The Night Fantasy

Lapis ymmärsi oikeastaan vasta nuolen lävistäessä otuksen kallon, kuinka taitava nuolenkäsittelijä Synth oikein oli. Laukaus vaati voimaa sekä tarkkuutta, ja mielessään ehti naaras jo ajatella mitä olisi saattanut käydä, jos metsästäjä ei olisi näin rehti ja kunnollinen luonteeltaan. Lisko-olento korahti ja ulisi hetken rimpuillessaan vimmaisesti, mutta sen katse alkoi himmetä. Sen kova suomuinen keho ei tapellut enää vastaan, ja Lapis loikkasi taaemmas. Susi oli yhä varuillaan, tämän kaltaista olentoa hän ei ollut aiemmin nähnyt. Tuoksu oli kertovinaan elintoimintojen hidastuneen ja lopulta pysähtyvän, mutta naaraan mielestä jokin oli oudosti.
"Kaiken perusteella tälläiset eivät liikuskele yleensä täälläpäin," Lapis sanahti seurassaan olevalle jousimiehelle irrottamatta katsettaan liskosta. "Se tuoksuukin... merkilliseltä. Magiaa?" Mahdollisuus siihen, että peto oli luotu tai vauhkoonnutettu taian avulla oli toki olemassa. Äkkiseltään ei tullut kuitenkaan mieleen ketään, joka näin tekisi ihan vain omaksi huvikseen. Susi otti hitaita askelia lähemmäs olennon ruumista, silmien pyyhkiessä sen kiiltelevää pintaa. Lapis halusi vielä hieman tutkia olentoa, ennenkuin kaksikko pääsisi yöpymään - ja uskoakseen myös metsästäjää kiinnosti tämä uusi 'tuttavuus.'

Toista nuolta ei tarvittu, olento pyristeli hetken kohtaloaan vastaan, mutta lyyhistyi lopulta maahan liikkumattomaksi. Sen myötä Synth rentoutui asteen, kääntäen Epsilonin astelemaan Lapiksen vierelle. Miehenkin katse tutkiskeli otusta hevosen selästä. Hänkään ei ollut nähnyt aiemmin vastaavaa, joten tuon kiiltävän suomuisen nahan nylkeminen ei oikein innostanut, ei sitä tiennyt jos otus oli todellakin myrkyllinen.
"En ole nähnyt aiemmin vastaavaa." Puolihaltia totesi hukan tokaisuun, joka hajuaistinsa avulla sai selville otuksesta enemmän kuin hän. "Magia ei ole koskaan hyvä uutinen tälläisissä tilanteissa." Mies totesi. "Sinuna en koskisi siihen tämän enempää." Tämä vielä lisäsi, nostaen samalla katseensa ympäröivään metsään. Hiljaisuus oli laskenut, mikään ei vihjannut ylimääräisiin yllätyksiin, mutta tänne ei kannattanut jäädä lorvimaan.
"Meidän on parasta mennä. Jos joku on luonut tuon otuksen magialla tai loihtinut tuon mielen, en haluaisi tavata heitä." Synth kehoitti, nostaen jousensa takaisin harteilleen ja keräsi suitsensa paremmin otteeseensa.

Lopputuloksen ollessa se, ettei kumpikaan tiennyt olennosta yhtään mitään, varovaisuudelle oli tarvetta. Kehotus olla koskematta tuota kiiltävää, kuin jähmeää öljyä olevaa ruhoa tuli kyllä perille asti. Lapis uumoili tietenkin jo kaikki pahimmat mahdolliset tilanteet mielessään läpi. Synth kuitenkin piti huolen siitä ettei naaras jäisi lorvimaan - heidän olisi tosiaan parempi siirtyä pois paikalta. Otuksen tuoksu oli niin merkillinen, että se varmasti peittäisi parhaankin vainuajan nenästä kaksikon tuoksun, jos joku heitä yrittäisi enää seurata. Pruina polki maata etukaviollaan ja Lapis muuttui takaisin naisen muotoon. "Mennään," Lapis vastasi toiselle huokauksen jälkeen. Päivä oli ollut pitkä, ja lepo kuulosti jo varsin houkuttelevalta. Susinainen seurasi yhä puolittain heidän ympäristöään, kun taivalsi metsästäjän perässä heidän yösijaansa kohden. Taivaan kiitos matka oli lyhyempi kuin mihin nainen oli varautunut, ja pikkuhiljaa hän pystyi hieman rauhoittumaan. Vähäpuheinen ja varsin ilmeetön nainen - lukuunottamatta niitä tavallisia lieviä ärtymyksen merkkejä - laskeutui ratsunsa selästä puolihaltijan tehdessä niin.

Matka metsästäjän reilille oli lyhyt, sen aikanan kakikko ei paljoa puhunut. Synth itsekin oli vähäpuheinen mies ja kun hänet laitettiin samankaltaiseen seuraan, olisi tuloksena hiljaisuus, se ei kuitenkaan tuntunut kiusalliselta.
"Tervetuloa." Mies totesi hymähdyksen kera, kaksikon päästessä pienen leiripaikan äärelle. Ei se kummoinen ollut, nuotio paikka, sekä kahden puun väliin viritetty köysi, jonka päältä roikkui sateelta suojaava kangas, jonka alla metsästäjä kykeni nukkumaan.
Synth laskeutui alas Epsilonin selästä, ryhtyen riisumaan tuon varusteita aina satulaa myöten. Suitsetkin mies riisui ja vaihtoi ne päitsiin, jotka lojuivat viereisen puun vierellä, päitset oli sidottu narulla puuhun. Näien hevonen ei lähtenyt omilleen ja tuo sai syödä heinikkoa mukavasti ilman kuolaimia suussaan.

"Voitko olla hieman avuksi ja sytyttää nuotion? Ajatteli perata illallisemme." Synth ehdotti, osoittaen aamuisen nuotin jämiin, jonka vierellä oli sopiva kasa polttopuita odottamassa. Mies itse asettui istumaan nuotion liepeille ja ryhtyi tottuneesti perkaamaan fasaaneja, jonka oli tänään metsästänyt illalliseksi.

Lapis toivotettiin tervetulleeksi heidän saavuttuaan leiripaikalle. Se ei ollut iso, eikä runsaasti kuorrutettu erilaisilla tarvikkeilla, mutta näytti pitävän sisällään juuri tarvittavan. Liian iso leiri olisikin ollut vaikeampi siirtää tarvittaessa, ja yhtään vähemmällä ei susinainen kokenut metsämiehenkään pärjäävän järkevästi. Pruinan askeleet hidastuivat, ja nainen laskeutui selästä vasta miehen aloittaessa jo hevosensa varusteiden purkua. Pruinalla ei niitä kovinkaan paljon ollut, mutta nainen teki itsekin ratsunsa olosta mukavamman. Nahkaiset kantolaukut olivat varsin tyhjät tällä hetkellä. Päitset löytyivät hänenkin ratsulleen, mutta tummaa hevosta ei hän kiinni voinut laittaa. "Vetopaniikki," Lapis kommentoi puoliääneen, mikäli toinen ihmetteli tätä. Lieni vanhan tallipalon syytä.

Lapis seurasi toisen pyyntöä sen enempää kommentoimatta, hymähti lyhyesti osoittaakseen että teki työn jopa mielellään. Naisella oli usein hätävarana pienet tulikivet, joskaan hän niitä harvoin käytti. Puu oli mukavan kuivakkaa ja savuttuaan hetkisen syttyi kirkkaaseen liekkiin. Hän vahti sitä, kohentaen tuon tuosta, jotta ruoan kypsennys olisi helpompaa hyvin lämmitetyllä ja tasaisella lämmöllä - asia jonka nainen oppi vasta viimeaikana. Pitkä metsässäelon aika oli tehnyt tehtävänsä ja osa ihmisten tarpeista unohtunut.
Lapis ei liiemmin puuttunut toisen illallisen laittoon. Hänen kehonsa käsitteli myös raa'an lihan, muttei tietenkään vastustanut kypsää lihaa. "Tarvitsetko muuta?" Nainen katseli ympäristöä, ja mietti, että voisi käydä etsimässä miehelle lisää polttopuita, noutaa vettä tai merkata aluetta, jos jokin eläin liian lähelle uskaltautuu. Hän ehdotti näitä metsästäjälle, täydentäen, että jotain hän voisi touhuta. Yötä oli vielä jäljellä, joten he ehtisivät nukkuakin jonkin tovin. Susi tosin mielellään uinui pitkään, mutta vieraassa seurassa aina vain "koiranunta."

//Vihdoinnnnnnn//