Road trip

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Road trip

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Touko 2017, 09:39

Velho alkoi ehkä avata itseään suullaan hieman enemmän. Sanoen, että mahdollisesti alkaisikin kutsua häntä ties millä nimillä ikinä halusikaan. Ei siinä mitään. Ei Chloros pistänyt pahakseen ja miksi olisi pistänyt. Hän alkoi vähitellen unohtamaan, mikä hänen oikea nimensä oli ja sitä paitsi ei hänen veljensäkään enää muistanut mitä tai keitä he olivat ennen olleet. "Kuunteleen silloin kuin haluan", viherpää totesi äänessään jonkin asteen huvittuneisuutta.
Pysähdyttyään, myös velho pysähtyi. Joskin hieman tehden pitempää matkaa kuin hän. Sitten toinen kysyi, kuinka monelle hän pärjäisi. "Niin monelle kuin on tarpeellista", mies vastasi ja kuunteli samalla ympäristöä. Toisaalta miehen tyhjät silmät tuijottivat tiettyyn suuntaan, mutta sieltä ei tuntunut juurikaan tulevan äänen ääntä. Silti ihmissyöjä pyrki tuijottamaan suuntaa. Tässä vaiheessa voisi kuvitella, että Chloros oli kokonaan sokea, vaikka hänen toinen silmänsä ei tässä tapauksessa nähnyt. Sitten ihmissyöjä pyörähti ja katosi paikalta. Ei aikaakaan kun paikalle ilmestyi joukko haltioita. Nämä näyttivät partiolta ja heitä oli pienissä ryhmissä yhteensä ehkä jotain kahtakymmentä luokkaa. Muutama muukin taruolento tuntui olevan mukana, kun nuo huomasivat yksinäisen, erakolta ja vanhalta tuntuvat hahmon. Haltiat huusivat jotain kiellään velholle, kun näiden tietämättä korkealta tippui alas jotain, joka sai kaksi ensimmäistä sotilasta tipahtamaan ratsuiltaan sekä kuolemaan sillä samaisella hetkellä. Veren haju lemahti ilmoille.

Chloros seisoi kahden kuolleen ruumiin päällä. Toisen niska oli nurin ja toisen pään hän oli vahingossa murskannut jalallaan. Haltiat huudahtivat jotain, kirosivat ja tuntuivat hätääntyvän, kun viherpäinen mielipuoli lähti raa-asti paljain käsin taisteluun. Teräasetta upposi lihaan ja niin raajoja kuin päitä leikkaantui irti. Niin haltioilla kuin Chloroksella, tosin hänen päänsä pysyi kyllä ihan huoletta kiinni kaulassa. Hänen uusiutumiskykynsä hoiti puuttuvien raajojen takaisin tulemisen. Hetki siinä hullun myllyssä meni, kun kaikki huomio oli viherpäässä, joka vain nauroi. Vitaaleihin paikkoihin hän ei päästänyt aseita. Lopulta toinen seisoi siinä, verilammikon keskellä. Ruumita ja palasia oli kaikkialla. Chloros ei kuitenkaan kääntynyt velhoon päin, vaan repi maskinsa irti ja kävi ensimmäisen ruumiin kimppuun. Hän repi lihaa irti ja söi sitä minkä ehti.

//OHOHOHOH, MÄKIN SAIN TÄNNE LAITETTUA VASTIA. Ei oo kauheesti inspannu XDD Mut piti nyt jotain vääntää
Mori
 

Re: Road trip

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Tammi 2018, 14:13

Viherpehko uhosi pärjäävänsä niin monelle, kuin oli tarve. Jostain syystä Black ei epäillyt, hymähtäen vain terävästi, kun kannibaali jo päätti paikalta kadota – tai no, piiloutua, jättäen velhon omilleen siihen hankeen seisomaan. Laiskasti kaljupäinen käänsi katseensa paikalle saapuneeseen saattueeseen, reagoimatta mitenkään noiden huutoihin, kun haltia häntä käski tunnistautumaan. Sinällään oli hassua, että moinen joukko edes jaksoi kiinnittää hänen näköiseen matkalaiseen mitään huomiota, velho kun ei näyttänyt samoilevaa rääsyläistä kummoisemmalta. Mutta hän oli silti ihminen ja ilmeisesti haltioilla oli tylsä ja toimeton ilta ollut, kerta heidän piti häntä alkaa kiusaamaan keskellä korpea.

Velho ei eväänsä liikauttanutkaan, kun Chloros päätti iskeä. Punasilmäinen seurasi vain vierestä, ihaillen ja tarkkaillen mielipuolen työtä ja taitoja. Totta kai häntä alkoi kiehtomaan entistä enemmän toisen nopea paranemiskyky, siitä jos jostain olisi hyötyä! Seth varsinkin halusi sen taidon valjastaa käyttöön, sellaisen avulla he olisivat pysäyttämättömiä! Mutta, sitä kykyä ehtisi tutkia ja valjastaa käyttöön myöhemminkin, nyt kun viherpehko ei ollut minnekään menossa... Juuri nyt verenhajusta nauttiva velho halusi vain katsella tuota kaunista teurastusta, jonka Chloros suoritti niin kauniin nopeasti ja vaivattomasti. Vihollisella ei ollut mahdollisuuttakaan pärjätä hullua vastaan, joka yllättäen ja täysin varoittamatta oli kimppuun käynyt. Yksi toisensa jälkeen nuo kaatuivatkin, parhaansa yrittäen pistää vastaan ja kaataa kannibaalin, ennen kuin tuo heidät alas sai niitattua.

Eipä siinä kauaa mennyt, kun uhasta ei ollut enää mitään merkkiä ja Chloros sai ihailla kättensä työtä, hangen värjäytyen verestä punaiseksi. Taistelun äänet hiljenivät kaikuina metsään, koko tilanteen rauhoittuen ja hiljentyen.
Ja sitten Chloros päätti syödä. Velho kallisti päätään, viimein liikahtaen, lopulta askeltaen lähemmäksi ruumiita, selvästi välttäen astumasta vereen.
"Noinko nälkäinen olit? Eikö yksi ruho olisi riittänyt?", Velho hymisi, katsellen yhä sivusta toisen toimia.
"Se oli kaunista. Kuinka helpolta saitkaan sen näyttämään".


// NJOOOO HEI MULLAHAN EI KESTÄNY TAAS IKUISUUTTA ::D:D:D:D:D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Road trip

ViestiKirjoittaja Mori » 23 Tammi 2018, 14:26

Tumman hipiä velho tuntui liikkuvan ihmissyöjän takana ja tämä laiskasti käänsi päätään. Silmät hieman siristyivät katsomaan mitä toinen vielä halusi. Hampaiden uppoessa tuoreeseen lihaan, joka tirskui verta. Käden liike, joka repi lihan palan irti hampaista. Velho alkoi puhumaan, ihmetteli etteikö yksi ruumis olisi riittänyt hänelle. Oli totta, että hänen pitäisi tulla täyteen yhdestä ruumiista ja sen antamasta lihasta. Kuitenkin ihmissyöjä oli tottunut syömään enemmän mitä tarvitsi, niin hän varastoi energiaa mahdolliseen paranemiskykyyn. Lisäksi hän oli tehnyt sitä juuri äsken hyvin paljon, minkä takia hänen nälkänsä tuntui olevan pohjaton. Black myös ihasteli hänen aikaan saannostaan, kuten tällä oli tapana.
"Ei olisi...." Chloros päätti vastasta ruokailunsa äärellä. Hän katsoi kuinka toinen oli vältellyt astumasta vereen, mutta silti nautti täysin siemauksin tästä kaikesta. "Mikä sinä sitten olet? Et sinäkään ihan puhtaalta ihmiseltä haise", viherpää päätti kysyä ja nousi siirtyäkseen seuravaan ruumiiseen, kerta edellisen oli puhdistanut huolellisesti. Oliko hän sitten kysynyt tätä samaa kysymystä jo, ei hän muistanut eikä sillä niinkään ollut väliä.

Helppoa tai ei, Chloros ei juurikaan tiennyt eroa helpon ja vaikean saaliin kaatamiseen. Oli niitä, jotka eivät suostuneet kaatumaan, niitä jotka kaatuivat jo sillä kun puhalsi päin ja niitä jotka pääsivät karkuun. Oliko saaliin saaminen helppoa tai ei, ihmissyöjä nautti jokaisesta hetkestä. Siitä, että hän tunsi olevansa elossa ja että hänellä oli merkitys. Ilman tappamistaan ja ruokailuaan hän ei varmaan olisi mitään muuta kuin kuollut kuori, vailla omaa tahtoa.
"En tiedä mitä tarkoitat helpolla, enkä tiedä oliko tämä helppoa... Mutta hauskaa se ainakin oli", viherpää totesi hiljaa. Hän oli lopettanut ja niin sanotusti kylpenyt veressä. Olisi parempi käydä pesemässä veri pois ja jättää tämä kaunis mestariteos taakseen. Luonnon hoidettavaksi. Chloros kääntyi velhoon. "Olemmeko valmiit? Vai kuinka kauan haluat minut riippumaan helmoissasi?" hän kysyi ja kallisti päätään kysyvänä. Ei hän tavallaan lupaa odottanut poistua, hänhän voisi helposti poistua paikalta ja jättää tämän ryysyläisen itsekseen. Silti alitajuinen tiedollistaminen siitä, että tämä voisi helposti lopettaa hänen olemassa olonsa tähän paikkaan sai miehen jäämään paikoilleen ja "pyytämään" lupaa poistua.

//No en voi sinua syyttää, ei tää mikään mielenkiintoisin tarina ole :D//
Mori
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron