"Ehkä, ehkä et", nainen virnisti toisen sanoille kurottaen tumppaamaan sätkän kuppiin varmistaen ettei se jäänyt kytemään. Eihän sitä halunnut koko paikkaa polttaa. Ylva suoristi selkänsä ja laski kätensä takaisin toisen rinnalle ja silmät hakeutuivat miehen kasvoihin. "Joten ajattelit kerätä rahaa tyhjentämällä saaliisi taskut kun tuo on jättänyt tämän elämän", nainen jatkoi sävyrikasta puheluaan samalla kun tuon kädet leikkivät miehen iholla lähinnä rinnan ja kaulan, sekä kasvojen tietämillä. "..ja uskot ettei se herätä huomiota?" nainen kysäisi kohottaen hieman kulmaansa ja kallisti päätään. Tummaverikkö kumartui hieman lähemmäs miehen kasvoja. "Enemmän saisit rahaa, jos tappaisit jonkun joka halutaan hengiltä", murhaajatar huomautti tuike silmissään ja painoi otsansa toisen otsaa vasten. "Sinun täytyy osata pelata peliä ovelasti, jos haluat välttää tulemasta saalistajasta saaliiksi", nainen puhui käännellen hieman päätään otsa kuitenkin enemmän tai vähemmän kiinni miehen otsassa. Kultasilmän hymy levisi virneeksi. "Minusta tuntuu... että sinulla on vielä paljon oppimista, pentu", nainen totesi pitäen kesken lauseen pienen tauon ja sanojen ohella tuon toinen käsi valui miehen rintaa pitin tuon vatsalle. Tummaverikkö siristi hieman silmiään ja katseli toista hieman arvioivasti. "Saatat jopa onnistua siinä, ajan kanssa tietysti", nainen hymähti sanojen päätteeksi eikä siitä ottanut selvää mitä kyseinen äännähdys kuvasti.
"Pikku vinkki", Ylva totesi painaen kehoaan hieman lähemmäs toista. "Valitse vihollisesi tarkkaan... ja ystäväsi tarkemmin", tummaverikkö totesi virnistäen tämän laukseen keskellä, jonka loppupuolella valutti kätensä vielä alemmas hyväilemään miehen sukukalleuksia tuike utuisen oloisissa silmissään. "Esimerkiksi", Fergus saattoi tuntea naisen lämpimän hengityksen sanojen myötä omilla huulillaan, niin lähelle tummaverikkö oli sala kavalaa kiemurrellut. "Et halua minua viholliseksi", nainen kuiskasi katsellen hetken toisen reaktiota ennen kuin painoi huulensa pehmeästi miehen huulille. Toisen torahampaat olivat kieltämättä mielenkiintoinen kokemus ja jostain syystä niiden tunteminen iholla, oli se sitten huulilla tai jossain muualla sai miellyttävät väreet kulkemaan naisen kehossa. Kukapa olisi uskonut, että oppisi itsestään vielä jotain uutta. Vaikka Ylva ei siltä näyttänyt, oli tuo jo lähemmäs satavuotias.