Kirjoittaja Ylva » 26 Joulu 2015, 12:38
Ylva tyytyi kostamaan toisen häntäleikit uroksen tönäistyä toista. Kultasilmä kiri välimatkan kiinni ja koetti näykkäillä toisen heiluvaa häntää jonkun ajan kunnes kiri toisen rinnalle päätään leikkisästi heilauttaen. Matkaa ei kuitenkaan ollut enää pitkälti ja pian mustaturkki hidastikin selvästi vauhtia haukahtaen toiselle, jotta tuo tekisi samoin. Kylän soihtujen kajastuksen saattoi jo nähdä puiden lomasta, eikä Ylvalla ollut halua kirmailla portinvartijoiden syliin sutena. Siksi nainen lopulta pysähtyi ja muutti muotoaan yhtä sulavasti kuin aiemminkin nousten kunnolla seisomaan ihmishahmossaan pudistellen lunta vaatteiltaan, joihin sitä oli takertunut susien kisaillessa. "Parempi jatkaa matkaa näin, onhan kylä puolueeton, mutta en silti menisi mainostamaan suden verta. Ihmiset... ja muut osaavat olla ennakkoluuloisia", nainen selitti vilkaisten kultaisilla silmillään toisen suuntaan astellen muutaman askeleen eteenpäin katsellen kylän suuntaan. Kylää kiersi yksinkertainen puusta rakennettu muuri, jonka yli olisi helppo kiivetä, mutta koska siihen ei ollut tarvetta saattoi sitä nyt käyttää etuporttia, jonka sivuilla oli vartiotornit, joissa norkoili elämäänsä kyllästyneitä vahteja. Naisen huulilla käväisi virne sitä ajatellessa, tiesi että kylää asuttivat pääasiallisesti taruolennot, mutta kyllä sinne kourallinen ihmisiäkin mahtui. Harvinainen pikkukylä sinänsä, joka yritti pysytellä piilossa maailmanmenolta, mikä ei aina onnistunut kovin hyvin. Ainut huono puoli paikassa oli ettei siellä asustellut ketään rikkaamman puoleista, näin varkaan silmistä katsottuna, muuten Ylva kyllä viihtyi tässä pienessä metsäkylässä vallan mainiosti.
Kultasilmä vilkaisi olkansa yli Ferguksen puoleen ja katseesta näki selvästi kysymyksen oliko toinen valmis. Nainen oli jo ehtinyt tasailemaan hengästyneen hengityksensä ja nyt veti vielä syvään henkeä heilauttaen hieman päätään saadakseen hiuksia pois silmiltään. "Valmista? Mennäänkö sitten?" nainen kysäisi odottamatta varsinaisesti vastausta lähtiessään astelemaan hitaasti eteenpäin lisäten vauhtia vasta kun toinen oli mukana. Ylva siristeli hieman silmiään yrittäen nähdä ketä oli vartiossa, mutta pimeä yö ja kirkkaat soihdut vartiotornissa hankaloittivat sitä hommaa. Kuitenkin kaksikko huomattiin noiden tultua tarpeeksi lähelle puista porttia. "Kuka siellä?" sanat kuulostivat hieman unisilta ja huteralta yhteiskieleltä muutenkin. Ylvan huulille kaartui vino hymy sillä tuo tunnisti kyllä äänen. "Et kai taas nuku vahtivuorossa, kultaseni?" nainen vastasi mutta ei yhteiskielellä vaan varsin sujuvalla haltiakielellä. "Ylva?" kuului epäilevä vastaus ja haltamies koetti kurkkia paremmin alas. Nainen hymähti ja laski toisen kätensä lateelleen. "Ole nyt kiltti poika ja avaa portti, tiedäthän sinä minut, olen aina kiltisti", nainen jatkoi yhä haltiakielellä jonka tiesi sujuvan kyseiseltä vahdilta paremmin kuin yhteiskieli. Kyseinen vahti kuitenkin tuhahti naisen sanoille mutta hieman huvittunut sävy siinä oli. "Kyllähän minä sinut tunnen, mutta kuka on seuralaisesi?" vartija kyseli haltiakielellä ja sai Ylvan vilkaisemaan Fergusta ja nosti katseensa takaisin ylös. "Eledan, avaa nyt se hiton portti, täällä jäätyy", nainen hihkaisi ylös hieman kärttyisämpään sävyyn, mikä sai miehen sentään kipuamaan alas ja avaamaan portissa olevan pienemmän oven, josta kurkkasi kaksikkoa kurtistaen kulmiaan vilkuillen hetken Fergusta ja huokaisi sitten viitaten kaksikkoa tulemaan sisään. Ylva hymyili tyytyväisenä ja asteli sisälle suoden Eledaniksi kutsuneelle haltialle mairean hymyn. "Kiitos", nainen totesi vielä haltiakielellä.