Kirjoittaja Ivy » 03 Maalis 2018, 21:09
Enkelityttö katseli alas pappiin avuttomana, Rafaelin miettiessä hänen vakavamman luonteista kysymystä joka ei kumminkaan onnistunut ikihymyilevän sedän hymyä lannistamaan, joka puolestaan ylläpiti positiivista henkeä reissun ohessa. Ei siinä kaukaa kuitenkaan mennyt, kun Pisa sai höristää korvansa ja kuunnella tuppisuuna papin ammattitaitoista vastausta ja... Se oli keventävää. Ainakin aluksi. Pisaramaiset kulmat kohenivat kohenimistaan, pilvihiuksisen tytön yrittäessä tuumailla ja ymmärtää parhaansa mukaan ja onneksi kiva setä ei puhunutkaan kovin monimutkaisesti tai suuri sanaisesti.
"Viimeinen... Ei ensimmäinen..." Pisantheuma tuumasi hiljaa henkensä alta itsekseen, pistäen muistiin papin sanat paremmin näin. Pätikö sama sitten nephilimeihin? Pisa ei tiennyt toisin kuin Shiloh joka oli heti ensimmäisenä valmis nämä tuhoamaan, vaikkei se ollutkaan valinta, kuten mies jatkoikin selityksessään. Oli kuulemma tiedettävä miksi toinen teki syntiä, oliko tahallista vai tahatonta tai pakotettua. Enkelityttö kallisti päätänsä, hieman kärsviän oloisena, mutta ei sanonut mitään. Papin olisi täytynyt selittää näiltä saroilta asiat hänelle syvemmin, mutta enkelityttö ei tuntenut itseään valmiiksi ymmärtämään tai kysymään vielä, miehen jatkaessa ettei kukaan voinut olla maailmassa synnitön, ei edes itse enkelit...
Pisa oli samassa ryhdistäytynyt Rafaelin sanoessa hellästi hänen nimensä, tytön keskittymisen pysyessä tässä hyvinkin taidokkaasti, mutta toisaalta ei heidän ympärillään ollutkaan paljoa häiriöntekijöitä. Ei lintuja, ei perhosia ja tietenkin sedän rillit auttoivat huomion kiinnittyksessä tähän.
"Pisaan katsominen?" Enkelityttö kysyi, suupielien kiivetessä ylöspäin. Moinen synti kuulosti tytön korvaan ennemminkin hassulta kuin millään tavalla väärältä, eikä miehen, päällisinpuolin johdaton maininta enkeleistä ollut heilauttanutkaan Pisan hiuksissa törröttäviä sulkia, hänen enkelinsiipiään illuusiossa. Olihan se ihan loogista mainita enkelit, kun puhtaudesta puhuttiin ja enkelit olivat monien mielestä mitä puhtaimpia olentoja... Mutta kuten pappikin näytti tietävän, tiesi myös Pisa ettei se ollut täysin totta.
Hänhän teki syntiä Rafaelia kohtaan nyttenkin. Hän valehteli ja johdatteli tuota... Normaalisti pitkät piuhat yhdistää asioita olivat tällä kertaa nopeita kertomaan Pisalle tämän. Olihan hän sen jo aikaisemminkin hoksannut, mutta yhä enkelityttö keskittyi ajattelemaan sitä suurempaa hyvää, mitä hän lapsenomaisessa, lyhytkatseisuudessaan näki paremmaksi rillipäiselle, iloiselle sedälle.
"Pisako?" Pisantheuma kysäisi miehen kysymykseen.
"Pisa ei halua tuohta... Pisa ei edes osaa tuhota, mutta... Pisa toivoo, että he eivät halua tuhota Pisaakaan." Enkelityttö vastasi ja lähti hakemaan suljetulla katseellaan sitä, mitä Rafaelkin katseli, päätyen lopulta yhä enemmän pilvistä tihenevälle taivaalle. Lumenhiutaleet leijailivat kutittamaan enkelitytön nenänpäätä, yllättäävän viiman puhaltaessa hänen hiustensa lävitse kunnes Rafael kävi suojaamaan hänen päälakeaan paremmin antamallaan takillaan.
Tyttö, yhä roolistaan kiinni pitäen takertui takin reunoihin niin, että se myös pysyi hänen päällänsä miehen löytäessä heille suojapaikan lumimyrkyltä, joka heidät kävi niin yllättämään.
Suuren puun kohonneet juuret antoikin heille luolanomaisesti sopivan suojan, yltyvät tuulen viiltäessä ilmaa ja pyryttäessä hankien pintaa, tehden näkymästä lähes täysin valkoisen ja josta hänen vierellään hytisevä pappi kävikin vitsailemaan. Tuon henki höyrysi tavallista enemmän, tuon kasvojakin punoitti tavallista enemmän, siinä missä Pisantheuman höyryävä henki ja kasvojen puna oli pysynyt samana illuusion ylläpitämiseksi kylmässä. Hän... Ei tuntenut kylmää niin kuin kuolevaiset. Illuusio vain antoi sellaisen kuvan, että kylmällä olisi yhtä suuri vaikutus häneen, epäillyksien hälventämiseksi, mutta todellisuudessa Pisa ei tuntenut sitä juuri ollenkaan. Enkelitytön tikkumaisessa rungossakaan ei ollut paljoa lämpöä tarjottavana miehelle, joka häntä lähemmäksi itseään siinä toivossa toi, ei sillä ettei tyttö olisi koskaan lämmin, vaan koska tuo oli yksinkertaisesti vain niin laiha. Enkelityttöä kävi sääliksi tuota. Mies oli niin hyvä ja avulias ja itsetön, kaikkea mitä hänen kuului enkelinä olla, mutta ei kummasti juuri nyt tuntenut olevansa? Pisantheuma katsahti vakavana tuosta tarttumaansa takin reunaan, jonka mies oli hänen ympärilleen käärinyt kuin neitsyt Marian ja vaappui itsensä ylös jaloilleen, takin olaltaan pudottaen.
"Rafaelilla on kylmä... Pisa tietää, miten Pisa ja Rafael molemmat voivat voittaa" Enkelityttö kävi sanomaan, siltä varalta että Pappi olisi meinannut sanoa mitään vastaan ja nosti raskaan takin olkaa miehen olalle ja jatkoi kiertämättä tuon takaa, takin reunan vasten maata laahaten ja kääräisi lämmikkeen tuon harteille, kaartaen sitten sedän eteen ja pyllähti lopulta tuon syliin, takin napit kohden omaa rintakehää vielä vetäisten niin, että molemmat saattoivat nauttia takin että ruumiinlämmöistä tehokkaasti. Tai ainakin Rafael, mutta Pisa, jonka pää pilkoitti takin napituksen välistä, sai pitää yllä uskotteluaan kuolevaisuudestaan ja siten miehen hyvää omatuntoa ilman paleltumisia.
"Lumipyry saa Pisan uneliaaksi..." Pisantheuma kävi sanomaan hiljaisena, valkeaan myrskyyn raskaiden luomiensa välistä tuijottaen.
"Pisa ei tiedä miksi, mutta lumimyrsky on Pisalle hyvin hyvin tutun tuntuinen... Kuin vanha tuttu, mutta se ei pidä Pisasta eikä pisa pidä siitä." Enkelityttö jatkoi sekavasti selittäen, ymmärtämättä itsekään tuntemuksiaan mitä lumipyryihin tuli, mutta näki kumminkin sopivaksi jakaa.
Se piili jossain alitajunnassa, jossain syvällä tytön menneisyydessä että se ylettyi hänen edelliseen elämään, mutta sen tunnistamisessa ei tytöllä ollut toivoakaan ja niin siten yltyvä myrsky jatkoi hänen häiritsemistään.
"Pitkääkö Rafael... Lumisateesta..?" Enkelityttö kysyi, raskaiden luomien sulkeutuessa jälleen, lumipyryn saattaen luisevan neidon siihen uneliaan tilaan, tytön kumminkin kamppaillessa pienillä voimillaan hereillä pysymisestä.
"Pisa... tykkää... Pisa leikkii usein katulapsien kanssa lumipalloilla, mutta myrskyt... Ne ovat tarpeettoman julmia, se saa nivelet kolottamaan... Ja Piri ja Eeva sairastuvat aina."
//EEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE WE'RE BACK IN BUSINESS//