Wolfs || Ylva K-18

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Ylva » 08 Tammi 2016, 16:56

"Ehkä, ehkä et", nainen virnisti toisen sanoille kurottaen tumppaamaan sätkän kuppiin varmistaen ettei se jäänyt kytemään. Eihän sitä halunnut koko paikkaa polttaa. Ylva suoristi selkänsä ja laski kätensä takaisin toisen rinnalle ja silmät hakeutuivat miehen kasvoihin. "Joten ajattelit kerätä rahaa tyhjentämällä saaliisi taskut kun tuo on jättänyt tämän elämän", nainen jatkoi sävyrikasta puheluaan samalla kun tuon kädet leikkivät miehen iholla lähinnä rinnan ja kaulan, sekä kasvojen tietämillä. "..ja uskot ettei se herätä huomiota?" nainen kysäisi kohottaen hieman kulmaansa ja kallisti päätään. Tummaverikkö kumartui hieman lähemmäs miehen kasvoja. "Enemmän saisit rahaa, jos tappaisit jonkun joka halutaan hengiltä", murhaajatar huomautti tuike silmissään ja painoi otsansa toisen otsaa vasten. "Sinun täytyy osata pelata peliä ovelasti, jos haluat välttää tulemasta saalistajasta saaliiksi", nainen puhui käännellen hieman päätään otsa kuitenkin enemmän tai vähemmän kiinni miehen otsassa. Kultasilmän hymy levisi virneeksi. "Minusta tuntuu... että sinulla on vielä paljon oppimista, pentu", nainen totesi pitäen kesken lauseen pienen tauon ja sanojen ohella tuon toinen käsi valui miehen rintaa pitin tuon vatsalle. Tummaverikkö siristi hieman silmiään ja katseli toista hieman arvioivasti. "Saatat jopa onnistua siinä, ajan kanssa tietysti", nainen hymähti sanojen päätteeksi eikä siitä ottanut selvää mitä kyseinen äännähdys kuvasti.

"Pikku vinkki", Ylva totesi painaen kehoaan hieman lähemmäs toista. "Valitse vihollisesi tarkkaan... ja ystäväsi tarkemmin", tummaverikkö totesi virnistäen tämän laukseen keskellä, jonka loppupuolella valutti kätensä vielä alemmas hyväilemään miehen sukukalleuksia tuike utuisen oloisissa silmissään. "Esimerkiksi", Fergus saattoi tuntea naisen lämpimän hengityksen sanojen myötä omilla huulillaan, niin lähelle tummaverikkö oli sala kavalaa kiemurrellut. "Et halua minua viholliseksi", nainen kuiskasi katsellen hetken toisen reaktiota ennen kuin painoi huulensa pehmeästi miehen huulille. Toisen torahampaat olivat kieltämättä mielenkiintoinen kokemus ja jostain syystä niiden tunteminen iholla, oli se sitten huulilla tai jossain muualla sai miellyttävät väreet kulkemaan naisen kehossa. Kukapa olisi uskonut, että oppisi itsestään vielä jotain uutta. Vaikka Ylva ei siltä näyttänyt, oli tuo jo lähemmäs satavuotias.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Tammi 2016, 16:09

"En minä nyt päivänvalossa kenenkään kimpuun hyökkää." Fergus hymähti Ylvan alkaessa arvioimaan hänen tapaansa kerätä rahaa. "Sekä olen jo kaukana, ennen kuin kukaan löytää raadellun ruumiin, joka näyttää muutenkin suden tekosilta." Mies selitti, kuunnellen sitten, kuinka nainen antoi hänelle neuvoa palkamurhaamisen suhteen. Moinen työ toi varmasti enemmän rahaa, mutta oliko sellaiseen metsästämiseen aikaa? Kenties sitten kun hänellä oli pari lojaalia alaista, se tekisi kaikesta helpompaa.

"Jos olen pentu, niin mikä se tekee sinusta? Olet nuoreman näköinen kuin minä." Fergus hymähti Ylvan sanoihin, mutta ei ottanut sanoja muuta kuin pienenä härnäämisenä mitä toinen tykkäsi tehdä. Sekä eikä hän moisesta välittänyt varsinkaan kun tunsi naisen käden kiemurtelevan vatsalta alemmas. Tietenkin se sai hänet innoatumaan.
Virne kohosi miehen huulille, kun Ylva soi hänelle neuvon. Hän ei haluaisi naista vihollisekseen, ehkä hän koettelisi juuri sitä pikku suunnitelmallaan? Punainen silmä siristyi toisen painautuessa lähemmäs, lopulta suoden hänelle suudelman. Savuke oli ehkä rentouttanut kehon, mutta se oli tuonnut myös hupia, joka teki tälläisestä tilanteesta entistä stimuloivamman. Suudelmaan vastattuaan, näykkäsi Fergus helästi Ylvan alahuulta kulmahampaillaan. Kyllä hän mielellään vetäisi toisenkin kierroksen.

//Jos haluut hyppiä eteenpäin siitä vaan :3 //
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 11 Tammi 2016, 14:02, muokattu yhteensä 1 kerran
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Ylva » 10 Tammi 2016, 20:07

Ylva vain virnuili toisen kysymykselle puuhiensa lomassa. Ikä oli yksi naisen monista pikku salaisuuksista, jota ei suotu monenkaan tietoon. Tämä myös siksi, että Ylva halusi mielellään unohtaa ikävät kokemukset, mutta onneksi suurinosa joka oli naisen silloin tuntenut oli nykyään kuollut, koska oli liikkunut ihmisten kaupungeissa, eivätkä ihmiset niin pitkään eläneet. Naisen silloinen maine oli painunut unholaan, jopa jonkinlaiseksi katulegendaksi, jonka harvempi tiesi olevan totta. Tummaverikön provosoiva hyväily tuotti vähemmän yllättäen tulosta ja kaksikon juttelu hyytyi varsin tehokkaasti.
Esileikki tuntui tällä kertaa jäävän lyhyeksi, mutta kiitos huumaavan savun oli tällä kertaa erilaista lisämaustetta luvassa. Ei sillä etteikö Ylva osannut muuten rentoutua tämänkaltaisissa tilanteissa, mutta tietynlaista jännitettä oli naisella aina ilmassa, koska ei osannut hellittää ja luottaa toiseen täysin. Näin ollen rentouttava sätkä sai naisen ainakin nauttimaan peuhaamisesta aikaisempaa enemmän, vaikka tuolla mitään valittamista ensimmäisestä kerrastakaan ollut, päinvastoin.

Tämän 'painimiskerran' jälkeen olo oli kuitenkin niin raukea, ettei nainen jaksanut edes nousta istumaan tällä kertaa, vaan jäi makoilemaan seinän puolelle. Naisen luomet avautuivat puoliksi ja tuon huulet olivat raollaan hengittäessään suun kautta pitkiä, tasaisia henkäyksiä sadakseen hengityksensä tasaantumaan. Tummaverikön silmät luppasivat kiinni ja tyytyväinen hymy levisi tuon huulille hengähdyksen jälkeen. "Tähän voisi jopa tottua", nainen sanoi puoliääneen raottaen sulkeutuneita silmiään.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 11 Tammi 2016, 14:20

Ferguksella ei alkujaankaan ollut vaikeuksia luottamisen kanssa, ehkä hän luuli liikoja itsestään, jos Ylva iskisi puukon selkään yllättäen tai sitten hän ei halunnut pilata tätä tunnetta turhalla murehtimisella. Savuke kuitenkin tunsi tekevän työnsä, antaen sen lisä mausteen koko touhuun.

He molemmat olivat hengästyneitä, maaten viereikkäin kapealla vuoteella, Ylva seinän puolella Fergus vuoteen reunalla. Mies haki lisää tilaa, yrittäen ottaa naisen kainaloonsa, samalla kun makoili selällään. Raskaan hengityksen seasta kuului naurahdus, miehen kuunnessa naisen sanoja. "Olen samaa mieltä." Fergus vastasi takaisin, tuijottaessaan kattoa.
Miehenkin silmä tuntui luppasevan, olo oli niin raukea ja väsynyt, kyllä hän tahän mielellellään nukahtaisi. Tosin ei hän sitä voisi vielä tehdä, ennen kuin olisi pistänyt pienen juonensa käyntiin.
Fergus antoi toisen kätensä valahtaan vuoteen reunan yli lattialle. Sormet tunnustelivat lattialla olevia vaatteita ja tunsi pian nahkaisen vyön sormiensa välillä. Sen pidemmälle hän ei kuitenkaan lähtenyt kopeloimaan, jos Ylva oli vielä hereillä, sekä syvä uni olisi oikea aika iskeä.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Ylva » 11 Tammi 2016, 14:53

Ylva ei vastustellut toisen kaapatessa tuon kainaloon, toihan se lisää tilaa molemmillekin. Tummaverikkö kääntyi jopa kyljelleen laskien päänsä toisen olalle käyttäen miestä tyynynä ja laski toisen kätensä tuon rinnalle tuntien sen tasaisen, mutta yhä hieman raskaan kohoilun. Ylva nukkuisi mielellään yhden yön mukavasti murehtimatta sen enempiä seurauksia tai huomista. Toisen keho huokui lämpöä ja sai naisen hymyilemään itsekseen tai kenties tuo hymyili miehen vastaukselle omaan toteamukseensa. Naisen toinen polvi taittui kevyesti miehen jalan päälle ja pienen huokauksen saattelemana tummaverikkö antoi silmiensä painua kiinni. Hän kyllä vastaisi, jos toinen jotain sanoisi, ei nyt niin nopeasti nukahtanut. Toisen tasaantuva hengitys tuntui melkein hypnoottiselta naisen korvaa vasten ja hetken aikaa nainen syystä tai toisesta silitti käden pienellä liikkeella miehen rintaa. Sen karvaisuus ei naista haitannut, kuten parta se vain toi toiseen tietynlaista miehekkyyttä mikä oli kultasilmän mieleen. Käden liike hyytyi nopeasti kun naisen mieli vajosi vääjäämättä kohtui unta.

Ei kestänyt kovin kauaa, kun naisen keho rentoutui selvästi ja tuo jopa tuhisi hieman hengityksen muututtua syvemmäksi ja selvästi rauhallisemmaksi. Tuhina loppui kun nainen puoliunessa siirsi päänsä asentoa hieman parempaan kulmaan autuaan tietämättömänä Ferguksen puuhista. Tosin, jos olisi tiennyt, ei välttämättä olisi edes estänyt. Tarpeeksi arvottoman esineen katoaminen kyllä toisi viestin perille ja Ylva piti peleistä, kuten toinen oli huomannut. Toinen kyllä saisi varmasti näpäytyksen nenilleen siitä hyvästä, jos ei muuten niin ihan vain periaateen vuoksi.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 11 Tammi 2016, 16:15

Fergus ei uskaltanut sulkea silmäänsä, hän varmasti nukahtaisi jos niin tekisi. Hän vain tyytyi tuijottamaan kattoa ja kuuntelemaan vieressään hengittävää Ylvaa, nautiskellen mielellään silityksestä, jonka tuo soi hänen rintakehälleen. Tosin peiton mies yritti vetää heidän molempian päälle, kurotellen toista kättään, auttaen hieman jaloillaan. Kyllä tässä vielä lämmin oli, mutta kylmä hiipisi varmasti aamuyön tunteina ikävästi iholle.
Silityksen lakatessa, Fergus käänsi varovasti päätään Ylvan puoleen, katsoen tuon nukkuvia kasvoja. Tuhinankin hän kuuli. Katse pysytteli toisessa, samalla kun vapaa käsi veti nahkaista vyötä lähemmäs lattialla. Mies tunsi nahkaisen laukun vyöllä, eikä tunnistanut sitä omakseen, joten tiesi osuneen oikeaan. Se avattiin mahdollisimaan hiljaa ja sormet tunnustelivat laukun sisältöä. Hän tiesi jo mitä etsi ja pian peltirasia oli hänen hyppysissään. Yrittäen olla helisyttämästä rasiaa Fergus nosti sen ylös silmäillen sitä hetken. Hän voisi ottaa koko rasian, mutta se ehkei ei saisi hänen viestiään selkeästi perille. Jos koko rasia katoaisi, voisi nainen luulla sen vain tippuneen matkanvarrelle, mutta jos sen sisältä katoaisi vain kivi, olisi se paljon selkeämpää että joku oli sen ottanut.

Varon mies avasi rasian yhdellä kädellä, jättäen sen hetkeksi rintakehälleen silmäillen kivieä. Harmi ettei hän muistanut tarkkaan sanoja joita Ylva oli käyttänyt sen sytyttämiseen, hän olisi voinut kunnolla lainata sitä. Rasia suljettiin ja sujautettiin takaisin naisen laukkuun, kun taas riimukivi päätyi Ferguksen omaan vyölaukkuun, kunhan hän oli sen saanut kopeloitua käsiinsä lattialta.
Nyt mies viimein saattoi asettua itsekin nukkumaan. Hän ei ollut varma lähtisikö nainen aamunkoitteessa, niin kuin oli vihjaillut ja heräisikö hän siihen? Samapa tuo, jos hänen suunnitelmansa toimisi, ei eroamisesta tarvitsisi murehtia. Sen hän kuitenkin päätti, ettei tekisi leikistä Ylvalle helppoa, hän lähtisi myös omille teilleen kun heräisi. Olisi mukavaa nähdä kuinka toinen jäljittäisi hänet.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 11 Tammi 2016, 23:05

Janni
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron