Wolfs || Ylva K-18

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Joulu 2015, 15:30

Sen tarkemmin Ylva ei lähtenyt asiaa selittelemään ja Fergus tajusi olla kyselemättä, ei se nyt ollut asia joka häntä niin paljoa kiinnosti. Katse kääntyi pian kaksikerroksiseen rakennukseen naisen viitatessa heidän olevan perillä. Majatalo oli aikalailla ensimmäisiä rakennuksia mitä portista astuja näki.
Fergus kohotti kulmiaan Ylvan yllättäen tokaistessa hänen tarjoavan tuopillisen. Sitä he eivät olleet sopineet, mutta mies virnisti toiselle takaisin. Nyt kun mietti tarkemmin ei nainen itsekään ollut hänelle luvannut tuopillista aivan sanasta sanaan. "Hmmh." Mies tyytyi vain hymähtämään.

Fergus ravisteli lunta hiuksistaan heidän päästyä sisälle, ennen kuin kohotti katseensa lämmintä valoa täynnä olevaan kievariin. Muista asiakkaista näki kuinka moni rotuinen kylä oli kyseessä, joten tuskin hän kauheasti poikesi joukosta. Kaksikon askeleet veivät tiskille, jota hoiti sarvipäinen tapaus. Raapien ohimennen partaansa Fergus nojautui tiskiin, katsahtaen Ylvaan, jolta ensimmäisenä kyseltiin mitä saisi olla. Kultasilmä loi katseensa mieheen oluen tilattuaan. "Olut myös näin aluksi." Ihmisusi totesi katsahtaen sarvipäätä, joka ryhtyi täyttämään kaksikkole tuoppeja.
"Jos seuraava kierros sinun piikkiisi?" Fergus ehdotteli irrotellessaan rahapussiaan vyöltään, punniten sitten sen sisältöä kämmenellään. Kyllä siellä parille tuopille rahaa olisi, mutta ehkä hänen seuraava ateriansa saisi olla kaksijalkainen, jolta ruoan päätteksi voisi tyhjentää taskut?
Tuoppien kolahdettua tiskiin, maksoi Fergus juomat ja vei pussukan takaisin vyölleen. Mies ei maltanut olla lipaisematta oluensa vaahtokerrosta kielellään.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 26 Joulu 2015, 20:57

Ferguksen kysymykseen seuraavasta kierroksesta nainen vain hymyili silmät tuikkien. "Katsotaan", tuo vastasi ja otti oluensa käteensä hymähtäen miehen suuntaan. Kyllähän Ylva voisi tarjota seuraavan kerroksen, muttei sitä nyt etukäteen menty mitään lupailemaan. Rahat kieltämättä olivat hupenemaan päin, mutta oli naisella yksi jemma josta voisi hätätilassa hakea lisää tai vain tyytyä ryöväämään jonkun rikkaamman puoleisen tapauksen. Onneksi olut täällä oli halpaa ja ihan juotavaa, joten kyllä nyt yhden illan tarjosi vaikka kokonaan. Sitä ei kuitenkaan aikonut mainostaa, sillä tiesi myös täälläkin olevan pitkäkyntisiä tapauksia odottamassa saalistaan. Naisen kultasilmät haravoivat tottuneesti salia pistäen merkille jos jonkinlaisia yksityiskohtia, mutta nyt lähinnä etsi vapaata pöytää haluamatta änkeä jonkun muun seuraksi. Sellaisen äkättyään lähti nainen luovimaan tiensä pöytään, joka oli kauempana tulisijasta. Ihmiset tuppasivat hakeutumaan lämpimän takan läheisyyteen näin kylmillä ilmoilla, vaikka koko sali tuntui olevan mukavan lämmin. Kultasilmän päästyä pöydän luokse laski tuo tuoppinsa pöydälle siirtäen jalallaan toista tuolia kauemmas pöydästä, jotta siihen saattoi paremmin istua.

Ylva otti kiinni villapaitansa helmasta kiskoen koko mokoman päältään, vaikka tuolla olikin vielä hieman viileä. Tiesi kyllä että pian tulisi turhankin lämmin kerta paikalla oli näin paljon ihmisiä ja takassa roihusi mahtava tuli. Nainen ei pitänyt kylmästä, mutta ei sen puoleen kuumastakaan ja ehkä naisella oli muitakin taka-ajatuksia päällipaitansa poistamisessa, jonka laski tuolin selkänojalle. Villapaidan alla naisella oli nahkainen vyötärökorsetti, jonka tarkoitus oli vaimentaa mahdollisia iskuja enemmänkin kuin olla koristeena. Sen alla naisella oli musta, avokauluksinen toppi, joka jätti houkuttelevasti rintojen kaaret näkyville. Naisen iho värähti viileydestä tuon istahtaessa alas ja muistutti itseään mielessään että pitäisi hankkia pitkähihainen liivi tai vastaava. Sisällä oli kuitenkin ihan tarpeeksi lämmin lyhythihaiselle paidalle ja olihan villapaidan alta tullut esille naisen omaperäinen riipus, joka killui tuon kaulassa mustassa nyörissä. Riipus itse oli pyöreä, pikimusta kivi, jota nainen nyt oikaisi paremmalle paikalle siirrellen samalla hiuksiaan selkänsä puolen ennen kuin haki tuopin käteensä siemaisten juomaa hymyillen päälle. Ei varsinaisesti tykännyt oluen mausta, mutta toisaalta oli tottunut siihen, joten jollain kierolla tavalla nautti kuitenkin seun mausta tai kenties se oli vain siitä humalan lupauksesta, joka tuli kun tarpeeksi litki juomaa. Tuoppi kädessään nainen nojautui taaemmas sulkien hetkeksi silmänsä avaten ne sitten hitaasti kallistaen hieman päätään toista katsellessaan.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Joulu 2015, 21:19

Ylva etsi heille tyhjän pöydän ja Fergus seurasi naista hörpäten jo ahnaasti olluttaan siinä matkalla. Vapaa käsi hamuili niskalla lepäävän sudenturkiksen solkeen, joka napsautettiin auki. Turkis laskettiin vapaan tuolin selkänojalle roikkumaan, ennen kuin mies istahti alas.
Tuoppi puolestaan laskettiin pöydälle ja katse kääntyi Ylvaan joka riisui villapaitaansa. Tietenkin toisen ihoa paljastava toppi oli mukavaa katseltavaa ja sai naapuripöydänkin miehet katsahtamaan naisen puoleen.

Ei Fergus tällä kertaa piilotellut katseensa vaeltamista, oli mukava nähdä nainen joka selvästi käytti muotojaan edukseen. Punainen katse kohosi hitaasti Ylvan silmiin, kun mies tunsi tuon tuijottavan puolestaan häntä. "Toivottavasti maistuu." Fergus totesi tartuessaan tuopistaan ja kohottaen sitä toisen puoleen ennen kuin otti huikan. "Mitä olet keksinyt pääni menoksi? Puhuimme aiemmin juonesta, vai oliko se vain härnäämistäsi?" Mies uteli pyyhkien suupielistä valunutta olutta hihaansa. "Olet todella mysteerinen Ylva." Tämä vielä kommentoi virnuillen.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 26 Joulu 2015, 22:14

Nainen hymähti ja vei kolpakon huulilleen siemaisten juomaa hitaasti. "Maistuu hyvinkin", nainen vastasi nuolaisten huuliaan. Ylva ei pahemmin kiinnittänyt huomiota muiden katseisiin, eikä ne häntä häirinneet. Ei ollut niitä naisia, jotka esittelivät muotojaan ja kimmastuivat sitten kun niitä tuijoteltiin. Ei, hän käytti sen kaiken hyväkseen, vaikka ei ihan niin pitkälle mitä tuosta juoruttiin. Ylva ei suinkaan maannut kaikkien kanssa, joita joskus vikitteli, ei se oli vain hyvin kätevä keino saada mitä halusi ja joskus pelkkä lupailu riitti tai ainakin sai toisen hyvin suojattomaan tilanteeseen, jossa saattoi kauniisti pyytää haluamansa vastineena tietysti toisen henkiriepu. Nyt kuitenkaan kyse ei ollut mistään sellaisesta, eihän Ferguksella ollut mitään maallista omaisuutta mitä nainen oli havitellut, kyse oli enemmänkin uteliaisuudesta. Toinen, naurahdusta muistuttava hymähdys karkasi naisen huulilta toisen sanojen johdosta ja kallisti hetkeksi päätään hieman takakenoon ennen kuin kumartui lähemmäs pöytää laskien juomansa pöydälle samalla kun nojasi pöydän pintaan käsivarsillaan tulen valossa aivan uudenllailla tuikkivien silmien katsellessa arpinaamaa. "Juonista? Kuka juonista puhui?" nainen kysyi puraisten taas alahuultaan hieman härnäävästi. "Tiesitkö, että liika uteliaisuus vie kaiken ilon elämästä?" nainen kysäisi kallistaen taas päätään hieman.

Kyllähän Ylva tiesi olevansa 'mysteerinen nainen', siitä oli oikeastaan tullut tapa niin hyvässä kuin huonossakin. "Jos se sinua niin paljon häiritsee, niin miksi istut siinä?" nainen kysyi vastaan kohottaen hieman kulmaansa irrottautuen pöydästä hörpätäkseen taas juomaansa tällä kertaa kunnolla. "Olen utelias", nainen huomautti naputellen toisen kätensä sormilla pöytää hiljakseen siinä missä toisessa piteli yhä tuoppiaan. "Et taida olla täältä päin?" nainen kysäisi kallistaen taas päätään kysymyksen kera. "Vielä tarkemmin, mikä ihme ajaa sinun kaltaistasi miestä?" nainen kysyi hymy huulillaan ja kysymykseen sisältyi paljon muutakin mitä oli varsinaisesti sanonut. Mikä oli saanut toisen lähtemään kotikonnuiltaan? Mitä hän nykyään teki? Kysymys kuitenkin jätti tilaa minkälaiselle vastaukselle tahansa. Toinen voisi helposti painaa koko asian villasella, eikä nainen utelisi sen enempää, ei se ollut hänen asiansa sinänsä.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Joulu 2015, 22:43

Fergus hymähti Ylvan sanoihin, toinen todella leikitteli mystisyydellään. Hän oli utelias, mutta oliko hän liian utelias niin kuin nainen oli todennut?
Mies tyrskähti hiljaa kohotettuun tuoppiinsa toisen kummastellessa miksi mies tässä istui tai toisin sanoen miksi hän istui niin kaukana naisesta. "Ajattelin vain etten halua häätää sinua pois karskilla olemuksellani, sitä kun tuppaa naisten kanssa käymään... Mutta nyt kun sanoit olisit kai jo juossut tiehesi aikoja sitten." Fergus totesi paljastellen kulmahampaitaan tehdäkseen asiansa selväksi. Tosin ei hän voinut olla raahaamatta tuolia pöydän toiselle laidalle lähemmäs Ylvaa, nyt kun tuo oli niin vihjaillut.

Nainen puolestaan osoitti uteliaisuuttaan utelemalla jotain esille miehestä. Kysymykseen pystyi vastaamaan monella tavalla. "Crypt ei ole kotimaani olet oikeassa. Olen päätynyt tänne meren tuolta puolen." Fergus selitti, kallistaen samalla päätään toisen puoleen. "Ja mikä minua ajaa? Sudenveri kenties? Tai vallan himo? Olen laumaeläin, sitä minä tänne tulin hakemaan. Tulen niin helposti yksinäiseksi tiedätkös." Mies kertoi muka niin surullisella äänensävyllä, samalla katsoen naista silmiin. "Menetänkö ilon elämästäni, jos kysyn sinulta samaa?"
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 27 Joulu 2015, 12:29

Nainen oli lähinnä tarkoittanut miksi mies tuon seurassa ylipäätänsä oli, mutta ei tuo pannut pahakseen että noiden välimatka lyheni. Käänsi hieman vartaloaan sivummalle niin että saattoi helpommin katsoa tuota samalla kun toinen kävi vastaamaan naisen kysymykseen. Arvet tuon kasvoissa kertoivat omaa tarinaansa ja paljaassa käsivarressa, mutta vain osan tarinaa ja tälläisiä tarinoita ei yleensä haluttu jakaa puolituttujen kanssa. Miehen surkutellessa yksinäisyyttä naisen virne levisi hetkeksi ja tuo hörppäsi vähentyvää oluttaan. Fergus kuitenkin kysäisi saman naiselta, mitä tuo oli juuri miehestä udelluta, mikä sai kultaisten silmien katseen palaamaan hitaasti takaisin toisen kasvoihin. Määrätietoisella, mutta hitaalla eleellä nainen laski tuopin pöydälle ja kallisti päätään toiselle nostaen etusormensa hivelemään huuliaan hetkeksi mietteliään oloisena. "Noo, eikös antaminen ole saamista?" nainen hymähti ennen kuin jatkoi. "Olen täältä kotoisin, mutta minulla ei ole kansaa", nainen vastasi silmät hieman tuikahtaen epämääräisesti, osaksi leikkisästi osaksi, no niissä saattoi välähtää jotain synkempääkin. Kultasilmä liikahti parempaan asentoon ja kosketti ohimennen kaulallaan roikkuvaa korua ja mutristi hieman huuliaan. "Minua ajaa"... nainen pohti sanoen sanat hitaasti katseen vaeltaessa hetkeksi muualle sen palaten nopeasti mieheen kun jatkoi. Ylvalla oli joitain ihmisiä häiritsevä tapa tuijottaa juttelukumppaniaan suoraan silmiin puhuessaan. Ja nuo erikoiset silmät osasivat porautua syvälle, etenkin jos nainen niin halusi. Todellisuudessa se kyllä oli pelkkää illuusiota, vaikka nainen oli oppinut ihmisiä jonkin verran lukemaan, ei tuo silti noiden mieliin tai sieluihin nähnyt. "Elämän yksinkertaiset ilot, kuten olut ja hyvä seura", nainen vastasi taas samaan leikkisään ja epämääräiseen sävyyn kuin aiemminkin.

"Ehkä sinun pitäisi sittenkin mennä tutustumaan niihin metsähihhuleihin, oikein mukava ja pasifistinen Lauma erinäköisiä muodonmuuttajia ja vastaavia", nainen pomppasi asiasta toiseen ennen kuin toinen ehti mitään lisäkysymyksiä siltä erää esittää ja naisen äänensävy oli hivenen vittuileva, koska ei oikeasti uskonut sellaisen lauman sopivan tälle arpiselle miehelle, mutta ehkäpä ulkomuoto petti. Eipä itse tiennyt laumasta niin paljoa, jotain mitä oli kuullut ja joskus noihin törmännytkin ohimennen, ei paikka naiselle, ei ainakaan tässä elämässä. Ylva kumosi loput oluestaan alas kurkustaan ja laski tyhjentyneen tuopin kädestään.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Joulu 2015, 16:52

Ylva lähti mukisematta kertomaan puolestaan itsestään ja Fergus kuunteli nojaillen käteensä. Paljoa nainen ei päästänyt itsestään irti, miestä se ei ärsyttänyt, mutta hän pystyi näkemään kuinka se saattaisi jotakuta hermostuttaa.
"Vai olut ja hyvä seura." Fergus tokaisi kulauttaen lisää olutta kurkustaan alas, tuoppi alkoi ammottaa tyhjyyttään. Kaikki se juoksentelu ja kirmailu oli pistänyt janottamaan.

Ylva hyppäsi aiheesta toiseen hyvin nopeasti, tehden selväksi sen ettei tahtonut kertoa itsestään sen enempää. "Mikä ettei, tosin tekisin tuttavuutta enemmän kidallani kuin sosiaalisessa mielessä." Fergus tokaisi sivuuttaen toisen vittuilevan äänensävyn. "Tulen toimeen enemmän kaltaisieni kanssa kuin esimerkiksi metsähihhuleiden." Mies selitti, tyhjentäen tuoppinsa kuiviin, lipoen vielä huuliaan.
"Lasketko minut hyväksi seuraksi?" Tämä päätti kysyä, kolauttaen tuopin pöytään.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 27 Joulu 2015, 20:23

Toinen ei udellut sen enempiä, mikä miellytti naista, joka ei osannut luottaa toisiin tuosta noin vain ja jos tarkkoja oltiin oma historia oli aiheita joista ei mielellään puhunut kenellekään. Tummaverikkö nosti toisen jalkansa toisen päälle nojautuen hieman toisen suuntaan ottaen tukea käsivarrellaan pöydästä katsellen miestä hetken siristäen silmiään ja virnisti tuon kysymyksen johdosta. "Tähän mennessä? Kyllä", kultasilmä vastasi jopa yllättävän suoraan ja vilkaisi toisen tyhjentynyttä kuppia. Nainen vei kätensä tuopin reunalle ja kallisti sitä yhdellä sormellaan varmistaen sen tyhjentyneen ennen kuin huomio siirtyi takaisin mieheen. Nainen kallisti hieman taas päätään ja nojautui lähemmäs toista laskien kätensä tuon polvelle liu'uttaen sitä miehen jalkaa pitkin reidelle samalla kun kumartui lähemmäs. Naisen kultaiset silmät pysyivät toisen kasvoissa tarkkaillen tuon reaktiota. "Haluatko lisää olutta? Vai lisää hauskaa?" nainen kysäisi kohottaen kulmaansa ja purasten taas alahuultaan silmät tuikkien.

Taisi olla varsin selvää mitä nainen janosi, tosin kyllä olutkin kävisi ei siinä mitään. Kysymyksensä päätteeksi Ylva vetäytyi takaisinpäin nojaten tuoliinsa irrottaen samalla kosketuksensa toisesta. Naisen tarkka kuulo pongasi yhtä sun toista supinaa viereisistä pöydistä, mutta pääasiallisesti tila hukkui puheensorinaan, jos ei keskittynyt ja kuunnellut tarkemmin. Pari pöytää takkaan päin näytti muodostuvan jonkinlainen kähnäys korttepelistä, mikä ei ollut kovinkaan erikoista ja nainen ohimennen mulkaisi noiden mesoavien humalaisten suuntaan siristäen silmiään. Kaikesta sitä jaksettiin kähnätä ja tehdä ylimääräistä melua, joskus hakeutui metsään aivan sen tähden että sai olla kaikessa hiljaisuudessa, vaikka no eihän metsäkään ollut ihan hiljainen paikka, voitti se kuitenkin kylien hälinen. Tummaverikön huomio kuitenkin keskittyi pääosin juttukumppaniinsa ja tuo koetti sulkea kaiken muun mölinän mielestään, mutta kun kaapin kokoinen mikälieörkinsikiö karjaisee turhan lähellä vie se pakostakin huomion hetkeksi.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Joulu 2015, 21:22

"Jonkinlainen saavutus sekin." Fergus totesi Ylvan vastatessa miehen olleen tähän mennessä miellyttävää seuraa. "Samaa voi myös sanoa sinusta." Tämä vielä tokaisi.
Fergus seurasi kuinka nainen tarkasteli hänen tuoppiaan ja hiljakseen tuo kumartui hieman lähemmäs. Käsi kosketti miehen polvea, samalla kun toisen suusta kuului viettelevä kysymys. Punainen katse kapeni siinä toisen kultaisia silmiä katsellessa.

"Se riippuu voinko valita molempia?" Ihmisusi vastasi virnuillen vinosti. Virne kuitenkin laski asteen kun kievarissa äänentaso yllättäen nousi. Fergus mulkaisi siinä missä Ylvakin murahtaen. "Tosin ei olutta tässä metelissä ole mukava nauttia!" Mies totesi korottaen ääntään jos se kantaisi möykkäreiden korviin asti. "Joten mielelläni otaisin selvää mitä tarkoitat hauskanpidolla. Hännän jahtaamista?" Fergus käänsi huomionsa takaisin naiseen.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 27 Joulu 2015, 21:47

Ylva ei voinut olla naurahtamatta toisen hännän jahtaamiselle ja pudisti hieman huvittuneena päätään. "Jos se on ainut asia, mikä hauskanpidosta tulee mieleesi, ehkä sinun on parempi pitäytyä oluessa.. pentu", nainen sanoi härnäävään sävyyn voimatta vastustaa kiusasta kutsua toista pennuksi. Nainen itse oli ulkoisesti jotakutakin lähemmäs kolmenkymmenen tai hieman yli, sillä tuossa oli tiettyä aikuismaisuutta, mutta oli silti nuorekkaan kaunis sileine ihoineen ja tuikkivine silmineen. Todellisuudessa tuon ikävuodet lähenivät sataa vuotta kiitos pitkäikäisyyden, joka puuttui tavallisilta ihmisiltä. Joten hänellä oli todennäköisesti kaikki oikeus kutsua toista pennuksi, eikö? Tummaverikkö nojautui taaemmas tuolissa nojaten kunnolla, vaikkakin hieman vinosti sen selkänojaan siirtäen toisen käden nojan toiselle puolen laskien jalkansa rististä alas. "No, sanotaan vaikka näin, voin tarjota sinulle olutta tai esitellä yläkerran tiloja", tummaverikkö vastasi lopulta kallistaen päätään niin että tuolin toisella puolen oleva kosi nousi haromaan mustia hiuksia ohimennen. "Toki olutkin kelpaa tähän hätään", nainen naurahti viitaten kädellään tarjoilijattaren suuntaan joka nyökkäsi merkiksi että oli nähnyt tuon kutsun. Kultsilmät palasivat susimieheen hieman haastavan oloisesti pilkahtaen. "Tosin olut on täällä huomennakin, minä en välttämättä", oikeastaan oli varsin varmaa ettei ollut, koska tuon olisi jo pitänyt lähteä jatkamaan matkaansa otollisimmille vesille ja hankkia asioita talvea varten. Onneksi saattoi aina piiloutua turkkiinsa, mikä lämmitti mukavasti.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Joulu 2015, 02:00

Tyrskähdyahän siinä pääsi kun Ylva kutsui Fergusta pennuksi. Tietenkin se oli vain kiusoitteleva nimitys, ei alistava haukkumasana... tai no mitä sitä tiesi tästä mystisestä naisesta. Pahalla mies ei sitä kuitenkaan ottanut, ei varsinkaan kun toinen ryhtyi selventämään vaihtoehtoja.
Mies tuijotti Ylvaa intensiivisesti, samalla kun tuo huomautti ettei kenties olisi täällä huomenna niin kuin olut. Eiköhän se ollut tarpeeksi myymään Ferguksen, joka oikeastaan oli tehnyt päätöksensä aikaa sitten, kunhan vain leikki takaisin.

"En sinänsä uskoisi sanovani olevan kiinnostunut yläkerran esittelystä, mutta jos siihen kenties kuuluu alakereankin esittely olen myyty." Kyllä hänkin tätä sanaleikkiä osasi.
"Seurasikin kun on harvinaista herkkua nähtävästi, kuinka voisin sanoa ei?" Fergus hymäili sukien partaansa ja nojaili tuolinselkänojaan odottavasti.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 28 Joulu 2015, 13:59

Ylva hymyili tyytyväisenä toisen vastaukselle ja kallisteli päätään toisen sanaleikille. "Noo, se riippuu siitä mitä mieltä olet ensimmäisestä", nainen hymähti samalla kun ylityöllistetty tarjoilijatar ehti noiden pöydän eteen. Kultaiset silmät nousivat katsomaan tuota, kun neitokainen tiedusteli mitä saisi olla. "Kannullinen olutta, haen sen tiskiltä", tummaverikkö tähdensi ja sai vastaukseksi nyökkäyksen ja tarjoilijatar lähti jatkamaan matkaansa kohti niskiä. Ylva vilkaisi mieheen ja nousi ylös ottaen villapaitansa selkänojalta, laski kätensä pehmeästi miehen olkapäälle kiertäen tuon taakse. Tummaverikkö kumartui miehen korvan puoleen. "Tuletko?" tuo kysäisi niin että toinen saattoi tuntea naisen lämpimän hengityksen korvassaan, eikä voinut vastustaa kiusausta vaan näykkäsi toisen korvalehteä ennen kuin suoristi selkänsä ja irrotti otteensa toisesta. Tummaverikkö ei odotellut toisen nousevan ylös vaan lähti luovimaan tiensä tiskille, jossa tuota jo odotti savikannu täynnä olutta. Yl kaivoi vyöltään rahamassinsa napaten sieltä muutaman kolikon, jotka kattoivat maksun ja laski ne tiskille työntäen ne sarvipäätä kohden tun viimein kääntäessä huomionsa naiseen. Pukinkaltainen mies otti rahat vastaan ja työnsi puolestaan kannun paremmin hollille. Tässä vaiheessa kultasilmä kääntyi katsomaan oliko Fergus päässyt mukaan. Nainen virnisti miehen suuntaan ja kannuineen päivineen lähti keinahtelevin askelin kohti rappusia, jotka olivat ulko-ovea vastapäätä.

Puiset rappuset veivät yläkertaan, jossa vieri vieressä oli ovia numeroineen. Huoneet eivät olleet kovin isoja, mutta eipä sitä sen isompia tarvinnutkaan yön tai parin oleiluun. Rahojaan kaivaessaan nainen oli näppärillä sormillaan ottanut myös avaimen esille, iso metalliavain josta roikkui nahkanyörissä puinen läpyskä mihin oli poltettu numero 6 osoittamaan oikeaa huonetta. Nainen heilutteli nyt avainta vapaassa kädessään kun asteli ylös rappusia, jotka tuppasivat natisemaan, ei kovaa, mutta nainen sen kyllä kuuli. Toisessa kerroksessa oikean oven löytäminen ei ollut kovinkaan vaikeaa käytävän toisella puolella kun oli parilliset luvut ja toisella parittomat niin että nro. 1 ja 2. olivat vastakkain. Oikean oven kohdalla nainen sujautti avaimen lukkoon ja avasi oven astellen sisälle. Avaimen otti visusti talteen, mutta oven jätti toiselle avoimeksi. Pienessä, mutta suht siistissä huoneessa oli sängyn lisäksi pieni pöytä ja kaksi tuolia. Ikkunasta paistoi sisään kuunvaloa, sillä puiset sulkimet olivat avoinna. Nainen asteli pöydän luokse laskien kannun siihen toisen kannun viereen, joka sisälsi vettä ja oli pöydällä muutama puinen mukikin ylösalaisin. Vesi ei välttämättä ollut kovin raikasta, mutta varmasti juomakelpoista. Avaimen kultasilmä sujautti takaisin vyölleen ja sulki vyölaukun tottuneesti.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Joulu 2015, 17:32

Fergus seurasi hiljaisena Ylvaa kulmiensa alla tuon pyytäessä tarjoilijalta kannullista olutta. Jos miehellä olisi häntä tässä muodossa olisi se heilunut puolelta toiselle innokkaasti.
Naisen noustua ylös kiersi tuo Fergusken selän taakse ja kumartui kuiskimaan hänen korvaansa. Ah, mies niin kiitti itseään ettei ollut häätänyt tätä naista pois saaliiltaan. Mieltynyt murahdus kuului Ferguksen suusta Ylvan näykkäisyn johdosta. Mies nousi ylös toisen perässä ja nappasi turkiksen tuoliselkänojalta mukaansa, päälle sitä ei tarvinnut laittaa.

Olutkannu odotti tiskillä, jota Ylva makselikin Ferguksen astellessa tuon rinnalle. Virne suotiin naiselle takaisin, ennen kuin he molemmat suuntasivat portaikkoon Ylva etunenässä. Askeleet veivät toiseenkerrokseen, samalla kun punainen katse seurasi edessä kulkevia keinahtelevia askelia.
Huone löytyi kuudennen oven takaa. Hyvin kotoisa, jos vertasi niihin koloihin ja kuusien suojiin missä hän oli lepäillyt pari viimeisintä päivää.
"Mukava huone." Fergus kommentoi samalla kun sulki oven perässään. Turkis viskattiin oven viereen lattialle, samalla kun asteli peremmälle, aina pöydän ääreen jolle olutkannu oli laskettu. "Kuuluuko minun olla otettu? Esitteletkö asuintilojasi monellekin miehelle, jonka olet tuntenut vain pari tuntia?" Mies uteli jälleen katsellen Ylvaa kuunvalossa. Kyllä toinen pistäisi hänen kysymyksilleen lopun jos ei haluaisi vastata.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 28 Joulu 2015, 22:09

Ferguksen tultua naisen lähelle tuo kääntyi ympäri kohottaen hieman kulmiaan toisen kysymykselle nojaten kevyesti taakseen jääneeseen pöytään. "Hymh mikä kysymys tuo nyt oli?" nainen totesi huuliaan mutristaen, vaikkakaan ei oikeasti ollut tippaakaan ärtynyt, ennemmin huvittunut. Ainakin toinen uskalsi puhua mielensä puhtaaksi ja toisaalta ei kultasilmä pitänyt sellaisista tapauksista jotka matelivat tuon edessä käytöksestään huolimatta. Jonkinlainen itsekunnioitus sitä piti itse kullakin olla ja liian kesyt tapaukset olivat aivan liian tylsiä. Oli totta ettei ollut tuntenut miestä kauaakaan, mutta ei tässä oltu vihille menossa. Nainen kallisti päätään saaden suurimmanosan hiuksistaan valahtamaan toiselle puolen, jolloin myös tuon otsassa enemmän ohimon puolella koreileva arpi tuli näkyviin. Se tosin oli pientä nyt vaikka miehen arpiin verrattuna tai niihin kaunokaisiin mitkä koristivat naisen selkää, mutta tarpeeksi näkyvä että sen kyllä huomaisi jos hiukset eivät olleet sitä peittämässä. "Ja onko sillä sitten jotain väliä?" nainen jatkoi tuijotellen toista pää kallellaan. Olisihan nainen voinut suoraankin vastata mutta kiertelevä ja kaarteleva leikki oli paljon mieluisampaa. Nainen hymähti huvittuneeseen sävyyn ja tuon silmät tuikahtivat iloisesti. "Ehkä olen vain niin kauhean tylsistynyt ja kylmissäni", nainen heitti ja toisaalta molemmat pitivät ainakin osiltaan paikkansa. Ylva oli hyvin huono kertomaan itsestään mitään suoraan, suojasi sillä itseään oikeastaan. Mitä vähemmän toinen tuosta tiesi, noh sitä yksinkertaisempana asiat pysyisivät ja vältyttäisiin ikäviltä seurauksilta kuten selkään puukottamisilta ja muilta epämiellyttäviltä ihmissuhdekuvioilta. Ei etteikö nainen joskus kaivannut jotakuta rinnalleen, johon voisi luottaa ja joka lämmittäisi yksinäisiä öitä, mutta se ajatus pidettiin visusti taka-alalla. Muutenkin naisen aitoa luottamusta oli hyvin vaikea saavuttaa, mutta se ei tarkoittanut etteikö voisi 'pitää hauskaa' aina välillä sopivien tapausten kanssa. Fergus olisi tosiaankin voinut repiä naisen palasiksi jo aikoja sitten jos niin olisi halunnut.

Nainen irrotti toisen kätensä pöydästä ja kosketti miehen paljasta käsivartta, jossa risteili useampikin arpi eikä voinut olla pohtimatta mistä moiset olivat tulleet. Kenties joltain lajitoverilta? "Tai ehkä olet vain tarpeeksi mielenkiintoinen, niin tai näin sinä se osaa kysellä", nainen hymähti kohottaen katseensa arvista takaisin miehen kasvoihin. "Sitäpaitsi ei sitä jokapäivä törmää suteen joka käyttää silmälappua", Ylva huomautti hymyillen vinosti. Ei tuolla edes tainnut olla mitään hyvää vastausta miehen kysymykseen. Tai kyllähän tuo olisi voinut mainita ettei niin usein harrastanut yhden illan juttuja kun uskottiin, mutta kyllähän niitäkin oli aika ajoin kertynyt.

//piti naureskella että oli omaa kivaa kun mies tuossa vieressä kuuntelee musiikkia ja pärähti soimaan "all you need is love" ku kirjotin tota vastausta XD
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Joulu 2015, 23:27

"No jaa, mietin vain, koska en usko että olet niin viaton." Fergus totesi harteitaan kohauttaen Ylvan kysymykseen. Ei toisesta myöskään saanut suoraa vastausta, pelkkää kiertelyä ja kaartelua, vähän niin kuin heidän pikku leikkinsä aiemmin, näykkimistä ja härnäämistä.
Miehen katse käväisi naisen kädessä, joka kosketti hänen arpisa käsivarttaan. "Ei sillä väliä varmaan ole, ehkä vain haluan tuntea oloni spesiaaliksi." Fergus kommentoi kääntäessään katseensa takaisin toiseen, huomaten nyt arven Ylvan otsassa. Hän ei mitään mennyt kommentoimaan, olihan toinen susi-ihminen, arvilta oli vaikea välttyä eläinten maailmassa. Oikeastaan se toi pientä kovanaamaosuutta esille.

Fergus hymähti Ylvan sanoille ja silmälappu kommentille. Se oli pääosin vain näköä helpottamassa, mutta piti mies siitä miltä se sai hänet näyttämään. "Se on minun tapani näyttää älykkäämmältä kuin tavallinen susi." Fergus totesi, kohottaen kättään ja kuljetti terävänkyntensä selkämystä Ylvan paljaalla olkapäällä. Hän kyllä muisti sen varovaisuuden jonka nainen oli osoittanut aiemmin hänen koskettuaan tuon hiuksia, mutta tilanne tällä hetkellä tuntui vaativat pientä kosketusta. Oli ihme miten hän oli hillinnyt itsensä tähän asti.
Fergus otti askeleen lähemmäs vieden toisen kätensä nojaamaan naisen takana olevaa pöytää, painautuen hieman lähemmäs toista muttei aivan iholle.

//Uh siinä kyllä vasta tunnelma musat sopivasti :D //
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron