Kirjoittaja Janni » 25 Tammi 2016, 22:09
Fergus syöksähti nurkan takaa, nähden kauhukseen sen mitä oli pelännyt. Ace tuijotti tilannetta jähmettyneenä paikalleen, tietämättä mitä tehdä. Lorelai käyttäytyi todella agressiivisesti, ei kumpikaan miehistä ollut nähnyt naisen käyttäytyvän noin muuta kuin... täyden kuun aikaan.
"Ace! Mene pitämään huoli ettei kukaan ylimääräinen näe tätä!" Mies käskytty, juostessaan tuon ohitse kohti painivaa kaksikkoa. Tähän tilanteeseen ei tarvittaisi ylimääräisiä silminnäkijöitä, jotka tietenkin hälyttäisivät kylän vartijoita paikalle. Toki rähinä kantautui jo kauas, mutta kaikkea ei vielä oltu menetetty.
Ace totteli alfaansa kiiruhtaen majatalon edustalle, varoittamaan mahdollisia hätääntyneitä, ettei kulmauksen taakse kannattanut mennä.
Fergus muutti muotoaan, samalla kun avasi kouransa ja kietoi turkin peitävät käsivartensa Loren kaulan ympärille. Hän saattoi nähdä nyt, kuinka pahaa jälkea punaturkki oli saanut aikaan ja harmaaniska murisikin nyt äkäisesti tuon korvan vierestä. Lorelai ei kuitenkaan näyttänyt kuuntelevan, joka ei ollut tuon tapaista. Nainen kuunteli häntä aina, mutta nyt... jokin ei ollut kohdallaan. Tuo ei edes ollut reagoidut tikariin kyljessään, aivan kuin raivo olisi sokaisut tuon täysin.
Fergus tarrasi kynsillään Lorelaita leuasta, ryhtyen väkisin vääntämään niitä auki. Susi yritti pistää häntiin, mutta lopulta antoi periksi, säästyäkseen laukojen murtumiselta. Alfa veti naaraan pois mustan suden päältä. Punaturkki rimpuili uroksen otteessa, mutta tuo oli voimakkaampi. Fergus pakotti Loren maata vasten, painaen tuon pään hankeen, pitäen tuon aloillaan. Tämä tuijotti toisen vihreitä silmiä, joista paistoi täydenkuun hulluus.
Jonkin aikaa Fergus sai pidätellä naarasta aloillaan, kunnes tuo alkoi hiljalleen rauhoittua, alistuen alfalle. Hulluuskin katosi Loren katseesta, tämän hengittäessä kuitenkin edelleen kiivaasti.
Harmaaniska muutti muotoaan takaisin ihmiseksi, pidätellen punaturkkia edelleen aloillaan varmuuden vuoksi. "Arvostan agressiivisuuttasi... mutta en pidä siitä, jos osoitat sitä jotakuta kohtaan mistä välitän." Fergus ei tiennyt miksi käytti juuri niitä sanoja, mutta vihaltaan ei sitä nyt ajatellut. "Sinuna menisin nuolemaan haavojasi lähimetsään, koska olet varmasti herättänyt koko kylän huomion ja jonkun on ottettava syyt siitä niskoilleen, jotta muu lauma säästyy." Mies kertoi irvistellen naaraalle, repien tikarin irti tuon kyljestä ja lopulta hölläten otettaan tuosta.
Kivun ulvahdus muuttui vikinäksia, kun naaras tuijotti häntä koipien välissä alfaa. "Mene!" Fergus karjaisi, joka pakotti verta vuotavan naaraan uikahtamaan ja kääntymään pois. Punaturkki lähti juoksemaan kylätietä pitkin ja Fergus saattoi kuulla kiljuntaa, majatalon suunnilta. Tikari oli tehnyt kyllä pahaa jälkeä tuolle, hän lähettäisi Rafen naisen perään, heti kun tuo olisi huolehtinut Ylvan.
Mies kääntyikin kiireesti toisen puoleen. "Tule, kannan sinut sisälle." Tämä totesi astellessaan lähemmäs.