Kirjoittaja Aksutar » 05 Helmi 2017, 15:34
Ei hullusta ollut näemmä luovuttamaan, kun johonkin mielensä oli keskittänyt. Ihailtavaa sinällään, mutta juuri nyt Hans ei aikonut jäädä sitä päättäväisyyttä ihailemaan. Kun kannibaali lumesta kömpi ylös ja uudemman kerran hyökkäsi, antoi velho tuon tulla ihan lähelle, ennen kuin tempaisi magiallaan esiin valtavan kissapeto muotonsa ja yksinkertaisesti vain jyräsi Chloroksen alleen, valtavalla tassullaan painaen toisen kylmään hankeen. Siitäpä viherpää ei pitänyt, siinä alla kiemurrellen ja velhoa haukkuen, saaden kissapedon vain murisemaan matalankumisevasti. Sen häntä vispasi edestakaisin vihaisin liikkein, liekehtivien raitojen käyden kohoamaan tumman turkin alta esiin ja kidan hohkaamaan lämpöä ja valoa, kuin ahjo konsanaan.
Velho antoi toisen aikansa siinä allaan naureskella ja kiemurrella, seuraillen toisen hysteeristä olemusta palavilla silmillään, mielenkiinto silmäkulmassa. Hän oli elämänsä aikana törmännyt ties mihin hulluihin, mutta Chloros vei kyllä pisimmän korren. Tuo oli täysin seinähullu, epäluotettava ja brutaali elämänmuoto. Ja Hans ei voinut kuin ihailla ja rakastaa sitä. Kuinka joku osasikaan olla noin kiehtova ja samaan aikaan kenties kuolemaksi.
"Sinä pysyt allani tasan niin kauan, kun minä haluan", Ääni kumisi kuumasta kidasta, kissapedon varaten painoaan entisestään ihmissyöjän päälle, painaen tuota syvemmälle hankeen, "Ja juuri nyt, sinun vapauttamisesi lienee kaikista huonoin idea", velho jatkoi, korviaan luimistaen ja kynsiään hieroen keveänraapivasti vasten toisen rintakehää, varoituksena siitä, että yksikin suurempi liike ja tuon rinnukset olisivat auki.
"Meillä on tässä patti tilanne", peto virnisti, "Et selvästikään aio antaa minun vain kävellä tieheni, enkä edes luottaisi siihen, jos toisia lupailisit sillä verukkeella, että sinut altani päästän. Ei, sinuun ei voi luottaa. Jos et heti hyökkäisi, lähtisit perään ja odottaisit oikeaa hetkeä. Kuin nälkäkuoleman partaalla oleva susi, joka helppoa saalista varjostaisi".
"Ja jos käskisin sinun taas lähteä pois, epäilen, ettet sitä tekisi. Ja mikä sinua estäisi palaamasta perääni, jahka uskoisit tilanteen rauhoittuneen", Velho jatkoi, selvästi vain pitkittäen huvikseen toisen ahdinkoa, "Ei, sekään ei ole vaihtoehto. Joten meille jää tasan yksi vaihtoehto".
"Sinä tulet mukaani. Seuraat kuuliaisesti perässäni ja leikit kiltisti, niin ehkä saat myös matkan varrella palkintoja, joista et osaa edes haaveilla tuolla pienellä älynmäärälläsi", Huvittuneena kissapeto myhäili, "Tottelet minua, ehdoitta ja pääset vapaaksi "palveluksestasi" jahka palaan takaisin kotiin. Siihen asti olet minun, etkä sano vastaan tai edes yritä mitään typerää, tai minä kerta toisensa jälkeen isken sinut maahan, kunnes saan tarpeeksi hullusta olemuksestasi ja päätän päiväsi".
"Onko meillä sopimus? Vai haluatko, että toteutan uhkaukseni heti?", Omahyväisesti velho viimein tiedusteli, antaen viherpäälle nyt sen verran päätösvaltaa omasta elämästään. Tuo joko suostuisi ja Hans päästäisi mokoman altaan pois tai sitten kieltäytyisi ja velho repisi toisen palasiksi sillä sekunnilla – tosin, tuskin Chlorosin tappaminen nyt niin helppoa olisi, vaikka mokoma alakynnessä olikin tällä hetkellä. Noin taistelutahtoinen sielu pistäisi varmasti vastaan, jos henki meinaisi lähteä – ties mistä tuo repisi taas aseita itselleen, jos tarve vaatisi.
// Apua ei :---DD Tuleeko tästäkin vielä joku hirvee pervoilu peli ja joko offissa tai ingamessa tulee semmosta suoraa tai piilopervoilua että huh. JA VOI EI CHLOROS SINÄ TYHMÄ HULLU MIES <3 Perse haluun piirtää Chlorosin nyt. Ehkä piirränkin, jos jaksan piirtopöydän nostaa syliin >8) //