Kirjoittaja Janni » 07 Helmi 2016, 23:58
Haul ei ollut aivan tyytyväinen että joutui jäämään sepän käsiin viikoksi ja hän vielä joutui piilottelemaan koko sen ajan. Hammsata purren miekka kuitenkin kävi sepän käsittelyn läpi ja pian oli Jack rahoineen häntä hakemassa. Se ei ollut sattunut, niin kuin toinen oli pelännyt. Se oli vain luonut outoa energiaa, joka kutitteli aisteja.
Liluth oli seurannut Jackin ohjeita ja pitänyt huolen, että kaikki talon ulko-ovet olivat visusti lukossa. Eikä hän kenellekkään niitä avaisi, miehellä kun oli avaimet. Haltia oli ryhtynyt laittamaan illallista, hän aikoi tehdä kolmelle hengelle, koska uskoi Haulin omaavan vielä fyysisen muodon. Jack oli ruokkinut sielun voimiinsa, ennen kuin oli vienyt sepälle.
Haltia oli viipaloimassa lihaa, kun kuuli ulko-oven lukon naksahtavan. Hän ei ollut odottanut Jackin palaavan Haulin kanssa näin pian. Pahaa nainen ei kuitenkaan aavistanut, huolettomasti hän vain asteli ulos keittiöstä kohti ovea. Liluth pysähtyi kuitenkin aloileen huomatessa, ettei ovesta ollut astunut sisään Jack, vaan huppupäinen roteva hahmo, joka pyöritteli tyytyväisen näköisenä avaimia.
"Nappaa tyttö." Fergus käskytti perässään astelevaa Acea. Lilluth henkäisi ja ehti kääntyä vain ympäri, kun tätä jo tarrattiin käsivarresta ja oli nopeasti jonkun tiukassa otteessa. Alfa veti hupun pois päästään, joka oli piilottanut hänen kasvonsa varsin hyvin turhilta katseilta. Onneksi pääportti oli ollut sen verran vilkas, että sisään oli päästy ongelmitta. Rafe ja Lorelai oli jätetty odottamaan kaupungin ulkopuolelle, siltä varalta jos jotain sattuisi. Jos heitä ei parin tunnin sisällä kuuluisi takaisin, nuo saisivat tulla heidän peräänsä. Oli sinäänsä huvittavaa, että kaksi ihmisen näköistä jätettiin jälkeen ja kaksi jotka eivät menneet ihmisistä riskeerasivat kiinni jäämisen. Se johtui siitä, että Fergus tiesi Rafen hermoilevan aivan liikaa, kun taas Lore oli aivan liian äkkipikainen, sekä ei hän saisi rauhaa jos hän tahtoisi kiusata Jackia vokotelemalla tuon naista. Lorelai oli kertonut kaiken minkä oli nähnyt miestä varjostaessaan.
"Oletko yksin kukkanen?" Fergus kysyi haltialta, jonka haltiamies oli ottanut tiukkaan oteeseensa, pidellen naisen käsiä tuon seläntakana. Haltitar hengitti kiivaasti muttei pyristellyt, tuijotti vain täristen pelosta torahampaista miestä. Tämä kuitenkin onnistui nyökkäämään. "Kenties jäämme odottamaan." Alfa totesi, astellen peremmälle taloon, löytäen mukavan näköisen olo-huoneen.
Jack oli antanut hänen odottaa yli kuukauden, se oli ollut kyllä odotettavissa, mutta tämä oli oikein rattoisaa. Varsinkin kun tuon perheeseen näytti kuuluvan oikein suloinen neito. Siitä toisesta miehestä ei kuitenkaan ollut jälkeäkään.
Fergus asettui sohvalle ja viittoi Acea raahaamaan naisen luokseen. "Voi älä pelkää kukkanen, en minä mitään sinulle tee." Mies rauhoitteli Liluthia, vetäessään tuon kainaloonsa. Haltia ei uskaltanut liikkua taikka huutaa, saatika sanoa mitään. Ace asettui istumaan vapaaseen nojatuoliin, vetäen hupun pois päästään.
Jonkin aikaa he joutuivat odottelemaan, kunnes ulko-ovi kävi. Virne levisi Ferguksen huulille, kun askeleet kantautuivat käytävästä. Haul ennätti ottaa fyysisen muotonsa, ennen kuin hän taikka Jack astui olohuoneen puolelle, nähden vieraan kaksikon istuskelemassa Liluthin kanssa. Ei Haulin kauaa tarvinnut pohtia keitä he olivat.
"Ah, jo kesti." Fergus totesi, samalla kun siveli pelokaan Liluthin vaaleita hiuksia kynsillään. "Pikku kukkasesi on pitänyt meille seuraa. Oikein suloinen tapaus." Alfa totesi, painaen päänsä naisen päälakea vasten. Liluth tuijotti anelevasti Jackiä, kyyneleet silmissään, eikä edelleenkään saanut sanaaa ulos suustaan.