Werewolves?! || Mori

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Werewolves?! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Helmi 2016, 19:53

Fergus Verikuu

Kevät oli hyvää kyytiä tuloillaan, myöhäinen iltapäivä oli oiva aika metsästykselle. Tosin Neljänhengen metsästys joukko, ei ollut varustautunut jousilla tai muilla aseilla. Susien raskaat tassut tömisivät maata vasten joukon juostessa tasaista tahtia eteenpäin. Riistää oli näkynyt hyvin vähän, joka oli pistänyt joukon alfan miettimään uutta strategiaa. Tämä johdatti joukkonsa eteenpäin vielä jonkin matkaan, ennen kuin päätyi aukiolle. Uros pysähtyi ja näytti alkavan kouristelemaan paikallaan, tämän lihahksien ja luiden surkastuessa ja muuttaessa muotoaan. Tämän nähdessään, muut sudet tekivät samoin ja pian aukiolla seisoi joukko ihmismäisiä hahmoja täysissä pukeissa, jotka olivat turkin alta paljastuneet. Joukon alfa penkoi vyölaukkuaan, näyttäen tarvitsevan jotain kiireesti ja pian tällä olikin suussaan savuke, jonka sytytti tulitikuillaan. Tämä silmälappuinen mies venytteli vielä niskojaan, vetäen pitkät henkoset savukkeestaan.
"Okei, meidän täytyy hajaantua." Fergus ilmoitti, katsahtaen tovereitaan. "Löydämme riistaa nopeammin." Mies selitti. "Mutta mitä jos törmäämme kokonaiseen riistalaumaan?" Joukon nuorin Rafe kysyi. "Sitten yritämme löytää muut tai aina voi yrittää hajaannuttaa lauma ja valikoit sen joukosta heikoimman. Joko vanhus tai vasa." Fergus neuvoi. "Palaammeko tänne ennen auringon laskua?" Ace ehdotti, samalla kun alfa ojensi sätkäänsä tälle. "Kyllä, tehdään niin." Fergus vastasi.
Mies polteli sätkänsä vielä loppuun Acen ja Lorelain kanssa, Rafelle ei oikein maistunut, huumaava savuke kun sekoittaisi nuorukaisen aistit, he hajaantuivat kukainenkin omaan suuntaansa ja muuttivat jälleen muotoaan.

Joukon nuorin oli turkiltaan tumman ruskea ja kooltaan muita pienempi, mutta oli silti normaalia sutta isompi. Kenties pari tuntia Rafe yritti saada vainua mahdollisesta saaliista, kunnes kuonoon osui veren raaka haju. Nuorukainen lähti seuraamaan hajua ja mitä lähemmäs sen lähdettä pääsi, tajusi hän haistavansa raadon. Eihän se tuoretta lihaa voittaisi, mutta olisi se hänen kyvyillään parempi kuin ei mitään. Nuoren ihmisuden nelijalkaiset askeleet löysivät tiensä raadolle, tämä saattoi nähdä sen kahden nuoren havupuun välissä. Susi lipaisi tyytyväisenä kuonoaan ja asteli huolettomasti kohti raatoa. Pian metsässä kaikui metallin kalahdus ja kivun uikahdus, kun Rafe ei nähnyt metsän pohjaan naamioitua ansaa. Sen metälliset leuat olivat kuin pedon kita ja puristautuivat nuorukaisen etukäpälän ranteen ympärille. Jotain taisi murtua, sekä verta valui vuolaasti tämän tassulle. Rafe ei voinut muuta kuin ulvoa kivusta, muodonkaan muuttaminen ei auttaisi asiaa.
Janni
 

Re: Werewolves?! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 08 Helmi 2016, 23:04

Edward Ravenscar

Vaikka kevät olikin tuloillaan ja aurinkokin paistoi pidempään, mitä vuoden vaihteen toisella puolella, eivät päivät vielä ainakaan näyttäneet kovin kirkailta. Sää oli ollut muutama päivä sitten kovin sateinen ja loskaa sekä lunta oli satanut vuorotellen. Ei se ketään haitannut, tuotti vain hieman enemmän työtä taloissa asuville ja metsän asukeille se nyt ei mitään tehnyt. Korkeintaan pakotti ne etsimään kuivaa suojaa, jonne voisivat jäädä lämmittelemään.
Edward oli liikkeellä, kerta sadepäivät olivat antaneet myöten ja hän oli päässyt kolostaan jaloittelemaan. Vielä hän sen talon pystyttäisi ja asettuisi sen luokse asumaan. Toki talo oli talo, ihmisyyden tunnusmerkki. Edward ei kuitenkaan tuntenut olevansa enää ihminen, muttei hän halunnut olla se verenhimoinen petokaan, joka ärisi aina silloin tällöin hänen sisällään. Toisaalta kirouksen poistuttua ja muutaman opin saatuaan hän oli tullut enemmän sinuksi oman itsensä kanssa. Susimuoto oli tavallinen ja koloissa nukkuminen jopa mukavaa. Jopa saalistaminen ja sen syöminen raakana alkoi maistua hyvältä kaiken sen veren läpi, toisaalta mies joskus herätti ajatuksia itsessään. Oliko hänessä enää mitään entisestä itsestään? Katuiko hän tarpeeksi?

Ruskea susi oli metsästämässä itsekin, kun kuuli ulvaisun kauempaa. Ei se tullut kuin mahdollisesti muutaman sadan metrin päästä. Edward kuulosteli ääntä, se ei kuulostanut suden kutsulta, joka kutsui muita laumalaisia. Eikä se myöskään kuulostanut sellaiselta ulvaisulta, jota suder tekivät taivaalle. Se oli täynnä kärsimystä, yllätetyksi tulemista ja pelkoa. Ihmiasusi jätti silloin oman metsästyksensä väliin ja lähti nopeaan tassujen vaihtoon.
Mitä lähemmäs hän saapui paikkaa, haistoi hän raadon ja tuoreen veren. Edward pysähtyi, kuulosteli ulvomista ja alkoi hitaasti ikään kuin vaanien lähestyä kohdettaan. Eihän sitä koskaan tiennyt, jos kyseessä olikin ansa. Ansoja ei tuntunut näkyvän, enemmänkin hän näki metalliseen rautaan jääneen suden. Se uikutti kivusta ja sen edessä, hieman kauempana, lojui jonkun eläimen raato. Edward oli vielä aivan maassa, ettei haavoittunut nähnyt. Hän tarkasteli tilannetta, kunnes uskaltautui esiin.

Susi tassutteli hitaasti toisen suden luokse. Hieman tarkkailen toisen reagointia hänen tuloonsa. Edward antoi häntänsä roikkua maassa, korviensa olla rento ja laski päänsä myös alemmas nuuhkiakseen toista. Hän ei halunnut herättää toiselle uhan tunteita ja hän ei halunnut pelästyttää toista. Susi kiersi loukkaantuneen kerran, varmistaakseen, ettei mistään muualta löytynyt haavoja. Kun toinen oli tutkittu avasi Edward kitansa, mutta ei puhuakseen eikä puraistakseen. Sillä samaisella hetkellä hänen karvansa vetäytyivät ihon alle, jonka ylle ilmestyi vaatteet ja hänen luustorakenteensa narahteli, inahteli ja rasahteli, sen muovautuessa takaisin ihmisen luustoksi.
Ihmissusi katsoi toista vihreillä silmillään. "Ole paikoillasi. Autan sinua", hän totesi ja tarttui varovasti metalli leukoihin vetäen niiden hampaita erilleen, jotta nuorempi saisi vedettyä tassunsa välistä. Kun tassu oli vedetty Edward nuuhkaisi ilmaa uudestaan, nyt haistellen toisen hajua. Tämä tuoksui sudelle ja jollekin muulle. Mies kuitenkin havahtui tooisen haavaan. Hän veti miekkansa esiin ja alkoi riisua paitaansa. Mustaa terää vasten hän repi paitaansa ja tarttui sitten lähistöltä löytyvään tukevaan puupätkään. "Meidän täytyy tukea se. Ymmärräthän minua?" Edward kysyi ja vei miekkansa suuhunsa ja li ojentamassa toiselle revittyä paitaansa sekä kepukkaa.

//Here I am!
Mori
 

Re: Werewolves?! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Helmi 2016, 23:31

Vikisten tuskissaan Rafe yritti repieä tasstuaan vapaaksi ansasta, mutta se tuntui vain pahentavan tilannetta. Nuorukainen ryhtyi ulvomaan kivusta, kuin myös avun pyynnöstä, ehkä joku laumasta olisi lähellä? Siinä paniikissa tämä ei huomannut lähistölle tullutta vierasta, vasta kun tuo piilostaan astui esiin, havahtui Rafe ääneen. Ulvonta lakkasi, mutta vikinä tuli sen tilalle, kun vieras susi asteli häntä lähemmäs. Nuorukainen yritti perääntyä, mutta ansassa oleva kettinki esti häntä. Nuorukainen luimisteli korviaan ja häntä pakeni koipien väliin. Toinen ei osoittanut uhkaavia eleitä, mutta arka uros ei paniikissaan tiennyt mitä tehdä.
Tosin toisen muuttaessa muotoaan, jähmettyi Rafe aloilleen, ollen selvästi epävarma tilanteesta. Kyllä hän vieraan sanoja ymmärsi, mutta ei tehnyt elettä silkalta paniikiltaan, mutta miehen ottaessa ja ryhtyessä vääntämään metallileukoja irti tämän käpälästä, ulvahti Rafe uudemman kerran.

Jossain kauempana Fergus oli pysähtynyt aloilleen ja piti päänsä tiukasti ylhäällä. Tämän korvat liikuivat hänen kuunnellessaan jostain kaukaa kaikuvia ääniä. Ääni oli niin paniikkistä, ettei hän tunnistanut kuka oikein kutsui apua, mutta se sai alfan liikkeelle. Uros seurasi ääntä niin pitkälle, kunnes tunnisti Rafen vainun. Raatokin jossain lähistöllä oli, se tosin sai Ferguksen enemmän huolestumaan, kuin iloiseksi ilmaisesta ateriasta.
Mitä lähemmäs alfa juoksi, kävi kirsuun pistämään vieras haju. Siinä kiireessä hän ei ennättänyt jäädä pohtimaan kenelle se kuului. Hän oli juuri kuullut Rafen ulvahtavan uudemman kerran kivusta.
Viimein edessä päin näkyi tuttu ruskeaturkki, joka tapansa mukaan kyyristeli pelosta ihmimäisen hahmon edessä. Alfan korvat laskeutuivat luimuun, kun tämä näki ihmisen kädessä olevan aseen. Paljastaen hampaansa ja haukahtaen uhkaavasti, uros loikkasi vierasta kohti työntääkseen tuon kauemmaksi Rafesta.
Janni
 

Re: Werewolves?! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 08 Helmi 2016, 23:47

Toinen oli selkeästi shokissa. Edward mietti hetken ja laski revityn paitansa alas maahan ja jätti kepin siihen viereen. Hän otti aseensa suustaan ja oli nostamassa sitä, työntääkseen sen takaisin asevyölleen. Siinä samassa jokin sai miehen pään kääntymään ja näkemään, kuinka harmaa susi syöksyi häntä kohden. Suurella loikalla tuon kynnet painautuivat vasten hänen ihoaan. Ihmissusi sähähti, hän luisui toisen työntövoimasta kauemmaksi, pidellen vasempaa olkaansa, sen otettua pahempaa vahinkoa kuin oikea. Miekka yhä kädessään mies irvisteli pienesti. Suden voima ei ollut normaalia tasoa. Osittain Edward ei olettanut ensin, että susi oli juoremman laumalaisia tai mitään kytköksiä toisiinsa, mutta ajatus siitä kyllä pulpahti esiin.
Edward ei yleensä ollut aggressiivinen kuinnsilloin, kun peto pääsi irti. Nyt hän oli vain hieman nälkäinen ja yllätetty ja äkkinäiset tapahtumat saivat hänen suojeluvaistonsa puhkeamaan. Miekkaa ei kuitenkaan nostettu kohti harmaata sutta, vaan sen terä sukelsi asevyölle, joka pian katosi.

Se oli reaktio ketju. Ensin hänet oli työnnetty kauemmas ja pelästymisen tuloksena hän reagoi kuin eläin. Hän suojeli nahkaansa, eikä ehtinyt tai kyennyt ajattelemaan tilannetta järkevästi saatika ihmismäisesti. Oli ehkä ensimmäisiä kertoja, kun Edward oli niin eläimen tasolle vajonnut. Syöksyen ihmismäisenä kohti harmaata sutta, mutta puolivälissä hänen kehonsa vääntäytyi sudeksi ja ruskean puhuva susi hyökkäsi kohti harmaata. Susi yritti kaataa toisen, mikä johti siihen, että he kummatkin pyörivät kuperkeikan tapaisia liikkeitä toisissaan kiinni. Edward pääsi irti ja antoi valkeiden hampaitensa alta kuulua susille ominaista uhkavaa murinaan ja sähinää.
Susi kiersi, se vältti kuitenkin nuoremmaisen päälle tallomisen. Hän ei halunnut tuota sattuvan tämän enempää. Ihmissusi antoi häntänsä olla korkealla, korviensa luimussa ja hampaitensa kiiltää iltapöivän valossa. Vihreät silmät tuijottivat varautuneina ja valmiina puolustamaan itseään. Ehkä tähän aggressiiviseen purkautumiseen oli osa syynä myös se, että osa hänen pedon persoonastaan valui hänen tietoiseen persoonaansa ja lietsoi sitä verenhimoa hänen ajatuksiinsa.
Mori
 

Re: Werewolves?! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Helmi 2016, 12:52

Fergus asettui Rafen eteen muristen vieraalle ihmiselle. Hän ei kuitenkaan hyökännyt vielä uudestaan, tuolla kun oli ase esillä, mutta saikin olla se joka yllätettiin. Mies pisti aseensa pois ja syöksähti alfaa kohti, mutta muuttui vielä ruskeaturkkiseksi sudeksi. Ferguksella ei ollut aikaa miettiä mikä toinen oli, kun joutui tuon paiskaamaksi hankeen, tehden kuperkeikan jos toisenkin. Harmaaniska pyrki jaloilleen nopeasti, päästäen ärhäkämpää murinaa kurkustaan. Toinen uhkasi häntä nyt selvästi, joten ei hän olisi yhtään sen suopeampi takaisin, vaikka kyseessä olisi sukulaissielu.
Rafe tärisi raadon lähellä, tuijottaen kaksikkoa, yrittäen päästä takaisin kartalle.

Fergus asteli hidasta rinkiä vieraan hukan kanssa, mitellen kumpi tekisi ensimmäisenä liikkeensä. Se oli tällä kertaa Fergus. Uros otti pari nopeaa askelta, avaten kitansa, aikeena tarttua toista kaulalta ja pakottaa maahan.
Sillä hätäisellä sekunnilla Rafe tajusi jotain, vieras ruskeaturkki oli yrittänyt auttaa häntä!
Janni
 

Re: Werewolves?! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Helmi 2016, 16:26

Kumpikin susi kiersi hitaasti, väijyen toisiaan. Kummankaan katse ei tuntunut irtautuvan vastustajasta ja pienikin värähdys jomman kumman kehossa koettiin hyökkäämis yritykseksi. Katsettaan herkeämättä toisen lihakset värähtivät ja harmaa susi avasi kitaansa muutamalla askeleella. Tämä suuntansi valkeat hampaansa kohti hänen kaulaansa ja se tarkoittaisi silloin häviämistä. Ruskea susi yritti väistää, mutta harmaan hampaat iskeytyivät hänen olkaansa, jossa jo valmiiksi raapimishaavoja oli. Voima pakotti hänet maahan. Edward päästi suustaan matalan ulvaisun kehon painuessa vasten maata. Hetken näytti siltä, että hän luovuttaisi ja ojentaisi kaulansa häviämisen merkitsi, mutta ihmissusi nosti päänsä ja ärähti.
Hänen hampaansa pyrkivät toisen eturaaja kohden ja hän riistäytyi toisen otteesta. Pienesti punaisia läikkiä tipahteli maahan, mutta niistä ihmissusi vähät välitti kovan kivunsietokyvyn takia. Aikaa ei hukattu, kun susi syksyi uudestaan toisen päälle. Hän yritti tavoittaa vuorostaan toisen kaulaa. Jos kaulaan ei päästy hän yrittäisi tavoitella toisen rintaa tai ainakin yhtä noista jaloista. Hänen niskavillansa olivat täysin ylhäällä ja samoin tekivät hänen häntänsä karvat. Hänen vihreät silmänsä tuntuivat janoavan verta. Toisin sanoen hän oli saattanut menettää jo itsensä pedolleen.

Kyllä susi vielä tiesi mikä oli, mutta kova aggressiivinen vietti tuntui työntävän häntä eteenpäin taistelussa. Kerta peto ei pitkiin aikoihin ollut päässyt ulos, joten se vaikutti hänen olemukseensa. Lisäksi vastassa oli toinen susi. Saattoi hyvin olla että kyseessä oli muodonmuuttaja, mutta siinä riehakassa ei ehtinyt hajuja nuuhkia. Se oli tasavertaisesti susien kesken.
Edward hyppäsi toisen luolta ja perääntyi hieman muristen matalana ja ravisti kerran päätään. Ravistelusta johtuen maahan lensi hieman lisää tippoja sinne tänne. Susi haukahti käheästi ja ärisevästi. Hän oli yrittänyt auttaa, hän oli yrittänyt... Edward pysähtyi. Hänen silmänsä tuntuivat laajentuneen ja hetkellisesti hän tunsi, että oli miltein menettänyt itsensä.
Mori
 

Re: Werewolves?! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Helmi 2016, 17:52

Ferguksen hampaat pureutuivat vieraan suden olkaan ja hän sai tuon selätettyä maahan. Murinaa kuului toista vasten, kun Fergus uhosi ja yritti alistaa toisen. Ei hän täysin tappamassa toista olisi, mutta jos se sitä vaati kyllä hän sen tekisi. Uhoaminen ei kuitenkaan tuntunut auttavan, kun toinen yllättäen sai otteen hänen koivestaan, Fergus kellahti vuorollaan maahan. Kaksikko jäikin ärhäkästi painimaan toistensa kannsa.
Rafe oli tajuamiseltaan ryhtynyt keskittymään muuttumiseensa, se tosin tuntui vaikealta kaiken kivun takia, joka vain paheni kun luut ja lihakset ryhtyivät vääntymään uuteen uskoon. Nuorukaisen vikinä muuttui kiihtyneeksi hengitykseksi, turkin alta paljastuessa ruskehiuksinen nuorimies.

