Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Huhti 2016, 14:15

Ferguksen vaikerruksiin vastattiin tovin kuluttua. Oveen koputettiin ja myöntävän murahduksen saattelemana, sisään astui majatalon isäntä tarjottimen kanssa. Fergus saattoi haistaa murean lihan, ilmeisesti porsasta. "Harvoin joudun tekemään lihaa aamiaiseksi." Isäntä naureskeli vieden tarjottimen vuoteen yöpöydälle. Lasillinen kotikaljaa siinä näytti myös olevan. "Ystäväsi pyysi minua toimittamaan sinulle viestinkin, se on tuossa tarjottimella." Mies kertoi. Fergus tuijotti hiljaisena miestä, nousten hiljakseen siitä istumaan vuoteen reunalle. "Onko parempi olo?" Isäntä kyseli. "Hieman." Fergus vastasi hieraisten kasvojaan, ennen kuin nappasi sen pienen taitellun lapun käsiinsä. "Taidatte kuitenkin tarvita vielä lepoa. Ystävänne maksoi sen verran huoneesta, että voitte lepäillä iltaan asti." Mies totesi ennen kuin asteli ulos huoneesta ja sulki oven.
Fergus avasi lapun ja ryhtyi lukemaan nättia käsialaa. Kulmat siinä painuivat kurttuun tekstiä lukiessaan ja ajoittaisia tuhahduksia pääsi miehen suusta. Viestin loppuun päästyään, Fergus jäi tuijottamaan kirjettä hiljaisena. Tämänkö hän sai kaiken päätteeksi? Mitään sanomattoman kirjeen?! Fergus irvisti, rytäten paperin pieneen myttyyn ja viskasi sen huoneen poikki, josta se osui seinään ja tippui lattialle. Hän oli luullut Thean antaneen hänelle jossain määrin anteeksi, eikä tuo ollut missään vaiheessa osittanut pelkäävänsä henkensä menettämistä. Helvetti missä vaiheessä hän oli hankinut naisen hengenvaaraan?! Vai oliko sen typerän miehen sanat luikerrelleet Thean ihon alle?! Ihmissusi oli kyllä hallitsematon täydenkuun aikaan, mutta ei se helvetti vieköön tarkoittanut, että hän raahautuisi Thean seuraan kun sen aika oli!

Ärähtäen Fergus nousi vuoteelta, joutuen ottamaan hetkellisen hengenvedon, äkkinäisestä nousemisesta, mutta äreästi hän marssi kohti ovea. Tosin ruoan tuoksu pysäytti miehen ja tämä murahti uudestaan nälälleen, kääntyen pikkupöydän suuntaan.
Fergus nappasi porsaan paistin käteensä, repien siitä palan, jos toisenkin, ennen kuin suuntasi takaisin ovelle jatkaen aamiasensa syömistä, samalla kun asteli äkäisen näköisenä majatalon käytävää pitkin tavernan puolelle ja ulos. Isäntä ei paljoa ehtinyt sanomaan tiskin takaa, kun ulko-ovi paukkui.
Olo oli edelleen hieman heikko, mutta mies kävi sen verran ylikierroksilla, että viileä ilma teki vain hyvää. Mihin piruun se pirun nainen oli livistänyt?! Hänelleä oli pari valittua sanaa, ennen kuin hän lähtisi omiensa pariin, niin kuin neiti pelkuri oli häntä käskenyt.

//Voi Thea minkä teit :D //
Janni
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Wolga » 28 Huhti 2016, 14:34

Mitenhän Fergus suhtautuisi hänen lähtöönsä ja kirjeeseensä? Thea ei osannut päättää. Päällimmäisenä epäili, että toinen vain kohauttaisi olkiaan, söisi ja lepäisi hetken, lähtisi sitten laumansa luo. Toinen vaihtoehto voisi olla harmi siitä, että ei saanutkaan maistaa hänen huuliaan uudelleen ja joutuisi tyhjin käsin kotimatkalle. Kolmas vaihtoehto… No, sitä hän ei edes halunnut ajatella. Ei Thea pitänyt ajatuksesta, että mies suuttuisi hänen lähtemisestään, vaikka toki osasyynä olikin päästä hiukan näpäyttämään – tai niin nainen itselleen vakuutti. Hän oli kuitenkin tarkoittanut jokaista sanaa siinä lapulla, ne palasivat mieleen yhä uudelleen. Ei nainen osannut hukkaa pitää erityisen vaarallisena itselleen, mutta kaikkea mihin oli joutunut tempautumaan mukaan. Ihmisten viha sutta kohtaan, susien viha häntä kohtaan, puhumattakaan kaikista muista vaaroista mitkä syvemmällä metsässä asuivat. Ei hän aikonut asettua kenenkään holhottavaksi ja mikäli haluaisi viettää aikaansa tuon ihmissuden kanssa, se tarkoittaisi väistämättä sitä että toinen joutuisi pitämään häntä silmällä. Jo sen vuoksi, että miehellä itsellään oli varmasti muuallakin vihamiehiä kuin neitosen kotona.

Thea sai eteensä höyryävän lautasellisen, jotain, siinä oli kai jonkinlaista papumuhennosta ja munia. Jotain hieman epämääräisen näköistä haudutettua lihaa. Nainen nyrpisti nenäänsä, mutta nälkä vaati häntä tarttumaan haarukkaan ja sai huomata, että maku ei ollut ollenkaan niin paha kuin ulkonäkö antoi ymmärtää. No, tämän oli toki huomannut jo aiemminkin elämässään, että ulkonäkö saattoi pettää. Ajatus lipsui takaisin mieheen, jonka oli jättänyt taakseen. Oliko hän enää epäillyt, että toinen huijaisi häntä? Kenties, sillä hänen päähänsä ei vain istunut se miksi toinen niin innokkaasti halusi viettää aikaansa hänen kanssaan. Minkä muunkaan vuoksi kuin rahan? Etenkin, kun hän ei ollut antanut viitteitä siihen, että olisi helppo kaato ja uusi natsa toisen takkiin. Toinen oli kyllä saalistaja, ehkä hänen toimensa olivat vain kiihdyttäneet tuota yrittämään enemmän. Nainen oli huomaamatta tyhjentänyt lautasensa, hörppäsi vielä vesituopin tyhjäksi ja maksoi ruokansa, heitti repun selkään ja kysyi neuvoa mistä voisi vuokrata vaunut tai ratsun. Uteliaat kasvot neuvoivat häntä lähtemään kohti majataloa, hieman sitä ennen löytyisi paikka josta saisi ratsun tai vaunut. Kumpaan nyt olisi rahaa. Thea kiitti.

Päästyään mukulakivikadulle nainen antoi katseensa tähyillä rauhallista kylää. Muutamat jo kulkivat pitkin katuja ja toimittivat asioitaan, mutta vähissä väki vielä tähän aikaan oli. Kaikki olivat vielä aamutoimissaan. Kynttilät oltiin jo sammutettu ikkunoilta, tai ne olivat sammuneet omia aikojaan. Kynttilät… Tosiaan, nehän olivat palaneet vielä yöllä. Nyt kävellessään hän joutui myöntämään itselleen, että kaikista suurin syy tähän hiljaiseen poistumiseen miehen luota, taisi olla vaara siitä että uteliaisuus vielä muuttuisi johonkin vahvempaan. Ja hän ei aikonut ryhtyä ihmissudeksi, eikä sen puoleen aikonut ryhtyä susivaimoksi. Ja saattoi kuvitella, että Fergus ei ollut mitään sitoutuvaa tyyppiä ja hän kyllä tiesi miten niille naisille kävi, jotka ihastuivat renttuun. Ja ne tarinat eivät koskaan päättyneet hyvin. Ajatuksissaan nainen asteli kohti neuvottua tallirakennusta, osaamatta pelätä että Fergus olisi jo jossain etsimässä häntä.

//:DD //
Wolga
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Huhti 2016, 15:23

Pitkin kyllää Thea tuntui kulkeneen vainun perusteella, tai stten tuuli oli napannut naisen tuoksusta kiinni. Moni aamukulkija kavahti kauemmas susimiehestä, joka porhalsi turhankin uhkaavan näköisenä eteenpäin. Matalaa murinaakin saattoi kuulla miehen kurkusta kun kulki ohi. Jonkin aikaa Fergus sai kulkea, kunnes päätyi mukulakivikadulle. Myrsky taisi olla tällä kertaa hänen puolellaan ja se saisi luvan hyökätä Thean harteille.
Fergus joutui puuskuttamaankin nopeasti väsyessään silkasta reipaasta kävelystä, hän ei ollut vielä täysin kunnossa, mutta sillä ei nyt ollut väliä. Kulmat viimein kurtistuivat syvemmälle, kun kadun päässä näytti turhankin tuttu hahmo astelevan eteenpäin, kuin ei olisi huolta huomisesta.

Ferguksen myrskyisän olemuksen saattoi varmaan nähdä jo kauaa, kun tämä äkäisenä harppoi eteebpäin kohti vastaan astelevaa Theaa. "Sinä, helvetin, piru!" Mies ärisi joka askeleella. "Kirje, et voi olla tosissasi?! Tiedän kyllä jättäneen sinut viime kerralla yksiksesi, mutta minä sentään palasin takaisin!" Fergus äyskähti, päätyen lopulta Thean eteen, sulkien tuon kulkureitin.
"Ja mitä helvettiä oikein tarkoitat sillä, että tämä tuttavuus vie sinulta hengen?! Pelkäätkö, että iso paha susi tulee ja syö sinut täydenkuun aikaan, mitä?!" Fergus mylvi, keräten huomiota ohikulkijoilta ja luoden pelkoakin siinä samalla. "Ehkä minun pitäisi varmistaa, ettet kirjoitellut omiasi ja sinulla on syy pelätä henkesi edestä!" Susimies otti pari uhkaavaa askelta lähemmäs Theaa. "Tiedoksesi kuitenkin, ettei minua voisi vähempää kiinnostaa rahasi enää! Luulin sinua ainoaksi ihmiseksi, kuka ei välitä että olen ihmissusi, mutta ei. Taisin olla pahasti väärässä!"
Janni
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Wolga » 28 Huhti 2016, 16:55

Thea kohotti katseensa tummanpuhuvaan hahmoon, hyvä että ehti tunnistaa kulkijan ennen kuin tuo ryhtyi mylvimään kirouksiaan. Naisen kulmat kohosivat hämmästyksestä, pieni epävarmuus riipaisi sydänalaa. Miten ihmeessä toinen oli saattanut suuttua näin? Seisahtui, vaikka mielensä olisi tehnyt kääntyä ja juosta karkuun. Nainen kuunteli syytöksiä ääneti, puri hammastaan jotta ei olisi ottanut osaa huutokonserttiin. Ainakaan vielä. Miehen astuessa uhkaavana lähemmäs, uhotessa että antaisi pian pelkoon syytä, ei hän perääntynyt. Kohotti vain ylpeänä leukaansa ja haastavana vastasi toisen katseeseen, tunsi kuinka oma ärsytyksensä alkoi nousta.

"Mikä oikeus sinulla on tulla huutamaan minulle? Kaiken tämän jälkeen?!?", Thea huusi ja astui sen viimeisen heitä erottavan askeleen lähemmäs, ollen nyt melkein miehen kasvoissa kiinni. Toki 20 senttiä lyhyempänä. "Sinä helvetin luikki", aloitti olemus täynnä tulta ja tappuraa, "etkö sinä käsitä, että minä en aio olla kenenkään lelu, enkä huollettava saati joku hämyisten iltojen rakastaja tai äiti", nainen huusi ja olisi halunnut tarttua mieheen, ravistaa, mutta jätti sen tekemättä. Veti kiivaasti henkeä ja hiljeni hetkeksi kuuntelemaan kuinka toinen oli hänen ihmisyyteensä pettynyt.

"No ole rauhassa saatana pettynyt, ole oikein kunnolla!", räyhäsi, "niin olen perkele minäkin siihen, että tuommoista isoa kakaraa raahasin pitkin metsiä, että olin huolissani ja siihen olen erityisen pettynyt että päästin sinut nahkani alle. Että voidaan sitten yhdessä olla pettyneitä oikein urakalla", huuto muuttui karjumiseksi.

Ja vielä, että hän pelkäsi tuota isoa kakaraa, nainen melkein sylkäisi ajatellessaan että toinen kuvitteli hänen yhä pelkäävän tuota. "Minä pelkään itseäni, pelkään sitä että sinun kanssasi olen enemmän oma itseni ja kuin aikoihin, samalla myös vähemmän. Pelkään, että minun näppini palaa", huusi, eikä osannut alkaa selvittämään sitä mitä oli lappua kirjoittaessaan tarkoittanut. "Mitä helvettiä sinä minusta haluat? Eikö me olla nähty jo tarpeeksi sitä, mitä toisillemme teemme?", huuto muuttui kuiskaukseksi, voimattomaksi ja kaikkensa antaneeksi. Siinä nainen seisoi, ihmissuden edessä ihmisten ja muiden kulkijoiden tuijottaessa heitä. Tunsi olonsa tyhjäksi. Miksi tämän miehen kanssa ei mikään mennyt niin kuin hän oli suunnitellut?
Wolga
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Huhti 2016, 20:39

Thea lähti Ferguksen huutokilpailuun mukaan, kuulostaen nyt yhtä vihaiselta mitä mies. Fergus huohotti nyt kun oli saanut hetkellisen hengahdys tauon, perkele tämä tuntui nostattavan kuumeen takaisin.
"Olenko muka sanonut, että sinusta mitään lelua haluan?! Jos asia olisi niin, olisin hoitanut homman ensimmäisellä silmäyksellä kun näin sinut! Niin luikku minä voin olla, sinä saisit vain kiittää minua että omistan mielenkiintoa sinua kohtaan! Se tosin alkaa käydä vähiin!" Mies mylvi neidolle takaisin.
Ohikulkijat olivat alkaneet harventumaan ja jotku jo kiiruhtivat apua hakemaan.

"En ole missään vaiheessa yrittänyt päästä ihosi alle, joten se on ihan oma syysi. Olen alusta asti ollut oma itseni, enkä ole vääristänyt mitään, vaikka sinua huijasin. Se oli enemmän vain salailua!" Fergus kiristeli torahampaitaan, yllättävän paljon tällä vielä puhtia riitti, vaikka tuskanhiki kihosi pintaan.
Thea näytti hetkellisesti lyövän luun kurkkuun miehelle, tuon kysyessä mitä hän naisesta halusi. "Mi..." Fergus yritti ja kun yritti uudestaan, mutta joku keskeytti hänet. Käsipari kiertyi susimiehen käsivarren ympärille, kuin myös toisenkin, lukiten Ferguksen paikallee. "Rauhoitutaas nyt! Onko neiti kunnosaa?" Kaksi vartiamiestä oli tullut tilannetta rauhoittelemaan ja pidättelivät nyt rimpuilevaa susimiestä. "Perkele, tämä ei kuulu teille! En ole antanut hänelle vielä syytä pelätä!" Fergus karjui.
Janni
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Wolga » 28 Huhti 2016, 21:43

”Uuuu, suuren johtajan mielenkiinto alkaa käydä vähiin, voi kurjuus”, kommentoi toisen sanoja ja kohotteli käsiään ilmaan teatraalisesti. Eikä toinen muka ollut pyrkinyt hänen ihonsa alle, no ei varmasti ollutkaan, mutta niin siinä nyt vain oli päässyt käymään. Ja Thea ei pitänyt siitä, ei ollenkaan. Etenkään, kun ei osannut tulkita miehen ajatuksia tilanteesta, ei osannut edes arvailla mitä tuo utelias ihmissusi hänestä tahtoi. Liekö tiennyt mies itsekään. Thea oli kuitenkin oman elämänsä selviytyjä, kuin rotta joka hylkää uppoavan laivan tavalla, tai toisella. Hän ei aikonut olla se, joka kärsii ja nyyhkii nurkassa sydänsuruissaan. Ehkä hän osaisi tähänkin mieheen suhtautua kuin mihin tahansa muuhun, pelkkänä hetken ilona, mutta nainen ei ollut valmis riskeeraamaan – entä jos miehestä tulisikin tärkeämpi? Ja pelkkä toveruus… Epäili, että se ei heidän välillä tulisi koskaan toimimaan. Taisivat olla liian samanlaisia.

Vartijoiden tarttuessa hukan käsivarsiin juuri sillä hetkellä, kun oli jo saamassa vastauksen itseään askarruttavaan kysymykseen, oli saada Thean räjähtämään turhautumisesta. Noiden vartijoiden huolestuneet kysymykset ja Ferguksen karjuminen sai naisen kuitenkin toisiin aatoksiin, perääntyi muutaman askeleen hukan edestä. ”Kiitos huolenpidostanne”, nainen hymyili maireasti noille vartijoille, mutristi suloisesti huuliaan. Välillä vilkaisi susimiehen kasvoja, nähdäkseen onnistuiko tällä keinoin vielä kiristämään torahampaan hermoja. ”Mutta kyllä minä pärjään hyvät Herrat, älkääkä tuosta välittäkö”, viittasi sanoillaan Fergukseen, ”tilanne on hallinnassa”, hymyili ja puraisi alahuultaan, saaden vartijat änkyttämään jotain. Nämä eivät toki voineet vastata flirttiin, koska epäilivät pitelevänsä naisen kosijaa, tai jotain muuta sellaista. Thea nosti katseensa hukan kasvoihin ja pudisti päätään. ”Päästäkää se vain irti, kyllä minä tiedän mitä tehdä”, pyysi miehiltä, mutta ei laskenut katsettaan arpisista kasvoista. ”Minä en pelkää”, puhui nyt enemmän susimiehelle kuin noille vartijoille.

Epäröiden vartijat laskivat otteensa irti, mutta eivät perääntyneet kovin kauas. Käkkärätukka seisoi siinä jalat aavistuksen harallaan vihaa kiehuvan hukan edessä, toinen ei edelleenkään näyttänyt erityisen hyvävointiselta. Naisen sisällä pulppusi erilaisia tuntemuksia ja ajatuksia, osa käski häntä lähtemään ja osa jäämään – osa käski näyttämään miehelle närhen munat. Otti yhdellä harppauksella heidän välimatkansa takaisin kiinni, välittämättä siitä mitä hukka sillä hetkellä sattui tekemään, tarttui tuota sitten toisella kädellään leuan parrasta ja nykäisi lähes väkivalloin miehen kasvot omiensa tasalle. Empimättä painoi huulensa toisen huulia vasten ja tarjoili kiihkeän ja kovan suudelman miehen suulle, muutaman kerran suudelman aikana antoi hampaidensa tarttua miehen alahuuleen hieman tiukemmin kuin tarpeellista. ”Mennään jonnekin, jossa emme herätä koko kylän huomiota. Olen karkumatkalla, muistatkos? Ei ole hyvä, jos kylillä kerrotaan torahampaisen miehen ja ruskeaihoisen naisen riidelleen keskellä kylää”, puhui Ferguksen huulia vasten.
Wolga
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Huhti 2016, 01:24

Ferguksen katse kääntyi takaisin ärhäkästi Theaan, tuon mennessä livertelemään vartijoille. Nainen oli itsekin soittanut suuta yhtä raivokkaasti kuin hän, mutta silti nämä helposti syötävissä olevat miehet painoivat asian villaisella. Susimies irvisteli vain neidolle, tuon sepitellessä olevansa muka tilaanteen tasalla, ei Ferguksesta tarvinnut välittää. Toisaalta nainenhan auttoi häntä joutumasta uusiin ongelmiin, mutta niin susimies ei tilannetta tällä hetekellä nähnyt. Mokoma kuitenkin kieroili jotain.
"Niin siinäpä se, sinulta puuttuu saaliseläimen henkiinjäämisen tärkein piirre." Fergus murisi Thean puheille pelosta. Vartijat näyttivät punnitsevan naisen sanoja hetket, ennen kuin hölläsivät vastahakoisesti. Fergus pysyi aloilalan, mutta nyrkkiin puristuneet kädet, näyttivät pitävän miehet varuillaan ja valmiina taltuttamaan Fergus uudestaan.

Thean uskaltautuessa lähemmäs, nytkähti mies paikallaan. Naisen käsi löysi yllättäen Ferguksen parran, jota nykäistiin aika agressiivisesti alas. Vihan vääristämiltä kasvoilta saattoi nähdä vihjeen kummastusta, joka vain laajeni Thean käydessä lähemmäs. Vasta kun ne uteliaisuudesta maistetut huulet palasivat miehen omille, tajusi Fergus mitä tämä uhkarohkea nainen oikein teki. Mies näytti hetken aikaa yhtä hämmentyneeltä mitä miehet hänen takanaan.
Punainen katse tuijotti naista, mutta sekaiset tunteet muuttuivat suudelman myötä joksikin muuksi, Fergus pisti kuuman tunteet kuumeen pikkiin. Ei mies enättänyt kunnolla vastaamaan takaisin, muuta kuin tarttumalla naista kyljistä ja varsinkin kun Thea meni näykkimään, mies tunsi niskavillnsa nousevan pystyyn.
"Sinä... piru." Fergus kirosi Thean päästettyä irti, mutta ei kuulostanut enää niin vihaiselta. Thean ehdotus ei kuulostanut huonolta. Oliko ihmisnainen onnistunut taltuttamaan suden?

//Ouuuuuhuhu damn Thea :DD //
Janni
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Wolga » 29 Huhti 2016, 08:25

Miehen kämmenien painautuessa kylkiään vasten, meinasi Thea lopettaa suudelman ennen aikojaan. Ei hänen missään nimessä ollut tarkoitus saada hukkaa hyppäämään kiihtymyksestä seuraavaan, toinen ei kuitenkaan vastannut hänen suudelmaansa juuri muuten, jonka vuoksi uskalsi antaa oman energiansa purkautua huuliensa kautta. Nainen oli varsin fyysinen tapaus, vaikka olikin hyvä puhumaan ja huutamaan, mutta loppujen lopuksi usein vaati jonkinsorttista fyysistä purkautumista – yleensä se siis tarkoitti lyömistä, tönimistä tai jotain juoksulenkkiä metsässä. Tämä tilanne oli huono näihin muihin vaihtoehtoihin, joten väkivaltainen ja hieman turhautunut kuuma suudelma oli ollut paras valinta. Ja miehen vihan hieman laskettua, se osoittautui oikein onnistuneeksi valinnaksi. Jos Thea nyt loppujen lopuksi oli mitään muuta ajatellut kuin itseään.

”Olet oikeassa, Piru minä olen. Luonnonvoima ja vaarallinen, en saaliseläin. Edes sinulle”, lausui vetäytyessään hieman hengästyneenä kauemmas Ferguksesta. Ihmiset heidän ympärillään olivat pysähtyneet paikoilleen, hälinä oli loppunut ja osa tuijotti heitä suut avonaisina. Naisen olisi tehnyt mieli julistaa, että tässäpä oli miehen rauhoittelun lyhyt oppimäärä – pistä vihaan tilkka kiimaa, sitä on helpompi hallita. Lihanhimoa siis. Totesi kuitenkin susimiestä katsottuaan, että olisi varmasti turvallisempi olla aloittamatta julistamista tässä nyt, luultavasti leimahtaisi vihan liekkiin hetkessä. ”Minä ainakin menen nyt siihen hemmetin huoneeseen, olet tervetullut mukaani. Kunhan et hajota paikkoja”, kertoi suunnitelmastaan ja kehottaessaan miestä olemaan rikkomatta paikkoja, nainen iski silmäänsä ja virnisti. Kokeili näin kepillä jäätä, sillä ei häntäkään houkuttanut ajatus vihaisesta ihmissudesta hänen kanssaan kahdestaan suljettujen ovien takana. No, olihan hänellä se hopeinen kaulakoru vähäisenä turvanaan.

Perääntyi irti suden kämmenien välistä ja ohitti toisen, tönäisi miestä ohimennen omalla olkapäällään. Keskitti huomionsa seuraavaksi kahteen vartijaan, jotka näyttivät kuumeisesti pohtivan mitä heidän kuuluisi tämmöisessä tilanteessa tehdä. Thea astui noiden luo hymyillen, taputti miesten olkia tuttavallisesti. ”Arvostaisin jos jättäisitte tämän asian tähän?”, ehdotti ja pienen arpomisen jälkeen nuo nyökkäsivät, sotilaallinen ryhtikin näytti painuvan hieman kun joutuivat taipumaan naisen edessä. Ehkä Ferguksen läsnäolokin vaikutti siihen. ”Kiitos murut”, myhäili ja suikkasipa vielä lyhyet poskisuudelmat molemmille, josko se edes hieman helpottaisi tilanteen hoitamatta jättämisen tuottamaa tuskaa. Lähdettyään kohti tuttua majataloa, nainen ei edes vilkaissut olkansa ylitse katsoakseen seurasiko hukka häntä vai ei. Tunsi olonsa hieman paljaaksi äskeisen jäljiltä ja toisaalta, hän ei aikonut ottaa mitään mielistelevää asennetta miestä kohtaan – ei ollenkaan. Olihan jo toivottanut toisen tervetulleeksi mukaansa, jäisi miehen harteille päättää tulisiko vai ei. Jos ei… No, kyllähän se käkkärätukkaa harmittaisi, mutta olihan hänkin aiemmin aamulla päättänyt jättää toisen yksin toipumaan ja häipyä maisemista joten voisiko Fergusta syyttää? Eipä kai.

//Thea on aika kädentäyteinen :'D
Vaan eipä se tuo Ferguskaan ihan kakkoseksi jää :P//
Wolga
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Huhti 2016, 12:26

Fergus päästi tuhahduksen Thean perääntyessä ja vastatessa hänen kiroiluunsa. Se vihasta jäänyt jännite oli edelleen läsnä, eikä Fergus oikein tiennyt kuinka sitä oikein purkaa ja miten päin tässä edes pitäisi olla. Mies tunsi olonsa myös typeräksi, kun Thea oli hänet niin yllättänyt ja pistänyt ajatukset päälaelleen. Ehkä se hieman ärsytti tämän kaiken päälle, mutta kenties hän olisi tehnyt jotain samankaltaista, jos tilanne olisi ollut päinvastainen. He eivät paljoa poikenneet toisistaan.
Thea aikoi palata takaisin majataloon, vaikka tuon hankkimasta repusta päätellen neito oli todellakin ollut valmis jatkamaan matkaansa yksin. Naiset sitten ossasivat ailahdella halujen ja tunteidensa kanssa puolelta toiselle.
Kulmaa kohotettiin Thean käydessä hänelle iskemään silmää. Punainen katse seurasi toisen kävellessä ohi vartijoiden luo. Mokoma meni ja tönäiskin siihen lisäksi. Vartijoille Thea kävi lirkuttelemaan ja suukotkin miehet saivat poskilleen. Fergus murahti itsekseen, tuntui kuin toinen leikittelisi hänellä.

Susimies pusteli päätään, silmäillen Thean perään, joka lähti matkaamaan määränpäähänsä edeltä. Hän puolestaan jäi pohtimaan. Mikä aamu tämä olikaan ollutkaan ja mikä kummallinen parivaljakko he olivatkaan?
Fergus lähti marssimaan Thean perään, tietämättä oikiein mitä oli tekemässä. "Ottaa nyt sinusta selvää hemmetti." Mies murahti päästyään kuuloetäisyydelle, astellessaan naisen perässä. "Tuntuu kuin leikkisit tunteillani, ihan sydäntä tässä särkee." Fergus muka vaikeroi, joutuen samalla hengähtämään kuumeen käydessä muistuttamaan olemassa olostaan. Päätähän tässä särki huutamisen jälkeen.

//Jep ehottomasti xD //
Janni
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Wolga » 29 Huhti 2016, 13:58

Nainen ei jaksanut enää pohtia, että oliko siirtonsa nyt oikein. Ja miksi edes vaivautui, vaikka tiesi että tästä ei voisi koskaan tulla mitään järkevää – kaikenlisäksi ei edes tiennyt itsekään mitä Ferguksesta halusi. Ehkä oli aluksi ajatellut saavansa hyvän juoksupojan, joka suojelisi ja toisaalta voisi viedä hänen ajatuksiaan metsänväelle ja niille joiden luokse naisen oli hankala päästä. Hänen ajatuksensa, kun koski kaikkia tässä maassa. Jossain välissä se oli muuttunut ajatukseksi mielenkiintoisesta, jopa vilpittömästä ystävyydestä jonka toinen oli teoillaan onnistunut murtamaan ja toisaalta sillä ensimmäisellä suudelmalla kuumentamaan. Nyt… Nyt Thea ei itsekään tiennyt mitä peliä pelasi. Ja ehkä juuri siksi tunsi olevansa niin hukassa, tuntui olevan niin hankalaa löytää oikeita ja järkeviä ratkaisuja. Vähin äänin häipyminen oli tuntunut järkevimmältä, olisi antanut heille tilaa hengittää. Theasta tuntui, että samalla kun mies ruokki hänen sisimpäänsä haastamalla ja olemalla mikä oli, se toisaalta myös tukahdutti – aivan kuin olisivat välillä hengittäneet pienessä ilmatiiviissä huoneessa jossa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa toinen hengiltä selvitäkseen itse. Ja kuitenkin se, että hän oli onnistunut herättämään tuossa kummallisessa miehessä noin valtavan raivon kun oli aikonut lähteä, sai naisen haluamaan vielä toisen seuraa. Aatelisneito kuristui samalla, kun tunsi elävänsä.

Kohautti olkiaan susimiehen murinoille, minkä hän sille teki että mies ei osannut lukea häntä, eipä hänkään osannut lukea miestä. ”Luulin, että tuollaista suurta susijohtajaa ei voi tämmöisen vähäpätöisen ihmisnaisen leikit hetkauttaa?”, kohotti kulmaansa kääntyessään vilkaisemaan rinnalleen päässyttä miestä. Toinen ei todellakaan vaikuttanut olevansa elämänsä kunnossa vielä, mutta ei aikonut holhota miestä enempää kuin mitä eilen jo oli tehnyt – kyllä toinen sentään tolpillaan oli, joten eiköhän osaisi itse hoitaa itsensä kuntoon. Thea tervehti hieman varautuneesti kaksikkoon suhtautuvaa majatalon isäntää hymyllä ja nyökkäyksellä, yritti kerätä eleisiin kaikki vakuuttavimmat sävyt mitä vain osasi, epäilemättä oli jo kuullut kadulla käydystä keskustelusta. Ei mies heitä kuitenkaan estellyt, sillä olihan tummatukkainen nainen jo maksanut huoneen.

Nainen työnsi oven auki ja asteli sisemmälle, pysähtyi keskelle huonetta ja nosti kätensä lanteilleen kääntyessään Fergusta kohti. Odotti, että mies sulkisi oven perässään ennen kuin sanoisi mitään. ”Mitä sinä minusta haluat?”, toisti kysymyksen, johon ei ollut aiemmin saanut vastausta, ”sinä olet niin… ristiriitainen. Välillä olet kuin isoveli, välillä kuin joku poloinen rakkautta etsivä poika, välillä suuri rakastaja ja toisinaan vähän johtajakin. Minä en tiedä mitä minä sinun kanssasi teen”, nainen selvitti ja kallisti päätään. Tunsi ärsytyksen kuplivan ihonsa alla, mutta oli päättänyt että heidän ei ehkä majatalossa kannattaisi ryhtyä kuorolaulantaan. Tai kuorokarjuntaan. ”Minä en ole sinulle mitään velkaa, etkä sinä minulle. Miksi me olemme vielä tässä? Mehän tapamme toisiamme hitaasti, mutta varmasti”, nainen päätti puheensa ja laski kätensä roikkumaan vartaloaan vasten, hartioiden jäykkyys pehmeni hieman. Kai kertoen siitä, että oli nyt raottamassa omaa haarniskaansa miehen edessä. Hän halusi vain tietää, että oliko toinen yhtä hukassa kuin hänkin. Jos ei ollut, niin ehkäpä susimiehen suunnittelema tie avaisi hänenkin silmänsä.


//Musta niiden pitäisi vaan antautua :''DDD
No ei, mutta onhan nuo ihan käsittämättömän samanlaisia jotenkin. Toinen haluaa johtaa aatetta joka kerää mahtavan määrän seuraajia, toinen haluaa johtaa laumaa. Ja mitä vielä, tommosia ihme tyyppejä molemmat. //
Wolga
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Huhti 2016, 17:53

"Ai nyt olet vähäpätöinen ihmisnainen?" Fergus tuhisi Thean vastaukseen. Matka vei aina majatalolle asti, niin kuin neito oli päättänyt. Majatalon isäntä näytti kummastuneelta kaksikon palattua takaisin. Tuolle ei kuitenkaan sanottu mitään, Thea korkeintaan tervehti katseellaan.
Huoneen ovi oli jäänyt onnekai Fergukselta auki, avaimet kun oli jätetty huoneeseen. Mies veti huoneen oven kiinni perässään ja sai kuulla sen kysymyksen, johon vastaaminen oli hänen osaltaan jäänyt kesken. Jälleen Fergus näytti siltä ettei tiennyt mitä sanoa. Se antoi aikaa Thealle pitää kokonaisen puheen aiheesta. Tuolla oli hyviä pointteja.

"Ehkä..." Fergus aloitti pohtien samalla miten pukisi ajatuksensa sanoiksi. "Ehkä me olemme kaivaneet lähes kaiken esille toisistamme, näin luonteen puolelta. Jäljellä on enää yksi asia mikä pitää meidät vielä tässä ja jos sitä ei selvitetä, emme pääse ikinä eroon toisiatamme." Mies seliti, ottaen samalla verkkaisia askelia lähemmäs Theaa. Ferguksen äänensävy oli yllättävän vakava. "Meidän täytyy panna? Pelkkä suutelu ei selvästi riitä." Fergus ilmoitti nostaen kätensä puuskaan, kuin asia olisi mitä arkisin ja yksinkertaisin asia. Oikeastaan se oli myös hyvin kaukana romantiikasta, mutta mies olikin tälläinen raaka lurjus.

//No äläpä, aagh ihan mahottomia molemmat :D //
Janni
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Wolga » 29 Huhti 2016, 21:14

Naisen leuka loksahti epämiellyttävästi auki, kun toinen ilmoitti että heidän täytyisi panna saadakseen asioihin selvyyden. Ehkä se oli ollut aiemmin Theankin mielessä, ehkä vielä hetki sitten oli ajatellut asiaa. Miestä suudellessaan tuntenut pientä nipistelyä vatsansa pohjalla. Mutta nyt. Nyt ei voinut kuin tuijottaa hitaasti lähestyvää miestä sanattoman hämmennyksen vallassa. Oliko toinen todellakin lähtenyt raivopäänä hänen peräänsä pelkän panon tähden? Nähdäkseen sopiiko heidän vehkeensä yhteen? Thea vetäisi kiivaasti henkeä.

"Ei helvetti", naurahti epäuskoisena, pudisteli päätään. "No ei kai se auta sitten muu kuin ryhtyä panemaan", lausui hitaasti, koko ajan toisen kasvoihin tuijottaen. Seuraavaksi ryhtyi availemaan kauluspaitansa nappeja, ikään kuin todella olosi aikonut juuri nyt hypätä sänkyyn toisen kanssa. Lopetti kuitenkin päästyään rintojen kaaren alkuun. Maitokahvinruskeaa ihoa vasten saattoi nähdä hopeisena kiiltelevän medaljongin.

Ääneti tuijotti miestä hetken, antoi myrkypilvien kerääntyä päänsä yläpuolelle. "Mitä helvettiä sinä oikein ajattelet?", kuiskasi vaarallisen tyynellä äänellä, "että sitä noin vain päästään pukille kun ei tässä muuten pääse sinusta eroon?", hiljeni jälleen hetkeksi, kuin olisi yrittänyt järjestellä itseään. "Tiedätkö, minä vielä hetki sitten olisin voinut toteuttaa villeimmätkin fantasiasi, mutta nyt... Ei helvetti Fergus mitä sinä oikein ajattelit?", loppua kohden puhe alkoi uhkaavasti muuttua huudoksi. Haroi hiuksiaan hermostuneena. Mitään tällaista hän ei ollut osannut odottaa, vaikka nyt se ei tuntunut ollenkaan odottamattomalta. Hän oli vain hämääntynyt toisen vihapuheesta, jossa oli vakuuttanut ettei halunnut hänestä uutta lelua.

"Lähditkö todella perääni nähdäksesi miten meiltä naiminen luonnistuu?", nainen kysyi äänellä, joka oli sekoitus ärtymystä, epäuskoa ja hämmennystä. Thea painoi kämmenet vyötärölleen ja hymähti. "Voin kertoa kokeilemattakin, sinä olet mies ja minä nainen. Sinä kuulut minun sisääni, niin luonnollista se on. Eiköhän tämä tullut nyt selväksi", tiuski. Hän oli odottanut kuumaa vihaseksiä, miehen huulia ja hampaita ihollaan,... Ja mitä sai. Toteamisen siitä, että heidän oli pakko panna jotta pääsisivät eroon toisistaan. Thea kyllä voisi näyttää kuinka hänestä päästiin eroon ilman panemistakin. Ei kuitenkaan ottanut askeltakaan lähteäkseen.


//Voi Fergus minkä teit :D//
Wolga
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Huhti 2016, 23:24

Hetken Thea antoi uskoa, että otti Ferguksen ehdotuksen avosylin vastaan, mutta niin kuin mies oli hieman odotellut, pisti neito homman päälaelleen. Jokseenkin huvittavaa kuultavaa, naisen siinä selitellessä ja taisi tuo olla loukkaantunutkin miehen suorasukaisuudesta.
"Vastasin vain kysymykseesi. Kyllä kai sinä näet, että tässä on jännitettä välissä ja jokin hiton syy sille miksi vielä matelemme toistemme seurassa." Mies selitti, kuin asia olisi päivän selvä. "Ja sanoinhan sinulle, lähdin perääsi koska halusin varmistaa ettet horise omiasi. Vien muka sinulta hengen, oikeasti? Minä se tässä olen kuumeessa, koska suostuin näyttämään sinulle tietä. Mutta se ei ole pää-asia nyt..." Fergus jatkoi.

Saattoivathan miehen selitykset olla tekosyitä, joita tämä kertoi itselleen tai sitten hän ei vain yksinkertaisesti ymmärtänyt mistään mitään.
"Mieti hetki. Olit aikeissa lähteä jatkamaan matkaa omillaan, minä tulin ja räyhäsin sinulle, sinä suutelit minua ja johdatit minut tänne. Miksi?" Fergus kysyi tuijottaen Theaa nyt silmiin tiiviisti, huokaisten lauseensa perään, kuin sen sanominen olisi vienyt paljonkin voimia. Ei kuumeiluun ollut nyt aikaa.


//Niinpä niin xD //
Janni
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Wolga » 30 Huhti 2016, 00:24

Nainen huokaisi, pudisti päätään. Hän ei voinut uskoa korviaan kuunnellessaan susimiehen puhetta. Totta kai hänkin myönsi heidän välillään olevan jännitteen. Oli samaa mieltä siitä, että se täytyisi purkaa tai he eivät saisi rauhaa. Ja silti, tai juuri siksi, tuo torahampainen mies sai hänet ärsytettyä katkeamispisteeseen sanoillaan. Eikä Thea osannut tulkita niitä kuin kirjaimellisesti. Hän ei edes muistanut milloin viimeksi olisi tuntenut olonsa näin nurkkaan ahdistetuksi, näin eksyneeksi omaan impulsiivisuuteensa. Tällä hetkellä hän vihasi edessään seisovaa miestä, mutta silti jokin piteli häntä yhä paikoillaan. Silti, vaikka hänestä tuntui että jokainen sana oli loukkaus häntä kohtaan.

Nainen veti syvään henkeä ja laski katseensa hetkeksi maahan, tunsi itsensä nöyryytetyksi. Alistetuksi. "Minä en vaatinut sinua mukaani, kehotin jopa jäämään laumasi pariin. Sinä viet minulta hengen kaikella tällä, etkö sinä näe kuinka imet minusta kaiken voiman?", aloitti viimeisen räpiköintinsä väistämättömältä tuntuvaa lopputulosta vastaan, "suutelin sinua koska halusin, koska se tuntui oikealta. Koska toivoin sen johtavan sänkyyn, tai helvetti vaikka pikaisiin puuta vasten, ehkäpä jopa yhteiseen yöhön. Huomaan nyt, että olin kai väärässä", puhui ja suoristi sanojensa päätteeksi selkänsä, etsi punaisen katseen omaansa. Ehkä hän tosiaan oli kohdannut kaltaisensa, ehkä oli kohdannut vielä paremman juonittelijan kuin mitä itse oli. Tai sitten oli oman mielensä vanki eikä nähnyt metsää puilta, nähnyt jotain oleellista mitä tässä pitäisi nähdä.

"En tiedä, että onko tässä enää mitään sellaista mitä kannattaisi yrittää elvyttää?", Thea jätti ajatuksen ilmaan ja otti askeleen miestä kohti, kulmat ajattelutyöstä rypyssä, huulet tuimana viivana.
Wolga
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Huhti 2016, 11:38

Fergus tuntui hiljalleen yhtä turhautuneelta mitä Theakin. He vain yrittivät selitellä toisilleen vuoron perään, mistä oli kyse, mutta jostain syystä kumpikaan ei oikein saanut vastauksia mihinkään. Tuntui kuin koko homma junnasi paikallaan ja se jos mikä oli turhauttavaa.
Thea kyllä myönsi ajatelleensa suudelmallaan, jos saisi jotain enemmän miehestä irti, mutta jostain syystä mieli oli muuttunut. Se sai Ferguksen kurtistamaan kulmiaan, olivatko kaikki naiset näin mutkikkaita vai oliko Thea erikoistapaus? Toisaalta nyt kun asiaa mietti, Thea oli erikoistapaus. Fergus harvoin vietti naispuolisten kaksijalkaisten, vieläpä ihmisten, kanssa aikaa näin paljon. Hän ei ikinä ollut ottanut ja halunnut tutustua ihmiseen. Siksikö tämä koko homma tuntui mutkikkaalta, olivatko suhteet näin mutkikkaita? Olihan hänellä suhteita laumalaistensa kanssa, miksi tämä sitten oli niin vaikeaa?

Fergus näytti hetken vaipuneen ajatuksiinsa, kun Thean katseen haku havahdutti miehen, se palautti hänet tähän turhautuneeseen mielentilaan. Nainen kuulosti aivan luovuttaneelta. Fergus veti syvään henkeä, tuijottaen hetken lattiaan, nähden jalan vieressään ryttäämänsä paperilapun. Tämä kaikki tuosta pirun lapusta? Mies nosti jalkansa ja länttäsi sen paperipallon päälle, ennen kuin nosti katseensa takaisin Thean ja kurottautui tuota kohti. Iso käsi kahmaisi naista niskalta, kun huulet hyökkäsvät neidon omia vasten. Ehkä hän saisi tilanteen rauhoittumaan samaan tapaan mitä Theakin oli saanut aiemmin kadulla.
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron