Olen sinulle velkaa || Wolga K-18


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Huhti 26, 2016 7:47

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

Fergus nyrpisti nenäänsä itsekseen seuratessaan tilannetta oven raosta. Tukistettavana Thea näytti olevan, mutta jotain ovelaa tuolla oli mielessä. Ei nainen tarvinnut apua, kun tuo vetäisi tikarin esille. Ferguskin irvisteli näylle, mutta olihan tuo huvittavaa.
Mies oli aikeissa kääntyä ja jatkaa matkaansa niin kuin Thea oli häntä käskenyt, mutta sitä hän ei ehtinyt tekemään, kun jokin iski takaapäin selkään. Mies älähti iskeytyen ovea vasten, joka tietenkin lennähti auki. Fergus kaatui vatsalleen maahan, ehtien ottamaan kuitenkin käsillään vastaan, irvistellen kun kylkeen sattui.
Toinen vartija seisoi susimiehen takana aseensa kanssa. Piru oli varmaan huomannut hänet matkan päästä ja kulkenut hiljaa yllättääkseen. Olihan Fergus aistiensa kanssa muutenkin heikoilla huonon tilansa takia. Nyt vartia tuijotti edessään avautumaa näkymään, pitäen miekansa kuitenkin osoittamassa Fergusta. "Cory mitä helvettiä?" Mies totesi jotenkin kuvottavaan sävyyn, tuijottaessaan toveriaan, joka oli pahassa pinteessa Thean kanssa.

"Um, en tirkistellyt sitten. Ajatelin että tarvitset apua." Fergus selitteli tähän väliin neidolle, mutta sai potkun takana seisovalta vartialta kipeään kylkeen, saaden susimiehen kähähtämään. "He... Hei, kaverisi menettää miehisyytensä pian, jos raahaat minut takaisin selliin." Fergus päätti ilmoittaa tilanteen vakavuuden. Coryksi nimitetty näytti jännittyvän entisestään tämän kuullessaan ja nyt mies parka joutui käymään äänetöntä anelua toveriltaan.

//Boom ongelmia saapunut! //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 723

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ti Huhti 26, 2016 9:03

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

Kun ryminä alkoi, kerkesi nainen sen vauhdittamana napata miekan kätensä ulottuville. Katsoi kuitenkin somempana jättää sen yllätyseduksi, jos tilanne sitä vaatisi. Hetken toivoi, että hukka oli kolkannut tirkistelijän. Valitettavasti tilanne osoittautui olevan aivan toisinpäin. Raskas huokaus karkasi huulten välistä, eikä voinut olla pyöräyttämättä silmiään tilanteen käsittämättömälle surkuhupaisuudelle. Vai Cory se oli, jonka suvunjatkaminen oli tikarin terällä nyt, Thea olisi nauranut jos tässä olisi ollut varaa jättää keskittyminen hetkeksi syrjään. ”No, nyt se apu kelpaisi”, tuhahti ja katsahti hukkaan, joka näytti saavan kipeän potkun kylkeensä. Naisenkin kasvoille vääntyi irvistys, ei näyttänyt mukavalta, ei ollenkaan. Hetken hän seurasi katseellaan kaksikon äänetöntä sanailua, mutta koska se ei vaikuttanut juuri etenevän, päätti Thea tarttua toimeen. ”Tosiaan, asiahan on nyt näin että Cory tässä on turhan vanha kuoropojaksi, joten todellista hyötyä kuohinnasta ei kaiketi ole. Joten mieti nyt tarkkaa ystävä hyvä mitä teet”, nainen lausui ja virnisti sanojensa perään, ei tämä yllätyshyökkääjä näyttänyt niistä juuri välittävän.

”Tapan ystäväsi tähän paikkaan, jos et tiputa sitä tikaria kädestäsi nainen”, se käski ja osoitteli miekallaan jo valmiiksi kärsinyttä hukkaa. Thea tiesi, että pieninkin epävarmuus nostaisi näiden miesten asemaa, joten antoi hymyn valua huulilleen ja arvioivan katseen seisahtua hetkeksi Fergukseen ennen kuin nousi miekkaa pitelevään. ”No, tapa vain. Saanpahan vieläkin kirkkaamman kruunun”, vastasi ja kohautti olkiaan muka varomattomasti ja onnistui säikäyttämään Coryn pahanpäiväisesti. Mies parka vingahti kuin hiiri, vaikka mitään ei vielä tapahtunutkaan. ”Mutta jos tapat, niin sinä joutunet kantamaan syyllisyyttä toverisi lapsettomuudesta. Ja pääset loppuelämäksesi virumaan vankilaan, ja tämä Cory-rukka varmaan myös, jos verenhukkaan ei kuole”, puhui viattomaan sävyyn, mikä sai ovensuussa seisovan kysymään, että mitä tämä oikein selitti. ”Niin sitä vain, että täällä meillä päin naisen raiskaaminen on rikos. Eikä ainakaan helpota, että olette päättäneet raiskata Neiti Auvrayn. Siitä napsahtaa ainakin… No, sen verran ettei teidän tarvitse huolehtia toimeentulosta elämänne aikana”, hymähti ja sai ovensuussa seisovan kiroamaan raskaasti. Tässä välissä päätti napata miekan vapaaseen käteensä, onnistui kampeamaan itsensä siinä samalla myös jaloilleen. Miekan kärki oli nyt painettu Coryn kaulakuoppaan, siitä se kaiketi menisi ihan kivasti läpi hänenkin voimilla, tikaria puolestaan pideltiin sen teräpäästä kiinni ja heiluteltiin huolettomasti. ”Ja jos tämä ei sovi, niin mielelläni näytän myös kuinka hyväksi olen opetellut tikarin heitossa. Se on aika hauska laji, vaatii hermoja ja tarkkuutta, mutta ei juurikaan voimaa”, puheli niitä näitä ja kallisti päätään, olemus oli odottava.

Cory oli kaiketi jo päättänyt, että aivan hyvin voisivat päästää nuo kaksi menemään ja yrittikin inistä toverilleen tilanteen surkeudesta. ”Niin, ainahan te voitte lähteä meidän peräämme”, tuki Coryn puhetta perääntymisestä. Miekkamies tuntui olevan hämillään, se pelkäsi kuollakseen laskea miekkansa pois suden luota, mutta toisaalta tuntui ymmärtävän Thean sanojen merkityksen – tarjolla olisi siis antautuminen, ei havereita ja läksytys muilta, tai kuolema tai loppuelämä tyrmässä.
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Huhti 26, 2016 9:34

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

Fergus antoi Thean hoitaa puhumisen, politiikka kun sujui tuolta paremmin, tai no ei tämä nyt niin poliittiselta tuntunut. Enemmänkin vain kiristämiseltä, puolin ja toisin. Kieli mitä susimieskin ymmärsi. Nainen selitteli niitä näitä antoi vaihtoehtoja jos minkä laisia, voi mikä manipuloiva ketku, nainen hänen makuunsa.
Fergus silmäili miekkamiestä olkansa yli, tuolla oli tiukat paikat. Toverin, kuin myös oma, kohtalo oli yksin miehen harteilla. Tosin kaikki tässä pahaisessa vajassa taisivat tietää mikä oli fiksuin ratkaisu ilanteeseen.
Hetken aikaa vartija näytti empivän tuijotellessaan vuorostaan susimiestä ja vuorostaan Theaa. Lopulta metalli kalahti maata vasten, miehen päästäessä miekastaan irti, näyttäen varsin turhautuneelta. Reppana oli luullut voivansa napata vankikarkurin, mutta olikin joutunut aatelisneidon vedättämäksi.

Fergus saattoi nyt nousta ylös maasta, ähkäisten, mutta virne leveni miehen naamalle kyllä maireasti. Samalla tämä tarttui maahan jätettyyn miekkaan. "Vihaan aseita, mutta ehkä otan tämän ihan varmuuden vuoksi. Vai mitä?" Mies totesi käännellen miekkaa kädessään ja näytteli sen terää ehkä turhan lähellä hänen yllättäjäänsä, joka nyt kädet puolittain ylhäällä otti varovaisen askeleen taemmas. Susimies näytti seistessään turhankin kookkaalta.
"Voin myös purkaa turhautumistani, jos haluat eroon silminnäkijöistä?" Fergus kysyi Thealta pistäen miekkan terän vartijan nahalla suojattua rintakehää vasten. Miehen virne oli pirullinen ja hämärässä hehkuva punainen silmä tuntui tekevän näystä entistä maanisemman.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 723

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ti Huhti 26, 2016 10:35

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

”Hyvä poika”, kehu oli lausuttu kuin koiralle, hymy puolestaan väreili vahingoniloa ylpeillä kasvoilla. Katseli kuinka Fergus nousi ja nosti miekankin käsiinsä, kuinka tuo kukkoileva yllättäjä perääntyi säälittävän näköisenä – kai henkensä vuoksi peläten. Ei Thea olisi kieltänyt toista tappamasta, mikäli ei olisi kysynyt lupaa, mutta kun kerran hänen mielipidettään tahdottiin, niin ei kai muu auttanut. ”Minun mielestäni pojat ovat olleet hyvin viisaita, kun tajusivat itse toimia oikein”, aloitti ja kallisti hieman päätään, ikään kuin olisi kovasti pohtinut mitä vastaisi, ”joten kyllä minä heidän soisin jatkaa elontietään”, antoi tuomionsa. Susimiehen ilmeessä oli jotain kauhistuttavan verenhimoista, eikä Thea ollut aivan varma aikoisiko toinen uskoa häntä – tälläkään kertaa. Neito ei itse haluaisi kuitenkaan sotkea käsiään näiden miesten vereen, joten päätyi vielä vahvistamaan näkemystään vakavalla äänellä, ”jos tapat nämä miehet, en voi antaa sitä ikinä anteeksi”, ja tarkoitti joka sanaa. Kyllä se sama tasa-arvo kuului kaikille, myös typeryksille, etenkin kun nämä olivat osanneet valita oikein.

Thea perääntyi kohti Fergusta miekka toisessa ja tikari toisessa kädessään, kosketti susimiehen käsivartta omallaan, kun perääntyi tämän selän taakse. ”Laita ovi säppiin, kun lähdet”, nainen kuiskasi, ”toivon koko sydämestäni että sinäkin valitset oikein”, jatkoi ja perääntyi ovesta pihalle. Ei mennyt kuitenkaan pimeää nurkkaa kauemmas, siltä varalta että hukka tarvitsisi apua – vaikka, mitäpä aseettomat miehet ihmissudelle mahtaisivat. Sen ajatuksen myötä lähtikin harppomaan kohti metsän rajaa, muistamatta enää hukan varoituksia tämän laumalaisista. Tai ehkä muistikin, mutta toivoi toimillaan voivansa pelastaa noiden kahden typerän vartijan hengen. Hänestäpä se melkoinen sankaritar oli tullutkin, ajatus sai naisen tyrskähtämään huvittuneena.
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Huhti 26, 2016 11:00

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

Fergus pyöritteli miekan terää miehen rintakehää vasten, selvästi ahnaana painamaan lujemmin. Thea antoi mielipiteensä kuulua, nämä typerykset ansaitsivat nähdä seuraavan aamunkoiton. Miehen katse kääntyi naiseen, joka myös teki selväksi mitä tuleman piti, jos nämä vartijat nyt kuolisivat. Fergus kohotti naiselle kulmaansa.
Susimies teki päätöksensä neidon sanojen myöntä, kyllä hän nämä nyhveröt säästäisi tämän kerran. Tappamiseen ei ollut järin aikaa, tai niin Fergus itselleen uskotteli. Mies kuitenkin jäi hetkeksi pitämään mokomat jännityksessä, sillä välin kun Thea astui ulos vajasta.
"Taitaa olla onnen päivänne pojat ja saitte oikeuden kuulla jopa naisen suusta." Fergus hymähti, ottaen askelia taakseen astuen oven ulkopuolelle. "Mutta jos saan tietää, että yritätte syyttää Theaa mistään, tulen mielelläni suolistamaan teidät molemmat." Mies uhkaisi virneen laskiessa kylmän vakavaksi irvistykseksi, ennen kuin vajan ovi sulkeutui. Säppikin laitettiin paikalleen, niin kuin Thea oli häntä neuvonnut. Siinäkös alkaisivat huutelemaan apua tai sitten raa'alla voimalla ovi alas.
Ferguksen harmiksi Thea näytti livahtaneen jo tiehensä. Eikö toinen ollut kuunnellut häntä, vai oliko tämä kosto tirkistelystä? Susimies lähti liikkeelle niin pian kuin kykeni, kylkeään pidellen kohti metsän reunaa.

Thea oli todellakin tehnyt virheen unohtaessaan Ferguksen varoituksen. Kylän laitamalla metsän suojissa kaksi pimeässä kiiluvaa silmäparia olivat huomanneet kylästä ulos astelevan nuoren naisen. Hetken aikaa Thea sai olla rauhassa, mutta tuon kuljettua ohi tiheikön missä susi kaksikko lymysi, hypäsi naisen eteen punaturkkinen susinaaras, tai no rakenne kertoi enemmän ihmissudesta. Neidon taakse kiersi pienikokoisempi ruskeaturkkinen uros, edustaen samaa rotua.
Molemmat nuuhkivat Thean suuntaan ja pian punaturkkinen paljastelikin jo hampaitaan.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 723

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ti Huhti 26, 2016 11:32

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

Thea oli työntänyt kädet housujensa taskuun, mietti päivän kulkua välillä hymähtäen. Oikea katastrofi kerta kaikkiaan, ensin hän roikkui oksassa, sitten hukka jahtiin lähteneet nuorukaiset, Ferguksen puolustamista ja lopulta pieleen mennyt pelastusyritys. Tai kai se oli aivan onnistunut. Tikarin työnsi takaisin kengänvarteensa, miekankin aikoi heittää menemään mutta edessään avautuvan metsän pimeys sai naisen toisiin ajatuksiin. Ei hän sitä oikeastaan koskaan ollut opetellut käyttämään, mutta kyllä kai se jonkinlaista turvaa toisi joka tapauksessa. Ennen kuin astui syvemmälle metsään, nainen pysähtyi ja vilkaisi olkansa ylitse nähdäkseen oliko hukka hänen perässään. Miestä ei näkynyt, tai olisi kai nähnytkin jos olisi vaivautunut tiiraamaan hieman pidempään ja tarkemmin, mutta tästä ärtyneenä tosiaan unohti varoituksen. Miksei miehet, tai miksi juuri tämä mies, ei voinut koskaan totella mitä hän sanoi?

Eipä neitonen kovin syvälle metsään päässyt, kun punaturkkinen suuri susi ilmestyi eteensä ja toinen, hieman erisävyinen taakseen. ”Ei voi olla totta enää”, nainen kirosi ja nosti kätensä pystyyn antautumisen merkiksi, tosin, punaturkin paljastamat hampaat saivat kädet laskemaan ja hieman kömpelösti miekkaa kohotettiin – ikään kuin olisi ollut valmiina puolustautumaan. ”Se teidän alfanne on tulossa perästä”, nainen ei voinut peittää pelon värähtelyä äänessään, nämä hukat eivät vaikuttaneet erityisen uteliailta tai ystävällisiltä. Mitä ihmettä hän nyt tekisi? Tuskin noille voisi puhua järkeä ja Fergus oli kai teurastamassa niitä miesparkoja siellä ladossa. Miten ihmeessä hän saattoi, jälleen kerran, olla näin typerä. Tuo perhanan susimies sumensi hänen järkensä täysin, milloin hurmoksesta ja milloin raivosta. Kyllä hän sille näyttäisi vielä närhen munat, jos nyt sattuisi selviämään hengissä tästä kohtaamisesta. ”Odottakaa edes hetki ennen kuin raatelette minut palasiksi”, pyysi ja perääntyi, kääntyi sivuttain hukkiin nähden ja törmäsikin hetken päästä puunrunkoon – no, eipähän kukaan ainakaan hyökkäisi selkänsä takaa. Mikäli jompikumpi päättäisi hyökätä, heilauttaisi nainen kyllä miekkaansa vaikka tuskin kykenisi suurempaa vahinkoa sillä aiheuttamaan.

”Eikä teidän todellakaan kannattaisi jäädä tähän, tiedättekö, kohta koko kylä herää tajuamaan että se teidän alfanne on karannut ja metsä kuhisee verenhimoisia metsästäjiä hopeoituine köysineen”, nainen päätti pelotella, tai ainakin kokeilla josko saisi näin pelattua muutaman lisäminuutin elävien kirjoissa. Sydän iski lujempaa kuin koskaan, mutta tällä kertaa adrenaliini tuntui ehtyneen kaikkien päivän tapahtumien vuoksi, eikä veren kohina korvissa saanut aikaan kuin äärettömän voimattomuuden tunteen. Tältäköhän mahtoi tuntua siitä jäniksestä, jonka hän kerran oli ansalangalla metsästänyt – se ainakin oli lamaantunut odottamaan kohtaloaan.

//Fergusta käy vähän sääliksi, toinen siellä koittaa tehdä mieliksi niin yksi tötterö kirmailee jo seuraavaan hankaluuteen :'DD //
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Huhti 27, 2016 9:23

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

Punaturkkinen ei näyttäny paljoa naisen sanoista hetkahtavan, oikeastaan ryhtyi murisemaan, kun Thea meni mainitsemaan Ferguksen. Sen sijaan uros naisen takana, ei näyttänyt uhoamisen merkkejä juuri lainkaan, tämä oikeastaan kohotti päätään naisen sanojen myötä.
Thea kuitenkin ahdistettiin puunrunkoa vasten, miekallakaan ei paljoa ollut susiin vaikutusta, tavallista terästähän se oli. Ruskeaturkki kuitenkin päästi äännähdyksen naaraan puoleen, joka mulkaisi pienempäänsä pahasti, mutta tuo pysähtyi sijoilleen. Uros uikahti uudestaan, ilmeisesti puhuen toverilleen jotain, jota ihminen ei ymmärtänyt.
Naaras murahti ja näytti jännittävän lihaksensa hyvin tuttuun tapaan, turkkikin lähti vetäytymään pois päältä. Tosin suden paikalla ylös suoristuva nainen ei näyttänyt potevan samasta tärinä ongelmasta mitä Fergus. Tämä seisoi nyt kädet puuskassa, mulkoillen Theaa. Naisen hiukset olivat sitä samaa punertavaa sävyä mitä turkkikin, ne olivat pitkät ja villit, mutta eivät vetäneet aatelisnaisen pehkolle vertoja. Yllään tällä oli monista eri nahoista räätälöity pitkä helmainen takki, nahkahousut ja saappaatkin löytyivät. Hyvin metsähenkinen kokonaisuus.

"Emme pelkää paria pahaista metsästäjää. Emmekä lähde ennen kuin Fergus tulee perässäsi, niin kuin sanoit ja jos ei tule-" Lorelain katse kaventui, mutta viereltä kuuluva haukahdus keskeytti naisen. Rafe tuijotti kylän suuntaan helutellen häntäänsä ja Lorekin nyt katsahti lähestyvää hahmoa. Naisen ilme hölleni välittömästi.
Fergus oli viskannut miekan matkallaan menemään ja kiiruhti nyt kivuistaan huolimatta puolijuoksua kolmikkoa kohti. Ruskeaturkki kiiruhti alfaa vastaan. "Ei ei ei Rafe, älä! Aagh!" Nuori uros ennätti nousta takajaloilleen ja hypätä Fergusta vasten. Pahoittelevasti vikisten Rafe laskeutui alas, Ferguksen taittuessa kaksin kerroin. "Minähän... sanoin, että yksin ei ole hyvä kulkea." Mies kähisi Thealle.
"Mitä sinulle on käynyt?" Lorelai kysyi huolestuneena kiiruhtaen alfansa eteen, tarttuen miestä poskilta ja kohotti tuon päätä nähdäkseen kaulan. "Pieni selli reissu, ei sen kummempaa." Fergus selitti virnistäen.

//Nooooh on se vähän Ferguksenki vika et toinen kirmailee hankaluuksiin :'DD //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 723

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ke Huhti 27, 2016 10:22

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

Thea katseli murisevaa, punaista sutta edessään. Ei uskaltanut kääntää katsettaan tuohon pienempään hukkaan, joka tuntui kommentoivan jotain punaturkille – vaikka eihän neito siitä mitään ymmärtänyt. Toinen ei vaikuttanut kuitenkaan erityisen hyökkäävältä häntä kohtaan, mikä oli positiivista, sillä punaturkki oli sen näköinen että oli valmis syömään hänet vaikka heti. Käkkärätukka katseli kuinka punanuttu vaihtoi muotoaan, eikä oikeastaan hämmästynyt kun lopulta hänen edessään seisoi nainen villeine, punaisine hiuksineen. Ilmankos toinen oli ollut niin äkäinen, nainen on naiselle susi – tällä kertaa älysi kuitenkin pitää nenäkkäät kommentit itsellään ja tyytyi vain vastaamaan tuohon tiukkaan tuijotukseen vähintään yhtä uhmakkaana. ”Ymmärretään, jos se ei tule niin revit minut kappaleiksi. Ei muuta kuin onnea yritykseen”, tuhahti ja yritti vakuuttaa itselleen, että hänellä olisi mahdollisuus selviytyä tästäkin. Vaikka tosi puheessa päivän kaikki koettelemukset olivat valuttaneet Thean tyhjiin, järkikään ei tainnut juosta enää ihan samaan tahtiin. Jos olisi juossut, niin tuskin olisi metsään lähtenyt yksin hiipparoimaan.

Aatelisneito arvasi tulijan pelkästä naisen pehmenevästä ilmeestä, laski myös yhteen sen että ainakin tämä punapää taisi olla kovasti Alfansa perään. Käänsi katseensa tulijaan parahiksi näkemään, kuin ruskea hukka nousi takajaloilleen ja tyrmäsi jo valmiiksi kärsineen miehen. Thea naurahti. Olihan miehellä perhe, tai lauma, mikä tämä nyt olikaan. Oikeastaan oli mielenkiintoista nähdä kuinka nuo kaksi suhtautuivat tulijaan, ja toisaalta myös se ettei tuo nainen tärissyt muutoksen jälkeen. Ehkä siitä pitäisi joskus udella. Nainen heilautti kättään väheksyvästi miehen sanoille ja valui sitten selkä puunrunkoa vasten istumaan kylmään maahan. Laski miekkaan kouristuksen omaisesti puristuneiden sormien otteen irti ja antoi aseen tipahtaa maahan hänen vierelleen, tässä tuskin enää olisi sille tarvetta. Ja jos olisi, niin tokkopa hän kolmen hukan kynsistä selviäisi kuitenkaan. Oikeastaan oli helpottavaa, että tuo punahiuksinen nainen kiirehti huolehtimaan alfastaan, sillä Thea ei todellakaan olisi jaksanut ja epäilemättä susimiehen vammat vaativat hoitoa ja jonkinlaista yrttituntemustakin kaiketi. Vaikka siitä huolimatta ajatus oli aavistuksen ärsyttävä.

”Tapoitko ne miehet?”, kysyi, kun tilanne hieman laantui ja nosti sormenpäänsä pyörittämään ohimoitaan. Päätä kivisti väsymys ja nuo pari tämän päivän aikana hankittua iskua, ja naista ärsytti oma heikkoutensa. Fergus oli toki mies ja ihmissusi, mutta siitä huolimatta saanut huomattavia vammoja ja silti vaikutti olosuhteisiin nähden kohtalaisen vahvalta. Hän oli saanut vaivaisen litsarin, ehkä pienen täräyksen oksasta ja tunsi olevansa jyrän alle jäänyt. Kyllä hän tästä vielä nousisi, kunhan saisi hetken kasata itseään tästä viimeisestä järkytyksestä – todella oli luullut päiviensä tulevan päähän.
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Huhti 27, 2016 10:49

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

"Rafe mitä siinä uikutat, pistä jo töpinäksi." Lorelai kivahti rusketurkkiselle, joka alfan vierellä vielä pahoittelevan näköisenä luimisteli korviaan. Rafe istahti alas ja tuon muutos näytti naiseen ja Fergukseen verrattuna tuskaisemmalta, mutta vikinän ja valituksen jälkeen huohotti maassa nuori ruskehiuksinen mies, pikku parran sänkensä kanssa. Rafesta ei voinut päälle päin luulla tuon olevan ihmissusi, niin ihmiseltä tämä näytti. Toki olihan Lorelaikin hyvin ihmiseen päin, mutta puolisuipot korvat eivät ihmisen asemaa suoneet, vaikka puoliksi olikin ihminen.
Rafenkin vaatteet olivat hyvin metsä henkiset, mutta tällä oli enemmän kangasta päällään, kuin muilla. Nuorukainen näytti hermostuneelta, eikä sanonut mitään kun nousi jaloilleen. Ujona tämä näytti vilkaisevan Thean puoleen, ennen kuin kääntyi Fergusta kohti. "E-En usko, että pystyn parantamaan kaulaasi täysin." Rafe totesi, silmäillessään alfansa kaulaa, ennen kuin vei kätensä lähemmäs palanutta ihoa. Hän ei kuitenkaan haavaan koskenut, antoi vain sormenpäistä virtaavan magian tehdä tehtävänsä. "Kunhan teet kirvelylle lopun." Fergus totesi nuorukaisen sanoihin.

Siinä Rafen miestä hoitaessa, Thea päätti kysyä oliko suismies tehnyt vartijoista selvää. "Mitä luulet?" Fergus virnisti pahaa enteilevästi. "En tietenkään, minkälaiseksi tappajaksi minua oikein luulet?" Mies kuitenkin vastasi hymähtäen. Tähän Lorlai näytti kurtistavan kulmiaan, siirtäen katseensä alfasta Theaan ja takaisin.
"Mihin lähi kylään haluat minun vievän sinut?" Fergus päätti kysyä, mutta ennen kuin Thea ennättäisi vastaamaan, oli Lore jo äänessä. "Et sinä tuossa kunnossa lähde mihinkään." Nainen kivahti topakasti. "Rafe hoitaa minut kuntoon, enköhän jaksa... Vai mitä?" Fergus totesi, vilkaisten nuorukaisen puoleen. "Teen parhaani... tosin kaulasi tarvisi jotain salvaa." Rafe vastasi, mutta alfa vain pyöräytti silmiään. "Nääh, kyllä minä pärjään." Tämä vakuutteli.
"Mutta-" Lorelai oli pistämässä hantiin, mutta sai äreän vastauksen takaisin; "Minä menen jos haluan!"
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 723

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ke Huhti 27, 2016 11:06

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

Käkkäräpää katseli etäämmältä kuinka ruskea turkkinen hukka vaihtoi muotoaan varsin kivuliaan näköisesti, se ottikin kauemmin aikaa. Mies joka suden alta paljastui, oli tosiaan enemmän ihmisen näköinen kuin nämä kaksi muuta, aatelinen kurtisti kulmiaan mietteliäänä. Paljonkohan ihmissusia oli tässä maassa? Varmasti paljon, kun hänkin oli jo onnistunut kohtaamaan kolme – tietämättään myös neljännenkin. Tämä nuorukainen, joka olisi mennyt ihan ihmisestä, kertoi ulkonäöllään tarinaa siitä kuinka hyvin hukat voisivat soluttautua heidän joukkoonsa. Eli mene ja tiedä, hänenkin kylässään voisi olla vaikka kuinka monta. No, ei varmaan montaa, mutta joku kuitenkin. Metsästä puhumattakaan. Thea huokaisi syvään ja oli aikeissa nousta jaloilleen, mutta päättikin lepuuttaa itseään vielä hetken. Nyökkäsi päätään, kun oli näkevinään tuon nuorukaisen vilkaisevan hänen suuntaansa.

Naiselle jäi hieman hämäränpeittoon, että mitä käytännössä tuo mies teki alfalleen, mutta kyllä hän tajusi magiasta olevan kyse. Olisi varmaan vääntynyt aivan kolmikon iholle, jos ei olisi katsonut parhaaksi antaa tuolle punatukalle tilaa – hän ei missään nimessä aikonut painia metsäläisnaisen kanssa. Toinen olisi varmasti moninkertaisesti voimakkaampi ja kokeneempi kuin hän. Ajatuksensa keskeytyi, kun Fergus kiusoitteli häntä mutta lopulta myönsi jättäneensä miehet henkiin. Thea huomasi olevansa otettu siitä, että toinen oli kuunnellut hänen sanojaan. Tai ainakin hän halusi ajatella, että oli kuunnellut, vaikka saattoihan päätökseen vaikuttaa myös huono kunto ja kiire. Nyökkäsi hyväksyvästi, ei jaksanut muotoilla sanoja suustaan ja mitä edes olisi sanonut. Kiittänyt? ”Minä…”, aloitti mutta punatukka keskeytti hänen puheensa ja Thea tuhahti silmiään pyöräyttäen, muistutti itseään, ettei kannattanut tässä porukassa alkaa ärhentelemään ja päätyi jälleen nielemään tulikiven katkuiset sanansa. Kuunteli sananvaihtoa puolella korvalla ja siirsi katseensa tutkimaan pimeää metsää. Kuinkahan kauan menisi, että kylä heräisi huomaamaan saaliin kadonneen ja hänen siinä sivussa.

”Samapa tuo, huomenna ostan hevosen ja jatkan matkaani seuraavaan. Parempi yrittää mahdollisimman kauas siksi aikaa, että myrsky laantuu”, hymähti, ”olen aina halunnut käydä Manasses saarilla”, pohti ääneen ja ajatus kuulosti oikeastaan vallan hyvältä. Kyllähän hänet sinne toivotettaisiin tervetulleeksi, jos vain uskaltaisi astua saarelle omana itsenään. Ainakaan täällä hän ei voinut esiintyä aatelisena, sillä sana kiiri nopeasti ja sitäkin nopeammin hänet kuljetettaisiin takaisin kotiin. ”Pääsen kyllä ilman saattajaakin, nythän olen kohdannut laumasi ja selviytynyt hengissä”, vakuutti ja käänsi katseensa jälleen kolmikkoon, nousi hitaanlaisesti jaloilleen. Uni tekisi poikaa.


//Mää en kestä jos se ei vieläkään pääse suden kainaloon nukkumaan :'''(((( No ei vais, mutta vähän kuitenkin :D //
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Huhti 27, 2016 12:08

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

Kolmikon katseet kääntyivät Theaan tuon vastatessa Ferguksen kysymykseen. Neito oli aikeissa jatkaa matkaansa yksin, pohti Mannasses saarille lähtöä. Fergus näytti hieman pettyneeltä ja tämän Lorelai huomasi. "No hyvä, me voimme sitten jatkaa tästä kotiin kolmistaan." Nainen ilmoitti kiireesti, kietoen käsivartensä alfansa käsivarren ympärille omistavasti.
"Luuletko pärjääväsi yksin satamaan asti?" Fergus tuhahti, ravistellen Loren irti itsestään ja astui pari askelta lähemmäs Theaa. Rafekin joutui magiansa hetkeksi lopettamaan. "Ja sitä paitsi, sanoit itse että minun on autettava sinua ja noh... en minä tässä olisi ilman sinua." Fergus totesi vaikuttaen hieman vaivaantuneelta, pyörittäen katsettaan hetkeksi muualla. "Olen sinulle velkaa, joten sama se on hoitaa nyt pois alta." Fergus lisäsi syyn sille, miksi oikein vänkäsi Thean matkaan, uskotellen sitä siinä samalla itselleenkin. Alkoiko suden uteliaisuus ottaa taas vallan?

Rafe astui lähemmäs silmäillen nyt alfan kylkeä. Paita oli hieman verinen, joten ilmeisesti sen alla oli kivulias haava ja olihan mies kylkeään pidellyt tullessaan. "Anna hoidan tämänkin ennen kuin menet." Nuorukainen totesi, ennen kuin vei kätensä Ferguksen kyljen ylle. Lorelai puolestaan näytti hyvin nyrpeältä, seisten kädet puuskassa ja tuijotti Theaa. Ihmisnainen kun oli se viimein korsi, joka päättäisi lähtisikö Fergus matkaan. Tosin nainen kyllä tiesi, että mies änkeäisi toisen matkaan kuitenkin, kun kerran oli päättänyt jotain.

//Sama, nyt piru Thea älä tee tästä vaikeaa D: //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 723

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ke Huhti 27, 2016 2:02

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

Katseli huvittuneena punapään toimia, kuinka tuo kiersi kätensä miehen käsivarren ympärille ja antoi ymmärtää, että heidän väliin ei kannattaisi ängetä. Tätä aiemmin kiireiset sanatkin olivat vaikutelmaa tukeneet, pelkäsikö tuo punapää, että ihmisnainen veisi hänen miehensä? No, ei toista ainakaan itsevarmuudella oltu paiskattu. Thea hymähti, kun Fergus ravistautui irti - oli ehkä aistivaan pientä kireyttä kaksikon välillä. Kulmat rypistyivät miehen lauseiden myötä, tai lähinnä sen miten nuo sanat esitettiin. Oliko toiselle todella niin tärkeä saada velka maksettua?


"No, jos välttämättä haluat. Mutta ota huomioon, että meidän pitää yöpyäkin välillä. Minä en ainakaan tänä yönä jaksa taivaltaa satamaan. Enkä suosittelisi sitä sinullekaan", nainen puhui, pitäen silmällä tuota punatukkaa, joka ei tuntunut olevan hyvillään siinä kädet puuskassa seisoessaan. Ilmeisesti oli kuitenkin päätetty, että susimies lähtee saatille, sillä tuo magiaa taitava nuorukainen siirtyi nyt loukkaantuneen kyljen puoleen.

"Älä huoli nainen, en minä puolisoasi aio viedä", iski silmäänsä susinaiselle. Ehkä vähän lainaan, ajatus meinasi karata huulilta mutta viime hetkellä onnistui nielemään sen hiljaiseksi. "Tosin, Fergus, en tiedä onko meidän viisasta kulkea yhdessä kun päädymme aina ongelmiin", naurahti, lähinnä kiusoitellakseen tuota omistushaluista naista. No, kyllä hänkin Ferguksesta saattaisi omistushaluinen ollakin - jos olisi susi.
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Huhti 27, 2016 2:42

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

Thea suostui, jos mies kerran halusi. Lorelai irvisti vihaisen oloisena kuulemalleen. Kaksikon pitäisi yöpyäkin, voi kuinka rattoisaa. Fergus tyrskähti Thean puhellessa Lorelle, joka näytti yllättyneeltä, että ihminen niin uskalsi tehdä. "En minä huoli, Fergus palaa laumansa luokse aina kun on saanut sinunlaisesta hempukasta tarpeekseen. Kyllä minä olen nähnyt monien panolelujen menevän ja tulevan." Nainen totesi nyrpistäen nenäänsä, katsahtaen sitten alfan puoleen. "Ehkä voit samalla kiristää hieman lisää rahaa tuon typeryksen kustannuksella." Lorelai totesi tajuttuaan jo aikaa sitten kyseessä olevan se samainen aatelisnaisen. Ja ehkä punapäällä oli jotain järkeä sanoissaan, ei mikään miestä estänyt tekemästä moista tempua uudestaan, kun Thea niin vapaatahtoisesti otti susimiehen matkaansa. Se ei kuitenkaan ollut Ferguksen mielessä, tämä vain pyöräytti silmiään huokaisten.

Rafekin oli valmis kyljen kanssa, hän oli saanut haavan kunnolla umpeen, eikä se tarvinnut sen kummempaa hoitoa. Kaulan haavauma oli kuitenkin asia erikseen ja nuorukaisen mielestä se tarvitsi vielä hoitoa ettei se tulehtuisi, mutta alfa oli sanonut pärjäävänsä, joten ei ujo Rafe asiasta enää maininnut.
"Tsh, eihän tässä mitään hauskaa olisi, jos kaikki sujuisi ongelmitta." Fergus hymähti Thealle, vilkaisten sitten tovereittensa puoleen. "Saitte varmaan saalista, hoitakaa ne kotiin. Tulen kyllä perästä ennemmin tai myöhemmin." Mies totesi kaksikolle. Lorelai mulkoili kaksikkoa hetken ennen kuin kääntyi ympäri ja lähti kulkemaan syvemmälle metsään, tehden kulkiessaan muutoksen ihmisestä suteen. Nainen vaikutti loukkaantuneelta, mutta kyllä Fergus tiesi tuon leppyvän, kunhan hän palaisi kotiin. Rafe katsahti vielä kerran alfaansa ja Theaakin, nyökäten neidolle, ennen kuin kiiruhti Loren perään, joutuen hoitamaan uudelleen sen kivuliaan muutoksen.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 723

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ke Huhti 27, 2016 4:34

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

Panolelu? Hempukka? Käkkärätukkaa nauratti, eikä vaivautunut peittämään sitä. Olisi halunnut kertoa tälle ylimieliselle punapäälle, että hän kyllä mielellään piti vain hauskaa, hyväksikäytti ja tuli hyväksikäytetyksi. Thea oli jo aikoja sitten todennut olevansa aivan liian omistushaluinen sitoutuakseen, helpommalla pääsee kun leikkii aina yhden kanssa hetken ja vaihtaa sitten tuoreeseen leluun. Eikä se ajatus tuntunut pahalta, että joku mies ajatteli hänestä samoin. Siitä vain. Thea kuitenkin piti suunsa supussa, ja naurun jälkeen vain hymyili punapäälle.

Oli harmittavaa kuitenkin huomata, että neito tunsi pientä sympatiaa tätä ilmeisen tavoitellun susimiehen kumppania kohtaan, olisi hänkin muuttunut katkerasti jos ei kykenisi pitämään omaa miestään kurissa. Tosin, sympatiat laski kun Thea tajusi naisen tietävän, että on oli se huijattu pirupolo. Nainen kohotti leukaansa ja suoristi selkäänsä ja laski vielä suoran katseen punapään kasvoihin. Oli jo avaamassa suutaan, mutta Fergus ehti ensin aloittaa ohjeistamisen. Punapään jo käännyttyä kannoillaan, Thea päätti vielä hieman avata ääntään. Toki ensin vastasi nuorukaisen nyökkäykseen. "Älä huoli, minä syön mustasukkaisia naisia aamupalaksi. Joten, eiköhän yksi huijari mene siinä sivussa", virnisti vielä sanojensa tueksi. Ja Thea oli jo ajatellut tätäkin vaihtoehtoa, siksi vaatteiden alle oli piilotettu pitkä, aina rintojen väliin yltävä hopeinen kaulakoru. Eihän se kauaa huijaria pidättele, mutta kaiketi riittävästi että pääsisi pelastajiensa luo.

Käänsi nyt huomionsa Fergukseen ja kurtisti kulmiaan. "Sinä olet ihan käsittämättömän outo tyyppi, hylkäät puolisosi puolituntemattoman ihmisnaisen vuoksi", pudisti päätään huvittuneena, "mutta täytyy myöntää, että nautin ajatuksesta kuinka tuo kipakka punapää läksyttää sinua palattuasi", virnisti. Eikä voinut olla miettimättä, että näyttäisikö hukka yhtä säälittävältä kuin myllyllä yöjuoksun jälkeen. Ehkä vieläkin säälittävämmältä.
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Huhti 27, 2016 6:37

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-15

Punaturkki näytti hetken siltä, että kääntyisi ja hyökkäisi Thean kimppuun, naaras kun oli pysähtynyt ja murisi olkansa yli. Ferguksen ilme taisi kuitenkin tuota estää ja kaksikko saattoi jatkaa matkaansa ja kadota piemään metsään.
Fergus käänsi nyt katseensa naiseen. "Eli et ole vieläkään antanut anteeksi pikku huijaustani? Noh, en kyllä minäkään olisi." Mies totesi hymähtäen.
"Pff..." Tyrskähdys pääsi Thean härnäämisen myötä. "Ei Lore ole puolisoni, sitä hän toisinaan kuvittelee, mutta minulle hän on vain vuoteenlämmittäjä. Hän ei ole vielä luovuttanut, kenties hän tarvitsee jonkun, joka pitää hänet kurissa." Mies selitti pohtivaan sävyyn. "Joten sinulla on vielä mahdollisuuksia." Fergus virnisti leveästi.

"Mutta menemmekö, ennen kuin nukahdat pystyyn." Fergus hymähti ottaen pariaskelta eteenpäin. "Tiedän kylän tästä läheltä, joka on matkan varrella, sekä ei katso naamaani niin kieroon." Mies ilmoitti. "Luuletko lähteekö joku peräämme? Minä kun en nyt oikein jaksa sinua lähtä kyydittämään." Mies vielä kyseli.
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö