Kirjoittaja Wolga » 25 Huhti 2016, 16:45
Thea irvisteli, kun Fergus päätti käyttää hänen aikaisempaa lausahdustaan vastatakseen takaisin. ”Typerys”, mutisi niskojaan nakellen, mutta ei osannut enää olla ihan niin vakava kuin vain muutamia hetkiä aikaisemmin. Ehkä jopa hän voisi päästä yli siitä ärtymyksestä, jonka toisen huijaamaksi joutuminen oli tuottanut. Ehkä. Se veisi kyllä paljon aikaa ja lepyttelyä, mutta olisi kenties mahdollista. Kulmat kohosivat yllättyneenä, oli ehkä odottanut hieman enemmän jotain siirappia ja vähintään ihastumisen tunteiden tunnustamista ja mitä saikaan. Puolivillaista kehua hänen suutelutaidoistaan. Thea ratkesi nauruun ja kohotti kätensä kohti taivasta, ”voi miksi, miksi minulle käy näin? Suuri Alfa ei nauttinutkaan suudelmastani vaikka se ei pettymys ollutkaan”, esitti ja nyyhkäisi vielä perään, loi katseensa miehen silmiin. Tai silmään tarkemmin sanottuna, toinenhan oli lapun alla piilossa. Pudisti päätään ja aikoi kommentoida vielä jotenkin, kun miehen seuraavat sanat saivat hänet toisiin aatoksiin. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa, että kyllähän vain, syöttipä hyvinkin mutta jokin esti. Hän ei halunnut joutua pelkäämään metsässä, epäilemättä se onnistuisi suututtamaan miehen. Jos olisi langettanut tälle ansan, joka voisi pahimmillaan johtaa jopa kuolemaan. Ei Theakaan niin julma ollut.
”Kyllä vain, ajattelivat että nostavat minut killumaan oksalle ja odottavat, että sinä kenties saavut vielä paikalle”, hymähti ja nosti kämmenensä lantiolleen ja nojasi painoa vasemmalle jalalle, katseli Fergusta hetken ääneti. ”Kun hain ratsuani, oli tallista kadonnut ainakin kuusi hevosta. En minä tiedä mitä ne on lähteneet tekemään, mutta et edes sinä pärjää niin monelle miehelle”, äänessä pilkahteli kevyt huoli, kyllähän hän tiesi mitä ihmissusista heillä ajateltiin. Etenkin nyt, kun hänetkin moinen oli ottanut vangikseen ja vaatinut maksua naisen palauttamisesta. Vaikka, ei Theasta ollut missään vaiheessa tuntunut, että olisi ollut vanki. ”Mene”, pyysi ja osoitteli kädellään heidän tulosuuntaansa. Ratsukot olivat nyt jo niin lähellä, että miehet olivat kuulleet naisen naurunremakan ja osanneet levittäytyä laajemmalle alueelle. Ratsujen satuloissa roikkui vahvoja köysiä saaliiden sitomiseen ja kuljettamiseen, jokaisella metsästysseurueen jäsenellä oli myös asiaan kuuluvat varusteet. Sen Theakin näki, kun ensimmäinen ratsukko ilmestyi hänen näköpiiriinsä taluttaen toisessa kädessään naisen ratsua. ”Ralf, älä tee mitään typerää. Hän vain piti minulle seuraa ja saatteli joelle, että pääsen turvallisesti kotiin. Tipuin hevosen selästä”, puhui ja katseli kuinka veljensä kasvoilla kävi epäusko tuon silmäillessä neidon rikkoutunutta, käsivarrella lepäävää takkia ja rimpuilusta takkuuntunutta tukkaa.
”Thea, miksi suojelet sitä? Se on peto, se syö sinun kaltaisiasi typeriä tyttöjä. Miksi olet noin naiivi?”, hiukan sivummalta, Thean vasemmalta puolelta esiin ratsastava serkkupoika kysyi. ”Sitä paitsi, se on jo kerran tehnyt vääryyttä sinua ja perhettäsi kohtaan, joten ei ole mitään syytä olla toimittamatta sitä oikeuden eteen”, serkku jatkoi ja loi haastavan katseen ihmissuteen. Nuoret miehet eivät kaiketi älynneet edes pelätä sen voimaa. Loputkin kahdeksasta nuorukaisesta ilmestyivät näkyviin, kaikki selvästi halukkaina mittelemään voimiaan hukan kanssa.
//voit vapaasti pelata noilla npc-tyyppeillä //