Wolfs || Ylva K-18

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 29 Joulu 2015, 12:54

Tällä kertaa nainen ei säpsähtänyt, vaikkakin tuo iho värähti kosketuksesta. Tällä kertaa nainen osasi odottaa kosketusta, melkeimpä janosi sitä jo sillä alkoi käymään hiukan kärsimättömäksi, vaikka se ei mitenkään näkynytkään tuosta ulospäin. Ylva ei pitänyt kosketuksesta silloin kun se oli yllättävää tai ei antanut siihen omaa suostumustaan, mikä jossain määrin varmaan päti kaikkiin elollisiin. Miehessä oli kuitenkin jotain mikä kiehtoi naisen mieltä ja veti naista puoleensa kuin hunaja makean nälkäistä karhua. Toisen tullessa lähemmäs nainen puraisi taas näkyvästi ja hitaasti alahuultaan katsellen toista joutuen kallistamaan päätään taaksepäin nähdäkseen toisen kasvoihin asti. Ehkä se kaikki johtui toisen susimaisesta puolesta, joka näkyi hyvin tuon ihmismuodossakin toisin kuin naisella ainoana kompastuskivenä olivat nuo mystiset silmät. "Hmm, jotenkin minusta tuntuu ettei sokeakaan erehtyisi luulemaan sinua tavalliseksi sudeksi, silmälappu tai ei", nainen totesi hieman etäisesti koska tuntui miettivän jotain aivan muuta kuin sanahelinää mitä nuo yhä kävivät. Olisihan itse voinut tehdä selkeämmin aloituksen, mutta jos rehellisiä oltiin halusi nähdä mitä toinen teki.

Nainen ei voinut kuitenkaan pitää näppejään täysin erossa toisesta, joka oli tullut siihen niin lähelle. Naisen käsi siirtyi miehen vahvalta käsivarrelta tuon rintakehälle painaen kätensä hetkeksi siihen ja saattoi melkein tuntea toisen sydämenlyönnit tai sitten vain kuvitteli sen. Naisen katse laskeutui seuraamaan omaa kättään ja sen vaellusta ylös miehen kaulalle. Kaula oli haavoittuvainen, ehkäpä joka ikisellä olennolla. Sen pehmeän ihon saattoi helposti repiä auki ja antaa tappavan iskun. Katse nousi takaisin Ferguksen kasvoihin vaikkakin tällä kertaa se jäi hieman ripsien alta katseluksi. Vino hymy leikki naisen huulilla ja tuo irrottautui itse pöydästä kuroen umpeen ne muutamat sentit jotka noiden välissä olivat olleet. "Joten.." nainen alotti ja painoi huulensa lähemmäs miehen kaulan ihoa niin että toinen saattoi tuntea naisen hengityksen, mutta huulet eivät silti varsinaisesti koskeneet ihoa eivätkä viipyneet siinä kauaa koska nainen kohotti katsettaan tai paremminkin huuliaan puhuakseen taas toisen korvan suuntaan. "Millainen mies olet? Tyydytkö kerjättyihin paloihin vai otatko haluamasi?" nainen kysäisi hieman normaalia hiljaisemmalla äänellä. Toinen saattoi tuntea naisen kehon läheisyyden, vaikka se ei varsinaisesti ollutkaan täysin kiinni miehen omassa.

//jep, ja olen kuunnellut nyt ihan tarpeeksi biisiä yellow submarine....
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Joulu 2015, 16:21

Näin lähellä ollessaan Fergus saattoi haistaa Ylvan ominaistuoksun paljon paremmin. Se veti puoleensa urosta kuin urosta, jos suden aisteilla mentiin ja mies aikalailla eli susimaisien aistiensa varassa.
Nainen palasi kommentoimaan ettei häntä voisi sekoittaa tavalliseen suteen silmälappua tai ei. "Otan tuon kehuna." Mies totesi hymyillen, joka hiljalleen kuitenkin hyytyi hieman intensiivisemmäksi ilmeeksi, jollain tasolla vakavaksi, mutta jotain janoavaksi. Varsinkin kun toinen kuljetti kättään hänen rintakehältään kaulalle.

Ylvan hengitys kaulaa vasten sai miehen hengittämään syvään. Toisen kysymyskin tuntui kutittavan ihoa. "Hmm, kukas se nyt tunkee uteliasta kuonoaan joka paikkaan." Mies totesi virneen väräyttäessä tämän suupieltä. "Ehkä sinun kuuluisi ottaa selvää." Tämä lisäsi, kumartuen samalla Ylvan korvan viereen, mutta pian mies pyyhkäisi nenällään toisen hiuksia pois paljastaen kaulan. Näin kun tilanne ei ollut villi ja nopea leikin keskellä, saattoi Fergus raottaa suutaan ja näykkäistä hellästi pehmeää ihoa kulmahampaillaan. Eivät ne neulan terävät olleet, voiman kanssa ne tekisivät pahaa jälkeä.

//Vielä parempi tunnelma biisi xD //
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 29 Joulu 2015, 16:39

Nainen vain virnisti toisen sanoille kuononsa tunkemisesta joka paikkaan, oikeastaan teki sitä yllättävän paljon. Usein tieto oli valtaa ja sillä sai helposti vaikka mitä. Nainen kallisti hieman päätään toisen siirrellessä tuon hiuksia pois tieltä paljastaen paremmin kaulansa. Siitä todellakin oli aikaa kun viimeksi oli luottanut kehenkään edes näin paljoa, joten käytännössä Fergus oli spesiaali tapaus mitä tuo aikaisemmin oli udellut. Sitä ei kuitenkaan kerrottu ääneen, eihän sitä haluttu toisen liikojaan itsestää luulla. Toisen hampaiden koskettaessa kaulan paljasta ihoa ei Ylva voinut olla vetämättä syvempään henkeä ja raottaen näin ollen huuliaan. Terävät hampaat iholla tuntuivat kihelmöivän ja saavan väreet kulkemaan ruumista pitkin. Tunne sai naisen hymyilemään, vaikka tietysti piili myös tietty vaara, jos toinen päättäisi oikeasti käyttää hampaitaan puhkaisisi tuo helposti naisen kaulavaltimon tai kurkun ylipäätään. Sitä nainen ei pelännyt, ei suoranaisesti, mutta se kihelmöi jossain mielen taustalla.

Naisen oma käsi lipui toisen kaulaa pitkin niskaan ja osaksi hiusten lomaan hetkeksi ennen kuin liikutti kättään eri asentoon. Lähes huomaamattaan painautui kiinni miehen vankaan ruumiiseen ja tunsi kuinka oma sydän oli alkanut takoa nopeampaan. "Hmm.. enkö minä sitä juuri tee?" nainen kysäisi henkäisten hiljaa selvästi pitäen toisen kiusoittelevasta kosketuksesta. Tummaverikön silmät olivat jopa sulkeutuneet hetkeksi tuon nauttiessa erikoisesta tunteesta mikä värähteli pedonhampaista kaulallaan. Nyt kultaiset silmät olivat puoliksi auki kun nainen liu'utti huuliaan miehen kaulan iholla seuraten istten leukaluuta korvanjuuresta alkaen. Nainen vei vapaan kätensä miehen vyötäisille lepäämään.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Joulu 2015, 17:50

Oli totta että Ferfus olisi voinut iskeä hampaansa lujemmin Ylvän kaulaan ja vuodattaa tuo kuiviin katkaisemalla valtimon. Mutta miksi hän niin tekisi? Hän piti tappamisesta, mutta vain silloin kun siihen oli hyvä syy ja tämä nainen tällä hetkellä olisi viimeinen asia tässä maailmassa minkä hän haluaisi päästää hengestään.
Raakuuden sijaan kielenpää lipaisi Ylvan kaulaa hellästi, samalla kun pieni näykkäily jatkui. Nainen itsekin oli lähtenyt tutkimaan hänen hiuksiaan ja kaulaansa aina leukaperille asti.

"Turhaa siis kyselet minulta suoraan... Mitä hauskaa siinä olisi, jos vain kertoisin ottavani sen minkä halajan, mutta jos minulla on mahdollisuus leikkiä ruuallani, otan sen mahdollisuuden." Fergus totesi naisen sanoihin näykkäisten lauseensa lopuksi hieman lujempaa, mutta ei vahingoittanut mitään. Mies päästi vielä matalan murahduksen silkasta mielihyvästä.
Pöytää nojannut käsi vietiin Ylvan alaselälle pidellen naista tiiviisti vasten itseään. Pää kohosi Ylvan päänviereltä ja mies tuijotti toisen kultaisia silmiä hetken aikaa, kunnes katse laskeutui naisen huuliin, joita toinen jatkuvasti tykkäsi purra kiusaavasti.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 29 Joulu 2015, 20:10

Toisen sanat saivat naisen naurahtamaan lyhyesti, mutta ei tarttunut sanoihin sen enempää. Toisen kosketus oli nyt paljon mukavampaa mitä sanoilla leikkiminen joka saisi jäädä tältä erää naisen puolesta sikseen. Puraisu kaulalla sai tuon sävähtämään hieman enemmän, mutta ei epämiellyttävällä tavalla kokonaan. Miehen irrottauduttua toisen kaulasta Ylva vetäytyi itsekin päätään hieman kauemmas vieden toisenkin kätensä toisen kehoa pitkin niskan tuntumaan. Kultaiset silmät tuikkivat hämärässä huoneessa aivan eri tavalla kuin alakerran tulen kajossa. Hymynpoikanen leikki naisen huulilla, mutta se oli asteen verran vakavampi kuin aikaisemmin ja ilkikurisuus näkyi enemmän tuon silmistä kuin kasvoista. Nainen keinutti hieman vartaloaan katsellessaan toista silmiin pistäen kyllä merkille miehen toistpuoleisen katseen laskeutumisen naisen huuliin. Kohotti oikean kätensä miehen kasvojen sivuun hivellen hetken tuon kasvojen piirteitä, leukaperät tuntuivat karheilta parran tähden mutta sei ei naista pahemmin haitannut, päinvastoin.

Lopulta käsi palasi takaisin edelliseen paikkaansa, no melkein jääden miehen hartian tienoille lepäämään ainakin toviksi, kun tummaverikkö itse kurotti painamaan suudelman miehen huulille, joita terävät kulmahampaat koristivat tässäkin muodossa. Suudelmaa voisi sanoa jopa ahnaaksi, mikä paljasti naisen omaa kärsimättömyyttä, minkä aikana nainen painautui tiukemmin kiinni toisen kehoon. Ylva oli joutunut varvistamaan jotta ylttyi toisen huuliin sillä noilla oli kuitenkin kymmenisen senttiä pituuseroa joka oli enemmän miltä kuulosti. Innokkaan ja täyteläisen suudelman päätteeksi nainen näykkäsi miehen alahuulta tarkoituksella ennen kuin vetyätyi hieman taaemmas.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Joulu 2015, 21:41

Fergusin katse velloi edelleen naisen huulissa. Pian ne lähestyivät miehen kasvoja, joka murahti tyytyväisyyttään. Ferguksen suudelma saattoi olla tavallista suudelmaa erikoisempi, kiitos kulmahampaiden. Siitä huolimatta mies vastasi suudelmaan, joka pian muuttui hyvin ahnaaksi. Se ei miestä haitannut, tämä ryhtyi vain leikkiin mukaan.
Mies nautti Ylvan silittävästä kosketuksesta kasvoillaan, ennen kuin hiljainen henkäys karkasi Ferguksen huulilta, kun nainen vetäytyi suudelmasta. Mies sai vielä näykäyksen alahuuleensa, toinen tuntui maltamattomalta mitä toi ilmi ulkoisesti. Se olisi oiva tilaisuus kiusoitella tuota, mutta ei hän uskonut maltavan itsekään.

Vasenkäsi kurottautui naisen niskan takaa ympäri ja sormet hamuilivat nyt oikean olan puolella olevia solkia, jotka pitivät miehen ainokaisen hihan paikallaan, kuin myös luisen olkasuojuksen. Samalla Fergus palasi puolestaan suomaan suudelmia naiselle.
Soljet avattuaan veti mies hihan pois yltään, joka kolahti lattialle olkasuojan takia. Mies oli nyt hihattomassa paidassaan.
Molemmat kädet asettuivat Ylvan topin helmalle ja yrittivät päästä topin alle tunnustelemaan toisen selkää. Hetkellinen hengahdystauko suudelmista oli myös paikallaan. Sanoja ei tuntunut kuulunut enää puolin tai toisin.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 30 Joulu 2015, 13:19

Ylva nautti suudelmista, ehkä hieman liikaakin josta päänsisäisesti moitti itseään hieman ponnettomasti. Miehen puolestaan vetäydyttyä pois suudelmista naisen omat kuulet laskeutuivat hetkeksi näykkimään tuon kaulaa. Naisen hengitys oli muuttunut paljon raskaammaksi mitä aikaisemmin ja sen saattoi tuntea suudelmien välissä hengityksen hivellessä miehen kaulaa. Tosin kun Fergus koetti ujuttautua naisen paidanhelman alle vetäytyi nainen hieman irti tuon ihosta. Toinen oli tainnut unohtaa naisen nahkaisen vyötärökorsetin joka oli sen verran napakka ettei sen alle noin vain kaivauduttaisi. Nainen kuitenkin poisti ongelman näppärästi availlen kaikki kolme solkea, jotka pitivät vaatekappaletta paikoillaan ja viskasi sen lattialle epämääräisen räminän kera, josta tuo ei itse ainakaan välittänyt tippaakaan. Ylva ei voinut olla virnistämättä tässä vaiheessa kun avuliaasti nosti molemmat kätensä ylös, jotta toinen voisi nostaa topin pois naisen päältä. Päästyään eroon ylimääräisestä vaatekappaleesta nainen heilautti hiuksiaan paremmin takaisin selkänsä taakse ja ehkä samalla antoi toiselle hetken aikaa tutkailla naisen alastonta yläruumista, ennen kuin painautui takaisin kiinni toisen kehoon suudellen tuon kaulaa ja huulia.

Naisen ruumiissa oli kieltämättä arpi jos toinenkin siellä täällä, mutta ne olivat ajan haalistamia ja lähes kadonneita suurinosa. Tosin naisen päivettyneessä ihossa tuppasivat arvet näkyvään selvästi vaaleampina kuin naisen normaali iho. Mitä haaleampi arpi sitä vanhempi tai vähemmän syvä viilto siinä oli ollut. Selässä olivat naisen syvimmät arvet, jotka yhä olivat selvästi näkyvillä, pitkittäiset vaaleat viivat, jotka kyllä olivat selvästi vanhoja, mutta niiden haavat olivat selvästi olleet syvät. Ne voisivat olla raatelujäljet, mutta poikittain ja hieman viisostosti risteilevät arvet viittasivat enemmän ruoskaniskuihin. Siinä yksi syy miksi nainen vältti selkänsä esittelyä ihan kelle tahansa, ne herättivät aina kysymyksiä, joihin nainen ei halunnut vastata. No ei ehkä juuri sillä nimenomaisella hetkellä, kun Ferguksella oli muutakin puuhaa, mutta myöhemmin. Tosin mies vaikutti siltä, että kyselyistään huolimatta tuo tyytyisi vastaamattomuuteenkin.

Naisen kädet hyväilivät hetken miehen niskaa ja kaulan ihoa ennen kuin ne liikkuivat availemaan toisen paitaa. Ylvan olisi tehnyt mieli kiivetä miehen syliin, mutta ajatuksesta huolimatta se ei kävisi kovinkaan helposti ilman toisen aloitetta. Ja täytyihän tuon vaatetta saada ensin vähemmälle tasapuolisuuden nimissä. Joitain mielihyvän ynähdyksiä karkasi välillä naisen huulilta toisen kosketuksen alla ja oli sokeallekin selvää että tuo nautti tilanteesta erityisen paljon.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Joulu 2015, 17:04

Niin nahkavyö Fergukselta oli mennyt unohtumaan, tilanne kun tuppasi pistää hosumaan. Onneksi Ylva auttoi miestä ja pian jossain kaukana kalahti vyön soljet vasten lattiaa. Pian oli naisen toppikin vedetty tuon pään yli ja tiputettu lattialle. Mies painoi otsansa Ylvan päälakea vasten katsellessaan alas toisen puolialastonta vartaloa. Tietenkin se oli mukavaa katsottavaa, kuunvalo toi naisen ihoon oman kauniin hohtonsa.
Hiljakseen Ylva palasi hyväilemään miehen kaulaa huulillaan, kuin myös suutelemaan tätä. Fergus ei pistänyt vastaan, antaen nyt käsiensä tunnustella toisen selkää paremmin. Mies saattoi tuntea ne monet arvet sormiensa alla, jotka tietenkin herättivät kysymyksiä, mutta tilanne ei ollut sovelias kysymyksille. Sekä tuskin Ylva niihin edes vastaisi, tuo kun piti niin mystisyydestään, joka myöntämättä sai miehen olon asteen innokkaammaksi.

Fergus veti rintakehäänsä irti Ylvasta, tuon ryhtyessä availemaan hänen paitaansa, jonka alta paljastui karvainen rintakehä ja lisää arpia. Mies ei hävennyt arpiaan, ne olivat vain merkki siitä kuinka kovanahkainen hän oli tai niin ainakin isä oli opettanut.
Paita annettiin valua lattialle ja oli naisen vuoro silmäillä häntä kuunvalossa.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 31 Joulu 2015, 12:39

Toisenkin paidasta päästiin lopulta eroon ja nainen vilkaisi kokonaisvaltaisesti toisen yläruumista juoksuttaen sormiaan tuon rinnalla ilkikurinen hymy taas huulillaan kun katse nousi takaisin toisen silmiin -tai no silmään. Nainen painautui takaisin lähemmäs toista mutta tuon kädet vaeltelivat yhä miehen yläruumiilla alas vatsalle ja kylkiin. Kurottaen takaisin suudelmiin naisen toinen käsi hyväili kiusaavalla tavalla toisen alavatsaa ja naisen notkeat sormet kävivät miehen vyön alla. Jos mahdollista naisen suudelman kävivät yhä ahnaammiksi ja toinen käsi hakeutui takaisin miehen niskantaakse.

Naisen oli pakko pitää pientä taukoa suudelmissa jättäen kuitenkin kasvonsa lähelle miehen kasvoja henkäisten ilmaa huuliltaan hengityksen tahdin kiihtyessä. Tonäisi lopulta kevyesti toista poispäin pöydästä tullen kyllä itse perässä.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 31 Joulu 2015, 15:49

Kauaa kaksikko ei pysynyt toisistaan erossa. Fergus otti Ylvan suudelmat yhtä ahnaasti vastaan, tuntien samalla tuon kosketuksen ihollaan. Se oli jollain tavalla vihjaileva, toisen sormien käydessä hänen vyönsä alla.
Naisen vetäytyessä suudelmasta ja helästi tönäistessä irti pöydästä, laskeutui mies hieman alemmas ja kiersi kätensä Ylvan reisien tienoille ja nosti tuon ylös ja kääntyi vuodetta kohti.

Fergus lantoi Ylvan vuoteelle ja laski sille, seuraten perässä tuon päälle, palaten näykkimään toisen kaulaa. "Mahdatko härnätä minua kuinka pahasti vuoteessa." Mies kuiski naisen korvaan, antaen samalla toisen kätensä vaeltaa toisen paljaalla rintakehällä.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 31 Joulu 2015, 19:54

Ferguksen nostettua naisen syliin lukitsi tuo jalkansa miehen ympärille helpottaakseen toisen kantourakkaa vaikka tuskin tuo sitä olisi sinänsä tarvinnut. Ehkä se oli vain automaatio tiedä häntä mutta myös naisen kädet kietoutuivat hetkeksi toisen kaulan ympärille heti kun toinen niistä oli hieman hankalasti avannut oman asevyön saaden tikarit ja vyölaukun rämähtämään lattialle samalla kun naista kiikutettiin sängylle. Välimatka sänkyyn pienessä huoneessa ei sinänsä ollut pitkä ja pian nainen tunsikin vähemmän pehmeän patjan selkänsä alla. Fergus tuli itsekin aika nopeasti sängylle käytännössä naisen päälle kuitenkaan murskaamatta tuota alleen. Naisen kädet palasivat toisen keholle ja tuo kallisti hieman päätään taaksepäin toisen puhuessa naisen korvaan ja sai tuon naurahtamaan. "Se selviää vain kokeilemalla", nainen vastasi vetäen päätteeksi paremmin henkeä.

Mielihyvän täyteinen ynähdys karkasi naisen huulilta toisen kosketuksen alla. Ylva tunsi itse kuinka kiihottunut oli ja se tuskin jäi epäselväksi toiseltakaan. Luoja, kuinka hän oli kaivannut tätä. Toisen kosketus oli kuin huumetta, jota nainen janosi kokoajan enemmän sen sumentaessa kaiken muun ympäriltä. Yllättävää kyllä oli antanut ohjat miehelle nauttien omasta olostaan, tietysti siihen saattaisi vielä tulla muutos mutta olihan koko loppuyö aikaa.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Tammi 2016, 15:06

Fergus virnisti Ylvan kaulaa vasten, tuon sanojen johdosta. Naisen ääntelyt olivat lisääntyneet hiljalleen, se toi mielihyvää miehelle. Oma vyö alkoi tehdä tiukkaa ja pian Fergus oli räpeltämässä sitä auki yhdellä kädellä.
Vyönsoli kalisi, kun se tippui lattialle varusteineen kaikkineen. Tyytyväinen murahdus karkasi miehen suusta, samalla kun tämä keskittyi jälleen naisen kaulaan lähtien kuljettamaan huuliaan toisen solisluille ja siitä rintakehälle.

Fergus hengitti vasten Ylvan rintaa, tehden tuolle selväksi missä oikein meni ja mitä aikoisi. Tosin ei hän lupaa ollut kysymässä, kun raotti suutaan ja antoi kielensä kiusata toista. Milloin viimeksi hän oli saanut pitää näin paljon hauskaa yhden illan aikana? Pelkkä ajatus sai Feguksen innostumaan lisää.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Ylva » 01 Tammi 2016, 17:40

//ömmömmöö tein nyt tälläisen autohittailuhyppyjutun jos haittaa niin kerro.

Ylva nautti olostaan samalla kun hänen omat kätensä vaeltelivat toisen keholla hivellen tuon ihoa. Lopulta kultasilmän kädet hiipivät miehen vatsankautta availemaan avuliiasti housuja ja samalla ehkä hieman härnäämäänkin tai yllyttämään toista sen minkä nyt ylttyi. Naisen omat vainoharhaisuudetkin olivat lopulta hiljentyneet tai paremminkin peittyneet mielihyvän alle, joten niistä ei sinänsä ollut haittaa. Ja ehkä se sängyn alle piilotettu veitsi toi kuitenkin jonkinlaista turvallisuutta, mutta se ei todellakaan ollut päällimmäisenä naisen mielessä. Tummaverikkö yritti lopulta keplotella saappaitaan pois jaloillaan mikä oli hieman hankalaa, joten loppujenlopuksi miehen täytyi auttaa siinä hommassa ja samalla tuo sai mahdollisuuden päästä eroon naisen housuista.

Vaikka Ylva oli suhteellisen kiltisti pysynyt paikaillaan siihen asti, toinen sai huomata itse aktin aikana, että nainen oli hyvinkin liikkuvaista ja leikkisää sorttia. Jossain vaiheessa koko homma muistutti enemmänkin painimiskilpailua, mutta lopulta nainen luovutti ja antoi toisen ottaa ohjat loppuajaksi, jos tuo tahtoi. Ei sillä että tuolla olisi ollut siitä mitään valitettavaa loppujenlopuksi. Nainen ei muistanut milloin viimeksi oli tuntenut jotain niin huumaannuttavaa kuin tämä pieni leikkisessio uuden tuttavan kanssa. Sitä kultasilmä päätyi mietiskelemään tovin kuluttua kun makasi selällään sängyllä koettaen tasata hengitystään ja puhalsi ohimennen hiussuortuvaa pois kasvoiltaan. Muutamia hikipisaroita oli kertynyt naisen iholle, mutta niitä tusin näki. Itsepäinen, lähes olematon hius kiusasi naisen kasvoja joten tuo pyyhkäisi sormillaan otsansa poikki päästäkseen mokomasta eroon.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Tammi 2016, 00:38

//Nääh eipä tuo haittaa :D //

Kaksikko sai auttaa toisiaan riisumisen kanssa, Fergus Ylvan saappaiden kanssa ja Ylva Ferguksen housujen. Olisihan se käynyt helpommin vain nousemalla ylös vuoteelta, mutta se olisi pilannut tämän kiihkeän tunnelman, jota mies ei ainakaan tahtonut rikkoa.
Fergus ei pahastunut painimisesta, minkä nainen hänelle antoi. Se oli jotain uutta, harvoin sitä pääsi naaraan dominoiduksi. Tosin antoi Ylva lopulta uroksen ansaita paikkansa.
Jotain eläimellistä Ferguksen aktissa oli, näykkiminen ja tyytyväinen murahtelu oli pääasiallisimmat seikat. Kuumuus sai ihon nihkeäksi hiestä, kenties enemmän miehellä kuin naisella, tämän tehedessä enemmän töitä hyväolon saavuttamiseen.

Raskas hengitys kuului Feeguksenkin suusta, jota tämä yritti tasata, ollessaan siinä Ylvan yläpuolella nelinkontin. "Sinun kanssasi... on niin hauska leikkiä." Mies totesi nojautuessaan istumaan ja venytellen oikeaa käsivarttaan. "Paras pano pitkään aikaan." Fergua vielä lisäsi virnuillen ja hieraisi väsyneenä kasvojaan.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Ylva » 02 Tammi 2016, 13:04

Miehen näykkimiset ja tietynlainen rajuus oli vain innostanut naista enemmän, eikä tuo itsekään osannut varsinaisesti sanoa miksi. Se tuntui olevan yhtä mysteeri kuin seikka miksi nainen yhtäkkiä tuntui luottavan tähän uuteen tuttavaan näin paljon. Ehkä se johtui noiden jakamasta sudenverestä ja kerta mies ei aikasemmin ollut tuota vahingoittanut, tuskin nytkään, ehkä. Ehkäpä nainen luotti tuon toimivan enemmän kuin sudet tässä asiassa kuin ihmiset. Jos asiaa alkoi ajattelemaan se mutkistui liikaa, joten ainakin tällä hetkellä nainen luotti vain vaistoonsa.

Nainen virnisti toisen toteamukselle leikkimisestä ja toisen vetäydyttyä kauemmas nainen käytti käsivarsiaan hyväksi noustakseen puoli-istuvaan asentoon ja naurahti miehen lisäykselle. "Vähään aikaan?" nainen kysäisi kohottaen kulmaansa, mutta tuikkivat silmät kyllä kertoivat ettei nainen ollut kovinkaan tosissaan. Ylva tunsi kehonsa kaipaavan yhä toisen kosketusta, no vähemmän riehakkaassa mielessä, mutta kuitenkin ja se oli hyvin kaukainen tunne. Vähään aikaan ei oikeastaan kattaisi sitä, vaikka joskus olikin jotain samankaltaista tuntenut. Nainen kampesi itsensä myös istumaan vetäen jalkansa ristiin lootusasentoon haroen hieman hiuksiaan parempaan järjestykseen. "Ei minullakaan ole mitään valittamista", nainen totesi kumartuen hieman lähemmäs toista koskettaen miehen lämmintä rintakehää ja kumartui lähemmäs. Hetken ehkä vaikutti siltä että nainen aikoi suudella toista mutta päätyikin kuiskaamaan tuon korvaan. "Ja koska olit niin kiltti poika", nainen sanoi sävyllä jolla puhuttiin koiralle, mutta ilkikurisuus paistoi siitä helposti läpi ja näkyi naisen virnuilevilta kasvoilta tuon vetäytyessä kauemmas. Ylva heilautti jalkansa sängynlaidan yli ja nousi ylös, naista ei näyttänyt vaivaavan se seikka että oli yhä alas tosin ei tuo ollut pahemmin arkaillut aiemminkaan. Keinuvat askeleet kuljettivat naisen pöydän luokse josta nosti olutkannun käteensä napaten myös pari puumukia mukaansa kääntyen takaisin sängyn puoleen tullen takaisin toisen luokse.

Ei vaivautunut päättämään sanojaan, sille tuskin oli tarvetta. Nainen ojensi tyhjät mukit miehelle ja kaatoi ne täyteen olutaa laskien sitten kannun lattialle sängynviereen. Tummaverikkö kömpi takaisin sänkyyn asettaen tyynyn niin että saattoi nojata seinään istuen nyt poikittain sängyllä tosin veti taas jalkansa lähelleen ristiin ja kiskoi hieman peittoa päälleen ihan vain estääkseen viileyden joka oli pakostakin tulossa. Naisen yläruumis oli kuitenkin yhtä paljas kuin ennenkin, lukuunottamatta mustaa kaulakorua. Kultasilmät asetettua paikoilleen tuon kurotti kättään mukinsa puoleen merkiksi toiselle, että voisi sen nyt ottaa ja päästä käsiksi humalluttavaan litkuun.
Ylva
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron