Meet my pack || Ylva


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Tammi 24, 2016 10:41

Re: Meet my pack || Ylva

Ylva virnisti viattoman oloisesti Ferugksen nuhteluihin. "Ei se minun vikani ole, jos pentusi on herkkähipiäinen", nainen huomautti kohauttaen pienesti olkiaan kuin mokomalla ollut paljoakaan väliä. Sitäpaitsi Ylva ei todellakaan antanut kenenkään hyppiä silmilleen tai mulkoilla tuolla tavalla. Jos naisella oli jotain sanottavaa, tuon pitäisi kakasta se ulos päin naamaa, sitä tummaverikkö osasi jopa arvostaa. Nainen siristi hieman silmiään mutta ei mitenkään vihamielisesti miehen tuodessa kätensä niskan taakse. Nainen kohotti hieman kulmiaan kun alfa käskytti pikku laumalaisiaan eikä voinut olla virnistämättä Rafen reaktiolle koko hommasta. Ylva kumartui hieman lähemmäs Fergusta. "Oletko varma ettei punapääsi saa kohtausta?" nainen kysäisi huvittuneena. Tuolle oli ihan sama mitä Fergus teki kun ei ollut paikalla, sitäpaitsi kuten todettu nuo pitivät vain hauskaa joten mitään yksinoikeutta puolin tai toisin ei ollut. Niin se ainakin teoriassa meni, mutta ei Ylva voinut itseltään kieltää etteikö ollut tyytyväinen siitä että punapää oli saanut siirtyä syrjään naisen saapuessa paikalle. Ei sillä että olisi Fergusta pitänyt mitenkään palkintona tai minään, mies tekisi itse mitä halusi, aikuinen mies ja kaikkea. Ylva vilkaisi Ferguksen ohi oven suuntaan ja mutristi huuliaan muka huolissaan. "Tai syö ketään? Se herättäisi turhan paljon huomiota", Ylva totesi puolitosissaan.

Nainen antoi kätensä laskeutua alas alfan polvelle. "Minä kun luulin että tykästyis heinäladoissa nukkumiseen?" nainen palasi härnäävään äänensävyynsä ja kallisti taas päätään. Oli kuin tuo olisi tökkinyt toista niin kauan kunnes mies tukkisi tuon suun, enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti. Ylva oikeastaan hieman sääli kahta muuta miestä, joiden uumoili jäävän punaturkin raivon kohteiksi kun tuo oli siirretty syrjään. Ei tarvinnut olla kovin nokkela tajutakseen punapään olevan Ferguksen pedinlämmitin jo ennen alfan sanoja. Naisen käsi hiveli hetken toisen jalkaa kunnes nojautui taaksepäin ja otti oluen lopun käteensä hörpäten sen alas kurkustaan.

Viesti Su Tammi 24, 2016 11:14

Re: Meet my pack || Ylva

"Voi kyllä hän kohtauksen saa, mutta hänen on opittava olemaan." Fergus totesi vilkaisten Ylvaa sivusilmällä. "Välitän hänestä yhtä paljon, mitä Rafesta ja Acesta, mutta siihen se jääkin. Se ei tunnu kuitenkaan menevän perille." Mies totesi. Ei se häntä ärsyttänyt, että punpää kiehnäsi häntä vasten ja mielisteli aina kun kykeni, se oli mukavaa.
Ylvan kommenti jonkun syömisestä, sai Ferguksen kurtistamaan kulmiaan pohtivasti. Tämä katsahtikin sitten pöydän luo palaavan Aceen. "Mene katsomaan Loren perään, en halua että hän tekee mitään typerää." Mies pyysi haltialta. "Älä kuitenkaan heti kerro hänelle, että hän saa nukkua teidän kanssanne." Fergus lisäsi varoittavasti, samalla kun otti avaimen ja rahapussinsa vastaan. "Selvä. Rafe haluatko tulla mukaan?" Ace katsahti nuorukaisen puoleen, joka havahtuen katsahti toveriaan ja hetken pohdittuaan nyökkäsi. Ei tuolla muutakaan tekemistä olisi.

Ace tyhjensi vielä oluttuoppinsa, ennen kuin lähti Rafen mukana astelemaan ulos. Fergus silmäili kaksikon perään toivoen tosiaan ettei Lore ollut mennyt purkamaan kiukkuaan kehenkään. Kyllä mies tiesi naisen olevan fiksu, mutta hän ei ollut nähnyt punapäätä kohtaavan tälläistä tilannetta ennen, joten tuo saattaisi olla arvaamaton.
"Mmmh, päivä ei ole vielä pitkällä, joten kenties tässä on hyvin aikaa tyydyttää uteliaisuutesi usempaan otteeseen?" Fergus myhäili, pyörittäen peukaloaan Ylvan olkapäätä vasten, ennenkuin päätti nousta ylös tuoliltaan, nostaen vielä repun viereltään toiselle olalle. Olisi mukavaa pistää lauman tuottamat huolet hetkeksi sivuun ja vain nauttia hyväksi tulleen ystävän seurasta.

Viesti Ma Tammi 25, 2016 12:54

Re: Meet my pack || Ylva

"SItä kutsutaan perseen nuolemiseksi, kultaseni", nainen naurahti mitä Loreen tuli. Ace palasi pöydän luokse ja naisen kultaiset silmät kävivät tuossa, mutta antoi Ferguksen käskyttää alaisiaan rauhassa. Oli varmaan hyvä että punapään perään lähti joku, tuo vaikutti juuri sellaiselta tapaukselta joka voisi purkaa kiukkunsa ohimenevään tapaukseen. Jos Ylvalta kysyttäisiin hänen mielestään muija käyttäytyi kuin pikkukakara. Uhoava pikkukakara. Molemmat miehistä lähtivätkin kyseisen naisen perään ja Ferguksen huomio kääntyi takaisin naiseen. Tummaverikkö ei voinut olla virnistämättä leikkisästi tuon sanoihin. "Noo, minulla ei ole kiire mihinkään", nainen huomautti ja nousi ylös seuraten toisen esimerkkiä. Ajatus Ferguksen seurasta tuntui mukavalta eikä nainen jaksanut nyt pohtia sitä sen enempää. Häiriötekijöistäkin oltiin päästy eroon, joten kaiken kaikkiaan asiat sujuivat vallan mainiosti. Ylva noukki takkinsa tuolin selkänojalta mutta ei laittanut sitä päälleen vaan laski sen käsivarrelleen lähtien sitten astelemaan kohti rappusia. Vilkaisi olkansa yli mieheen kuin varmistaen että tuo tulisi mukana.

Rappusten alapäässä nainen kuitenkin pysähtyi hetkeksi ja kääntyi miehen puoleen viitaten rappusiin. "Olkaa hyvä vain", nainen naurahti viitaten miestä menemään edellä kerta tuolla se avain oli. Kyllähän rappusissa kaksikin mahtui rinnakkain kulkemaan. "Ei muuten mikään huonompi alku herra alfalla", nainen huomautti ja ihme kyllä ei kutsunut toista tällä kertaa pennuksi. Ylva seurasi toista yläkertaan silmät tuikkien ja virne huulillaan.

Viesti Ma Tammi 25, 2016 1:23

Re: Meet my pack || Ylva

Portaiden edustalle päästyä Ylva antoi Ferguksen mennä edeltä. Mies mutristi pienesti suutaan, kun kerran ei saanut mukaavaa katseltavaa jos nainen olisi mennyt edeltä. Ei hän kuitenkaan marissut, astui vain ensimmäselle askelmalle, naisen tullessa hänen rinnallaan.
Virne leikki Ferguksen huulilla, toisen suorastaan kehuessa hänen saavutuksiaan. "Eikö?" Mies vastasi selvää tyytyväisyyttä äänessään. "Tosin on siinä sattumaakin ollut mukana, mutta olen kai osannut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan." Fergus totesi, pyöräyttäen avainta kädessään, nähdäkseen sen pienen puisen numerolaatan. Yhdeksän, mahtoiko kolmikolla olla huone naapurissa?

Askeleet johtivat oikean oven luo, jonka Fergus avasi. Lukon naksahdus sai oudon tunteen kierähtämään miehen vatsan pohjassa. Aivan kuin hän vasta nyt tajuaisi, että saisi viettää aikaa kahden Ylvan kanssa. Eihän siitä kauaa ollut, kun hän oli tyydyttänyt halujaan Lorelain kanssa, mutta jokin sai Ferguksen tuntemaan kuin ei olisi tosiaan pitänyt hauskaan moneen kuukauteen, koska ei ollut nähnyt Ylvaa.
Reppu romahti oven vierelle, se tosin oli enemmän Rafea varten, mutta ei tuo sitä tarvitsisi tänä yönä. Hyvin se säilyisi miehen huoneessa. Mies pyöräytti katseensa nopeasti huoneen ympäri, hyvin tavan mukainen sisustus. Vuode, pöytä, tuoli, jonkinlainen vaatekaappi pidemmän ajan majaileville. Mitään ylimääräistä ei huoneeseen oltu tungettu, korkeintaan vain kynttilä, joka oli puolilleen poltettu.

Oven sulkeutuessa pyörähti Fergus Ylvan puoleen, eikä edes itse heti tajunnut kuinka äkkipikainen oli liikkeissään. Ovi kolahti saranoissaan, kun roteva mies työnsi naisen sitä vasten malttamattomasti. Tämä vielä painoi huulensa ahnaasti naisen omia vasten. Aivan kuin hän olisi pidätellyt itseään tämän kokoajan ja nyt kun sai mahdollisuuden päästää itsensä vapaaksi, tuli se ulos äkkipikaisesti.

Viesti Ma Tammi 25, 2016 2:43

Re: Meet my pack || Ylva

Ylva virnisti miehen tyytyväiselle ilmeelle, tuo kyllä välillä muistutti koiraa, joka sai kehuja isännältään, se lähinnä huvitti naista. Kaipa tuolla oli oikeuskin olla tyytyväinen itseensä, olihan tuo nopeasti saanut pienen laumanalun vireille. Olihan se jo saavutus sinänsä. Nainen seuraili miestä tuon vierellä oikealle ovelle hajanaisten ajatusten poukkoillessa naisen mielessä. Miehen astellessa sisälle oikeaan osoitteeseen nainen seurasi tuota perässä vetäen oven kiinni samalla kun vilkaisi huonetta. Ihan perus huone, eikä mistään huonoimmasta päästä onneksi. "Kyllähän täm-" naisen lause loppui kesken kun toinen yhtäkkiä kierähti ympäri painaen naisen ovea vasten ja huulensa tuon omia vasten. Ei nainen yllätystä ottanut pahalla, päinvaistoin. Naisen keho suuorastaan värähti toisen kosketusta ja tuon oli pakko myöntää itselleen että oli kaivannut sitä. Olisihan hän voinut helposti vikitellä miehiä petiinsä, mutta nainen oli varsin nuuka sen suhteen ketä sinne päästi yleisen käsityksen vastaisesti. Tätä tietoa tosin ei ollut jakanut edes Fergukselle, eihän tuo saisi itsestään uskoa liikoja. Kuitenkin miehessä oli jotain erikoislaatuista naisen silmään ja oli luottanut tuohon tarpeeksi varsin nopeasti ja ei tummaverikkö voinut kieltää etteikö mies ollut pelastanut häntä ilman mitään oikeaa syytä, joten eiköhän tuo ollut luottamuksen ansainnut ainakin tiettyyn pisteeseen asti.

Nainen kietoi kätensä miehen kaulan ympärille vastatessaan ahnaaseen suudelmaan vähintään yhtä innokkaasti. Nainen mielellään unohti kaiken huoneen ulkopuolisen ja nautti hetkestä, eikä antanut ajatustensa vaeltaa mihinkään muuhun. Nainen henkäisi suudelman välissä pysymättä kuitenkaan kauaa irti toisen huulista. Nainen keihnäsi kehoaan Ferguksen kehoa vasten ja oli yhtäkkiä yllättävän sulaa vahaa tuon käsissä. Se ei kuitenkaan tarkoittanut että nainen olisi itse pysynyt toimettomana ja hyvä ettei koettanut kiivetä miestä pitkin ylös. Turha sanailu oli tainnut jäädä tällä kertaa väliin ainakin toistaiseksi.

Viesti Ma Tammi 25, 2016 3:05

Re: Meet my pack || Ylva

Ei Fergus tiennyt mikä häneen oli mennyt, mutta mitä sitä murehtia, nyt kun Ylva vastasi hänelle hyvillä mielin. Ovea vasten tukeaottavan käden kynnet pureutuivat hiljaa oven puiseen pintaan, suudelman syventyessä. Mies kyllä muisti takaraivosaan sanoneensa hetki sitten, että heillä olisi hyvin aikaa, mutta siitäkin huolimatta hän nyt tuntui hosuvan.
Suudelma rauhoitui hetkeksi, jolloin Fergus avasi silmänsä, katsoakseen toisen kultaista katsetta. "Mmh, tarvitsin tuota." Mies totesi, rauhoitellen samalla itseään. Kuului hiljainen puun nitkahdus miehen vetäessä kyntensä irti, samalla kun tämä otti pinesti etäisyyttä ovea vasten ahistamastaan naisesta. Tosin vain siksi, että mies saattoi tartua Ylvaa lanteilta ja vetää mukanaan peremmälle huoneeseen.
Harteita lämmittävä turkis tiputettiin lattialle. Fergus vei huulensa naisen kaulalle, näykkien toista tuttuun tapaan, samalla kun yritti päästä eroon olkasuojuksestaan ja hihasta.

Viesti Ma Tammi 25, 2016 3:22

Re: Meet my pack || Ylva

Ylva virnisti miehen sanoille silmät tuikahtaen. "Siltä se vaikutti", nainen huomautti tullen mielellään mukana toisen kiskaistessa tuon lähemmäs itseään pakittaen nyt oven luota. Ylva auttoi miestä pääsemään irti olkasuojasta ynähtäen hiljaa mielihyvästä terävien hampaiden näykkiessä naisen kaulaa. Oikeastaan nainen auttoi tuota pääsemään eroon kaikista muistakin vaatteista, naisen oma takki oli tipahtanut oven suuhun jo aikaa sitten tuon kädestä, muissa asukokonaisuuden osissa meni hieman kauemmin saada ne irti. Miehen hoppu tuntui tarttuneen naiseenkin tai sitten se oli siellä ihan omiaan jo. Suorastaan janosi toisen kosketusta ja suudelmia mikä sai veren kohisemaan korvissa ja kaiken muun hämärtymään. Ei päivä ollut kääntynyt vielä edes illaksi, mutta hittojako sillä sinänsä oli väliä. Yllättävän kiltisti nainen kuitenkin antoi miehen pidellä ohjaksista vaikka itsekin oli tuon kimpussa vähintäänkin yhtä innokkaasti.

(oliko sulla tähän jotain välikohtausta vai tehdäänkö pientä hyppyä?)

Viesti Ma Tammi 25, 2016 4:10

Re: Meet my pack || Ylva

Kaksikko olivat tosiaan tyydyttäneet Ylvan, kuin myös Ferguksen uteliaisuutta useampaan otteeseen, päivän muuttuessä hiljakseen illan puolelle. Talviaurinko oli painunut mailleen, mutta ilta oli vielä varhainen.
Ace ja Rafe olivat onnistuneet lopulta löyttämään kiukupäisen toverinsa, joka tuntui suuttuneen entisestään nähdessään kaksikon. Ei nainen ollut kehenkään purkanut kiukkuaan, mutta sitä tuntui nyt tekevän räyhätessään miehille. Nuo olivat jättäneet Ferguksen sen nartun käsiin. Ace yritti väittää vastaan, ettei heillä ollut mittään syytä miksi vahtia alfan tekemisien ja seuran perään. Lorelai ei kuitenkaan kuunnellut, kun tämä jo marssi kiireesti takaisin kohti majataloa.

Naisen paluussa kesti jonkin aikaa, Ace ja Rafe olivat jättäytyneet jälkeen, mutta olivat palaamassa myös takaisin. Lorelai tömisteli majatalon portaat ylös, vlkaistuaan alakerran läpi, mutta ei hän kaksikkoa ollut löytänyt. Nainen kuitenkin pysähtyi portaiden päässä tajutessaan, ettei tiennyt mikä huoneista oli alfan, joten tämä lähti hiljakseen astelemaan käytävää eteenpäin, sieraimet väristen. Kyllä hän miehen haistoi ja ärtymyksekseen sen naisenkin. Tosin ei Lore tarvinnut hajuaistiaan, kun pääsi oven numero yhdeksän kohdalle. Tämä jähmettyi aloilleen, kuullessaan Ferguksen mielihyväistä naurua. Punapää romahti polvilleen ja vei silmänsä lähemmäs avaimen reikää. Eihän siitä kunnolla nähnyt läpi, mutta vuoteen reunan ainakin. Näky kertoi Lorelaille hyvin tarpeeksi, saaden naisen kiristelemään hampaitaan.

Täysin tietämättömänä urkkijasta oven toiselle puolella, Fergus kierähti kyljelleen Ylvan päältä, hengittäen raskaasti. Mies hymyili pienestä väsymyksestään huolimatta. "Mmm..." Mies äänsi, kiertäen käsivartensä naisen ympärille, piilottaen kasvonsa tuon mustiin hiuksiin.

//No mä tein tälläsen pikku hypyn, sä voit tehä toisen jos haluut :D //

Viesti Ma Tammi 25, 2016 5:16

Re: Meet my pack || Ylva

Nainen ainakin nautti olostaan lopun iltapäivää tai mikä vuorokauden aika ikinä olikaan. Ylva oli oikeastaan kokonaan unohtanut ärsyttävän punapään ja kaiken muunkin ikävän mikä oli mielessä kytenyt, joten tuon olo oli varsin mukava. Ei voinut olla naurahtamatta Ferguksen kiehnätessä naamansa kiinni naisen tummiin hiuksiin. Tummaverikkö laski kätensä tuon käsille, jotka olivat kiertyneet naisen ympärille vetäisten hitaasti henkeä tasatakseen kiihtynyttä hengityksen tahtia ja pamppailevaa sydäntä. "Okei, ehkä olen tyytyväinen... hetken", nainen naurahti ja virnisti itseksene kiemurrellen sitten toistepäin kasvot mieheen päin kuitenkin maaten kyljellään sängyllä. Tuikkivat silmät tutkailivat toisen kasvoja ja kurotti koskettamaan toisen rosoista poskea. "Voisi vaikka luulla, että sinulla oli ikävä minua", nainen härnäsi vaikka sanoissa oli jonkinlainen totuudensiemenkin mukana. Ehkä pieni osa tummaveriköstä halusi toisen kaivanneen hänen seuraansa edes hiukan, kerta oli huomannut kuinka oli kaivannut toisen seuraa. Tosin yritti olla ajattelematta sitä, koska se tuppasi monimutkastamaan asioita.

Ylva olisi mielellään vain makoillut siinä loppupäivän tai -elämän, mutta inhottavan pakottava tunne rakon tietämillä sai naisen huokaisemaan hieman ja nyrpistämään nenäänsä. "Tulen kohta takaisin", nainen sanoi virnistäen ja kampesi itensä ylös. "Paikka", tuo totesi istuessaan sängy laidalle vilkaisten miestä silmät tuikkien ilkikurisesti. Tummaverikkö kiskoi housut laiskasti jalkaansa ja sujautti jalkansa saappaisiin. Kiskoi hihattoman mustan paidan päälleen, mikä oli ollut pitkähihaisen alla ja vilkaisi sitten vielä miehen suuntaan. "Haluatko jotain alakerrasta?" nainen kysäisi kohottaen kulmiaan kysyvästi. Jos toinen jotain haluaisi ottaisi nainen rahaa mukaan muuten voisi hipsiä helpottamaan oloaan ja takaisin mahdollisimman nopeasti. Naisen iho värähti kylmästä aivan kuin se olisi protestoinunt lämpimästä lähtemistä jo etukäteen, no olihan peitonalla lämpimämpi kuin huoneessa. Ylva haroi hiuksiaan vastausta odotellessaan hieman parempaan asentoon ennen kuin luikki ulos huoneesta.

Viesti Ma Tammi 25, 2016 6:07

Re: Meet my pack || Ylva

Fergus näytti tyytyväiseltä yhtä lailla mitä Ylvakin, varsinkin kun nainen myönsi sen ääneen. Kasvot kohosivat pois mustista hiuksista naisen kääntyessä enemmän miehen puoleen. Naisen sanat saivat Ferguksen hymyilemään syyllisenä. "Kiinni jäin." Tämä myönsi. Hän oli huomannut itsekin vasta ikävöineensä naista, hän kun oli sulkenut toisen pois mielestään, koska edellinen tapaaminen oli päättynyt niin masentavissa merkeissä. Fergus ei ollut halunnut pilata oloaan murehtimisella, ehkä se oli periaatteessa loukkaavaa naista kohtaan, mutta mies oli tahtonut suojella omaa mielenterveyttään. Ei hän kokonaan toista kuitenkaan ollut unohtanut.

Fergus suki ajatuksissaan toisen pitkiä hiuksia, kun nainen lopulta totesi palaavansa pian. Mies murahti pettyneenä, mutta päästi toisen syleilystään. Fergus ei itse kuitenkaan jaksanut nousta ylös. Tämä vain hymähti toisen käskylle ja katseli, kun Ylva puki vaatteitaan päälleen.
Fergus kierähti selälleen, nostaen kätensä niskantaakse, kuulessaan samalla naisen kysymyksen. "Jotain janon sammuttavaa." Mies ehdotti, jolloin Ylva nappasi rahaa mukaansa, ennen kuin luikahti ovesta ulos.
Lorelai oli sillävälin jo poistunut oven takaa, kun oli kuullut Ylvan aikeet. Nainen oli kiiruhtanut odottamaan alakertaan ja asettui portaiden takaosaan. Jos narttu oli menossa jonnekin yksikseen, hän kävisi sanomassa tuolle pari valittua sanaa.

Ace ja Rafe olivat asettuneet majatalon alakertaa nurkka pöytään, molemmat nauttien tuopillisesta olutta. Ace kuitenkin pisti punapään merkille ja tuijottikin tuota kurtistaen kummastellen kulmiaan. Tämä ei kuitenkaan mennyt tuittupäälle sanomaan mitään, hän mieluummin nauttisi vapaa-ajastaan.

Viesti Ma Tammi 25, 2016 6:17

Re: Meet my pack || Ylva

Fergus sai tutun virneen vastaukseksi tuon pyyntöön ja muutama kolikko mukanaan nainen lähti huoneesta haroen vielä hiuksiaan päästyään kätävään. Pieni hymy pesi naisen huulilla tuon astellessa rappusille ja lampsi ne rennosti alas varsin hyväntuulisena kunne törmäsi punapäähän. Ylva kurtisti kulmiaan mutta ei aikonut jäädä sanailemaan naisen kanssa ellei tuo väkisin tukkisi tuon tietä. Ylvalla ei ollut mitään halua pilata hyvää tunnelmaa, kävisi asioillaan ja ottaisi mukaan kannullisen olutta ja palaisi takaisin Ferguksen kainaloon. Se kuulosti vallan mainiolta suunnitelmalta ainakin naisen mielestä. Hänen ensimmäisenä päämääränään olisi kievarin tiski jonne jättäisi rahat ja tilauksensa, sitten voisi etsiä huusin ja paluumatkalla napata mukaansa kannun ja pari tuoppia. Huoneen juomalasit kun olivat niin kauhean pieniä, jos siellä edes niitä oli oikeastaan nainen ei muistanut oliko vai ei, ei ollut pahemmin ehtinyt kiinnittää huoneeseen huomiota. Ajatus sai naisen virnistämään itsekseen. Se miten tummaverikön aikeet toteutuisivat oli paljolti kiinni siitä mitä punaturkki aikoi tehdä. Ylva toivoi ettei tuo tekisi itseään tiettäväksi mutta osa naisessa tiesi sen olevan vain toiveajattelua, mutta jääräpäisesti työnsi sen ajatuksen syrjään. Mikään ei nyt saisi pilata tätä vallan mukavaa jälleennäkemistä, etenkin kun ihmissusi oli myöntänyt kaivanneensa naista, se tuntui jotenkin äärettömän hyvältä. Tosin hyvät asiat ainakaan naisen elämässä eivät tuntuneet kestävän kauaa ja vaikka nainen ei tietänytkään sama taisi päteä juuri siihen hetkeen.

Viesti Ma Tammi 25, 2016 8:14

Re: Meet my pack || Ylva

Vaikka Ylva huomasikin Lorelain, nainen ei vielä sanonut tuolle mitään, nojasi vain seinää kädet puuskassa, seuraten pistävällä katseellaan naisen menoa. Punapää ei halunnut rähistä tässä, hän tiesi äänensä varmasti kantautuvan yläkeraan, eikä hän tahtonut rakkaan Ferguksen näkevän häntä vihaisena. Tuo kuitenkin tulisi väkiin, koska oli tämän mokoman nartun puolella, ei olisi ihme jos tuo olisi noita ja oli sekoittanut miehen pään jotenkin.
Huussit löytyivät ulkoa, majatalon sivulta ja Ylvan sinne matkatessa käytyään tiskillä, odotti Lore ulko-oven menevän kiinni, ennen kuin seurasi tuota perässä. Punapään touhu ei ollut jäänyt Acelta näkemättä. "Rafe käy sanomassa Fergukselle, että Lore aikoo tehdä jotain tyhmää." Mies käski nuorempaansa, samalla kun nousi ylös paikaltaan.

Sillä välin Lorelai oli saanut Ylvan kiinni ja toivoi saavansa kahden keskeiskeistä aikaa tuon kanssa. "Narttu!" Punapää huusi saadakseen toisen huomion, marssiessaan toista kohti. "En tiedä mitä olet tehnyt Fergukselle, mutta pysy erossa hänestä!" Äreä nainen vaati, tullen ja tokäten Ylvaa kipeästi rintakehään. "Hän on minun!" Nainen murisi.
Rafe kapusi portaita pitkin ylös kiireesti ja päästessään alfan huoneen ovelle, koputti tämä sitä pari kertaa. "Se on auki!" Kuului huikaus huoneesta, jolloin nuorukainen avasi oven. Fergus kurtisti kulmiaan nuoremmalle, välittämättä vaikka makoilikin siinä alasti, tosin nuorempaa se näytti haittaavan, kun tämä peitti silmänsä käsillään. "Lore... Hän aikoo tehdä jotain tyhmää." Rafe kertoi, saaden miehen ponnahtamaan istualteen vuoteelle. "Mitä?!"

Viesti Ma Tammi 25, 2016 8:41

Re: Meet my pack || Ylva

Ylvan askeleet pysähtyivät kuullessaan kipakan äänen takaansa ja huokausen saattelemana sulki hetkeksi silmänsä. Tätä oli juuri pelännyt, ei siksi että pelkäisi naista vaan siksi ettei jaksaisi kinastella lapsellisen tapauksen kanssa. Nainen hieraisi ohimoaan ennen kuin avasi silmänsä ja kääntyi pää pystyssä ääntä kohden saaden punapään tönimään itseensä. Tönäisyn voimasta nainen joutui ottamaan puoltoista askelta taaksepäin. Tummaverikkö kurtisti kulmiaan ärtyneesti ja hieraisi rintaansa koettaen pitää malttinsa. "Enpä tiennytkään että Fergus on kenenkään omaisuutta", nainen sihahti vastaukseksi toisen kipakalle väitteelle. Nainen tuhahti paljon puhuvasti ja muljautti silmiään laskien kätensä lateelleen antaen painon olla toisella jalallaan korostaen asentoaan. Vaikutti samaan aikaan tylsistyneeltä ja ärtyneeltä. "Ensinnäkin.. Fergus on iso poika ja tekee itse omat valintansa", tummaverikkö selvensi hampaitaan kiristellen siristäen silmiään. "Sinun on parempi hyväksyä se seikka että jäit nyt kakkoseksi", nainen lisäsi ottaen pari askelta naista kohden tuijottaen tuota silmiin, tuli liiankin lähelle rikkoen punapään henkilökohtaista aluetta osoittaakseen ettei toisen louskutus naista pelottanut. "Ja kehtaakin kutsua minua nartuksi vielä kerran", nainen sihahti jättäen uhkauksen leijumaan ilmaan.

Ylva tuijotti hetken ärtyneenä naista ja kerta oli sanonut sanottavansa pyörähti ympäri ja aikoi jatkaa matkaansa. Kuitenkin jos toinen kehtasi nimitellä tummaverikköä vielä saisi tuo tasan varmasti turpaansa. Ylvan ärtymyskerroin lisääntyi nyt nopeasti, koska juuri tätä olisi halunnut välttää ja vain nauttia olostaan. Lore oli jo onnistunut laimentamaan hyvää oloa reippaasti. Ikävä kyllä se nimittely kantautui ilmoille tuittupäinen nainen kun ei suostunut lopettamaan hyvän sään aikaan. Jokin napsahti naisen päässä kuin kykin mikä sai tuon ärtymyksen leimahtamaan punapään kutsuessa tuota 'huoraksi' ja se sai tuon kiepsahtamaan ympäri ja iskemään nyrkin päin naisen näköä.

(tein nyt näin jotta päästään eteenpäin))

Viesti Ma Tammi 25, 2016 9:01

Re: Meet my pack || Ylva

Lorelain ilme vääristyi vihaisemmaksi sitä mukaan mitä Ylva puhui, tuo todellakin lietsoi punapäätä ja kehtasi vielä iskeä kipeään kohtaan, kutsumalla häntä kakkoseksi. Nartun varoitus ei Lorea hetkauttanut ja kun tuo kääntyi ympäri, teki punpää sen mistä toinen oli varoittanut, mutta vittuillakseen käytti aivan muuta hakkumasanaa; "Huora." Naisen ääni oli matala. Se sai Ylvan napsahtamaan ja äkisti oli tummaverikön nyrkki vasten Lorelain näköä.
Punapää älähti kivustan, joutuen ottmaan askelia taakseen ettei kaatuisi, pidellen nenäänsä, josta pursusi verta. Naisen huuto hiljakseen muuttui murinaksi ja tämän keho alkoi ottamaan susimaisia piirteitä. Punainenturkki kasvoi naisen ylle ja teräväkyntisen kädet laskeutuivat alas kuonolta, vihreän katseen tuijottaessa Ylvaa raivon vallassa. Ihmissusi kahdella jalallaan, näyttäen siltä kuin olisi juuri nähnyt täysikuun.
Ace astui kulman takaa juuri nähdäkseen Lorelain hyökkäävän naista kohti kita edellä, yrittäen purra ja repiä ihan vain mitä kohtaa naisen kehosta tahansa.

Fergus räpelsi housujaan yläkerrassa jalkaan, kompuroiden lahkeisiinsa, kiroten samalla. Mitään muuta mies ei nähnyt tarpeelliseksi vetää päälleen. "Pois tieltä Rafe!" Mies käski edelleen katsettaan suojaavaa nuorukaista, joka säpsähtäen ja väisti, vetäen kädet pois silmiltään.
Portaat päästyä alas, mies katsoi majatalon alalkerran nopeasti läpi, mutta niin kuin oli uskonut, ei nähnyt Lorelaita taikka Ylvaa. Kyllä hän oli aikalailla päätellyt mitä tyhmää Lore saattaisi tehdä.
Ulko-ovi paukahti seinää vasten miesten päästessä ulos ja nyt hän saattoi kuulla rähinää majatalon nurkan takaa.

//Cat... eikun, Wolf fight! :D //

Viesti Ma Tammi 25, 2016 9:15

Re: Meet my pack || Ylva

Ylvan silmät levenvät hieman kun huomasi naisen oikein muuttavan muotoaan. Ensimmäinen ajatus naisen mielessä oli yksinkertaisesti 'voi vittu', koska naisen oma muoto oli kieltämättä pienempi kuin ihmissuden eikä tuuhea turkki paljoa suojaisi noilta torahampailta. Vaistomaisesti Ylva tanssahteli taaksepäin ihmissuden rynnätessä tuon kimppuun. Tikari ilmestyi tyhjästä tuon käteen ja tuo yritti huitaista sillä sutta saadakseen tuon perääntymään mutta ikävä kyllä raivostunut ihmissusi tuli siitä huolimatta päälle. Ylva koetti väistää punaturkkia mutta auttamatta jäi tuon jalkoihin koska välimatkaa ei ollut tarpeeksi. Naiskaksikko rysähti maahan Ylva alimmaisena ja tuon huulilta pääsi tuskaisa älähdys punaturkin iskiessä hampaansa naisen olkapäähän. Tuo oli eittämättä tavoitellut naisen kurkkua mutta oli sentään sen verran ehtinyt väistää ettei susi saanut purettua hampaitaan tuon kaulavaltimoon. Tuskasta huolimatta nyt nainen oli vihainen ja se viha lisäsi adrenaliiniä tuon veressä mikä vaimensi kivun alleen. Toisellä kädellään tummaverikkö tarttui ihmissuden ranteesta joka yritti iskeä kyntensä häneen ja koetti pitää sitä poissa, tikarikäsi heilahti ja tikari upposi hurtan kylkeen jolla nainen toivoi että saisi tuon irrottamaan otteensa ennen kuin hänen olkapäästään puuttuisi kokonainen palanen.

Ylva ei pystynyt keskittymään muuhun kuin tähän torahampaaseen joka tavoitteli tuon henkeä. Ylva otti riskin, koska ei voinut muutakaan ja muutti muotoaan päästäkseen käyttämään kynsiään ja musta susi joka oli punaturkin alla potkaisi takajaloillaan tuon kylkiä koettaen saada tuon pois kimpustaan. Vihainen murina kumpusi kultasilmän kurkusta ja tuo koetti iskeä omat hampaansa isompaan hyökkääjään. Tikari oli jäänyt punaturkin kylkeen pystyyn. Ylva ei ollut tietoinen paikalla olevasta miehestä, ei tuolla ollut aikaa sellaiseen. Jos punaturkki päästi irti leukojensa otteen punainen veri pulppusi haavasta vuolaasti eikä se luvannut mitään hyvää. Etukäpälillään mustaturkki koetti työntää toista pois päältään ja pitää tuon kynnet ja leuat kaukana itsensään mikä ei oikein tuntunut toimivan niin hyvin kuin olisi tovonut.
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia