rimedur ajatteli pyytää anteeksi. Mutta hän olikin hiljaa. Nimittäin jos hän nyt pyytäisi anteeksi, sehän voisi vain pahentaa tilannetta. Oli parempi keskittyä hyviin puoliin, ettei Ryusin tarvitsisi tuntea pahaa mieltä siitä, ettei osannut lentää tai syöstä tulta.
"No, jos syöksisit tulta tai lentäisin, olisin kai pelästynyt ja juossut karkuun ja emme olisi alkaneet jutella. Kenties sinulla on jotain muita kykyjä, joita ei ihmisillä tai lohikäärmeellä ole, vaan ainoastaan sinulla."
Rimedur hymyili rohkaisevasti. Hän tiesi täsmälleen miltä tuntui olla puoliverinen, ei oikein kumpaakaan ja molempien kansojen ulkopuolella. Saattoi kestää kauan löytää itsensä ja kykynsä, eikä Rimedur tuntenut vielä edes omiaan.

Rimedur hyppäsi alas oksalta, Ryusin eteen, ja tarkkaili hänen kynsiään taas.
"Et ole kiivennyt? Voisit kokeilla, tämä on hyvärunkoinen puu, johon saa helposti kynnet kiinni. Kenties pidät siitä."
Rimedur näytti uudelleen mallia, kiiveten nyt hieman hitaammin, mikäli Ryus halusi nähdä paremmin tekniikan.

[Janni]

Rimedur yritti piristää Ryusia, ehkä liskolla oli jotain muuta mitä ihmisillä ja lohikäärmeillä ei ollut. Ei puolilohikäärme ollut oikein varma siitä. "Olen kyllä voimakkampi kuin ihmiset yleensä, mutta en silti vedä vertoja lohikäärmeelle." Ryus totesi, seuraten katseellaan kuinka toinen laskeutui alas puusta.
Rimedur kehotti liskoa kokeilemaan puuhun kiipeämistä. Se sai tämän vilkaisemaan edessä olevaa puuta. Hän kyllä tiesi itse jo ennestään jotain puista, koska oli työskennellyt silloin tälöin kylän puumiesten apuna, mutta hänen tarkoituksensa aina oli ollut kaataa puita.
Rimedur päätti näyttää mallia, se näytti helpolta. Hetken Ryus epäröi, ennen kuin vei kyntensä puunrunkoa vasten ja yritti löytää otetta. Kynnet upposivat kaarnaan ja liskon vetäessä itseään ylös, jätti kynnet jälkeensä pitkät viillot. Jalkojenkin kynnet tulivat avuksi. Ryus kurkotti kädellään ensimmäistä oksaa kohti, johon tarttui. "En tiedä kestääkö oksa painoani." Lisko totesi, uskaltamatta vetää itseään sen ylemmäs.

[Forte]

Rimedur oli pahoillaan, että Ryus vertasi itseään lohikäärmeisiin. Toki, hän oli itse tehnyt samaa ja verrannut lähinnä hartioihin, mutta lopulta siitä oli päästävä yli ja eteenpäin. Ei kukaan voinut olla muuta mitä oli, ja piti löytää omat vahvuutensa itsestään. Oli vain vaikea sanoa mitään, kun ei tuntenut Ryusin kykyjä sen kummemmin. Mutta ainakin hän osasi kiivetä. Rimedur hymyili rohkaisevasti.
"Kenties lohikäärmeet ovat liian suuria ja painavia kiipeämään yhtä hyvin."
Puoliverinen yritti löytää tilanteen hyvät puolet ja Ryusin vahvuudet.

Kun Ryus kiipesi lähemmäs oksaa, Rimedur ojensi varmuuden vuoksi kättään, mikäli Ryus halusi apua.
"Älä huoli. Tämä oksa on tarpeeksi paksu kannattelemaan vaikka lauman hevosia."
Rimedur rohkaisi. Ei heillä hätää olisi tällä oksalla. Se oli kyllä tukeva.
"Ja ainakin olet hyvää seuraa. En tiedä, olisiko tavallinen lohikäärme yhtä mukava."

[Janni]

Rimedur kuulosti todella positiiviselta persoonalta, etsien jokaisesta asiasta jotain hyvää. Se lohdutti ehkä hieman Ryusin mieltä.
Koko puu piti hiljaista natisevaa ääntä, mutta tuntui kestävän Ryusin painoa hyvin. Toinenkin vakuutteli oksan pitävän liskon painoa hyvin. Puolilohikäärme vilkaisi vielä varmuuden vuoksi alas, varmistaen kuinka korkealta putoaisi, jos jotain kävisi huonosti. Ryus veti itsensä oksalle hieman kömpelösti, mutta pääsi oksalle siitäkin huolimatta. Se piti samaa natisevaa ääntä, mutta ei tuntunut olevat katkeamispisteessä ainakaan vielä.

"Kiiepiletkö puihin usein?" Lisko kysyi siirtäen katseensä metsämaisemasti Rimeduriin. Eläinten maailmassa puuhun kiipeäminen oli saaliseläinten puuhaa ja Ryus käsitti itsensä enemmän saalistajaksi, joten näin puussa kiikkuminen tuntui oudolta.

[Forte]

Vaikka he eivät olleet erityisen korkealla, oli mukavaa nähdä maailmaa vähän edes korkeammalta. Rimedurille puussa oleminen ei ollut ongelma millään tavalla. Hänen koko kehonsa oli kuin tehty kiipeäminen, eikä hänelle tullut korkean paikan kammoa. Jotenkin sitä oli myös oppinut kuuntelemaan ja tuntemaan, mitkä oksat olivat kestäviä. Rimedur katsoi Ryusia, joka kiipesi hänen vierelleen oksalle ja kysyi hänen kiipeilyharrasruksestaan.
"Niin usein kuin pystyn. Kenties toinen vanhemmistani oli jonkinlainen kissademoni. Vaikea sanoa, kun en ole tavannut. Mutta viihdyn puissa joka tapauksessa."
Rimedur nousi hetkeksi seisomaan oksalla ja katsoi ylemmäs, pohtien, jatkaisiko matkaa ylemmäs. Olisihan se hauskaa, mutta Ryus ei välttämättä ollut niin innokas ajatuksesta, joten Rimedur istui takaisin alas hänen vierelleen.
"Mitä sinä teet mieluiten sitten?"
Rimedur mittaili Ryusia katseellaan ja yritti arvioida, mitä hän oikein mahtoi tehdä vapaa-ajallaan. Jos siis Ryusilla oli erikseen vapaa-aikaa? Kenties hänellä oli työ tai perhe?
"Jos et pahastu kysymyksestä, miten elät? Onko sinulla töitä, tai perhettä?"
Rimedur lisäsi toisen kysymyksen melkein saman tien perään.

[Janni]

Ryus ei liikahtanut paikaltaan juuri lainkaan, siinä Rimeduria kuunnellessaan. Toisen vastauksesta ja muutenkin niin sulavasta liikumisesta puussa, oli selvää että toinen oli miltei luotu puuhun. Puoliverinen uteli vielä mitä lisko teki mieluiten. Ryusilla ei ollut vastausta samantien, sitä oli pohdittava. Mitä hän teki mieluiten? "Oleskelen omillani... En oikein pidä väenpaljoudesta, joten kuljen metsissä ja Mor vuorten rinteillä." Tämä lopulta vastasi pohdiskelunsa jälkeen.

Rimedur esitti pari kysymystä lisää, jotka eivät liskon mieltä pahastuttaneet. "Asun äitini kanssa kylässä nimeltä Emem. Olen saanut lohikäärmeen vereni häneltä... Työskentelen silloin tällöin kylä metsureiden apuna tai muussa työssä joka vaatii raakaavoimaa. Emme oikeastaan tarvitsisi rahaa elämiseen, mutta koska asumme sellaisessa yhteisössä... rahaa tarvitsee kaikkeen." Ryus selitti. "Sinä varmaan pärjäät hyvin kaksijalkaisten keskuudessa? Et ole niin eläin niin kuin minä."

[Forte]

Keskustelu tuntui mukavalta ja sujuvalta Ryusin kanssa, hän vaikutti avoimelta eikä pahastunut mistään aiheesta sen suuremmin. Rimedurille kieltämättä oli mukava olla hänen seurassaan.
"Viihdyn myös luonnon keskellä, jos vain saan tilaisuuden siihen."
Rimedur vastasi, ja nojasi puun paksuun runkoon, kuunnellen uteliaana Ryusia. Hänen kertomansa kuulosti mielenkiintoiselta, mutta Rimedur ei voinut sanoa tuntevansa kaikkia paikkoja.
"Emem? Se ei ihan heti kuulosta tutulta. Mutta voisin mielelläni käydä katsomassa paikkoja."
Rimedur kyllä haluaisi matkustaa enemmän, mutta hän oli niin ujo ja arasteli yksin lähtemistä mihinkään sen pidemmälle, mitä oli pakko.

Ryusin kommenttiin Rimedur naurahti hyväntuulisena.
"No, pärjään kyllä, mutta muut eivät välttämättä pärjää minun kanssani. Ulkonäköni aiheuttaa vähän pelkoa muiden keskuudessa. Ja oletettavasti olen ihan yhtä paljon eläin, kuin sinäkin."
Rimedur hymyili rohkaisevasti.

[Janni]

"Emem sijaitsee Mor vuoren lähistöllä, me kun ruukasimme asua vuorella, niin kuin monet lohikäärmeet." Ryus selitti Rimedurin pohdintaan, huomaamatta vielä itse kuinka sujuvasti keskusteli tämän vieraan kanssa, jonka oli hetki sitten tavannut. Ehkä se oli hyvä niin, lisko olisi muuten hermostunut ja pelännyt että oliko hän liian tuttavallinen tai tungetteleva.
Toisen vastaus kuulosti todella tutulta. "Ai sinuakin pelätään." Ryus totesi, hänestä toinen ei niin pelottavalta näyttänyt, mutta se saattoi johtua lohikäärme verestä, niillä kun ei ollut syytä pelätä mitään. Toki oli Rimedur erikoinen näky ja hän kyllä ymmärsi miksi joku saattaisi pelätä tuota, siinä missä häntäkin.

"Um... Kuinka täältä pääsee alas?" Puolilohikäärme kysyi, laskettuaan katseensa alas. Kyllä hän oli vuoren rinteitä pitkin kiivennyt ylös ja alas, mutta puu oli aivan erilaista materiaalia, sekä se oli todella paljon kapeampi kuin leveä vuoren rinne.

[Forte]

Kenties Emem olisi sellainen paikka, missä Rimedur voisi nähdä itsensä käyvän joskus. Jos kerta Ryus oli sieltä kotoisin, ehkäpä siellä oli muita hänen ja Rimedurin kaltaisia olentoja. Sellaisia, joiden veressä saattoi olla muutama pisara jotain erikoisempaa rotua. Ajatus kuulosti kiehtovalta, varsinkin, kun Rimedur tiesi niin vähän itsestään. Oli niin sääli olla se, jota pelättiin ja ilman mitään syytä. Kenties Ryus ymmärsi häntä.
"Pelätään kyllä. Mutta en syytä heitä. En tiedä edes itse itsestäni mitään, joten miten kukaan muukaan voisi? Veljeni aina sanovat, että olen kaikesta huolimatta hyvä ja lempeäluonteinen, ja yritän elää sen mukaan."
Rimedur kertoi, katsoessaan jonnekin kaukaisuuteen. Tietysti, hänellä saattoi olla synkkiä puolia, mutta ainakaan ne eivät olleet vielä tulleet esille.

Ryus halusi näemmä lopulta alas puusta. Rimedur ei ollut edes huomannut, miten pitkään he olivat siellä olleet.
"Voit joko hypätä, jos uskallat. Tai yrittää laskeutua runkoa pitkin."
Rimedur yritti parhaansa mukaan näyttää laskeutumistyylin. Hän tarttui rungosta kiinni, kuten kiivetessä, ja varovasti laskeutui kynsiään käyttäen ja jarruttaen matkaa jaloillaan.
"No, nyt kun olemme kiipeilleet puussa, voimme tehdä jotain, mitä sinä haluat."
Rimedur ehdotti, päästyään alas.

[Janni]

Ryus ei ollut aivan varma, mitä toinen tarkoitti sillä, ettei tiennyt itsestään mitään. Oliko toinen menettänyt muistinsa vai eikö tuo tiennyt vanhemmistaan mitään? Sitä lisko ei ainakaan ehtinyt kysymään vielä, kun nyt puusta täytyisi alas päästä. Rimedur ehdotti kyppäämistä, mutta näytti vielä oman tyylinsä tulla alas. Ryus päätti kokeilla toisen tyyliä, mutta se osoittautui melkein samakasi, kuin tämä olisi hypännyt alas. Puolilohikäärme liukui puunrunkoa pitkin alas, jättäen jälkeensä pitkän viillot kynsillään. Jalat tömähtivät maahan yhtä kovaa kuin hän olisi hypännyt. Normaali ihminen varmasti olisi murtanut paikkoja, mutta moinen ei näyttänyt satuttavan Ryusia olenkaan.

Lisko katseli hetken jättämiään jälkiä, vilkaisten sitten Rimeduriin, joka tahtoi viettää aikaa hänen kanssaan. "Tehdä jotain?" Ryus toisti, ujous tuintui palaavan tämän äänensävyyn. "Miksi sinä minun seurassani haluaisit tuhlata aikaasi?" Lisko kysyi raapien niskaansa vaivaantuneesti. "En minä sillä ettenkö haluaisi." Tämä kuitenkin lisäsi kiireesti.

[Forte]

Rimedur hymähti vähän, mutta peitti kädellään mahdollista naurua, Ryusin liukuessa puunrunkoa pitkin alas. Liskomies jätti syvät uurteet kaarnaan, mutta jokaisella tosiaan oli oma tyylinsä, joten kävihän se noinkin. Tärkeintä oli, ettei itseään sattunut, ja nähtävästi Ryus oli aivan kunnossa. Mutta nyt kun he olivat tulleet alas puusta, Rimedur oli mennyt ehdottamaan jotain muuta tekemistä. Ryusin vastaus ei ehkä ollut ihan sitä, mitä Rimedur oli odottanut, ja hetken aikaa hän katui koko kysymystään. Hän ei ollut edes tullut ajatelleeksi sitä vaihtoehtoa, että Ryusilla oli omia asioitaan ja nyt kun nuolen aiheuttama dilemma oli hoidettu, ei mikään pidätellyt heitä enää toistensa seurassa. Rimedur oli vain viihtynyt itse niin hyvin, ettei ollut olettanutkaan jatkavansa matkaa. Ja nähtävästi hän oli alitajuisesti olettanut samaa Ryusilta.

Aluksi tosiaan Rimedur oli aikeissa pyytää anteeksi ja vain toivottaa hyvät päivänjatkot ja jatkaa matkaa, mutta Ryus lisäsi lauseensa perään, ettei häntä haittaisi viettää enemmän aikaa yhdessä. Se sentään kevensi mieltä, ja Rimedur uskaltautui hymyilemään vähän ujona.
"En koe tuhlaavani aikaani, seurassasi on hyvin mukavaa. En vain..no..en vain kaiketi tullut ajatelleeksi, että sinulla varmaan on parempaakin tekemistä."
Rimedur naurahti hieman hermostuneesti ja raapi vähän toista käsivarttaan nolona.
"Mutta, tosiaan, en halua olla vaivaksi, mikäli sinulla on jotain tärkeää. Ajattelin vain.."
Rimedur oli hetken hiljaa, pohtien sanojaan ja sitä, miten ilmaisi aatoksensa.
"Ajattelin vain, että jos sinulle kelpaa seura, tai siis lähinnä minun seura, niin en ole kiireinen."

[Janni]

Ryus oli sanomallaa tehnyt sen vaikutelman mitä oli pelännyt, ei hän ollut tarkoittanut, ettei haluaisi viettää toisen kanssa aikaa. Se vain häntä ihmetytti, että toinen ylipäätään tahtoi viettää aikaa hänen kanssaan. Ottaen huomioon, että he olivat tavanneet hetki sitten.
"Ei minulla mitään tärkeää ole tekeillä... Olen muutenkin vain huvikseni täällä." Lisko yritti selittää.
"Joten, ei minulla mitään esteitä ole, jos sinä tosiaan tahdot olla seurassani."
"Oliko sinulla jotain mielessä? Minä kun en ole paras... seuran vietossa... On niin vaikeaa olla sosiaalinen." Ryus kertoi.
"En kuitenkaan tarkoita, että se olisi inhottavaa... En vain ole paras siinä... ymmärrätkö?"