Meet my pack || Ylva

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 26 Tammi 2016, 18:43

Jos Ylva olisi kasvanut kansansa parissa, olisi tuon käsitys koko petoasiaan aivan eri. Vaikka naisen kansa ei ollut ihmissusia sanan perinteisessä merkityksessä, eivät nuo kaukaa viistäneet. Noiden paittaret olivat myös omistaa ihmissusimuodon, jota he olivat kutsuneet siunaukseksi. Tietysti muutokseen ja jo itse rituaaliin oli valmistauduttu pitkän aikaa, mutta loppujen lopuksi susi sisällä oli lahja ei kirous kuten moni sen ainakin nykypäivänä otti. Tästä kaikesta oli nykyään enää hyvin vähän tietoa jäljellä ylipäätään ja Ylva ei siitä ollut tietoinen sitten yhtään. Ylva oli aina kohdannut siihen pelkoon ja inhoon mitä tälläisiä muodonmuutoksia kohtaan tunnettiin, jopa haltiat olivat katsoneet tytön susimaisia piirteitä nenänvarttaan pitkin puhumattakaan siitä että oli turhan paljon ihminen. Niin tai näin oli nainen oppinut susipuolensa kanssa elämään ja piti siitä, mutta ihmissusi oli taas jotain muuta. Täydenkuun pakottama muutos tuntui kammottavalta ajatukselta jo ihan sen tähden ettei voisi sille mitään, tummaverikkö ei ollut hyvä suvaitsemaan mitään mitä piti tehdä pakolla. Hän oli kuitenkin tarpeeksi fiksu ymmärtääkseen milloin vaihtoehtoja ei ollut. Rappusia laskeutuessa nainen kiersi kätensä miehen käsivarren ympärille vaikka ei varsinaisesti tukea hakenutkaan, olihan se hyvä tekosyy pitää tuosta kiinni. Ensijärkytys uudesta tiedosta alkoi pikkuhiljaa haihtua ja nainen teki sen mitä parhaiten osasi, koetti olla ajattelematta koko asiaa. "Tiedätkö, päivä ei ole vielä loppu", nainen huomautti virnistäen toisen suuntaan jo vähän enemmän omaan tapaansa. Jonkinlainen huoli tai stressi pysyi kultaisissa silmissä, mutta yritti kovasti pitää sen taka-alalla.

"Hei", nainen vinkkasi tiskin takana seisovalle miehelle joka katsoi tuota hieman oudosti. Vähemmän yllättäen kahakka oli jo kantautunut kaikkien läsnäolijoiden korviin, mutta Ylva siitä pahemmin välittänyt. "Maksoin olutkannusta hetki sitten", nainen tähdensi ja sai myöntävän nyökkäyksen osakseen ja pian kannu ilmestyi tiskille mikä sai naisen hymyilemään tyytyväisenä. "Hienoa, tulen kohta takaisin", nainen sanoi miehelle hymähtäen päälle. "Ja kyllä minä pystyssä pysyn, mutta odota jos välttämättä haluat", nainen huomautti ennen kuin suuntasi huuseja kohti noukkien matkanvarrella tikarinsa, joka oli jäänyt maahan. Saisihan sen magiallakin käteensä mutta kerta nyt käytännössä meinasi astella sen yli, otti nainen sen mukaansa nyrpistellen nenäänsä verelle joka siihen oli kuivunut mutisten jotain 'helvetin nartusta' itsekseen. Pian tummaverikkö palasi takaisin ja jos mies tuota oli jäänyt odottamaan palasi tuon käsipuolessa takaisin ylös. Liikkuminen kieltämättä sai pään kohisemaan ja haavat tykyttämään ikävästi. "Voinko pummia sinulta sätkän? Taidan kyllä olla jo monta sellaista velkaa", nainen hymähti ja harkitsi vakavasti hankkivansa omia puruja. Sen saattoi kuitenkin tehdä myöhemmin eikä siitä nyt jaksanut murehtia. Ylva koetti kovasti keskittyä nykyhetkeen ja toivoi että mies tarraisi tilaisuuteen keskittyä johonkin iloisempaan kuin äskeiseen kahakkaan tai epävarmaan tulevaan.

((hmmhm pitäskös hyppiä sinne ylvan muutokseen? ne tuskin on tuol kylässä sillo?))
Ylva
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Tammi 2016, 19:31

"Et kai ole tosissasi?" Fergus kysyi, katsahtaen Ylvan virnuilevia kasvoja, kuulutuaan tuon vihjailevan lausahduksen. Toki olisihan hän mielellään viettänyt loppu päivän niin kuin he olivat alunperin ajatelleet, mutta hän ei ollut aivan varma kannattiko naisen uuvuttaa itseään liikaa. Huono olo saattaisi ilmantua milloin tahansa, jos oli ilmaantuakseen. Ylva tarvitsi voimiaan, mutta ei mies kuitenkaan voinut olla virnistämättä pienesti naisen halukkuutta ja sisua kohtaan.
Olutkannun kanssa ei tullut ongelmia, se tuotiin kaksikolle ja Fergus saattoi ottaa sen käteensä, kuin myös pari tuoppia. Mies luotti sen verran Ylvan kykyyn pysyä tolpillaan, että odotti sisällä, kunnes tuo palasi. Nainen oli nähtävästi löytänyt tikarinsakin.

Ylva Fergusta käsivarresta pitäen, kapusi ongelmitta takaisin ylös. "Pummi vain ja ei sillä väliä ole montako olet poltanut, tuskin jaksaisit edes niitä korvata, koska niitä saa vain tietyltä kauppiaalta satamasta." Mies vastasi Ylvan pyyntöön, samalla kun käveli huoneen poikki kohti pöytää ja potkaisi ohimennen lattialla lepäävän vyön laukkuineen lattiaapitkin naisen jalkoihin. Tuopit laskettiin pöydälle ja Fergus saattoi nyt täyttää ne.
"Tosin, kenties pieni viaton hyäily sinua uuvuttaa liikaa." Mies pohdiskeli ääneen Ylvan aiempaa muistutusta päivän ollessa vielä nuori, samalla kun ojensi tuopillista naiselle.

//Joo voihan sitä hypätä mut en tiiä mihin muualle ne ois voinu silleen mennä? Ku ei se muutos ole muutaku sairastelua periaatteessa, et vasta ku seuraava täyskuu on nii se muuttuu ihmissusimuotoon :o //
Janni
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 26 Tammi 2016, 19:50

Nainen hymähti miehen sanoille mitä korvaamiseen tuli ja huoneeseen päästyä nainen noukki miehen nahkalaukun lattialta kaivellen sieltä itselleen sätkän käyttäen tällä kertaa tulitikkuja sen sytyttämiseen jaksamatta kaivaa omaa laukkuaan käsiinsä. Nainen huokasi nautinnollisesti saatuaan sätkän sytytettyä, se veisi kivasti kivulta särmän vaikka se nyt mitään sitämätöntä ollutkaan. Nainen kohotti kulmaansa ja pieni hymy leikki tuon huulilla ottaen tuopin vastaan. "En minä ihan helpolla uuvu", nainen huomautti. Saattoi olla että mitään oireita ei edes tulisi joten ei tuo aikonut jäädä murehtimaan niitä. Tulisivat jos tulisivat. Tummaverikkö otti tuoppinsa ja istahti sängylle potkien saappaat taas jaloistaan vetäen jalkansa sängylle ja asettuen selkä seinää vasten. Taputti paikkaa vierellään. "Tule nyt, en minä pure, vielä ainakaan", nainen hymähti ja hörppäsi oluttaan laskien tuopin sitten syliinsä pitäen siitä kuitenkin kiinni poltellen sätkää jota tuhkasi yksinkertaisesti lattialle sängyn ja seinän välissä olevasta raosta. Kultaiset silmät painuivat hetkeksi kiinni kun nainen nojasi takaraivoa seinään. Mustaturkki raotti silmiään katsoen miehen suuntaan. "Tuota... anteeksi se aiempi, minä vain... " nainen päätyi kohauttamaan hieman olkiaan ja katui liikettä saman tien irvistäen. "Hitto vie", tuo manasi kipeää olkapäätä. "Noh, suoraan sanottuna en pidä ajatuksesta että joudun pakosta muuttamaan muotoani", nainen myönsi hörpäten taas oluttaan pidemmän kulauksen. Tummaverikkö veti vielä sätkästään pitkän henkäyksen polttean sitä kiitettävän nopeaan tahtiin. "Olen sitäpaitsi kertaalleen jo ollut hirviö eikä se päättynyt kovin hyvin", nainen hymähti ja tuolla vaikutti olevan jotain omaa kivaa asian suhteen.

(nii siis tarkotinkin sitä täysikuuta, ajattelin jos se aamuyöstä alkais kuumeileen ja voida huonosti. miten nopeesit se täyskuu olis?)
Ylva
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Tammi 2016, 20:31

"Olen huomannut." Fergus kommentoi Ylvan vastaukselle, hörpäten samalla omasta tuopistaan, tuntien sen mukana kuinka janoissaan oli ollut. Nainen taputteli vuodetta vierellään kutsuvasti, joten mielellään mies istahti tuon vierelle, potkien saappaatkin samalla pois jalasta. Fergus vielä naurahti toisen sanoille. Oli hyvä nähdä, että toinen alkoi olla nopeasti omaitsensä, ehkä nainen oli ottanut hänen neuvonsa vastaan. Tai ristiinnaulinta oli tehnyt Ylvasta vahvemman, niin kuin arpeutuneet haavat, ne olivat yleensa vahvempaa tekoa kuin koskematon iho.
Fergus kohotti kulmiaan Ylvan anteeksi pyynnöllä, joka kuitenkin jäi kesken naisen menssä liikuttelemaan itseään kivuliaasti. Mies nosti kätensä ja vei sen Ylvan niskan takaa, kahmaisten naisen hellästi kainaloonsa. "Suoraansanottuna en voi sanoa että ymmärrän tunteesi, mutta sen voin sanoa, ettei siinä mitään pahaa ole. Ihmissudet ovat väärin ymmärrettyjä olentoja." Mies totesi. "Toki mehän olemme vaarallisia täydenkuun aikaan, mutta niin on moni muu petoeläinkin luonnostaan. Ainoa mitä ihmissuden kannattaa pelätä on läheistensä satuttaminen, mutta jos kaikki läheiset ovat myös ihmmissusia, ei ole mitään pelättävää, eikö?" Fergus lateli viisauksiaan.

//Nii joo, voishan sen hypätä siihen täydenkuun iltaan, et ne on menny jonnekki porukalla, ettei ihan ihmistenilmoilla ole :3 //
Janni
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 26 Tammi 2016, 21:23

Ylva tuli mielellään toisen kainaloon ja hymyili tuolle hieman vinosti jääden kuuntelemaan miehen sanoja poltellen sätkän loppuun. Ongelmaksi syntyi poltettu sätkä, sitä ei viitsinyt palavana heittää lattialle kuitenkaan. Nainen tunki koko kätensä sängynreunan yli ja tumppasi sätkän lattiaan joutuen kurottelemaan hieman ja keplotteli kätensä takaisin. Suoristi itseään hieman, oli nuohonnut itsensä kiinni enemmän tuohon päästäkseen alemmas ja oli muutenkin ollut kallellaan siihen suuntaan. Jäljelle jäi oluen hörppiminen. "Jos niin sanot, eipä itselläni ole tapana osallistua ihmissusikokouksiin", nainen huomautti hieman irvalevaan sävyyn. "Katsotaan sitä sitten, voihan olla ettei mitään tapahdukaan", nainen sanoi vaikka ei oikeastaan uskonut omiin sanoihin. Syventyi oluen hörppimiseen ja nauttien toisen läheisyydestä pohtimatta sitä sen enempää.

Loppupäivä meni rupatellessa niitä näitä enemmän tai vähemmän tyhjänpäivästä, ehkä jopa jotain asiaakin. Kuitenkin noilla meni yllättävä pitkä tovi rupattelussa, vaikka ehtivät nuo muutakin touhuta sen illan aikana. Kuitenkin ennen pitkään nainen nukahti Ferguksen kainaloon suhteellisen tyytyväisenä. Naisen uni kuitenkin muuttui levottomaksi aamuyöstä ja tuon iho muuttui polttavaksi. Nainen sävähti hereille ja tunsi kuinka tärisi kylmästä. Silti naisen iho oli palavan kuuma eikä jäänyt kenellekään epäselväksi että jotain tapahtui. Ainakin tartunta oli tullut, oli vielä ehkä pieni mahdollisuus että nainen oli immuuni mutta todennäköisempää oli että ensi täysikuuna muuttaisi muotoaan. Silloin ei olisi hyvä olla ihmisten ilmoilla joten Ylvalla ja Ferguksella ei ollut paljoa valinnan varaa sen suhteen että nuo joutuivat liittymään metsässä oleskelevaan laumaan ja etsiä sopivan paikan jossa Ylva voisi rauhassa muuttua.
Ylva
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Tammi 2016, 21:43

Fergus ei ollut asettunut nukkumaan kuten Ylva. Mies aikoi valvoa läpi yön, seuraten naisen tilaa. Kun toinen tuntui olevan sikeässä unessa, varovasti mies oli nousut tuon viereltä, peitellyt tuon ja asettunut istumaan tuolille vuoteen vierelle. Jos hän makoilisi, hän saattaisi nukahtaa.
Alkuyöstä Rafe oli tullut sanomaan Fergukselle, että nuo olivat palanneet, jopa Lorelai ja nuo asettuivat kolmistaan omaan huoneeseensa. Ferguksella ei ollut vielä tarpeeksi malttia näkemään punapäätä, mutta aamulla hän joutuisi tuon kanssa puhumaan.

Yön vieriessä pidemmälle, oli Fergus käynyt ikkunan luona poltelemassa yhden savukkeen aikansa kuluksi ja haukkaamaan raikasta ilmaa siinä samalla. Ylvan olo näytti lopulta muuttuvan huonommaksi, mies saattoi nähdä kuinka tuo nukkui levottomasti ja kosketaessaan naisen otsaa, tuntui se kuumalta. Onneksi vesikannu oli edelleen puolillaan täynä, joka oli huoneeseen tuotu haavan puhdistamista varten. Mies saattoikin täyttää tyhjän tuopillisen valmiiksi naiselle. Kuume kulutti nopeasti nestettä Ylvan kehosta, tuon täytyisi juoda.
Nainen heräsikin, todennäköisimmin huonoon oloonsa, jolloin Fergus oli tuon vierellä. "Sinun täytyy juoda." Mies kehotti kylmästä värisevälle Ylvalle, ollen valmiina auttamaan nasita, jos tuo ei heikolta ololtaan jaksanut nostaa päätään, jotta saisi vettä alas kurkustaan.

//Nii oisko se täyskuu sit parinpäivän sisällä? Et tän perään nyt vois vaikka tehä topsun vaikka luolat alueelle, et ne ois menny sinne lymyileen? //
Janni
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 26 Tammi 2016, 21:59

Ylva tunsi kuinka suu oli hyvin kuiva ja otti mielellään vettä vastaan, kostutti suutaan ja irvisti. Naisesta tuntui kuin olisi ollut pahassa flunssassa, eikä tuon olo aamun mittaan pahemmin parantunut. Lopulta naisen lihaksia ja jäseniä alkoi särkeä ikävällä tavalla mikä jatkui lopun päivää. Täyteenkuuhun ei ollut kovinkaan paljon aikaa, mutta kipeänä se tuntui yllättävän pitkältä ajalta. Ylva jopa suosiolla pysyi pedissä aina siihen asti kun noiden aika oli lähteä. Ylva manitsi Fergukselle että suht lähellä oli luolia, joka voisi palvella tarkoitusta. Luolista saisi hieman suojaa ihmismuodossakin ja eiköhän olisi parempi olla mahdollisimman kaukana ihmissitä ihan varmuuden vuoksi. Ei tummaverikkö voinut kieltää itseltään sitä etteikö jännittänyt, jopa pelännyt muutosta. Eniten tuo taisi sillä hetkellä kammoksua kipua, joka muistutti ikävistä tapahtumista. Ei olisi jaksanut enää sen kaltaista kipua, mutta kun tilanne oli päällä ei nainen voinut muuta kuin purra hammasta ja kärsiä. Yllättävän vähän tuon tuskasta näkyi ulospäin, ehkä Fergus näki sitä eniten senkin tähden ettei ollut tuon seurassa niin skarppina. Nainen tarvitsi tukea lopulta kun nuo jättivät majatalon ja kylän taakseen. Ylvan oli pakko nöyrtyä sen verran että otti Ferguksesta tukea, mutta oikeastaan tunsi pientä voitonriemua Lorelain yrmeän ilmeen edessä. Se sai jopa naisen hymyilemään itsekseen huvittuneena.

(haluatko tehdä sen uuden töpön?)
Ylva
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Tammi 2016, 00:48

Janni
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron