Kirjoittaja Wolga » 01 Touko 2016, 01:37
Siroa kaulaa taivutettiin, jotta ahnas suu pääsi paremmin käsiksi siihen. Huulet avautuivat houkuttelevasti raolleen, kun Thea hymisi sanattoman vastauksen toisen puheeseen jännityksessä elämisestä. Tiukempi näykkäys kirvoitti pienen vingahduksen, joka oli tulkittavissa enemmän mielihyväksi entä kivuksi. ”Mm… Taidamme olla tasoissa siinä suhteessa”, kommentoi jaksamatta keskittyä muotoilemaan mitään järkevämpää. Kyllähän miehen rohkeampi ote hänen siloisesta ihostaan sai neidonkin muistamaan, että mies toden totta ei tarvitsisi mitään aseita jos haluaisi päästää hänet päiviltä. Jollain kierolla tavalla oli kiehtovaa luottaa hukkaan niin paljon, että saattoi paljastaa kaulansa hampaille ilman epäilyksiä tai pelkoa. Jännittävää sellaisella varpaissa asti kihelmöivällä tavalla. Jos toinen olisi vielä hetken jatkanut kaulan parissa, olisi nainen voinut vaikka anella polvillaan miestä heittämään hänet sänkyyn.
Thean onneksi, hän kun ei halunnut anella Fergukselta mitään, mies siirtyi kaulalta hieman ylemmäs. Kevyt ilmavirta korvantauksen herkällä iholla sai naisen värähtämään ja hartiat nousemaan kohti korvia, pieni kikatuskin karkasi huulilta. Kutitti ja silti hän halusi lisää, koko ajan vain lisää. ”Irstas”, virnisti ja nipisti miehen korvanlehteä sormillaan. Vai halusi tuo kuulla hänen villeimmän kokemuksensa. Yllättäen Thea tunsi itsensä hetken aikaa kovin häveliääksi, oli jotenkin kovin intiimiä ajatella paljastavansa oma villein kokemuksensa tuolle miehelle. Siitäkin huolimatta, että oli päästänyt kätensä seikkailemaan miehen vartalolla vähän vähemmän häveliäinä. Nainen oli utelias tuntemaan kunnolla, että mitä vaatteiden alla oli. Sormet kokeilivat voimakkaita käsivarsia ja olkapäitä, rintakehää josta käsiä valutettiin paidan helmalle ja sujautettiin tunnustelemaan vatsan lämmintä ihoa. Hetkittäin oli haastavaa keskittyä miehen tunnusteluun, kun tunsi toisen kynnet ja kädet omalla ihollaan – tai toki vaatteidensa päällä. Naisen otteet tosin eivät olleet aivan yhtä ahnaat, ennemminkin uteliaat ja kiusoittelevat, paljon vähemmän suoraviivaiset.
”Mm… En tiedä voinko kertoa”, sanojensa myötä myös sormet laskeutuivat seurailemaan miehen vyötä, ”entä jos tulet mustasukkaiseksi?”, kiusoitteli ja kohotti katseensa Ferguksen kasvoihin. Kurottautui suutelemaan toisen alahuulta, siirtyi näykkäämään kaulaa leuan alta. ”Se oli ensimmäiseni”, puhui ja painautui lämmintä vartaloa vasten, kuuli miehen kiihtyneen hengityksen ja tunsi oman sydämensä nopeana juoksevan sykkeen. Huulet hipaisivat kaulaa kevyinä, tuskin koskettivat. ”Se mies… Pitkä ja komea, hieman vanhempi”, uusi hipaisu, ”ja aivan kauhea renttu”, nainen kyykistyi hitaasti miehen edessä ja raotti jälleen paidan helmaa, ”ehkä näytän sinulle”, virnistys, jonka jälkeen kieltä pyöräytettiin paljastuneen navan ympärillä. Thea irrottautui miehestä ja perääntyi saadakseen riittävästi tilaa performanssilleen. ”Olin jo viikkoja jallittanut sitä miestä, mutta hän ei ollut kiinnostunut nuoresta aatelisneidosta”, puheli ja samalla keikautti lannettaan esittäessään kuinka oli kulkenut miehen ohi, nuolaisi kielensä kärjellä ylähuultaan, sormet avasivat muutaman napin paidasta, jonka seurauksena rintojen pyöreys ei jäisi epäselväksi. Toki paita vielä enemmän peitti kuin näytti. ”Olin jo menettänyt toivoni, kun eräänä iltana se mies tarttui käsivarteeni ja nykäisi minut kujalle”, nainen kohotti käden huulilleen kuin olisi ollut kovinkin kauhuissaan, leikittelevä katse kertoi toista. ”Siellä hän nosti käteni talon seinää vasten”, kohotti kätensä pään yläpuolelle ja painoi ranteensa yhteen, antoi lantionsa työntyä aavistuksen eteenpäin – kuin olisi todella nojannut selällään johonkin muuhun kuin kuvitteelliseen seinään. Piti pienen tauon nähdäkseen kuinka sanansa vaikutti susimieheen. ”Loput voitkin arvata”, lopetti tarinansa ja laski kätensä alas, suoristi asentonsa, iski silmäänsä.
”Sääli, että se mies oli loppujen lopuksi tyhmä kuin saapas”, vino hymy piirtyi huulille naisen muistellessa ensimmäistä kaatoaan. Tai kumpi nyt oli kumman sitten kaatanutkaan. ”Sitä ei oltu tarkoitettu kestämään”, mutristi huuliaan ollen muka kovinkin pahoillaan. ”No, onnistuinko tyydyttämään Herrani uteliaisuuden?”, kiusasi ja niiasi miehen edessä, painoi katseensa maahan kuin olisi kovinkin kiltti ja nöyrä ollut.
//No äläpä! Impulsiiviset, kiihkeät ja kakarat :''DD //