liian pimeää..

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lazu » 20 Touko 2008, 15:51

Khiar

Nainen hymyili ja nyökkäsi pienesti Henryn sanoessa ottavansa osaa. Nainen hätkähti hieman ja pysähtyi kuullessaan Henryn kaatuvan ja kiroavan jälleen ääneen. Ja nyt myös Art osoitti olevansa paikalla. Khiar naurahti pienesti kuunnellessaan miesten keskustelua.
Oh, ai mikäkö olen?
Nainen kuulosti huvittuneelta. Hassu kysymys. Tosin, ihan ymmärrettävä, jos ei ollut koskaan törmännyt Khiarin kaltaiseen.
Muodonmuuttajahan minä. Periaatteessa minun tulisi kyetä muuttumaan aivan tavalliseksi ihmiseksi ja lohikäärmeeksi. Ikävä kyllä, en ole sitä taitoa oppinut.
Pieni suru kuulsi naisen puheesta. Kyllähän hän oli yrittänyt oppia, mutta miten voisi oppia jotain, mitä ei ymmärtänyt sitten alkuunkaan. Hän olisi antanut lähes mitä vain, jos olisi kyennyt muuttumaan lohikäärmeeksi. Lohikäärmeet olivat jotain niin kaunista ja voimakasta Olikohan Äitijumala mahdollisesti jostain syystä riistänyt häneltä kyvyn muuttua lohikäärmeeksi? Epätodennäköistä, mutta mahdollista.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2008, 10:59

Art, Henry

Muodonmuuttaja? Artilta meni hetki hakea, mikä ihme oli muodon muuttaja, kunnes asia selkesi hänellekkin. Henry oli taas täysin pihalla, kunnes Khiar kertoi että hänen tulisi kyetä muuttumaan ihmiseksi ja lohikäärmeeksi... mutta ei ollut vielä oppinut tätä taitoa?
"eikö joku voisi opettaa sinulle sitä? Joku toinen muodonmuuttaja?" Henry kysyi heidän kävellessään, tällä kertaa kiinnittäen huomiota kokoajan siihen, mihin astui.
"Lounatuuli..." Art totesi puoli ääneen, saaden Henryn vilakisemaan itseensä. Kyllä Henrykin lountuulen tiesi, hänellä nyt ei vain sattunut olemaan mitkään hyvät välit siihen liskoon..
"Hänhän osaa muuttaa muotoaan. Lounatuuli on lohikäärme, jolla on sopimus Aran herran kanssa... olen tavannut hänet pariin otteeseen, mutta en sitten tunne häntä paremmin. Hän osaa muuttaa itsensä ihmiseksi, tai ainakin ihmismäiseen muotoon ja lohikäärmeeksi" Art valaisi tilannetta myös Khiarille.
Henry nyökkäsi pienesti ja jäi miettimään asiaa.. voisiko sellaisen taidon muka opettaa? ja lisäksi, suostuisiko lounatuuli siihen jos tästä ideasta mitään kytisi?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 21 Touko 2008, 15:13

Khiar

Enpä tiedä. Kai se periaatteessa olisi ihan mahdollista opettaa
Mutta ketä oikein kiinnostaisi opettaa? Etenkin sokeaa. Art mainitsi Lounatuulen. Jaa, kyllähän Khiar oli huhupuheita joskus kuullut, mutta eipä hän sen enempää tiennyt. Onneksi Art tiesi paremmin ja valaisi tilannetta hänelle.
Täytyy toivoa, että jossain vaiheessa törmään tähän Lounatuuleen ja hän suostuu opettamaan minua. Ehkäpä Äitijumala on suopea.
Ikävä kyllä Äitijumala ei oikein ollut osoittanut suopeuttaan. Kyllähän Hänen jo pian täytyisi leppyä. Ainakin, kun Khiar olisi päässyt antamaan uhrinsa Hänelle.
Tietäisikö kumpikaan teistä, missä Lounatuuli yleensä liikuskelee? Taikka missä hänet on viimeksi nähty?
Hmm, miltäköhän Lounatuuli mahtoi näyttää? Niin, ja miltä hänen seurassaan olevat miehet. Khiarin käsityksen mukaan Henry oli ihminen ja Art haltija. Mutta miltä mahtoi haltija näyttää? Khiar yritti kaivaa pienintäkin tiedonmurusta muististaan, mutta ikävä kyllä hänen entisessä kotikylässään ei ollut asustanut yhtäkään haltijaa. Oikeastaan, siellä ei ollut asustanut paljoa muita kuin muodonmuuttajia. Ei yhtään haltijaa. Siellä ei muita olentoja juurikaan mainittu.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2008, 15:59

Art, Henry

Henryllä ei ollut harmaintakaan aavistusta missä Lounatuuli oleilisi, eikä häntä oikeastaan kiinnostanut. Ainoa kera milloin hän tuohon lohikäärmeeseen oli törmännyt, oli metsässä joskus aikoja sitten.
"Lounatuuli pysyttelee yleensä Aroilla tai vuorilla.." Art aloitti, miettien loogisesti missä Lohikäärme yleensä oleskelisi. Vuorilla tietysti oli lohikäärmeiden luolia yllin kyllin, mutta koska Lounatuuli oli jo herätetty pitkästä unestaan, niin tuskin hän enää siellä oleili. Joten toisena tuli mieleen Arot, siellä isolla eläimellä oli tarpeeksi tilaa liikkua. Haltijoiden kylässä tätä ei pahemmin näkynyt, ellei Aran sitten lohikäärmettä sinne kutsunut.
"mutta minä näin hänet kerran metsässä" Henry lisäsi ja Art nyökkäsi tähän pienesti.
"Metsään on hyvä tulla piiloon ihmisiä, joten voi olla että hänet näkee täälläkin. Hän näyttää..." Art aloitti, mutta pysäytti kielensä muistaessaan ettei Khiar nähnyt mitään! Turha sokealle oli selittää miltä joku näytti.
"uuunohdetaan ulkonäkö, mutta sen voin kertoa, että hänellä on valtava aura" Art kertoi.. Auralla hän tarkoitti elollisia olentoja ympäröivää energiakenttää, joka joidenkin mukaan on mahdollista nähdä tai tuntea synnynnäisen kyvyn tai harjoituksen kautta... Art näki joskus auroja, hänelle oli opetettu se taito, mutta hän näki vain ne aurat jotka olivat normaalia suurempia.. esimerkiksi Aranilla ja Lounatuulella hän oli nähnyt suuret aurat.
Ai miksi Art kertoi aura jutun Khiarille? Hän oletti, että vaikka Khiar olisikin sokea, ehkä tämä aistisi aurat.. sanottiin, että sokeat aistisivat paremmin auroja, mutta eihän sitä koskaan tiennyt.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 23 Touko 2008, 08:18

Khiar

Nainen nyökkäsi mietteliäästi. Aroilla tai vuorilla. No, vuorille Khiar ei ainakaan lähtisi, sehän vastaisi itsemurhaa. Metsäänkin hän kerta oli onnistunut jo eksymään, jotenka vuorilta hän ei varmasti koskaan palaisi takaisin. Arot tuntuivat jokseenkin loogiselta paikalta, eivätkä läheskään niin vaarallisilta kuin vuoret.
Huvittunut hymy kohosi Khiarin kasvoille, kun Art alkoi puhua Lounatuulen ulkonäöstä. Sitten mies mainitsi Lounatuulen mahtavan auran. Khiar mietti, osasikohan hän vielä lukea auroja. Joskus sekin oli pappikoulutuksessa opetettu, pappien kun kuulemma täytyi osata ainakin heikosti aistia auroja. Khiar ei tosin ollut käyttänyt tuota kykyä vuosiin, eikä siksi ollut laisinkaan varma siitä, osasiko sitä enää. Mutta jos Lounatuulen aura tosiaan oli niin mahtava kuin Art väitti, niin eiköhän Khiar sen sitten aistisi.
Kiitos kovasti näistä tiedoista.
Äänestä kuulsi puhdas ilo. Mitäpä sitä nimittäin turhia murehtimaan tulevaa, kyllä hän tämän Lounatuulen löytäisi, jos niin vain oli tarkoitettu ja kyllä tämä Lounatuuli häntä auttaisi, jos niin vain oli tarkoitettu. Äitijumalan käsissähän hänen elämänsä loppujenlopuksi oli.

Oh, muuten Olen miettinyt, että miltä mahtaakaan haltijoiden kylä näyttää. Olen kuullut sen olevan kaunis paikka.
Nyt äänestä kuulsi pieni arkuus. Nainen oli jo pidemmän aikaa pohtinut, uskaltaisiko esittää asiaansa vai ei. Hymy oli myös kadonnut kasvoilta, koko olemus oli jokseenkin epävarma ja arka. Khiarin tunteet oli helppo päätellä, vaikkei nainen itse sitä tiennytkään.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2008, 13:12

Art, Henry

Tuntui melko hassulta, että joku kysyi miltä haltijoiden kylä näytti, vaikka itse siellä asusteli.. No, olihan se ymmärrettävää kun Khiar oli sokea, eihän tämä mitään nähnyt.
Henry piti suunsa kiinni ja antoi Artille mahdollisuuden kertoa, Arthan siellä asui! Henry kyllä tiesi miltä kylä näytti, mutta uskoi että Art osaisi paremmin sen kertoa.
"Haltijoiden kylä on kaunis. Se on valoisa ja puhdas, kaduilla ei ole mitään epäpuhdasta, ei orpoja tai kulku koiria/kissoja. Rakennukset ovat kaikki suurinpiirtein valkoisia tai vaaleita ja jokapaikassa on kasvillisuutta.."
"Ja haltijoiden linna" Henry jatkoi Artin pitäessä taukoa "on todella kaunis. Se on suuri ja tehty valkoisesta marmorista.. se loistaa aina öisin valaisten kylän kadut."
Tämän paremmin kumpikaan ei osannut selittää.. se oli jotain niin kaunista mitä ei voinut sanoin kuvata, se piti nähdä... mutta Khiar ei voinut ja sekös oli harmillista.
"kai..." Henry aloitti varovaisesti, olihan tämä ehkä hieman arka aihe puhua "sinä tiedät miltä ihminen tai haltija näyttää?" Henry kysyi.. kai Khiar nyt ihmisen edes tiesi? kai.. ei siitäkään voinut olla varma.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 23 Touko 2008, 15:35

Khiar

Onneksi hän oli edes joskus kyennyt näkemään. Khiarin kävi niin kovin sääliksi niitä sokeita, jotka eivät olleet koskaan kyenneet näkemään, he kun eivät voineet edes kuvitella ympäröivää maailmaa. Ne raukat eivät tienneet väreistäkään mitään! Oih, värit. Niitä Khiar kaipasi. Aistittu maailma oli mustavalkoinen, kovin synkkä, ja hän todellakin kaipasi värejä. Toisten kuvailujen aikana pieni, tyytyväinen hymy kohosi taas naisen kasvoille, mutta Henryn kysymys sai hymyn hyytymään hetkeksi. Pian nainen käänsi kasvojaan aavistuksen Henryä kohti, hymyillen surullisesti.
Tiedän ihmisen. Kotikylässäni näin muutamia muodonmuuttajia ihmismuodossaan, mutta haltija Ikävää kyllä, en ole koskaan nähnyt haltijaa, eivätkä muut papit nähneet tarpeelliseksi kertoa, miltä haltija näyttää.
Surun lisäksi äänestä oli kuultavissa pieni viha pappeja kohtaan. Eivätpä olleet ymmärtäneet miten suljetussa maailmassa Khiar oli joutunut elämään. Lähes välittömästi Khiar moitti itseään mielessään. Eihän hänellä ollut oikeutta ajatella pahoin muista papeista. Eihän hän ilman heitä olisi edes hengissä. Niin, tai kuullut Äitijumalasta.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2008, 20:21

Art, Henry

Henry alkoi heti samantien katumaan kysymystään, mutta ei sanonut mitään, vaan kuunteli hiljaa Khiaria.. tämä kertoi että oli nähnyt muodonmuuttajia ihmismuodossa, mutta haltijaa hän ei koskaan ollut nähnyt. Artista sekin tuntui oudolta, ettei toinen koskaan ollut nähnyt haltijaa.. hänelle kun haltijat sattuivat olemaan arkipäivää.
"Eiväthän he niin erillaisia ole" Henry sanoi lopulta pienesti hymyillen, vaikka eihän siitä hymystä mitään iloa Khiarille ollut.
Art käveli heidän edellään, kunnes hän pysähtyi ja kääntyi ympäri ja pysäytti Khiarin ottamalla tätä hellästi kiinni olkapäästä. Henry pysähtyi siinä samassa missä Artkin katsoen tätä erittäin kysyvästi.
"Et siis ole nähnyt meitä.." Art kysyi.. tai no, lähinnä totesi, katsellen Khiaria tarkkaan.
"Etkä tule näkemään.. mutta voithan sinä tuntea" Art sanoi ja otti Khiarin käden omaansa ja nosti sen korvanjuurelleen niin, että Khiar pystyi sormillaan tuntemaan hänen suipot korvansa.
"meillä on suipot korvat.. suurin osa haltijoista on vaalea hiuksisia ja olemme yleensä hennompia ja sirompia rakenteeltamme, mitä ihmiset" Art selitti, päästäen Khiarin kädestä irti ja antoi tämän tutkia itseään, mikäli hän vain haluaisi.
Henry tajusi vasta nyt mitä Art oli aikonut ja oli pienesti kiitollinen haltija ystävälleen, että antoi sokealle tilaisuuden tietää jotain haltijoista.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 23 Touko 2008, 21:28

Khiar

Ah, oliko taas aistittavissa pienehkö vaivaantuneisuus? Tai kenties se oli hämmentyneisyyttä. Henry tokaisi, etteivät haltijat olleet niin erilaisia. Sitten, yllättävän äkisti Art pysäytti Khiarin tarttumalla tätä hellästi olkapäästä. Olipas hämmentävää. Pieni hämmentyneisyys oli luettavissa naisesta, mutta hämmentyneisyys alkoi lievetä kun naisen käsi ohjastettiin haltijan korvalle. Nainen kuunteli haltijan selitystä, samalla kun varovasti siveli haltijan korvaa. Huvittavaa, se tosiaan oli suippo. Varovasti, ehkä hieman arastikin nainen liikutti kättään pitkin Artin kasvoja. Miehen rakenne tosiaan oli normaalia ihmistä sirompi. Samalla kun nainen tunnusteli miehen kasvoja hän muodosti kuvaa itselleen. Nainen seurasi hetken Artin hiuksia tuskin edes koskien niihin ja veti sitten kätensä pois. Miten ihailtavan selvä kuva hänellä olikaan miehestä! Papitar astui hieman kauemmas, kumarsi pienesti kiitokseksi ja hymyili iloisena.
Minä Kiitän. Ruumiinrakenteesi tosiaan on ihailtavan siro.
Pieni huvittuneisuus. Art taisi olla ruumiinrakenteelta jopa sirompi kuin Khiar. Ei sillä että se olisi ollut ihme, Khiarhan oli tässä muodossa puoliksi lohikäärme. Puhdas ilo heijastui taas naisesta, vaikkei hän itse jälleen tajunnutkaan näyttävänsä tunteitaan niin selvästi.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Touko 2008, 18:55

Art, Henry

Arathet hymyili pienesti kun Khiar tutki häntä, tunnustellen kädellään kasvoja ja hiuksia, kunnes vetäisi kätensä pois. Sen jälkeen Art saikin kuulla kehuja ruumiinrakenteestaan, tosin tuohon hän ei tiennyt, miten hänen olisi pitänyt reagoida.. hän kun ei ollut tottunut kehuihin eikä hän todellakaan ollut hyvä naisten kanssa puhumisessa, hän kun tunsi olonsa näiden kanssa aina erittäin vaivautuneeksi. Mitä naisten kanssa edes piti puhua? Sota aisoista Art ei halunnut puhua naisille, mutta ei hän sitten mitään muuta aihetta tiennytkään... ei hän tiennyt mitä martta kerhoissa puhuttiin, hän kun oli tavallaan sidoksissa sotaan tiiviimmin kuin muut, hän kun nyt sattui olemaan kuninkaan neuvonantaja ja sai joka päivä olla tekemisissä sodan kanssa.
"kiitos.." Art sanoi lopulta puoliääneen ja lähti kävelemään taas edellä päin.
Henry käveli jälleen Khiarin vierellä, ihan vain kohteliaisuus syistä. He alkoivat olla jo lähellä haltijoiden kylää, sen tunsi ilmasta. Mitä lähemmäs mentiin, sitä raikkaammalta ilma tuntui, niin kevyttä ja puhdasta. Henry oli huomannut tämän jo ensimmäisellä kerralla, kun oli vieraillut haltijoiden kylässä ja silti tuo raikas ilma tuntui yhäkin yhtä ihanalta.
"olemme kohtapuoliin perillä.." Art huomautti, ihan vain pitääkseen ääntä Khiaria ajatellen.
"he. Haluatko että saatamme sinut majatalolle?" Henry kysäisi Khiarilta, ei häntä ainakaan olisi haitannut vaikka he sen kautta olisivat poikenneet.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 24 Touko 2008, 19:51

Khiar

Hetken hiljaisuuden jälkeen Art mumisi jotain kiitoksen suuntaista. Se herätti naisessa pientä huvittuneisuutta, mutta myös epävarmuutta. Ulkopuolinen, sitä hän tuli aina olemaan. Hänhän oli sokea. Voisi luulla, että ajan myötä tottuisi vaikka mihin. Sokeuteen tottui kyllä, yllättävän helposti, muttei ulkopuoliseksi jäämiseen. Khiar kun vielä kovasti piti seurasta. Mitä enemmän väkeä sitä parempi. Mutta ei. Hän oli sokea. Kehonkieli oli tärkeä osa kommunikaatiota, niin muut papit olivat kertoneet, ja sitä Khiarin oli mahdotonta tulkita. Ulkopuolinen. Ja näiden kahden, toisensa hyvin tuntevan, miehen seurassa vielä enemmän ulkopuolinen.
Ilma alkoi tuoksua raikkaammalta. Khiar veti syvään henkeä. Ei enää pitkälti matkaa. Art vielä vahvisti hänen veikkauksensa todeksi. Nainen käänsi päätään aavistuksen Henryä kohtaan.
Oh, jos siitä ei vain ole teille liikaa vaivaa
Nainen hymyili pienesti, ehkä myös aavistuksen ujosti. Vaivaa hänestä oli, se oli päivänselvää, joten Khiar saattoi vain toivoa ettei hänestä olisi liikaa vaivaa.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Touko 2008, 18:58

Art, Henry

"Ei, eihän siitä meille mitään haittaa ole" Henry sanoi, mutta tässä vaiheessa Art rykäisi.
"itse asiassa Aran herra odottaa sinua jo, joten sinun on parasta mennä suoraan linnalle. Minä voin käydä saattamassa Khiarin majatalolle" Art sanoi, vilkaisten Henryyn.
Henry nyökkäsi pienesti, hän kyllä tiesi että jos kerran Aran jo odotti, niin silloin ei kannattanut vitkastella.. vaikka hän oli Aranin kanssa ihan ystäviä, mutta silti, olihan se kohteliasta olla ajoissa paikalla.. tai no, eihän tässä mitään aikarajaa ollut, mutta kumminkin.
Pian he saapuivat kylän reunalle. Kadut olivat valoisat, kiitos hohtavan marmori linnan, mutta se tuskin Khiaria lohdutti.
"no.. minä tästä lähdenkin sitten. Oli mukava tavata ja kiitos tuhannesti avusta" Henry sanoi pienesti kumartaen Khiarille, vaikka hän ei hänen kumarrusta näkisikään. Sen sanottuaan Henry poistui kohti linnaa.
"no, hän lähti.. menemmekö?" Art kysyi kääntyen kohti katua, joka vei majatalolle, kävellen hitaasti, odottaen Khiaria.. tällä kertaa hän ajatteli kävellä naisen vierellä, nyt kun ei tarvinnut enää metsässä opastaa muita.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 25 Touko 2008, 19:09

Khiar

Nainen ei vaivaantunut kommentoimaan miesten keskustelua laisinkaan. Tehkööt miehet omat päätöksensä, kyllä Khiar itsekin kykenisi majatalolle löytämään. Vaan onni silti, että Art sanoi saattavansa hänet. Khiarilta olisi yksikseen voinut vierähtää jokunenkin tovi päästä perille, hän kun ei tuntenut kaupunkia vielä kovin hyvin.
He saapuivat perille. Todennäköisesti kadut olivat valaistut, kiitos sen linnan, kuten Khiarille oltiin kerrottu. Nainen tosin näki vain pari mustaa möykkyä, ei mitään sen kummempaa. Mutta siihenkin oli jo ajan myötä kerinnyt tottua.
Minustakin oli mukavaa tavata. Ja kiitokset teille avustanne.
Khiar hymyili aurinkoisesti Henrylle ja nyökkäsi sitten pian vastaukseksi Artille. Kylässä nainen oli huomattavasti varmempi kuin metsässä. Ehkei hän vielä tuntenut kaupunkia hyvin, mutta täällä ei sentään ollut petollisia juuria tai kuoppia joihin kompastua. Papitar pyrki kävelemään samaan tahtiin kuin Art, sillä eihän hän millään halunnut viivästyttää miestä enempää.
Olen myös kovin kiitollinen sinulle avustasi. Muutenhan harhailisin vieläkin metsässä.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Touko 2008, 12:48

Arathet

"äh, mitäs pienistä. Meille haltijoille metsässä liikkuminen on niin helppoa, ettei tuosta nyt mitään vaivaa ollut" Art vastasi Khiarin kiitoksiin.
Tosin olihan se mukava kuulla, että jolle kulle oli ollut apua siitäkin pienestä taidosta, minkä haltijat omasivat. Kaduilla oli jo aivan hiljaista, vain muutama partiosta palaava sotilas näytti liikkuvan kauempana, mutta Art ei näihin kiinnittänyt huomiota. Haltijoiden kylässä kun ei sattunut olemaan mitään pelättävää, ei juoppoja jotka kävisivät kimppuun tai mitään outoja hiippareita.. lähinnä siksi ettei tänne edes löytänyt helpolla, joten hiipparit pysyivät sen avulla poissa. No, piti silti joskus olla varuillaan, pettureitakin löytyi.. ja Artilla nyt sattui olemaan sen verran korkea arvo, että hänen piti olla varuillaan nahkansa puolesta ja siinä samalla olla huolissaan Aranin nahan puolesta... ei se helppoa ollut.
"Osaatko sinä mitään ' erikoista'. Tai no, osaathan sinä näköjään tulta hallita.." Art sanoi, ihan vain pitääkseen keskustelua yllä. Kyllä Art oli huomannut että Khiar osasi tulipalloja luoda, Henry tuskin sitä palleroa oli tehnyt, mikä heidän lähellään oli leijunut.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 26 Touko 2008, 13:39

Khiar

Nainen näytti hieman huvittuneelta kuullessaan Artin kysymyksen.
Se riippuu siitä, mikä lasketaan erikoiseksi.
Nainen käänsi päätään aavistuksen verran Artin suuntaan ja hymyili. Osasihan Khiar vaikka mitä, mikä olisi jonkun toisen mielestä ollut kovinkin erikoista, mutta hän ymmärsi kuitenkin mitä Art haki takaa.
Niin, osaan tosiaan hallita hieman tulta. Mutta aistin myös asioita. Vaikkapa sinä. Musta läiskä tyhjyydessä. Takkapa talot. Hyvin isoja mustia läiskiä, niinkin isoja etten näe niitä kokonaan, sillä kykenen aistimaan vain suoraan edessä olevat asiat muutaman metrin etäisyydeltä. Enkä tietenkään näe sitä koko ajan, vain muutaman kerran minuutissa.
Nainen hymyili ja käänsi päänsä taas täysin menosuuntaan. Kuva välähti hänen mieleensä, edessä ei ollut esteitä, joten nainen käänsi päätään taas Artin suuntaan.
Entäpä sinä, omaatko erityisiä kykyjä?
Lazu
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron