Aamupäivän ajanvietteitä part 2

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Arilyn » 27 Touko 2008, 18:38

Mayen


Puolihaltia veti Deanin hidastelusta huolimatta tätä sinnikkäästi eteen päin.
"Me seurataan tota, ekaks, haluun vetää sitä ensimmäisen tilaisuuden tullen turpaa, ja toiseks se kysy etitiinkö me jotain ja se jotain mistä se puhuu on satavarmasti jossain tuolla siltojen päässä!" Mayen perustelee toisen haltian seuraamis intoaan ja laskien samalla vapaalla kädellään syitä. Mayenin mielestä tuo tungetteleva haltia ansaitsisi ennenkaikkea turpaansa ja sen tämä tulisi saamaan jahka Mayen saisi haltian käsiinsä.
Mayen tajuaa ettei Dean pidä korkeista paikoista tai jopa peräti pelkää niitä. Hän hidastaa hieman vauhtiaan ja pohtii. Oliko väärin pakottaa toista seuraamaan itseään täällä? Taisi se olla...
"Ööh... Sinä voit kyl palata maahan ja odottaa minua siellä..." Mayen sanoo löysäten samalla hieman otettaan Deanin käteen. Voisihan puolihalti yksinkin seurata tuota haltiaa...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 28 Touko 2008, 14:48

Deanoic

Deanoicin mielestä Mayenin uteliaisuus tietää, mitä edessä oli, kävi jo hieman turhan rohkeaksi. Hän kuitenkin nyökkäsi hiljaa ja oli valmis seuraamaan perässä. Hänen mielestään seuraaminen ei ollut niinkään järkevää, mutta jos toinen aikoi seurata tuota haltiaa, niin silloin seuraisi hänkin.
"En", Deanoic vastasi itsepäisesti, "Lauman jäseniä ei jätetä." Hänellä susi kun oli ei varsinaista laumaa ollutkaan, mutta hän tykkäsi kutsua ystäviään ja niitä harvoja sukulaisiaan laumansa jäseniksi. Se vain oli hänen tapansa osoittaa, että nämä olivat hänelle erityisiä, joten susi hänen sisälläänkin todennäköisesti hyväksyisi laumaan kuuluvat ihmiset yölläkin. Dean tiukensi otettaan Mayenin kädestä, tehostaakseen sanojensa merkitystä.

"Mikä sinun nimesi edes on?" Deanoic huudahti tuntemattoman haltian perään, koettaen saada itsensäkin edes hieman luottamaan tuohon haltiaan. Tämän nimen tietäminen voisi saada hänen levottoman mielensä rauhoittumaan edes sen verran kuin oli tarpeen.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 29 Touko 2008, 06:37

Mayen & Fireheart


"Nimeni on Fireheart." Fireheart vastaa Deanin kysymykseen kääntämättä edes päätään hänen suuntaansa. Mayen nyökkää ja katsoo haltiaa melkoisen pistävästi. Ei siis minkään laisia käytöstapoja, ei ota edes katse kontaktia puhuessaan. Törkeää!
"No miksi sinä yritit lävistää ystäväni? Siihen et ole antanut selitystä..." Mayen intää Fireheartille. "Hän näyttää ihmiseltä, en voinut tietää ettei hän ole." Fireheart vastaa eikä edelleenkään edes katso heitä päin. "Niin! Olisit siis vain tappanut suorilta ja kyselemättä! Hullu!" Mayen huutaa ja tällä kertaa Fireheart kääntyykin, sekä hyppää heidän eteensä. Haltia mies laittaa kätensä toisten suille ja hyssyttää. "Haluatteko säilyä hengissä..? Sitten... SSSSH!" Tämä sanoo varoittavasti ja jatkaa matkaansa. Mayenin silmä nykii raivosta. No jo on siinä haltia! Mayen alkaa hieman puristaa Deanin kättä ja jatkaa kuitenkin haltian seuraamista...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 30 Touko 2008, 14:15

Deanoic

Deanoic ei osannut kiinnittää huomiotaan Fireheartiksi itsensä esitelleen haltian käytöstapoihin, koska ei voinut itsekään sanoa osaavansa niitä oikein hyvin, mutta toisen hämäräperäiset ja salamyhkäiset puheet saivat hänet hieman suutahtamaan. Hänellä ei kuitenkaan riittänyt rohkeutta huutaa tälle, kuten Mayen. Se nyt johtui vain siitä, että hän oli varsin ujo, etenkin sellaisten olentojen seurassa, jotka olivat samanlaisia ainakin ensivaikutelmaltaan kuin Fireheart.

Deanoic kummeksui toisen puheita, koska ei aivan ymmärtänyt miksi heidän täytyi olla niin hiljaa. Hän kuitenkin seurasi toista hiljaa ja tunsi kuinka Mayen puristi hänen kättään tiukemmin.
"Rauhoitu, ehkä sillä on huono päivä?" Dean kuiskasi Mayenin korvaan tämän takana ja painoi sitten hetkeksi päänsä tämän olkapäälle, mutta nosti sen sitten pois ja silmäili ympärilleen tahtoen tietää minkä takia heidän täytyi olla hiljaa.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 30 Kesä 2008, 08:27

Mayen & Fireheart


"Toivottavasti sillä onkin tosi huono päivä..." Mayen mutisee. Deanin painaessa päänsä hänen olkapäälleen Mayen hymyilee ja lopettaa puristamisen. Miksihän nyt sitten piti olla hiljaa? Se kysymys pyöri Mayenin mielessä tämän tähyillessä ympärilleen. "Oletko koskaan käynyt haltiakylässä..?" Mayen kysyy varovaisesti ja kuiskaten Deanilta. Hänen päähänsä oli juolahtanut idea siitä että sinne Fireheart luultavasti oli menossa, mutta se miksi nyt pitää olla hiljaa ei ollut oiken selvää. Olivathan he aikalailla melunneet aikaisemminkin eikä mikää/kukaan ollut hyökännyt heidän kimppuunsa.

Fireheart kävelee verkkaiseen tahtiin ja kuulee oikein hyvin kaiken mitä Mayen ja Dean puhuvat muttei viitsi kommentoida asiaa. Kyllä, nyt oltiin menossa haltiakylään päin, sillä Fireheart halusi jututtaa muutamaa henkilöä kylästä. Asia koskee puolihaltiaa, joka ei vaikuttaisi olevan ihmisten puolella ja tuota ihmissutta, joka kovasti ihmiseltä näyttää... Oli Fireheartin mielestä ihmeellistä, kuin kaksi tuollaista eriskummalliselta vaikuttavaa olentoa, oli keskenään ystäviä. Puolihalti... Puoliksi ihminen ja haltia. Monen haltian tai ihmisen mielestä puolihaltia on luonnottoman suhteen tulos, Fireheart ei ajattele näin. Hänestä Mayen on oikein nätti ja ilmeisestikkin tyttö osasi myös pitää puolensa. