Haul kysyi oliko Jack varma että ihmissudet eivät koskisi häneen kun selkänsä kääntäisi, pääsisikö hän hyvin mielin vain kävelemään pois. Jack tuijotti hetken Fergusta hiljaa ennenkuin vastasi. "En tiedä.. en todellakaan." Jack vastasi hiljaa Haulille. Hän ei edes tiennyt pääsisikö kotiin jos Fergus päättäisikin hänet taas ottaa mukaansa ja sittenkin pitää hänet laumassaan, vaikka sitten ankaralla kurilla. Mutta hänelle riittäisi ajatus että hänen läheisensä olisivat kaikki kunnossa ja voisivat hyvin. Heidän ei tarvitisi pelätä henkensä puolesta.
Lopulta aul pitkän saatteleman huokauksen kanssa laskeutui alas hänen harteiltaan roikkumasta ja Jack loi ystävällensä tyytyväisen hymyn, mutta vakavoutui kun katse siirrettiin Fergukseen.
Fergus vain oli siinä tujottaen yhtälailla takaisin, selvästi tuntuen olevan vaikean päätöksen edessä miten nyt jatkaisi. Jack vain nojasi Haulia vasten pysyäkseen pystyssä hengittäen raskaasti ja pyyhkien verta, että kyyneliään kasvoiltaan. Lopulta Fergus sitten liikkui, laskien päänsä alas ja peitti toisen silmänsä vain vinoillakseen Jackille jälleen, sitten harmaaturkkinen alfa susi kääntyi ja lähti poistumaan yhdessä laumansa kanssa. Jack katsoi hetken aikaa hiljaisuudessa susien perään, kunnes lopultakin saattoi antaa jalkojensa pudota altaan ja kaatua toisen polvensa varaan maahan pitäen Haulia tukenaan. Hengittäen raskaasti rintakehän noustessa raskaasti jokaisella hengitys kerralla. Tällä kertaa Jack oli selvinnyt paljon helpommalla kuin aikaisemmin, mutta menettänyt yhden rumiinosansa.
Jack kuuli kuinka usean hevosen jalat hakkasivat maata ja nosti hieman päätään ääneen suuntaan, josta saapui ratsain pieni komppania aseistuneena ja valmiina taistelemaan.
"Minne ne menivät?" Eräs vanhempi sotilas kysyi ratsailta Jackilta ja Jack huohottaen nyökkäsi eteenpäin, josta suurin osa joukoista lähti susien perään täydessä laukassa. Pari jäi Jackin luokse, jotka olivat nuoren oloinen mies ja jonkinlainen kenttä lääkäri.
"Hän on teidän?" Nuorempi mies kysyi Jackilta kuin olisi kysynyt omaisuudesta, samalla kun heitti lähes tulkoon Liluthin alas ratsailta lumihankeen. Jackin sisällä kiehahti sen hetken ajan, mutta nyökkäsi vakavana. Tässä hän ei voinnut alkaa lellimään haltiaa tai hän menettäisi kasvonsa.
"Nouse ylös ja auta lääkäriä." Jack käski ensinmäistä kertaa vihaisella äänensävyllä Liluthia pitkään aikaan. Jack ei sitä tarkoittanut, mutta hänen oli leikittävä mukana. Lääkäri taas kävi sitomaan loukkaantuneen miehen haavoja heikentääkseen verenvuotoa, ettei mies vuotaisi kuoliaaksi. Jack puolestaan ojensi nyt Haulin Liluthille.
"Pidä huoli siintä.." Jack sanoi kun sotilas ja lääkäri auttoivat loukkaantuneen ylös maasta jahka tuo oli paketoitu ja heittivät myös pitkän kaavun miehen ylle ettei tuo jäätyisi.
Jack kiidätettiin sairastuvalle, jossa haavat putsattiin, tikatiin ja sidottiin, sekä lopuksi annettiin voimakasta kipulääkettä joka pisti väsyttämään ja no Jack oli hieman tokkurainen. Silmän suhteen, lääkärit päättivät hoitaa kirurgiset toimipiteet vasta sitten kun Jack voisi hieman paremmin ja olisi toipunut vähintään verenhukasta. Joten silmän yli oli nyt vain vedetty paksu kerros sidettä, joka peitti ilkeän näköisen kuopan silmässä. Huoneen ovi painettiin kiinni ja Jack jäi makaamaan sänkyyn Liluthin, sekä Haulin kanssa. Jack oli silti hiljaa katsoen kattoon. Hän ei tinnyt oliko tehnyt oikean päätöksen kun oli säästänyt Ferguksen, jos tuo sittenkin palaisi kostamaan.