Kaksikko oli sillävälin irtautuneet toisistaan. Fergus edelleen murisi rusketurkille takaisin, tämän rintakehä oli saanut haavan ja tiputteli nyt verta loskaiseen maahan. Uros ei välittänyt vaikka näki toisen ilmeen muuttuvan. Hyökkäämään uros ei kuitenkaan ennättänyt kun kuuli älähdyksen; "Hän yritti auttaa!" Rafe oli viimein saanut äänensä takaisin ja sai alfan huomion itseensä. "Eih... hän pahaa aikonut." Nuorukainen lisäsi, joka sai silmäpuolen kääntämään katseensa takaisin vieraaseen. Hän ei vielä luottavaisin mielin muuttanut muotoaan, mutta lakkasi paljastelemasta hampaitaan ja tuijotti nyt odottavasti vierasta.
Janni
 

Re: Werewolves?! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Helmi 2016, 20:14

Pienen hetken susi seisoi hievahtamatta, kunnes säpsähti siihen, kun nuorin susista huudahti. Suden sijaan paikalla oli nuori miehen alku, joka yritti selittää tilannetta vanhemmalleen. Edward luimiata hieman korviaan ja laski päätään. Hänen hampaansa olivat kadonneet jo ajat sitten suun pimeytwen. Ei hänellä ollut aihetta niiden näyttämiseen enää. Nuori mies lisäsi myös, ettei hän ollut aikonut pahaa, johon Edward käänsi katsettaan toiseen. Pienesti hän nyökkäsi. Harmaan suden odottava katse myös huomioitiin ja Edward kohteliaan pahoittelevasti laski päätään ja alkoi muuttua kyetäkseen puhumaan.
Ihmismäisen muodon otettuaan haavojen raakuus näkyi paremmin. Tietysti, kun turkki ei ollut peittämässä pahinta tulosta. Eikä hänellä muutenkaan ollut enää paitaa päällä, kerta se oli ojennettu nuorelle tämän kättä varten. Mies oli polvistuneessa asennossa ja piteli vuotavaa olkaansa. "Olen pahoillani käytöstäni", hän sanoi katsoen maahan. Pian hän kuitenkin nosti katseensa ja tuijotti yksisilmäiseen suteen. "Olen pahoillani, jos haavoitin pahastikin. Sanotaanko, etten ollut oikein oma itseni", Edward totesirauhallisesti.

Hän liikahti åienesti asettuen istumaan rennommin ja pyyhkäisi haavansa päältä joitain nahan riippeitä ja verta. Hänen oli pakko myöntää, toinen ei antanut armoa. Kai se oli suinä pienessä tappelussa saanut hänen verensä kuohahtamaan. Mies siirsi katseensa nuorempaan. "Olette siis...?" Hän aloitti kysymyksen nuuskien vienosti hajua ympörillään. Voimakas veri ja ominainen suden haju tuntuivat sekoittuvan, mutta kuka tahansa ihmissusi tunnisti rotunsa edustajan. "Ihmissusia?" Hän täsmensi ja nosti pienesti kulmiaan, ehkä yllätyksestä. Kokonaiset kaksi ihmissutta samalla iskulla.
Mori
 

Re: Werewolves?! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Helmi 2016, 20:51

Vieras päätti muuttaa muotoaan ja palautui takaisin ihmismäiseen hahmoonsa. Tuo vielä pahoitteli turhankin kohteliaasti, johon Fergus päästi tuhahtavan äänen. Tämän jälkeen alfa asettui istumaan alas ja näytti muljautavan harteitaan, kun ryhtyi muuttamaan itsensäkin, jotta tässä nyt voisi kommunikoida helpommin. Harmaan turkin alta paljastui Rafelle tuttu mies, torahampaineen kaikkineen. Tämän ylläolevan paidan etumus alkoi hiljalleen värjääntyä verestä, rintakehä kun edeleen vuoti. Mies ei kuitenkaan siitä huolinut, ensimmäinen prioriteetti oli kaivaa esille tuttu savuke. Alfa vielä veti syvää henkeä, pysyäkseen rauhallisen näköisenä, ei hän nyt kehdännut heittäytyä heikoksi vieraan edessä. Pian sätkä paloikin huulien välissä ja Fergus saattoi puhallella savua ulos mielissään. "Äläs nyt, olen kokenut pahempaakin. Ja ihan normaaliahan käytöstä tuo on ihmissudelta." Mies totesi hymähtäen toiselle.
Rafe seurasi kaksikkoa sivusta, pidellen veristä kättään. Tämän vihreä katse laskeutui maahan jääneeseen paitaan, jota vieras oli ollut tarjoamassa hänelle. Nuorukainen noukki sen käteensä ja ojensi sitä takaisin miehelle. "Voin käyttää omia vaatteitani... mutta kiitos." Rafe selitti. "Tai entä jos vain taikoisit haavasi umpeen?" Fergus ehdotti nuorempaansa. "Ah, aivan... En ole varma kuitenkaan, kuinka hyvin se onnistuu tämän kivun takia." Rafe totesi, laskien katseensa haavaansa.

"Mutta sinä..." Fergus aloitti nousten ylös maasta katsoen miestä. "Pahoittelut omastakin puolesta, käsitin aikeesi väärin." Mies pahoitteli puolestaan virnistäen. "Nimi on Fergus, toiselta nimeltä Verikuu. Pentu on nimeltä Rafe." Alfa esittäytyi, viitaten vielä nuorukaisen puoleen. "Hei... ja kiitos." Nuorempi tervehti ja kiitteli.
Janni
 

Re: Werewolves?! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Helmi 2016, 21:13

Siinäharmaa susi muutti muotoaan. Oudointa kyllä oli se, että toinen kaivoi heti ensimmäisenä sätkää kösiinsä ja rupesi polttelemaan, eikä sätkän sisältö edes tuntunut olevan tavallista tupakkaa. Toinen vähätteli rinta vuotaen, että oli kokenut pahempaakin. Sanoi, että normaalia käytöstö se oli ihmissudelta. Ehkä hän saattoi myöntyä toisen titeamukseen, mutta vastauksena oli korkeintaan pieni nyökkäisy.
Samaan aikaan nuorempi mies ojensi hänen vaatekappaleensa takaisin ja totesi, että kykenisi käyttämään omiaan. Edward otti riekaleisen paitansa vastaan ja rupesi sitomaan olkaansa. Kireän solmun hän teki samalla kuunnellen, kun sätkäänsä poltteleva mies totesi, että nuorempi pystyi parantamaan itsensä. Maagikko vai parantaja. Ei siitä ottanut selvää ja melko yllötyksenä se tuli, että ihmissusi osasi sellaista. Toisaalta se saattoi olla opittua tai perinnöllistä. Kuka sen tiesi, minkälaisia olentoja metsässä liikkui.

Lopulta taistelu kaveri päätti esittäytyä Fergukseksk ja pahoitteli myös omaa väärinkäsitystään. Edward vain pudisti ja naurahti hieman siihen. "Sitä sattuu", hän totesi rauhallisena ja liikutti hieman olkaansa miettien miten vakavaa haava hän oli ottanut. Kyllä siinä menisi yö, että lihasto olassa palautuisi ja arpikudos korjaisi ehjän ihon. Nuorimpainenkin esiteltiin Rafeksi ja tämä kiitti hänen avunpyynnöstään. Edward heilautti kättään.
"Olen Edward ja ole hyvä", hän hymähti vastauksena ja naksautti hetkellisesti niskojaan. "Tuo raato ei taida olla tuossa kuin houkuttimena?" hän viittasi raatoon ja sitten vilkaisi niihin metalli leukoihin, jotka hän oli vääntänyt auki. Edward otti maasta kepin ja heitti sen rautojen väliin, jotta se ei satuttaisi enää ketään.
Mori
 

Re: Werewolves?! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Helmi 2016, 00:09

Rafe silmäili hetken vieraan sitoessa omia haavojaan. "Um... Minä voin yrittää parantaa tuota hieman... Ehkä saan veren vuodon loppumaan." Nuorukainen ehdotti arasti. "Juu, se on vähintä mitä voimme tehdä. Mutta jos ensin yrittäisit sitä omaa kättäsi?" Fergus kehoitti nuoremmalle, puhallellen savukiehkuroita suustaan.
Mies esittäytyi Edwardiksi, johon kaksikko nyökkäsi. "Ed, hauska tutustua." Fergus totesi, antaen jo toiselle lempinimen. Alfa vielä vilkaisi taaempana olevaa raatoa, se tosiaan oli vain houkuttimena. "Jos Ace tai Lore eivät ole napanneet mitään, raahataan tuo illalliseksi." Fergus totesi ja käänsi katseensa nyt metsään. Mies veti sätkän hetkeksi pois huuliltaan ja nosti kätensä molemmin puolin suutaan, päästäen susimaisen ulvonnan. Se kaikui metsän halki ja pienen hetken päästä saattoi mies kuulla naaraan vastauksen, jonka perään vielä uroksen.
"Ei kai sinulla tule kylmä?" Alfa kysyi, kääntäessään huomionsa takaisin Ediin, tuo kun oli käyttänyt paitansa haavansa sitomiseen. Rafe puolestaan keskittyi tiiviisti kätensä haavaan, pidellen tervettä kättä sen ylä puolella. Ei magia parantanut murtuneita luita, korkeintaan vain tyrehdytti verenvuodon.
Janni
 

Re: Werewolves?! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Helmi 2016, 00:23

Susien ulvonta oli jotain, jinka edward tunsi omakseen tai oli alkanut tuntea rauhoittavaksi. Se oli kuin taian omainen asia, joka tuntui tuovan kotiisan olon. Rafe pyyysi saada parantaa hänen olkaansa, mutta Fergus tyytyi tietysti huolehtimaan ensin nuoremman käden. "Ehkä toki sitten, kun olet tuon kätesi hoitanut. Hyvä jos ei mennyt poikki. Nuo ovat aika raakoja esineitä", hän totesi, mutta silti raain esine tai asia oli hopea.
Hopea oli jotain, jota ihmissuden tuli pelätä kuollakseen. Edward aivan omasta kokemuksesta kykeni sanomaan, ettei hopea nuolten saaminen selkään ollut kaunista. Siitä oli muistona laajat arvet hänen selässään.

Fergus kutsui häntä Ediksi, kuten useimmat tekivät, kerta nimen pystyi helposti lyhentämään. Hän tunsi pienen hymyn käväisevän kasvoillaan, kun hän katseli itseään vähän ärjympää miestä. Jos alettiin ulkonäön kanssa mittelöimään niin Fergus voitti.
Toinen sitä paitsi näytti omaavan lauman, jolle oli ulvonut. Oli hassua ajatella, että ihmissudet kulkivat laumassa. Usein heitä tapasi yksinäisi, kuten Edward itse. Toisaalta ihmissudet vetosivat toisiinsa tavalla taikka toisella. Ehkä sen takia Ed tunsi rauhoittavaa tunnetta suden ulvonnasta, erityisesti ihmissuden.
Fergus katsoi häneen taas ja kysyi, ettei hän paleltuisi sentään. Edward naurahti. "Ei, pärjään kyllä. Kiitos huolen pidosta", hän vitsaili pienesti. Toki kylmyys oli ikävä asia, mutta sitä kun elää luonnon helmassa oppii vain elämään ankaran luontoäidin kanssa sovussa.

"Eikö sinunkin pitäisi tehdä jotain rintamuksellesi. Vuodat aika pahasti tuolta alueelta", hän kysyi ja heilutteli kättään miehen punaista rintaa kohden. Ei se ollut kivaa, jos joku kupsahtaisi hänen edessään ja vielä hänen tekemien haavojensa takia. Kyllä hänen teki mieli pyytää vielä anteeksi sitä, mitä oli tehnyt toiselle. Toisaalta Fergus ei tuntunut olevan sellainen mies, jolta tarvitsi pyytää kuin kerran anteeksi ja se riitti.
Mori
 

Re: Werewolves?! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Helmi 2016, 11:37

"Häh?" Fergus kysyi Edwardin kysymykseen ja katsahti alas rintakehäänsä. Hän oli jo ehtinyt unohtaa haavan. "Ai tämä, pikku pintanaarmu. Rafe voi vilkaista sitä kun ehtii. Eikö niin?" Alfa vastasi vähätellen, vilkaisten samalla nuorempaansa. "Ah... juu." Rafe vastasi, mutta ei antanut katseensa herpaantua kädestään. Se vaati keskittymistä tällä hetkellä.
Fergus poltteli sätkäänsä, samalla kun näytti tuijottavan Edwardia mielenkiinnolla. Mies ei kuitenkaan sanonut mitään, näytti vain miettivän. Sen kuitenkin keskeytti etäältä kuuluvat juoksu askeleet. Punaturkkinen susinaaras juoksi kolmikkoa kohti rusakko leukojensa välissä roikkuen. Susi hölläsi vauhtiaan ja asteli Ferguksen rinnalle. "Aina yhtä luotettava ruuan suhteen." Alfa kehui, rapsuttaen naarasta korvan takaa, joka nyt kiehnäsi miehen jalkaa vasten tyytyväisenä. Punaturkin katse kääntyi pian vieraateen, tämä ennätti vain luimistaa korvansa, kun sai näpäyksen kirsulleen. "Hän on ystävä Lore, älä viitsi." Fergus moitti. Naaras katsahti ylös mieheen ja laski sitten rusakon maahan, ennen kuin ryhtyi normaalin ihmissuden tapaan muuttamaan itseään.
"Tässä on Lorelai. Lorelai tässä on Edward." Fergus esitteli kaksikon. "Hei." Punahiuksinen nainen tervehti, nostaen kätensä puuskaan, silmäilen vierasta arvioivasti.
Janni
 

Re: Werewolves?! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Helmi 2016, 12:22

Haavojen vähättely tuntui olevan molempien harrastus. Nuorimmainen tuntui olevan niin keskittynyt oman kätensö tuijotteluun, että olimelkein sivuuttaa Ferguksen toteamuksen. Siinä kolmikko oli, kunnes heidän seuraansa liittyy neljäs susi. Tällä kertaa kyseessä oli naaras. Naaraan hampaissa lepäsi jänis ja tuo näytti kiehnäävän erityisen mieluusti Ferguksen jaloissa. Kyllä mies soi tuolle korvan rapsuttelut sun muut ja kehui naarasta ruuan suhteen.
Sitten naaras huomasi hänet, joka vain olla röhnötti maassa. Loreksi kutsuttu alkoi luimistella, mutta saikin nopean napsautuksen ja torun siihen, ettei häntö tarvinnut alkaa uhaksi luettelemaan. Se jo yästä puuttuisikin. Uusi riitapukari ja uudet kuoerkeikat. Edwardille taisi kyllö ihan mieluusti riittää yksi.

Naaras tuijotti Fergusta ja laski jäniksen maahan samalla muuttaen muotoaan naiseksi. Fergus järjestelmällisesti sen jälkeen alkoi esittelemään heitö toisilleen. Lorelai tervehti häntä, mutta kyllä tuon arvioiva katse huomattiinn. Edward nousi hitaasti seisomaan ja pienesti kumarsi naiselle ja hymyili samalla. "Päivää", hän vastasi. "Oletan että laumassasi on kolme jäsentä? Kerta kuulin kaksi vastausta", Edward kysyi Fergukselta muistellen kuuleensa naaraan sekä uroksen vastauksen.
Hän vilkaisi Lorelaihin. Hän vilkaisi itseään hieman ja sitten virnisti naiselle vain. "Sano vain, jos minussa on jotakin kummaa", hän sanoi leikkisästi eikä pahaa tarkoittanut. Oli hön tottunut katseisiin, mutta jotenkin niin arvioiva katse kävi jo hieman ahdistavaksi. Ehkä sen takia, ettö alitajuinen pelko oli aina läsnä sellaisia katseita kohtaan, jotka tuomitsivat hänet murhaajana, tappajana tai hirviönä. Toisaalta hän oli kyllä kolmen ihmissuden piirissä.
Mori
 

Re: Werewolves?! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Helmi 2016, 13:29

"Kyllä, minun lisäkseni, Lore, Rafe ja Ace puuttuu vielä." Fergus vastai Edin kysymykseen laumasti. "Mutta tilaa on aina enemmälle." Mies totesi leveästi virnistän. "Fergus, sinä vuodat verta." Lorelai yllättäen huolestui huomatessaan punaisen veriläntin miehen paidassa. "Niin vuodan, painimme hieman Edin kanssa. Luulin, että hän uhkasi Rafea." Alfa selitti. Sen kuuleminen sai naaraan katsahtamaan vierasta, ei mitenkään paheksuen kuitenkaan, enemmänkin yllättyneenä.
Edwardin letkautus, sai Loren kohottamaan kulmaansa. "Ainoa kumma sinussa on, että sait Fergukseen vahinkoa." Nainen vastasi. "En minä nyt mikään kuolematon ole." Alfa totesi Loren sanoihin hymähtäen.

Viimein oli Acen vuoro ilmaantua paikalle. Uroksella oli kestänyt hieman kauemmin, koska raahasi mukanaan peuran vasaa. Sen näkeminen sai Lorelain ilmeen muuttumaan asteen tuimemmaksi, hänen saaliinsa kun ei näyttänyt olevan päivän suurin.
Mustavalkea susi pysähtyi muiden rinnalle, laskien vasan suustaan ja kohotti uteliaan katseensa Ediin. Tämän häntä heilahti puolelta toiselle ystävällisesti. "Ace, Edward." Fergus esitteli kaksikon. Susi päästi lempeän haukahduksen ennen kuin päätti muuttaa muotoaan ja hetken päästä seisoi muiden seurana mustahiuksinen mieshaltia. "Päivää, hauska tutustua." Mies tervehti kohteliaasti, kääntäen sitten katseensa Rafeen. "Hän meni astumaan ansaan." Fergus selitti, samalla tumpaten sätkänsä jämän maahan. Ace irvisti, haava näytti kivuliaalta. "Pärjäätkö?" Haltia kysyi nuorukaiselta. "J-Juu, se ei vuoda enää." Rafe vastasi, näyttäen hengittävän raskaammin, magia oli näyttänyt vieneen tuolta hieman voimia, haavasta puhumattakaan. "Jo-Jos nyt vilkaisen sinua." Rafe siitäkin huolimatta totesi, katsahtaen Ediin.
Janni
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron