Kirjoittaja Wolga » 26 Huhti 2016, 21:03
Kun ryminä alkoi, kerkesi nainen sen vauhdittamana napata miekan kätensä ulottuville. Katsoi kuitenkin somempana jättää sen yllätyseduksi, jos tilanne sitä vaatisi. Hetken toivoi, että hukka oli kolkannut tirkistelijän. Valitettavasti tilanne osoittautui olevan aivan toisinpäin. Raskas huokaus karkasi huulten välistä, eikä voinut olla pyöräyttämättä silmiään tilanteen käsittämättömälle surkuhupaisuudelle. Vai Cory se oli, jonka suvunjatkaminen oli tikarin terällä nyt, Thea olisi nauranut jos tässä olisi ollut varaa jättää keskittyminen hetkeksi syrjään. ”No, nyt se apu kelpaisi”, tuhahti ja katsahti hukkaan, joka näytti saavan kipeän potkun kylkeensä. Naisenkin kasvoille vääntyi irvistys, ei näyttänyt mukavalta, ei ollenkaan. Hetken hän seurasi katseellaan kaksikon äänetöntä sanailua, mutta koska se ei vaikuttanut juuri etenevän, päätti Thea tarttua toimeen. ”Tosiaan, asiahan on nyt näin että Cory tässä on turhan vanha kuoropojaksi, joten todellista hyötyä kuohinnasta ei kaiketi ole. Joten mieti nyt tarkkaa ystävä hyvä mitä teet”, nainen lausui ja virnisti sanojensa perään, ei tämä yllätyshyökkääjä näyttänyt niistä juuri välittävän.
”Tapan ystäväsi tähän paikkaan, jos et tiputa sitä tikaria kädestäsi nainen”, se käski ja osoitteli miekallaan jo valmiiksi kärsinyttä hukkaa. Thea tiesi, että pieninkin epävarmuus nostaisi näiden miesten asemaa, joten antoi hymyn valua huulilleen ja arvioivan katseen seisahtua hetkeksi Fergukseen ennen kuin nousi miekkaa pitelevään. ”No, tapa vain. Saanpahan vieläkin kirkkaamman kruunun”, vastasi ja kohautti olkiaan muka varomattomasti ja onnistui säikäyttämään Coryn pahanpäiväisesti. Mies parka vingahti kuin hiiri, vaikka mitään ei vielä tapahtunutkaan. ”Mutta jos tapat, niin sinä joutunet kantamaan syyllisyyttä toverisi lapsettomuudesta. Ja pääset loppuelämäksesi virumaan vankilaan, ja tämä Cory-rukka varmaan myös, jos verenhukkaan ei kuole”, puhui viattomaan sävyyn, mikä sai ovensuussa seisovan kysymään, että mitä tämä oikein selitti. ”Niin sitä vain, että täällä meillä päin naisen raiskaaminen on rikos. Eikä ainakaan helpota, että olette päättäneet raiskata Neiti Auvrayn. Siitä napsahtaa ainakin… No, sen verran ettei teidän tarvitse huolehtia toimeentulosta elämänne aikana”, hymähti ja sai ovensuussa seisovan kiroamaan raskaasti. Tässä välissä päätti napata miekan vapaaseen käteensä, onnistui kampeamaan itsensä siinä samalla myös jaloilleen. Miekan kärki oli nyt painettu Coryn kaulakuoppaan, siitä se kaiketi menisi ihan kivasti läpi hänenkin voimilla, tikaria puolestaan pideltiin sen teräpäästä kiinni ja heiluteltiin huolettomasti. ”Ja jos tämä ei sovi, niin mielelläni näytän myös kuinka hyväksi olen opetellut tikarin heitossa. Se on aika hauska laji, vaatii hermoja ja tarkkuutta, mutta ei juurikaan voimaa”, puheli niitä näitä ja kallisti päätään, olemus oli odottava.
Cory oli kaiketi jo päättänyt, että aivan hyvin voisivat päästää nuo kaksi menemään ja yrittikin inistä toverilleen tilanteen surkeudesta. ”Niin, ainahan te voitte lähteä meidän peräämme”, tuki Coryn puhetta perääntymisestä. Miekkamies tuntui olevan hämillään, se pelkäsi kuollakseen laskea miekkansa pois suden luota, mutta toisaalta tuntui ymmärtävän Thean sanojen merkityksen – tarjolla olisi siis antautuminen, ei havereita ja läksytys muilta, tai kuolema tai loppuelämä tyrmässä.