Meet my pack || Ylva

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Tammi 2016, 23:35

Fergus Verikuu

Aurinko paistoi kauniisti kirkaalta taivaalta, kohta olisi myöhäinen iltapäivä ja aurinko laskisi mailleen. Se olisi itseasiassa hyvä, sillä kirkas aurinko pisti valkean hangen paistamaan silmiin ikävästi. Se ei kuitenkaan estänyt kolmen suden ja yhden ihmishahmoisen miehen menoa. Harmaasusi jolkotti joukon etunenässä, kun taas kaksi muuta tuli rinnakkain tämän perässä. Häntää piti mies, joka kantoi isohkoa nahkareppua, josta ruikkui makuualusta ja sisälsi muuta ulkonayöpymistä varten olevaa tavaraa. Pari rusakkoakin oli sidottu reppuun roikkumaan, ne saisivat olla ilallinen tänään.
Ilma ei ollut niin kylmä, mutta viileä kuitenkin, se todennäköisimmin kiristyisi illan tullessa, mutta se ei susilaumalle ollut ongelma. Tai no ei ainakaan muille paitsi nuorukaiselle, joka ei osannut vielä kunnollisesti muuttaa muotoaan sudeksi ja saisi turkia suojaamaan yön pakkaselta.

Fergus oli saanut suunnitelmansa toimimaan, hänellä oli pieni lauma. Mies ei ollut odottanut paljoa ensimmäisistä jotka hänen mukaansa olivat halunneet, mutta oli yllättynyt saatuaan Lorelain ja Acen mukaan, nuo molemmat olivat kyvykkäitä yksilöitä. Lore kenties kyvykkäämpi kuin Ace, mutta hyviä molemmat. Rafe puolestaan oli niin sanotusti vielä pentu, ei siitä kauaa ollut kun hän oli tuon ihmisudeksi muuttanut. Ei toisen kyvyttömyys kuitenkaan pistänyt Fergusta pitämään toista hyödyttömänä. Hän oli oikeastaan tuosta ylpeä, olihan Rafe hänen ensimmäinen henkilö, jonka oli muuttanut ihmisudeksi. Tuolla oli kuitenkin paljon opittavaa.
Harmaaniska pysähtyi kuulessaan haukahduksen takaansa ja tämä käänsi katseensa Aceen, joka oli kiinnittänyt hänen huomionsa. Rafe oli jäänyt jälkeen ja huohotti nyt muutaman metrin päässä, ottaen tukea käsillään polvistaan, kantamuksien painaessa tuon harteilla. Fergus tuhahti hiljaa ja kääntyi ympäri astellen nuorukaista kohti, samalla kun muutti muotoaan ihmiseksi. Tosin ennen kuin hän ennätti aivan Rafen luo, joutui tämä pysähtymään ja kaivamaan tutun savukkeen esiin vyölaukustaan, ennen kuin tärinä valtaisi kehon täysin. Savukkeen sytytettyään, asteli mies nuorempansa luokse. "Kyllä minä... jaksan." Toinen sanoi huohottaen, mutta Fergus jo nosti reppua pois tuon harteilta ja heilautti sen omilleen. "Älä luule itsestäsi liikoja, olisit sanonut aiemmin että sinua väsyttää." Mies hymähti virneen kera ja pörrötti Rafen hiuksia, ennen kuin asteli takaisin etunenään, poltellen rauhassa sätkäänsä. Rafe katsoi johtajansa perään, lopulta hymyillen salaa helpottuneesti ja kiiruhti muiden perään.
Janni
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 24 Tammi 2016, 00:17

Musta susi jolkotti pitkin lumista maisemaa. Auringon lämpö oli tervetullut muutos, mutta sen kirkkaus kävi ikävästi silmiin. Kultaiset silmät tuikkivat auringon valossa. Ylva oli päättänyt vihdoin etsiä erään tietyn ihmissuden käsiinsä. Aikaa oli mennyt useampi kuukausi kun Fergus oli lähtenyt parantajan mökiltä, jonne nainen itse oli jäänyt vielä toipumaan. Tummaveriköllä oli mennyt oma aikansa saada itsensä kasaan senkin jälkeen kun oli fyysisesti siinä kunnossa. Nilkutti pitään toista jalkaansa, vaikka periaatteessa ne olivat kunnossa. Kuitenkin yhä kylminä iltoina nilkkoja kolotti ikävästi ja aika ajoin näki painajaisia jotka saivat naisen ärtymään itselleen. Hän piti sellaista mähräämistä heikkoutena eikä halunnut tehdä sitä. Kuitenkin pääasiallisesti oli oma itsensä ja oli kokenut suurta halua metsästää Ferguksen käsiinsä. Se oli vaatinut hieman työtä selvittää missä päin maailmaa mies liikkui, oli myös saanut tietää ettei tuo kulkenut enää yksin, mikä oli herättänyt naisen uteliaisuuden. Nyt hän oli kuitenkin kirjaimellisesti noiden kintereillä seuraten tuttua tuoksua. Kaiken lisäksi lumessa näkyi susien jäljet ja yhdet saappaat. Kaksijalkaisella tapauksella oli selvästi kantamusta mukanaan, jäljet olivat syvät. Mustaturkki pysähtyi hetkeksi ja nuuhki ilmaa todeten että oli lähellä. Susi näytti virnistävän, ei suullaan vaan korvien eleillä ja pään asennolla. Naaras lähti juoksuun kiriäkseen välimatkaa kiinni kiertäen kuitenkin lopuksi hieman sivuun josko saisi kierrettyä noiden edelle.

Kuitenkin sekalainen joukko tuli suden näkökenttään, tuo oli päässyt käytännössä noiden rinnalle. Naaraan teki mieli hyökätä miehen kimppuun, mutta sitä tuskin olisi tuon toverit ottaneet ihan oikealla tavalla. Mustaturkin häntä heilui puolelta toiselle ollen hieman kyynyrrä miettiessään mitä tekisi. Lopulta tyytyi vain nousemaan ylös jolloin tuo varmasti nähtäisiin, oli joukko jo sen verran lähellä. Kuten naaras oli uumoillutkin joku jäsenistä antoi varoittavan haukahduksen tuon havaitessa mustan suden, jonka siluetti näkyi noille selvästi laskevaa aurinkoa vasten. Kultasilmä laski hieman päätään mutta ei vaikuttanut uhkaavalta. Seisoi hetken paikalla lähtien sitten jolkottamaan samaan suuntaan kuin nuo lähestyen noita samalla. Kultaiset silmät katselivat Fergusta, tuolla ei ollut epäilystäkään etteikö mies tunnistaisi kyseistä sutta. Silti tuo piti silmällä myös tuon uusia kavereita nähdäkseen miten nuo reagoisivat tähän yllätykseen.
Ylva
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Tammi 2016, 00:42

Korjaillen repua selsäässään Fergus talsi hangessa eteenpäin. Heidän oli määrä löytää joko mukava paikka yöpymiselle tai kenties päätyä kyläpahaseen, jossa Rafen ei täytyisi murehtia kylmyydestä. Toki neljän hengen majoitus majataloon maksaisi, mutta he olivat keränneet matkallaan taskuja tyhjiksi niiltä raukoilta, jotka olivat lauman tielle sattuneet. Eivät he mitään tolkutonta sarjamurhaamista olleet tehneet, uhreja oli tullut siellä täällä, niin ettei tapauksia niin helposti kyennyt yhteen vaelteelvaan pikkulaumaan yhdistää. Oli Fergus pohtinut myös ajatusta palkkamurhaamisestakin, tässä olisi hyvä joukko, joka osasi tehdä tiimityötä, tosin Lorella oli vaikeuksia kuullella muita paitsi Fergusta.

Äreä haukahdus sai Ferguksen kääntämään katseensa takanaan kulkevaan Lorelaihin, joka oli pysähtynyt sijoilleen ja tuijotti jotain. Mies pysähtyi ja niin teki Ace ja Rafe. Fergus kurtisti kulmiaan huomatessaan kauempana suden tumman siluetin aurinkoa vasten. Lore otti ensimmäisenä askelia muukalaista kohti muristen. "Älä viitsi." Fergus tuhahti naaraalle, joka hiljeni miehen äänen kuultuaan saman tien. Vieras susi ei näyttänyt uhkaavia merkkejä, eikä hän halunnut antaa agresiivista tervehdystä vieraalle. Mies lähti astelemaan sutta kohti, joka ei lähtenyt pakoon joukon lähestyessä ja mitä lähemmäs mies asteli, alkoi tämä erottamaan suden piirteitä. Turkki oli tuolla musta ja tuuhea, mutta tuon kultaiset silmät olivat se joka Ferguksen sai havahtumaan siihen kuka vieras susi oli. "Ylva?" Mies ei voinut olla henkäisemästä, yllättyneen hymyn käärtuessa tämän torahampaiselle suulle. Miehen askeleetkin saivat vauhtia alleen.
Muu joukko seurasi perässä, Lorelai jäi ja Ace rinnallaan Ferguksen taakse tuijottelemaan vierasta. Ace heilutteli ystävällisesti häntäänsä, kun taas Lore luimisteli korviaan ollen epävarma tästä naaraasta. Rafe jäi seisomaan taustalle hiljaisena tapansa mukaan.
Fergus pysähtyi mustansuden eteen, näyttäen selvästi ilahtuneelta tuon näkemisestä. Siitä oli monta kuukautta kun hän oli nähnyt Ylvan ja tuolloin tuo oli ollut huonossa kunnossa, mutta nyt nainen oli ainakin päässyt takaisin jaloilleen. "Mitä sinä täällä? En ole lainannut sinulta mitään." Mies totesi tervehdykseksi.
Janni
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 24 Tammi 2016, 12:34

Joukon naaras vaikutti varsin tuittupäiseltä tai sitten tuo oli vain ylivarovainen. Ylva ei vaivautunut vastaamaan tuon murinaan mitenkään, jokotteli vain lähemmäs rauhalliseen tahtiin. Fergus kiinnitti huomionsa lähestyvään ja hetken tuolla kesti tunnistaa lähestyvä naaras, mutta lopulta tuo henkäisi naisen nimen yllättyneen, mutta jopa iloisen kuuloisena, mikä tuntui naisesta yllättävän mukavalta. Lähestyvä mustaturkki heilautti häntäänsä nimensä kuullessaan ja hidasti vauhtiaan kävelyksi huomatessa miehen tulevan tuota vastaan. Ferguksen päästyä lähemmäs susi muutti sulavasti muotonsa ihmiseksi, tosin kultaiset silmät jäivät samanlaisiksi kiiltelemään auringonvalossa. Nainen heilautti hieman hiuksiaan, jotka valuivat vapaina kuten yleensä, harvemmin Ylva piti niitä kiinni. Nainen kallisti päätään ja laski toisen kätensä uumalleen. Naisella oli yllään pitkä nahasta tehty takki, jonka sisävuori oli lämmintä turkkia ja se näkyi takin helman alta ja kauluksessa oli myös turkkikoriste lämmittämässä. Kyseisessä takissa oli myös turkkivuorattu huppu, mikä nyt roikkui naisen niskassa. Takki oli auki ja sen alta näkyi musta paita jossa oli edessä nyöritykset puoleen rintaan asti, mitkä nyt olivat tiukasti kiinni. Uumalla oli tutun oloinen nahkakorsetti ja asevyössä roikkui tutut tikarit, jotka nainen oli käynyt hakemassa takaisin. Oli samalla repinyt muutamia kurkkuja auki. Koko juttu oli ollut uskalias mutta nainen tarvitsi kostonsa, minkä jälkeen oli etsinyt kontaktinsa käsiinsä ja pannut tuon kärsimään. Jaloissaan naisella oli tummanruskeat nahkahousut ja polven alapuolelle yltävät saappaat, joissa niissäkin oli karvavuori mikä lämmitti kylmällä ilmalla vaikka talvi olikin kääntymässä loppua kohden. Käsiä peitti mustat hanskat jo ihan kylmyyttä vastaan koska nekin tuppasivat särkemään kylmällä ilmalla, oli se sitten todellista tai haamukipua tiedä häntä.

Nainen kohotti kulmaansa ja hymyili vinosti silmät tuikkien. Synkeästä olemuksesta ei ollut jälkeäkään ainakaan sillä hetkellä. "Kutsutko tuota tervehdykseksi?" nainen totesi mutristaen hieman huuliaan, mutta tuntui olevan liian hilpeällä tuulella jotta jaksaisi leikkiä loukkaantunutta sen enempää. Nainen kohautti olkiaan ja tuon kultainen katse käväisi miehen seuralaisissa. "Kuulinkin että olet hankkinut itsellesi vahtikoiria", tummaverikkö totesi härnäävään sävyyn ja koska naaras selvästi mulkoili tuota Ylva ei voinut vastustaa kiusausta ja katsoe tuota päästä jalkoihin arvioivasti. Kultasilmät palasivat Fergukseen jota kohti nainen otti keinuvia askelia. "Ajattelin tyydyttää uteliaisuuttani ja tulla itse katsomaan".
Ylva
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Tammi 2016, 13:06

Fergus katseli kuinka Ylva muutti sulavasti muotoaan. Mies oli nähnyt jo tuon susimuodosta, ettei nainen ollut masentunut tai ainakaan siltä näyttänyt ja tuon ihmismuoto varmisti asian. Nyt kun nainen seisoi siinä hänen edessään, tajusi mies ikävöineensä toista, varsinkin tuota tuttua tuiketta kultaisissa silmissä.
Fergus naurahti Ylvan kysymykselle, tietäen toisen vain mutristaen suutaan leikkisästi. "Minä vain huolestuin, että mitä pahaa nyt olen tehnyt." Mies selitti, vetäen sätkän sormiensa väliin.
Katse kävi olan yli kolmikossa, Ylvan huomauttaessa hänen seuralaisistaan. Lorelai ei pitänyt naisen kommentista ollenkaan ja murahti tyytymättömyyttään. Sillä välin Ace näki parhaaksi muuttaa muotoaan, joka ei tietenkään ollut yhtä sulava mitä tämän elegantin naisen. Mustavalkean turkin alta paljastui mieshaltia, jonka yllä oli vaate kerta, mikä oli loitsittu samaan tapaan mitä Ferguksen. Miehen vaateet koostuivat aika lailla turkiksistä ja nahasta, tosin kauluksen alta pilkottava valkea paita vihjaili jostain hienommasta materiaalista. Rafenkin vaatetus oli talvea varten turkista ja nahkaa, villaa tosin tämän takin alla oli.

"Tässä on on Ace, äreä punaturkki on Lorelai ja takana Rafe." Fergus esitteli. "Päivää." Ace tervehti ystävällisesti hymyillen, nostaen uudelle tuttavuudelle kättään. Lorelai vain tyytyi pysymään susimuodossaan ja mulkoilemaan naista, kun taas Rafe katseli Ylvaa hiljaa, mutta jos katse kohtasi tuon kanssa, painui nuorukainen silmäilemään hankea. "Rafe." Fergus sanoi vaativaan sävyyn, kuin isä pentuaan komentaen. "Hei." Kuului hiljainen tervehdys.
Mies kääntyi takaisin Ylvan puoleen, hymyillen leveästi, ollen selvästi innoissaan siitä että omisti lauman ja että Ylva sai sen nyt nähdä. "Noh, tyydytinkö uteliaisuutesi?" Fergus kysyi hymisten.
Janni
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 24 Tammi 2016, 13:44

Toinen esitteli sekalaisen seurakuntansa ja naisen kultainen katse käväisi noissa jokaisessa ja yritti kovasti peitellä turhan huvittunutta hymyään Ferguksen varsin isälliseen paimentamiseen noita kohtaan. Naisen suupieli nyki uhkaavasti, mutta sai sen onneksi kuriin. Kultaiset silmät jäivät katsomaan pahnanpohjimmaista, joku tuossa tuntui etäisesti tutulta, mutta tummaverikkö ei osannut sanoa mikä. Yleisestiottan nainen nyökkäsi päätään kolmikolle. "Hmm?" nainen hymähti kysyvästi Ferguksen sanoihin siirtäen katseensa takaisin tuohon. "Ei kokonaan", nainen heitti leppoisasti ja virnisti hetken levämmin. Naisen katse kävi katsomaan alfaa päästä jalkoihin ja takaisin ja nainen kallisti tutulla tapaa päätään. "Sinun pitäisi hankkia kartta", nainen huomautti yhtäkkiä kohottaen hieman leukaansa ja virnisti sitten uudemman kerran. "Jos etsit kylää, olet menossa väärään suuntaan", nainen härnäsi tuota silmät tuikkien. Kyllähän tuo saattoi olla menossa vain etsimään jotain mukavaa luolaa tai muuta kätköä yöksi, mutta kylässä olisi yksi hyvä puoli; olut.

Nainen siristi hieman mietteliästi silmiään, jokin osa tuosta olisi halunnut hyökätä Ferguksen kimppuun (hyvässä mielessä), mutta hillitsi itsensä koska se tuntui jokseenkin naurettavalta. Naisen ilkikurinen ja määrätietoinen ulkokuori oli kuten ennen, ainakin suuriltaosin, pieni synkkyys piileskeli tuon silmäkulmassa, mutta se oli tuskin havaittavissa ja nainen piti huolen siitä ette tuijotellut toista silmiin turhan kauaa. "Noh, ajattelitko nököttää tässä keskellä kaikkea, vai kertoa mihin olet matkalla?" nainen kysäisi kallistaen taas päätään.
Ylva
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Tammi 2016, 14:16

Ylvan vastaus oli sitä mitä Fergus oli toivonut, ehkä nainen siis jäisi hetkeksi aikaa, jotta siasi uteliaisuutensa tyydyttyneeksi? Tosin Ferguksen muikea ilme muuttui kysyväksi, naisen huomauttaessa, että hän tarvitsisi kartan. Ennen kuin kukaan heistä ennätti sitä kummastelemaan, kertoi Ylva ettei lähimaastosta löytyisi kylää. Hiljainen naurahdus kuului Acen suusta, tämän peittäessä suunsa kädellaan, katsoen alfaansa huvittuneena. Fergus puolestaan näytti tuntevansa olonsa tyhmäksi. "No tuota..." Tämä aloitti, vetäen syvät henkoset särkästään. "Emme me kylää ole etsimässä varsinaisesti, mutta jos sellainen vaan sattuu tielle niin hyvä." Mies selitti, niskaansa raapien.

Fergus hymähti Ylvan kysymykselle, niin mihin he olivat tarkalleen matkalla. "Emme tarkalleen minnekään, kunhan jostakin löytyy hyvä paikka yöpymiselle." Mies selitti.
"Tulitko sinä vain arvostelemaan johto kyvyistäni?" Fergus vaihtoi puheenaihetta, joka sai Lorelain katahtamaan tätä jotenkin yllättyneenä. Ei naaras ollut ikinä nähnyt miehen ottavan alentavaa puhetta keneltäkään.
Janni
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 24 Tammi 2016, 14:30

"Oi en toki", nainen kehräsi virnuillen ja oli selvä että tuo tökki miestä tahallaan. Tosin jos toinen päättäisi leikkiä isoa pahaa sutta laumansa edessä, noh nainen ei ollut ihan vielä päättänyt mitä sitten tekisi. "Äläs nyt, yritin vain olla avulias, eiköhän pentusi kaipaa lämmittelyä", nainen huomautti viitaten takana seisoskelevan tapauksen suuntaan, joka ei ollut ollut sutena naisen tullessa ja jotenkin tuo aavisteli ettei toinen huvikseen ei-niin-lämpimässä muodossa tallustellut ilman kantamuksia. Naisen sanat lievensivät hieman nokkavaa tapaa tulla alfalle puhumaan, mutta toisaalta Ferguksen aikaisemmat uumoilut siitä että naisen oli hankala nöyristellä kenenkään edessä oli totta. Oikeastaan Ylvan luonteeseen nyt vain kuului sellainen vähintään toisen tasalla oleminen ellei ylempänäkin. "Ja olut on harvinaisen halpaa", nainen lisäsi. Tiesi tämän vain sen tähden että oli tullut kylän kautta vähän aika sitten joten periaatteessa juossut tässä hieman ees taas jonkun aikaa ennen kuin oli löytänyt toisen jäljet. Muutenkin, kuten todettu, oli Ylva ollut monissakin paikoissa ja vaikka ei tietäisi tätä faktaksi väittäisi silti niin kirkkain silmin. "Jooten kelpaako hr. alfalle olut vai ei?" nainen kysäisi kuin vastaus olisi pitänyt olla jo mutta selvästi leikillään. "Jos hauvasi ovat sisäsiistejä voit toki ottaa ne mukaan", nainen letkautti koska ei voinut vastustaa kiusausta etenkin kun selvästi naaras otti herkästi nokkiinsa. Ei Ylva sellaista tilaisuutta voinut olla käyttämättä hyväkseen. Toisaalta nainen halusi saada Ferguksen jonnekin missä noita ei tuijottanut kolme silmäparia kokoajan mikä tuntui nyt olevan tapauksena. Oli tavallaan utelias tutustumaan laumalaisiin sen verran että saisi hajun millaista porukkaa mies oli haalinut, mutta päivä ei ollut vielä edes ilta ja illalle naisella oli muita suunnitelmia.
Ylva
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Tammi 2016, 15:02

Fergus myhäili itsekseen Ylvan kertoessa olevansa vain avuksi. Kyllähän mies sen tiesi ja otti avun mielellään vastaan. Ei hän täysin mikään kovanaama johtaja ollut muiden silmissä, mutta tosipaikan tullen teki hän työnsä hyvin alfan asemassa.
"Ouuu." Fergus äännähti tyytyväisyyttään, kuullessaan että olut olisi halpaa kylässä, josta Ylva itse tiesi. Mies piti siitä kuinka nainen kutsui häntä alfaksi, hyvä ettei hän innostunut liikaa. "Tietenkin kelpaa." Mies totesi kuin se olisi päivän selvä asia ja taisi se oikeastaan olla.
Tosin naisen seuraava kommenti sai liikettä aikaan Ferguksen takana. Mies ei ennättänyt sanomaan mitään takaisin, kun murinan saattelemana kuului äreä naisääni; "Hauvat?! Kuka luutet olevasi narttu?!" Lorelai oli viimein muuttanut muotoaan ja astui nyt Ferguksen vierelle, kädet lanteillaan. Tämänkin vaatekertaan kuului turkista ja nahkaa, joka kenties jäjitteli enemmän Ferguksen tyyliä. Tämän kaulassakin näytti olevan luista tehty kaulakoru.
"Älä pillastu Lore." Mies rauhoitteli, saaden vakavan katseen punapäältä. "Hän on... ystäväni." Fergus totesi. "Joten yritä käytäytyä tai ole edes hiljaa." Tämä vielä lisäsi, joka tuntui kolauttavan Lorea pahasti.
Janni
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 24 Tammi 2016, 16:18

Ylva siristi silmiään naisen kommentille ja tuo kiristeli hampaitaan naisen kutsuessa tuota nartuksi. Naisen silmät välkähtivät, mutta koska Fergus jo torui laumalaistaan ei Ylva tehnyt vielä muuta kuin tuhahtanut toiselle kääntäen huomionsa Fergukseen kuin ei olisi huomannutkaan temperamenttista naista ja väläytti miehelle hymyn. "Ei se kaukana ole", nainen huomautti nyökäten päätään kääntyen sitten kannnoillaan astellen suuntaan josta oli ilmestynyt näkyviin ja jonne aurinko oli laskusuunnassa menossa. Kylä ei ollut kovinkaan iso, pieni puunhakkaajien ja metsästäjien asuttama paikka, jossa kuitenkin komeili viihtyisä juottola muutamine huoneineen jota satunnaiset matkaajat saattoivat vuokrata. Ylva ei jaksanut muuttaa muotoaan elleivät muutkin tehneet niin, mutta toisaalta joukon viimeinen ei siihen edes kyennyt joten ehkä matka taittuisi ihan kahdellakin jalalla. Ylva johdatti koko konkkaronkan kylään, mitä ei edes ympäröinyt minkään laiset muurit, muutama vartiotorni puiden lomassa kuitenkin oli. Ylva oli jutellut niitä näitä Ferguksen kanssa ja maininnut senkin että oli hakenut rakkaat tikarinsa takaisin ja aukaissut matkalla muutaman kurkun. Sen enempää tuo ei kuitenkaan tapahtuneesta välittänyt puhua, se oli selvä tuon elekielestä ei ainakaan muiden suerassa. Jos mies jotain halauisi kysellä tuon olisi parempi tehdä se kun nuo olivat kahdestaan.

Sekalainen joukko asteli pian sisälle kapakkaan jossa Ylva vilkaisi ihmissutta. "Minä voin tarjota ensimmäisen kierroksen", nainen huomautti virnistäen hieman etsiskellen sopivan pöydän jonka ääreen nuo saattoivat istua ja kesti hetken ennen kuin tarjoilijatar tuli kyselemään mitä nuo halusivat. Ylva tilasi kaikille ystävällisesti oluen, murhaajattaren rahapussi oli taas mukavan täynnä joten siitä ei ollut kiinni. Ylva heitti takkinsa tuolin selkänojalle ja nojautui siihen rennosti kääntäen huomionsa taas alfaan silmät tuikkien kun odotteli juomia. "Mitä minä kuulin, olet ehtinyt ravaamaan monessakin paikassa sitten viimenäkemän", nainen totesi ohimennen. Ylvan lämminhenkinen härnääminen ja tietynlainen flirttailu miestä kohtaan tuskin jäi keneltäkään huomaamatta, vaikka tuo varsinaisesti tehnyt siitä mitään isoa numeroa mutta ei toisaalta myöskään välittänyt mitä muut siitä ajattelivat. Toisaalta nainen myös huomasi kuinka punaturkki tuntui ottavan sen seikan jotenkin ärsyttävänä ja kultasilmällä oli omat arvailut sen suhteen miksi niin oli ja koska Ylva oli mitä oli tuon täytyi jopa provosoida asiaa aika ajoin.

(nii ajattein jos se ite tappelu tapahtuu hetken päästä jos yl vaikka menny kuselle ja törmää takasintulo matkalla tohon Lorelaihin joka haluaa tehdä selväksi nokkimisjärjestyksen ferguksen suhteen, käykö?)
Ylva
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Tammi 2016, 16:49

Joukkio lähtikin sitten Ylvan ohjaamana kohti kylää, kukaan ei vaivautunut muutamaan muotoaan, sinne kun pääsisi helposti kahdellakin jalalla. Fergus rupatteli naisen kanssa tyytyväisenä, saaden kuulla mitä tuo oli puuhaillut. Ei Ylva päitä ollut aivan repinyt, viilellyt vain, mutta se kelpasi miehelle hyvin. Ehkä sellainen sopi enemmän elegantille naiselle, kuin raaka raatelu ja repiminen?
Acekin kuunteli Ylvaa mielellään ja sanoi itsekin muutaman sanan halutessaan tutustua alfan ystävättären kanssa. Lorelai tyytyi tuijottamaan nyrpeänä mustahiuksisen takaraivoa. Rafe piti tapansa mukana perää, tuijottaen myös Ylvaa, muttei samaan tapaan mitä punapää. Nuorukainen oli kuullut naisen nimen Fergukselta aiemmin, tuo oli ollut se nainen mitä mies oli tullut pelastamaan ristiltä. Rafe ei kuitenkaan uskaltaisi ottaa asiaa puheeksi, sen ajatteleminenkin pisti herkälle nuorukaiselle palan kurkkuun.

Kylä ei isoimmasta päästä ollut, mutta eiköhän sinne yksi viiden hengen joukko mahtunut viettämään aikaa. Juottola oli standardiamallia mitä Cryptin majataloihin tuli. "Jos vältämättä haluat." Fergus totesi Ylvan tarjotessa ensimmäisen kierroksen. Naisen kääntyessä etsiskelemään sopivaa pöytää, Fergus vei avokämmenensä Acea kohti, joka läppäsi miehen kättä voiton merkiksi, samalla kun nämä virnistivät toisilleen. Lore tuhahteli mokomalle perseennuolemiselle.
Reppu laskettiin pöydän vierelle ja alfa asettui rennosti tuolille, huokaisten päästessään painavasta taakasta eroon. Tämä istui miellelään Ylvan vieressä, kun taas muut asettuivat vapaille paikoille, Loren jäädessä tuijottamaan kaksikkoa pöydän vastakkaiselta puolelta.
"Mistäs sinä tuollaista olet saanut tietää? Me kun yritämme olla herättämästä liikaa huomiota." Mies hymähti Ylvan tokaisuun.

//No joo voishan se niin käydä, ite puolestaan aattelin et Lore sais ensin nähä kun ne kiehnää toisissaan, esim. jos ne nyt tonne majataloon majoittuu ja Lore ei pääsekkään kaksin Ferguksen kanssa yhteen huoneeseen vaan Ylva, nii tietenkin se epäilyttää ja sen pitää urkkia ja sit ku se saa siihen tilaisuuden ku Ylva on yksistään jossaki, nii sit alkaa rähinä. Mut voijaan kyl tehä just hetken päästä, mut Ylvan pitää provosoida vähän enemmän ensiks :D //
Janni
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 24 Tammi 2016, 19:12

Ovela virne kaartui naisen huulille. "Ette te huomiota ole herättäneet", nainen vakuutti vastaamatta varsinaisesti miehen kysymykseen mikä sai vielä lisäpitkitystä kun tarjoilija toi noille juomat. Paikka oli suht hiljainen vielä kun monin lopetteli vasta päivän askareitaan ennen rentoutumista. Näin ollen juomien tuomisessa ei mennyt niin kauaa kuin mitä iltaisin yleensä meni. Ylva kaivoi rahat tarjoilijattarelle vyölaukustaan kiskoen sitten haskat käsistään. Naisen käsissä oli yhä näkyvät arvet, kiitos parantajan hoivan ne kyllä vielä haalenisivat siitä naisen tummaan ihoon eivätkä ne nytkään niin huomiota herättäviä olleet ellei sattunut tuijottamaan naisen kämmenselkää tai kämmentä. Hanskat nainen laski pöydälle ja tuo hieraisi käsiään yhteen hörpäten oluestaan vilkaisten Fergusta. "Täytyy vain osata kysellä oikeista paikoista ja oikeilta ihmisiltä", nainen huomautti väläyttäen leveämmän hymyn. "Miten sinä luulet minun ylipäätään löytäneen sinut?" nainen huomautti kulmaansa kohottaen ennen kuin otti hörpyn juomastaan.

Nainen tunsi ärsyttävää halua koskea toiseen, mutta jokin tuota pidättele, ehkä se oli toisen sen hetkinen seura mikä kyllä sinänsä ei yleensä olisi pidätellyt naista. Ehkä se johtui siitä että naisesta tuntui liiankin mukavalta olla taas toisen seurassa, vaikka vain näin pöydän ääressä. Se voisi helposti peittäää 'leikin' alle, mutta kieltämättä punaturkin mulkoilu oli jokseenkin rasittavaa. "Tosin, en tiennyt että olet hankkinut henkilökohtaisen sylikoiran", nainen totesi ja katsahti selvästikin Lorelaihin, joka istui pöydän toisella puolen hörpäten juomastaan virnistaen sen suojissa. Ehkä tuo jopa ansaitsi moisen vittuilun mulkoilustaan ja Ylva oli tehnyt vittuilusta aika lailla taitolajin vuosien varrella. Tietty jos naisen hermo menisi niin kyllä toinen saisi tuta suoraa sydämenpurkua yllin kyllin. Ylva ei ollut niitä henkilöitä jonka nenille hypittiin etenkään juuri sillä hetkellä koska avuttomuuden tunteen poistaminen oli yhä osaksi työn alla. Mitää nainen ei vihannut enempää kuin sitä, no ehkä kuristamisen tunnetta mutta kuitenkin. "Voisit kyllä kouluttaa sen paremmin", nainen huomautti nenäänsä nyrpistäen luoden tylsistyneen katseen suoraan Lorelaihin koska tuo tuijotti naista ja Ylva teki nyt hyvin selväksi että oli tietoinen siitä eikä arvostanut moista tapaa ollenkaan, ei ainakaan sellaisella tyylillä mitä nainen harrasti.

//kyyllä se noinkin käy XD ihan kummin haluat.
Ylva
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Tammi 2016, 19:31

Fergus kohotti kulmaansa Ylvan vastaukselle, muttei ennättänyt tokaisemaan mitään kun oluet saapuivat pöytään. Naisen ne maksettuaan pöydän miehet jo siemailivat olutta tyytyväisinä, kun taas Lorelai ei omaansa koskenut, istui vain kädet puuskassa mulkoillen mustahiuksista naista.
"Hmh, ajattelin että seuraat houkuttelevaa tuoksuani." Fergus vastasi virnuillen tuoppiinsa, tietäen varsin hyvin saavansa katseen Lorelta. Hän oli naiselle tehnyt varsin selväksi, että hän oli tuolle vain alfa, joka mielellään otti naisen vain vuoteen lämmikkeeksi. Punapää kuitenkin oli jääräpää ja tuo sai olla omillaan mustasukkaisuutensa kanssa, hän ei yrittäisi olla varoivainen kahden petikaverinsa seurassa.

Ylvan vittuileva kommentii sai Ferguksen hymähtämään ja äkisti tämä kahmaisi toisella puolella istuvan Rafen pään kainaloonsa, pörröttäen tämän hiuksi; "Niin, eikö hän ole suloinen?" Kyllä mies tiesi naisen tarkoittavan Lorea. Rafe vingahti yllättävää halausta tarttuen miestä käsivarresta, mutta ei pyristellyt tämän otteesta irti. Ace naurahti tilanteelle.
Tosin Ylva meni täsmentämään sanojaan, viedessään katseensa Lorelaihin, joka ei pelännyt toisen kultaisia silmiä. Tämä tuijotti toista takaisin vihreällä katseellaan. "Sutta ei kouluteta." Punapää ärähti. "Sitä ei voi kouluttaa."

//No täs on kyseessä Ylva, nii päätä sä kuinka nopeesti se saa Loren kimpuunsa, kohta vai sit myöhemmin :D //
Janni
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 24 Tammi 2016, 20:25

//myöhemmin vaan sitten XD

"Niinhän minä seurasinkin", Ylva virnisti. Nainen hymähti Ferguksen reaktiolle ja naurahti jopa ääneen Rafen reaktiota ja pudisti hieman huvittuneena päätään. Ylva kohotti toista kulmaansa naiselle ja virnisti huvittuneena. "Eikö? Enpä tiennytkään että susilauma toimii anarkialla", nainen sanoi hyvin vittuilevaan sävyyn ja hörppäsi oluttaan. Nainen huokasi hieman teatraalisesti ja muljautti silmiään. "Okei, teen tämän sinulle yksinkertaiseksi", nainen sanoi puhuen kuin lapselle kärsivälliseen ja selvään sävyyn. "Lopeta mulkoilu tai menetät silmäsi", nainen totesi samaan leppoisaan sävyyn mutta virnisti ilkeästi keskittyen sitten juomaansa ja kääsi huomionsa Fergukseen. "Älä nyt kiusaa pienempiäsi", nainen totesi samaan sävyyn toruvasti miehelle, mutta virnisti tuolle nyt silmät välähtäessä huvittuneena. Loreen ei kiinnittänyt taas sen enempää huomiota ellei tuo sanonut jotain harvinaisen ärsyttävää. Ylvaa oikeasti huvitti positiivisella tavalla se miten ylpeä Fergus pikku laumastaan ja omasta asemastaan tuntui olevan. Ainakin tuo oli löytänyt jotain oleellista siihen suuntaan mihin elämässään halusi ja kaipa lauma toi jonkinlaista yhteenkuuluvuutta vaikka varsinaisesti noilla mitään paikkaa ollutkaan mitä kutsua kodiksi. Jopa pieni kateen pistos kävi naisen sisällä mutta ei huomioinut sitä sen enempää.

Ylva nojautui kyynerpäillään pöytää vasten ja päätään käsiinsä katsellen pää kallellaan alfan suuntaan. Nainen mutristi hieman huuliaan. "Noo? Sinun piti tyydyttää uteliaisuuttani, eikö?" nainen kysäisi kohottaen hieman kulmaansa. Kauaa ei nainen malttanut olla paikoillaan vaan kurotti olutta takaisin hyppysiinsä ja kulautti mallasjuomaa alas kurkustaan pitäen katseensa kuitenkin miehessä. Nuolaisi huuliaan saadakseen tahmeaa nestettä niille tosin saattoi tuo tehdä sen tahallaankin. Toinen käden kyynerpää laskeutui pöydälle ja nainen taas nojasi käteensä tosin nyt päänsä sivua niin että tuon sormet katosivat tuuheiden hiusten lomaan. Naisen katse tutkaili miestä kuin etsien jotain mikä olisi muuttunut mutta paljolti tuo vaikutti samalta kuin aina ennenkin.
Ylva
 

Re: Meet my pack || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Tammi 2016, 22:14

Lorelai irvisti Ylvalle tuon vittuillessa tälle lisää ja antaen pikku neuvonkin. Punapää menettäisi silmänsä, jos ei laikkaisi mulkoilemasta. Tämän katse kapeni ärtyneesti, mutta nainen ei sanonut enää mitään. Pamauttaen kätensä pöytää vasten Lore nousi ylös paikaltaan ja kiersi pöydän ympäri, pysähtyen Ferguksen kohdalla. "Menen ulos." Tämä totesi, suoden hellemmän katseen mieheen, joka katsahti tuota takaisin. "Et kai suuttunut?" Fergus kysyi, hölläten hieman otettaan Rafesta. Lore tuhahti hiljaa, ennen kuin asteli ulos.
Mies katsoi naisen perään hetken aikaa, näyttäen kenties pientä huolta laumalaistaan kohtaan, niin kuin alfan kuuluikin, mutta Ylvan ääni sai miehen kääntämään huomionsa takaisin tuohon. "Samat sinulle, pahoitit toisen sylikoirani mielen." Tämä totesi hymähtäen, päästäen irti Rafesta, joka nyt suki pörröisiä hiuksiaan ennalleen.

Oluen nauttiminen jatkui ilman Lorea, Ace ja Rafe saivat luvan puolittaa naisen juoman. Hiljakseen keskustelu päätyi Ylvan kysymykseen, eikö Ferguksen pitänyt tyydyttää tuon uteliaisuus. Mies virnisti naiselle, nostaen käteensä hitaasti venytellen tuon niskan takaa, jättäen käden lepäämään tuon harteelle. Mies käänsi katseensa Ylvasta Aceen. "Mene maksamaan kahdesta huoneesta, toinen kahdelle hengelle ja toinen kolmelle." Tämä totesi, vetäen vapaalla kädellaan rahapussin pois vyöltää ja heitti sen pöydän yli haltialle. "Ja ärise niille, jos he ehdottavat tallia." Tämä vielä lisäsi, kun Ace nousi ylös paikaltaan. "Saatte tänään nais seuraa huoneeseenne pojat." Fergus totesi virnistäen Rafelle, joka kurtisti kulmiaan ja vilkaisi Ylvaa ihmeissään. "Ehei pentu, tarkoitan Lorelaita." Mies naurahti, joka sai nuorukaisen painamaan katseensa nolona pöytään.

//Ouraiti :D //
Janni
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron