Velho alkoi ehkä avata itseään suullaan hieman enemmän. Sanoen, että mahdollisesti alkaisikin kutsua häntä ties millä nimillä ikinä halusikaan. Ei siinä mitään. Ei Chloros pistänyt pahakseen ja miksi olisi pistänyt. Hän alkoi vähitellen unohtamaan, mikä hänen oikea nimensä oli ja sitä paitsi ei hänen veljensäkään enää muistanut mitä tai keitä he olivat ennen olleet. "Kuunteleen silloin kuin haluan", viherpää totesi äänessään jonkin asteen huvittuneisuutta.
Pysähdyttyään, myös velho pysähtyi. Joskin hieman tehden pitempää matkaa kuin hän. Sitten toinen kysyi, kuinka monelle hän pärjäisi. "Niin monelle kuin on tarpeellista", mies vastasi ja kuunteli samalla ympäristöä. Toisaalta miehen tyhjät silmät tuijottivat tiettyyn suuntaan, mutta sieltä ei tuntunut juurikaan tulevan äänen ääntä. Silti ihmissyöjä pyrki tuijottamaan suuntaa. Tässä vaiheessa voisi kuvitella, että Chloros oli kokonaan sokea, vaikka hänen toinen silmänsä ei tässä tapauksessa nähnyt. Sitten ihmissyöjä pyörähti ja katosi paikalta. Ei aikaakaan kun paikalle ilmestyi joukko haltioita. Nämä näyttivät partiolta ja heitä oli pienissä ryhmissä yhteensä ehkä jotain kahtakymmentä luokkaa. Muutama muukin taruolento tuntui olevan mukana, kun nuo huomasivat yksinäisen, erakolta ja vanhalta tuntuvat hahmon. Haltiat huusivat jotain kiellään velholle, kun näiden tietämättä korkealta tippui alas jotain, joka sai kaksi ensimmäistä sotilasta tipahtamaan ratsuiltaan sekä kuolemaan sillä samaisella hetkellä. Veren haju lemahti ilmoille.
Chloros seisoi kahden kuolleen ruumiin päällä. Toisen niska oli nurin ja toisen pään hän oli vahingossa murskannut jalallaan. Haltiat huudahtivat jotain, kirosivat ja tuntuivat hätääntyvän, kun viherpäinen mielipuoli lähti raa-asti paljain käsin taisteluun. Teräasetta upposi lihaan ja niin raajoja kuin päitä leikkaantui irti. Niin haltioilla kuin Chloroksella, tosin hänen päänsä pysyi kyllä ihan huoletta kiinni kaulassa. Hänen uusiutumiskykynsä hoiti puuttuvien raajojen takaisin tulemisen. Hetki siinä hullun myllyssä meni, kun kaikki huomio oli viherpäässä, joka vain nauroi. Vitaaleihin paikkoihin hän ei päästänyt aseita. Lopulta toinen seisoi siinä, verilammikon keskellä. Ruumita ja palasia oli kaikkialla. Chloros ei kuitenkaan kääntynyt velhoon päin, vaan repi maskinsa irti ja kävi ensimmäisen ruumiin kimppuun. Hän repi lihaa irti ja söi sitä minkä ehti.
//OHOHOHOH, MÄKIN SAIN TÄNNE LAITETTUA VASTIA. Ei oo kauheesti inspannu XDD Mut piti nyt jotain vääntää