Kirjoittaja Wolga » 28 Huhti 2016, 21:43
”Uuuu, suuren johtajan mielenkiinto alkaa käydä vähiin, voi kurjuus”, kommentoi toisen sanoja ja kohotteli käsiään ilmaan teatraalisesti. Eikä toinen muka ollut pyrkinyt hänen ihonsa alle, no ei varmasti ollutkaan, mutta niin siinä nyt vain oli päässyt käymään. Ja Thea ei pitänyt siitä, ei ollenkaan. Etenkään, kun ei osannut tulkita miehen ajatuksia tilanteesta, ei osannut edes arvailla mitä tuo utelias ihmissusi hänestä tahtoi. Liekö tiennyt mies itsekään. Thea oli kuitenkin oman elämänsä selviytyjä, kuin rotta joka hylkää uppoavan laivan tavalla, tai toisella. Hän ei aikonut olla se, joka kärsii ja nyyhkii nurkassa sydänsuruissaan. Ehkä hän osaisi tähänkin mieheen suhtautua kuin mihin tahansa muuhun, pelkkänä hetken ilona, mutta nainen ei ollut valmis riskeeraamaan – entä jos miehestä tulisikin tärkeämpi? Ja pelkkä toveruus… Epäili, että se ei heidän välillä tulisi koskaan toimimaan. Taisivat olla liian samanlaisia.
Vartijoiden tarttuessa hukan käsivarsiin juuri sillä hetkellä, kun oli jo saamassa vastauksen itseään askarruttavaan kysymykseen, oli saada Thean räjähtämään turhautumisesta. Noiden vartijoiden huolestuneet kysymykset ja Ferguksen karjuminen sai naisen kuitenkin toisiin aatoksiin, perääntyi muutaman askeleen hukan edestä. ”Kiitos huolenpidostanne”, nainen hymyili maireasti noille vartijoille, mutristi suloisesti huuliaan. Välillä vilkaisi susimiehen kasvoja, nähdäkseen onnistuiko tällä keinoin vielä kiristämään torahampaan hermoja. ”Mutta kyllä minä pärjään hyvät Herrat, älkääkä tuosta välittäkö”, viittasi sanoillaan Fergukseen, ”tilanne on hallinnassa”, hymyili ja puraisi alahuultaan, saaden vartijat änkyttämään jotain. Nämä eivät toki voineet vastata flirttiin, koska epäilivät pitelevänsä naisen kosijaa, tai jotain muuta sellaista. Thea nosti katseensa hukan kasvoihin ja pudisti päätään. ”Päästäkää se vain irti, kyllä minä tiedän mitä tehdä”, pyysi miehiltä, mutta ei laskenut katsettaan arpisista kasvoista. ”Minä en pelkää”, puhui nyt enemmän susimiehelle kuin noille vartijoille.
Epäröiden vartijat laskivat otteensa irti, mutta eivät perääntyneet kovin kauas. Käkkärätukka seisoi siinä jalat aavistuksen harallaan vihaa kiehuvan hukan edessä, toinen ei edelleenkään näyttänyt erityisen hyvävointiselta. Naisen sisällä pulppusi erilaisia tuntemuksia ja ajatuksia, osa käski häntä lähtemään ja osa jäämään – osa käski näyttämään miehelle närhen munat. Otti yhdellä harppauksella heidän välimatkansa takaisin kiinni, välittämättä siitä mitä hukka sillä hetkellä sattui tekemään, tarttui tuota sitten toisella kädellään leuan parrasta ja nykäisi lähes väkivalloin miehen kasvot omiensa tasalle. Empimättä painoi huulensa toisen huulia vasten ja tarjoili kiihkeän ja kovan suudelman miehen suulle, muutaman kerran suudelman aikana antoi hampaidensa tarttua miehen alahuuleen hieman tiukemmin kuin tarpeellista. ”Mennään jonnekin, jossa emme herätä koko kylän huomiota. Olen karkumatkalla, muistatkos? Ei ole hyvä, jos kylillä kerrotaan torahampaisen miehen ja ruskeaihoisen naisen riidelleen keskellä kylää”, puhui Ferguksen huulia vasten.