Kerro varjoillesi etten pelkää

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Loka 2016, 10:03

Pruina vaikutti oikein innokkaalta hevoselta, käydessään rohkeasti tekemään tuttavuutta metsästäjän käden kanssa. Mies silitti eläimen turpaa ohimennen, kuullen samalla Lapiksen myötyvän hänen tarjoukseensa. "Viihdy seurassani niin kauan kuin haluat." Synth totesi takaisin. Oikeastaan hän oli hieman yllättynyt, että nainen suostui hänen tarjoukseensa. Olihan hän vasta yrittänyt tuon tappaa, harva sellaisiin henkilöihin noin vain luotti.
Epsilon kävi luimistelemään ja kuopi maata, kun Lapis asteli ratsunsa luokse. Synth napautti kädellään hevosta hellästi reiteen. "Hän on vieraamme, ole kiltti poika." Mies käskytti ruunaa, joka laski kavionsa takaisin maahan, käännellen kuitenkin korviaan hieman varuillaan.

Synth nousi ratsaille, käyden johdattamaan tietä rauhallisella käynnillä, niin kuin susinainen häntä kehoitti. "En toki, pystytin leirin vain metsästyksen ajaksi. Asun ihhmisten pääkaupungissa." Mies vastasi toisen kysymykseen. "Oletan, että olet itse hyvin metsäläheinen persoona?" Synth puolestaan esitti kysymyksen.
Janni
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Ikane » 16 Loka 2016, 15:12

Lapis, kaikessa uhkarohkeudessaan, ei nähnyt tosiaan syytä sille että hän olisi lähtenyt vikkelästi toiseen suuntaan Synthin luota. Vaikka eihän hänellä ollut syytä jäädäkään... jokatapauksessa, kaksikko pääsi matkaan. Nainen havaitsi jo metsästäjän ratsun levottomuuden, ja päätti pitäytyä etäämmällä tästä, jottei hevonen aivan hermostuisi, joutuen taistelemaan saaliseläimen luonteensa ja isäntänsä käskyjen välissä. Pruina sentään päätti pysyä pirteänä itsenään.

Lapis sai pian vastauksen kysymykseensä, miehen kertoessa asumuksestaan. Korvista toinen kuunteli puhetta ja toinen ympäristöä - hänen oli oltava jatkuvasti valppaana, suden veri käski siihen. "Niinkin voi sanoa," kävi hämärsusi vastaamaan, nostaen kulmakarvojaan hieman. "Yövyin viimeksi rakennetussa talossa... melkein kolme vuosikymmentä sitten," laski nainen käsiinsä vilkaisten pysyäkseen laskuissa talvista, jotka hän oli kohdannut tuona aikana. Hän ei itsekään ollut tajunnut siitä kuluneen niin kauan aikaa. Toisaalta, susi ei valittanut. Metsä oli hänen kotinsa.
Kaksikko lähestyi leiriä tasaisen hyvää vauhtia, mutta jokin kalvoi naisen sisällä. Hän ei ollut varma, mistä tunne tuli, mutta se sai hänet hermostuneeksi. Eipä sillä että metsästäjän seurassa kukaan villieläin rentoutua osaisi... Häntä nytkähti pari kertaa, Lapiksen vilkaistessa kerran toisensa jälkeen ympäristöään. Ehkä illan rauhallisuus sai naisen hämilleen. Pieni pään ravistus sai hänet takaisin tähän hetkeen. "Synth," Lapis sanoi hiljempaa, äkisti, silmien pyyhkiessä maisemaa, "saatan olla väärässä, mutta tuntuu ettei ilta ole aivan niin rauhallinen kuin se antaa ymmärtää." Hän katsahti mieheen. Susi saattoi olla vainoharhainen, eikä se olisi ihan ensimmäinen kerta - tai sitten heidän kannatti pitää varansa, jos joku yön olennoista olisikin lähellä.

//päänsärky, päiväunet ja rope. Ah mikä yhdistelmä :'D
Ikane
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Janni » 16 Loka 2016, 16:10

Talossa majailusta oli kuulemma hyvin pitkä aika ja jos noita vuosia alkoi pohtimaan, kuului Lapis haltioiden kaltaisiin pitkä ikäisiin olentoihin. Tuo oli aivan liian nuoren näköinen ollakseen kolmenkymmenen. Mahtoikohan aika käydä pitkäksi niin pitkän elämän kanssa? Toki mistä hän itsekään tiesi, jos oli saanut itselleenkin isänsä geenit ja eläisi pitkäikäiseksi? Siksi hän näitä asioita toisinaan pohti.
"Hmm?" Mies päästi kysyvän äännähdyksen Lapiksen kutsuessa häntä nimeltä. Katse myös kääntyi naiseen olan yli. Lapis toi ilmi ikävän tunteen, ilta ei ollut niin rauhallinen mitä se antoi luulla. Synth itsekin käänsi katseensa ympäröivään hämärään maisemaan, joka päältäpäin ei kertonut minkäänlaisesta uhasta, mutta jokin tuntui olevan vinossa, kun ympäristöä kuunteli. "En tiedä johtuuko se sinusta, mutta yölinnut eivät laula. On aivan liian hiljaista." Mies myönsi. Lapis oli petoeläin ja saaliseläimet pysyttelivät hiljaa petoeläimen läsnäolessa, mutta taas toisaalta nainen näytti tällä hetkellä enemmän ihmiseltä kuin pedolta.
"On paras lisätä vauhtia." Synth ehdotti, napauttaen samalla Epsilonia kylkiin. Hevonen nousi käynnistä raviin ja uuden käskyn tuntiessaan siitä kevyeeseen laukkaan.

//Äläs nyt liikaa rehki jos päätä särkee (:3 //
Janni
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Ikane » 20 Loka 2016, 12:55

Lapiksen silmät yrittivät löytää jotain poikkeavaa - jotain mikä selittäisi tämän hiljaisuuden. Synth onneksi itsekin sanoi huomaavansa jonkin olevan pielessä, joten naisen ei tarvinnut yksin olla oudon tuntemuksen kanssa. Pruina oli kyllä harvinaisen huolettoman oloinen ollut koko illan - tosin Epsilonin kireys saattoi kertoa jotain. Ehkei se yrittänyt varoittaa isäntäänsä pelkästään Lapiksen sudentuoksusta? Olivat ne fiksuja, nuo hevoset.
Lapis kehotti Pruinaa pysymään samassa tahdissa heidän kumppaniensa kanssa, hänen ratsunsa tajuaisi kyllä seurata metsästäjää jotta hämärsusi saisi rauhassa tutkia ympäristöään. Laukka-askelien takoessa maata ja hevosten jouhien heilahdellessa alkaneessa pimeässä Lapis päätti pitää silmällä heidän jokaista suuntaansa. Hän nuuhki ilmaa vähäeleisesti, käänteli korviaan saadakseen jonkin kuvan siitä mikä heitä tuntui pimeässä odottavan, mutta vain öinen metsä oli heitä vastassa. "En saa minkäänlaista vainua," hän kertoi matkaseuralleen selkeästi ärsyyntyneenä tuloksettomaan toimintaansa. Tuulenvire oli toki epäsuotuisassa asemassa, mutta yleensä muut pedot tunnistaa matkan päästä niiden merkkaamien puiden tai muun löyhkän perusteella. "Onko leiriisi vielä matkaa?" Nainen kysyi vikkelästi. Jostain syystä hän ei saanut katsettaan irti kaksikon etuoikean puuston pilkkopimeistä varjoista ja puista, joita edes hän ei enää erottanut niiden sijaitessa pitkällä pimeässä metsässä. Pruina heilautti päätään pari kertaa, ollen selkeästi tyytymätön vallitsevaan jännitykseen.

//Ällös huoli, meikäläisen on miltein mahdoton rehkiä liikaa! Laiskuus on lahjakkuutta, sanotaan :'D Katsotaans mikä mörkö kaksikon niskaan oikein loikkaa vai loikanneeko ollenkaan
Ikane
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Loka 2016, 13:41

Synth seurasi myös metsän siimestä sen verran mitä tältä vauhdilta pystyi. Hänellä ei ollut muuta kuin kuulo ja näkö apunaan, sen sijaan kun takana ratsastava ihmishahmoinen susi käytti myös nenäänsä. Valitettavasti tulos oli kuulemma mitätön. "Ilmavirta saattaa hämätä aistejasi." Metsästäjä totesi, laukka oli sen verran vauhdikas, että hajut sun muut saattoivat pyyhkäistä ohi tarkan kuonon, jos ei ollut tarkkana.
Mies saattoi tuntea Epsilonin jännityneisyyden. Se oli kuitenkin varsin vaikeaa tulkita, hevonen kun ei ollut ennen joutunut sietämään petoeläimen läsnäoloa ystävällisin mielin. Oli kuitenkin hyvä varautua pahimpaan.

"Se ei ole kaukana, mutta pistän reittiimme pienen mutkan, siltä varalta jos joku meitä seuraa." Synth vastasi, kyllä hän halusi viettää rauhallisen yön leirissänsä. Paikka oli muutenkin niin oivallinen leiriytymiselle, sekä yöllinen matkaaminen olisi rasittavaa pitkän päivän jälkeen.
Mies päätti vetää jousensa pois olaltaan, pitäen sen esillä, jos jokin todella heidät yllättäisi.

//Oijoijoi jännitys tiivistyy >:3 //
Janni
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Ikane » 21 Tammi 2017, 02:10

Lapis oli tyytyväinen metsästäjän vastaukseen, ja antoi tuttuun tapaan Pruinan hoitaa pitkälti seuraamistyöt kun hän itse siveli maisemaa tarkoilla kylmillä silmillään. Lapis oli niin levoton pitkästä aikaa... hän ei ollut tottunut siihen ettei tietäisi tilanteesta jotain. Tiedottomuus ympäristöstä tarkoitti usein alakynteen jäämistä. Saaliille se tarkoitti kuolemaa. Susi oli kuitenkin saalistaja, eikä saalis - tai niin hän halusi uskoa. Metsästäjän esiinvetämä jousi rekisteröityi naisen viereltä kuuluvat kevyen äänen myötä. Kuu ei armeliaasti suonut matkaajille valoa tielleen kuten olisi ehken ollut toivotuinta tässä tilanteessa - kunnes pilvenreuna liikahti iskien kalpean, kovan valonsa kaikkeen mihin ylti. Se teki sen hitaasti, tai siltä hämärsudesta tuntui laukan viiman keskellä.
Hitaassa, paljastavassa mutta heikossa valossa - mikäli sitä edes maahan asti ylti - metsän jokaikinen oksanheilahdus tallentui kirkkaana ja kovana. Vielä ei mitään näkynyt, vaan samalla susinaisen korvat nytkähtivät kuullessaan etäisen äänen. "Synth!" Lapis sähähti kääntäen katseensa kaksikon oikean puolen metsikköön. Tiheiden puiden välistä valo vain hipaisi maata, mutta nainen kuuli askelia. Painavia sellaisia, ja ne kuuluivat tulevan sellaisella vauhdilla että kyseessä ei ollut tavallinen metsäjänis. "Jokin on tulossa ja lujaa. Se on vielä etäällä, mutta luulen sen tulevan kohti." Nainen ei ollut varma halusiko metsästäjä jäädä hetkeksi vartomaan tulijaa ja tarkastaa sen etäisyyden päästä vai matkata eteenpäin ja katsoa mitä tuleman pitää. Henkilökohtaisesti susinaista ei kiinnostanut joutua ongelmiin, mutta hän halusi kyllä tietää mitä metsässä lymysi. Saalistajan, tai pikemminkin tappajan veri halusi päästä kuplimaan hänen sisällään. "Pidä silmät auki. Emme ole enää yksin," susinainen vielä kehotti vaikka tiesi metsästäjän osaavan selvästi huolehtia itsestään.


//APUA miksi en ole vastanut!?! Olin 300% varma siitä ja kappas keppanaa... pitänee pistää muistutus puhelimeen että välillä tarkistelisin hiukka tarkemmin nämä töpöt. Pahoitteluni!
Ikane
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Tammi 2017, 11:56

Synthin valitsema reitti osottautui vaikeakulkuisemmaksi, mutta hyvin hevoset saivat pidettyä laukkansa yllä, edessä vain oli enemmän esteitä joiden yli heidän täytyi hypätä. Epsilonille se ei tuottanut vaikeuksia, isossa ruhossa oli ponnistus voimaa. Tuulen humistessa korvissa, saattoi mies kuulla Lapiksen äänen takaansa ja tämä käänsi päätänsä kuulakseen paremmin. He eivät siis olleet yksin. Katse kääntyi oikealle, hän ei tavallisena ihmisen ja haltian risteytyksenä kuullut tai nähnyt mitään, mutta jos mikään heitä seurasi olisi se heidän oikealla puolellaan myötä tuulen suojassa. Toinen käsi päästi irti suitsista ja kävi vetämässä viinestä yhden nuolen, jonka mies viritti jouseensa. Suhahdus kävi, kun nuoli lennähti metsän siimekseen. Metsästäjä ei ollut tähdännyt mihinkään, oli vain antanut varoittavan laukauksen jatkaessaan reipasta laukkaa eteenpäin.

//Ei tuo haittaa, sitä sattuu :D //
Janni
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Ikane » 25 Tammi 2017, 17:09

Pruina seurasi Epsilonin vakaata laukkaa, metsässä eläneenä hevosena sen askel oli joustava ja ponnekas, mutta vanha hevonen koki jo ikänsä rasitteena. Matka ei onneksi ollut kovinkaan pitkä.
Metsästäjän vakaat kädet vetivät viinestä nuolen ja jännitettyään sen kaarsi sulkaperäinen metsikön kätköön. Lapis oli epäileväinen, kuinka tämä varoituslaukaus toimisi. Kuitenkin, hänen yllätyksekseen, raskaat juoksuaskeleet loittonivat samantien, vaimentuen aluksi vain hivenen mutta sitten jääden jälleen naisen korvien ulottumattomiin. Lapis ei antanut vihreiden silmiensä liikahtaa metsikön suunnalta vielä, hän halusi olla varma ettei se jokin tai joku mikä siellä ikinä olikaan vain kiertäisi heitä. Tyhmä liike se sinänsä olisi, menettäisi tuulensuunnan tarjoaman suojan ja kaiken... Vaan mistäpä hämärsusi Cryptin kaikkia olentoja tiesi.
Nainen tajusi ettei mies varmaankaan ollut tietoinen jatkuvasti kauemmas jäävän nuolensa vaikutuksesta. "En kuule enää mitään. Se taisi säikähtää," hän sanoi vihdoin irrottaen silmänsä toisen selän suuntaan. Maaston vaikeakulkuisuus oli tosin nyt riski, jos yö tai aamuhämärä houkuttaisi saman olennon uudelleen liikkeelle. Lapis tiesi itsekin, petoeläin kun oli, että pelkkä varoitus ei saisi nälkäistä tai ärsytettyä eläintä aina aisoihin. "Ehkäp--" naisen sanat keskeytyivät merkilliseen ulvahduksentapaiseen kaukaa, pitkähkön matkan päästä heidän takaoikealtaan.

//Niinhän niitä sattuu, harmittaa ja hävettää vaan omalta osaltani ^^'' //
Ikane
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Tammi 2017, 18:19

Varoitulaukauksen onnistumisesta ei voinut olla varma, kun itse vaaraa ei nähnyt. Hetken kuluttua Lapis kyllä iloitti ettei kuullut enää mitään, ehkä se jokin oli säikähtänyt? Se tietenkin olisi toivottavaa, mutta ei taattua. Metsästäjä ei vielä päättänyt kääntää Epsilonia leiriä kohti, hän johtattaisi heidän mutkansa loppuun ennen sitä.
Miehen päätös oli hyvä, sillä vaara osoitti, ettei se ollut vielä luovuttanut. Ulvonta paljasti kyseessä olevan jonkinlainen peto, kenties susi tai muu vastaava elukka. Näkemättä näitä otuksia oli aina vaikea arvioida millainen olento oli kyseessä, niitä kun Cryptissä tuntui olevan monenlaista.
"Meidän on kenties paras kohdata se kasvotusten?" Synth ehdotti, he eivät voisi paeta loputtomiin. "Kuuletko onko niitä enemmän kuin yksi" Metsästäjä vielä varmisti, jos Lapis saattaisi kuulla ylimääräisiä askelia.

//Älä huoli itelläki ollu tässä menoja ja kiireitä nii en ole nii aktiivisesti ehtiny pelaileen :3 //
Janni
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Ikane » 27 Tammi 2017, 12:07

Lapis käänsi suorastaan syttyneet silmänsä äänen suuntaan. Häntä ärsytti, häntä ärsytti niin paljon tämä tiedottomuus että tunsi ihoaan polttelevan. Naisen kulmahampaat janosivat painetta leukojen väliin. Hämärsuden ihmismuoto oli jo koetuksella, hän yritti välttää muuttumista vielä, sillä kuvitteli ainakin toisen ratsun säikähtävän tai vähintään protestoivan siitä. Onneksi Synth sanoi ääneen sen mitä nainen halusikin kuulla. Ei peto juokse karkuun, vaan kohtaa kaiken kasvotusten, nainen muistutti itseään.
Lapis, kasvonsa jo muutoksen alulla saaden muotoa suden kuonosta, päästi hieman haukahduksen ja urahduksen kaltaisen merkkiäänen ilmoille, lähinnä ratsulleen että tuo keskittyisi vauhdin ja suunnan muutokseen. Hän joutui keskittymään suuresti nyt ääniin, saadakseen tietoon mikä heitä seurasi tai montako kappaletta. Kovin montaa ei kyseessä ollut, mutta näkemättä vastusta... "Kuulen vain yhden nyt, mutta olennosta riippuen sillä saattaa olla seuraa." Pruina oli valmiina kiepsauttamaan itsensä ympäri Epsilonin mukana, ja Lapis riuhtaisi viittansa sitoen sen nopeasti hevosensa selässä olevaan nahkaiseen valjaksien ja satulalaukkujen yhdistelmään. Jahka jousimies saisi itsensä hyvälle asemalle kaksikon pysähdyttyä, susi kyllä hoitaisi mielellään lähikontaktia olennon kanssa, riippuen sen tyypistä. "Antaa tulla!" Lapis huudahti kasvot kohti olennon suuntaa, hieman kyseenalaisen hymyn kiivetessä hänen pedonhampaita pitävään suuhunsa.

// Alright, no pistellääns nyt sitten menemään kaksikolle! :3 //
Ikane
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Tammi 2017, 13:40

Ehdotuksensa ilmaistuaa Synth jatkoi hetken vielä eteenpän Epsilonin kanssa, kunnes uskoi löytäneen tarpeeksi avaran alueen kohdata heitä jahtaava otus. Mies käskytti hevostaan pysähtymään, joka jarruhti vauhtiaan ja kääntyi ympäri metsästäjän ohjauksesta. Synth ei laskeutunut alas ratsunsa selästä, Epsilon olisi hänen apureittinsä jos tarpeen tuli.
Vetäen nuolen viinestään mies viritti jousensa valmiiksi. Kun tuuli ei enää humissut korvissa ja kaviot tömisseet maata vasten, saattoi hän kuulla kauempaa lähestyvät askeleet ja metsän tiheikön kahinan.
Synth vilkaisi Lapiksen puoleen, pistäen merkille, että tuo ottaisi viholisen vastaan suden hahmossaan. Se taisi olla naisen paras puolustautumis keino. Toinen ei kyennyt kuulemaan ylimääräisiä vihollisia, mutta sitä ei koskaan tienyt. "Pidän selustasi turvattuna, jos ne ovat yhtään älykkäitä, tämä yksi saattaa olla vain harhautus." Mies varoitti, peo saattaoi olla täysi idiootti tehdesäsän noin paljon ääntä, mutta taas toisaalta se saattoi yrittää vain kiinnittää heidän huomionsa, sillä välin kun tuon muut toverit vaanivat niskan takana.
Janni
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Ikane » 01 Maalis 2017, 23:16

Samantien kun metsästäjä oli näyttänyt mallia kääntämällä ratsunsa ja pysäyttämällä kaksikon matkan, käännähti Pruina ja Lapis hyödynsi liikkeestä tulevaa energiaa syöksähtääkseen satulasta neljälle jalalle maahan sudenhahmossaan. Lapis haistoi seuralaistensa kiihtyneisyyden, joskin Synth oli huomattavan rauhallinen. Naarasta hieman huvitti, toisaalta olihan mies käynyt kohtaamaan hänetkin aiemmin illalla... Susi keskittyi kuitenkin lukemaan ympäristöään. Hän uskoi miehenkin miettivän miksi pedolla oli näin äänekäs lähestymistapa. Ainakin Lapis saisi kiinnittää ajatuksensa muualle, saisi jotain tekemistä. Tästähän tulisi melkein hauskaa.
"Siinä!" Susi huudahti pian, lehvien kahinan lähestyessä hivenen hitaammin kuin aiemmin, mutta yhä vauhdilla jolla törmäys varmasti tuntuisi. Metsästä avarammalle alueelle ryntäsi selvästi vauhkoontunut eläin, tai pikemminkin olio. Sillä oli kiiltelevän musta iho, kuin suomuja jotka olisi kastettu öljyyn ja hampaita pari riviä. Suden irvistys sai happaman sävyn, häntä ei todellakaan huvittanut upottaa hampaita tuollaiseen... kasaan. Hajukin alkoi selvitä, mutta oli huolestuttavan hento. Luultavasti ominaista tälläisille hivenen liskonkaltaisille, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Kaikenkaikkiaan, Lapis ei ehättänyt katsoa otusta tarkemmin, kun se pienen ympärilleen katselun jälkeen ryntäsi jälleen kohti kaksikkoa. Susi ampaisi juoksuun, ohjatakseen petoa poispäin jousimiehen silmiltä. Miksi se heitä seurasi?
Susi nirhaisi olennon kylkeä juostessaan, mutta iho oli todella tukevaa. "Synth! Mikä se on?" naaras huudahti hyppelehtimisensä lomasta. Ehkä metsästäjä oli nähnyt jotain sen kaltaista joskus? Tai osaisi edes sanoa, onko se myrkyllinen vai ei? Lapis vältti suoraa kontaktia vielä, pohtien miten sen kellistäminen onnistuisi kaksikolta tehokkaiten.
Ikane
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Maalis 2017, 10:51

Synth itsekin kuuli lehtien havinan ja pedot tulosuunnan, mutta mies edelleen piti huomionsa heidän selustassa. Vasta kun Lapis huudahti käänsi metsästäjä katseensa tiheikön lomasta rynnivään hahmoon. Hämärässä valossa tuosta ei paljoa ottanut selvää, mutta sen verran mitä kuu loisti saattoi olennon suomuisen nahan kimmellyksen erottaa. Jonkinsortin liskoeläin, näitä harvemmin tuli tielle.
Susihahmoinen Lapis hyökkäsi etunenässä otuksen kimppuun, saaden riistettyä tuon huomion täysin itseensä. Synth venytti jousensa äärirajoilleen yrittäen löytää väliä mistä ampua liskoa nuolellaan, mutta Lapis tuntui vauhkoonnuttavan otusta entisestään, eikä se tuntuinut pysyvän paikallaan.
"En ole varma! Lisko kieltämättä, mutta minä en menisi puremaan sitä!" Mies vastasi Lapiksen kysymykseen. "Yritä kellistää se maahan ja pidä se aloillaan!" Tämä kehoitti, hän ei halauisi vahingossa satuttaa uutta toveriaan, vaikka tuo pystyisikin ruhjeensa korjaamaan nopeasti.
Janni
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Ikane » 12 Maalis 2017, 22:00

Lapis väisteli otusta, kuunnellen jousimiehen sanoja ja yrittäen itsekin lukea hieman pedon ulkonäöstä. Hän ei kuitenkaan ollut kävelevä tietokirjasto, joten tyytyi vain pitäytymään hengissä ja ehjänä. Synthin ohje ei kuitenkaan hirveästi huvittanut naarasta. Kellistä ja pidä aloillaan, naaras irvaili mielessään. "Pidä itse!" Hän heitti, väistäessään valtavan hännän moukarimaista iskua. Susi ymmärsi hänen olevan se joka joutuisi ne hampaansa tuohon otukseen upottamaan, joten vain halusi sen olevan ohitse nopeasti. Lapis ponnisti suoraan pedon edestä sen kasvoja kohti ja hieman yli, yrittäen saada sen nousemaan takajaloilleen, jos se edes taipuisi siihen. Otus nostikin yllättäen etujalkaa ilmaan. Valkea hukka väisti terävät kynnet vain osittain. Vatsassa tuntui inhottava polte, muttei niin paha että se hidastaisi. Susi totesi ettei haava ainakaan haiskahtanut myrkyltä, joten ehkäpä pieni painiottelu voisi sopia.
Susi kiersi petoa, kunnes löysi reitin sen rintakehän tienoille. Iskeytyen paksuun nahkaan susi käytti hyväkseen pohjolan asukkien raakaa voimaa ja puski petoa koko voimallaan samalla kynsien ja leukojensa napsahdellen kiinni uhkaavasti. Ilmassa raikui murahduksien, urinan ja ties minkä äänteiden kirjo. Lisko ei ilahtunut liikkeestä, mutta joutui antamaan sen verran periksi että nousi takajaloilleen. Sen tasapaino oli heikohko, ja susi käänsi äkisti kehoaan toivoen sen saavan olennon edes kyljelleen, josta hän voisi saada mukavan yliotteen metsästäjän arvioidessa laukaustaan.
Ikane
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Maalis 2017, 11:38

Synth ei käynyt vastaamaan Lapiksen kärkääseen vastaukseen, kyllä hän ymmärsi pyyntönsä olevan kovan työn alla, mutta se olisi hänelle helpoin tapa saada otus yhdellä nuolella kaadettua.
Metsästäjä yritti löytää tähtäystä, mutta kaksikon mittelö oli aivan liian äkkipikaista ja moneen otteeseen Lapis ilmaantui tulilinjalle. Yksikin väärä liikea ja nuoli olisi susinaisen lihassa, eikä hän tahtonut vahingoittaa tuota uudelleen.
Vahva käsivarsi kuitenkin pidätteli jousta aloilaan ja jännittyneenä koko sen ajan, odottaen oikeaa hetkeä. Viimein hukka pääsi liskoa harhauttamaan ja heikentämään tuon taspainoa. Vasta kun peto oli kellistetty maahan, josta se ei päässyt susi kimpussaan liikkumaan niin äkillisesti, sai Synth tähtäyksensä vakaaksi. Riski taso osua Lapikseen oli laskenut ja mies saattoi päästää nuolensa menemään, joka oli tähdätty pedon kalloon. Sormien livetessä irti jousessa, kävi käsi nousemaan takaisin viinelle ja nappaamaan uutta nuolta valmiiksi, jos yksi ei riittäisi.
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron