Kirjoittaja Forte » 18 Loka 2015, 15:16
Koska Rimedur oli luovuttanut, hän oletti Ryusin päästävän irti ja he voisivat ehkä pelata toisen erän, sillä peli oli kieltämättä ollut hauskaa ja jännittävää. Rimedur meinasi kysyä, pääsisikö hän jo alas, kun havahtui Ryusin silmiin. Ne näyttivät villeiltä, ja Ryusin kynnet olivat vaarallisen lähellä Rimedurin herkkää kylkeä. Nopea, paniikinomainen tunne kävi läpi puoliverisen kehon. Oliko peli mennyt liian rajuksi, ja Ryus aikoi todella satuttaa häntä? Täytyisikö Rimedurin todella satuttaa uutta ystäväänsä, jotta pääsisi pakoon?
"Ryus..!"
Rimedur huudahti puolilohikäärmeen nimeä, yrittäen saada hänet taas järkiinsä.
Oli se sitten Rimedurin ääni tai ihan jokin muu, puoliverinen huomasi hänen katseensa muuttuvan. Kynnet pysähtyivät, vaikka olivat edelleen pelottavan lähellä kyljen ihoa, ja koko Ryusin olemus näytti muuttuvan. Ihan kuin hän olisi pelästynyt omaa käytöstään. Heti, kun Rimedur tunsi taas maata jalkojensa alla, tämä loikkasi kauemmas puolilohikäärmeestä. Kynnet olivat taas paljastuneet, ja koko puoliverisen keho viestitti puolustautumisesta ja varautuneisuudesta. Hän katsoi hiljaisena Ryusia. Rimedurin ajatukset olivat ristiriitaiset, ja hän halusi hetken koota niitä, ennen kuin tekisi johtopäätöksiä tai sanoisi mitään. Ryus pyysi häneltä anteeksi käytöstään, ainakin yritti, ja vaikutti oikeasti katuvalta.
"Sinä tosiaan meinasit satuttaa minua, etkö meinannutkin..?"
Rimedur kysyi varovasti, vetäen samalla kyntensä takaisin sisään. Kysymys oli aika pitkälti retorinen, Rimedur oli tosiaan hetken pelännyt henkensä puolesta, mutta nähdessään Ryusin nyt puolestaan pelokkaana teostaan, Rimedur tuli hieman lähemmäs, kädenmitan päähän Ryusista.
"Mitä oikein päässäsi liikkui?"
Se ei ollut ilkeä, pilkallinen lause, vaan aito, utelias kysymys. Rimedur halusi tietää, mistä oikein oli kyse.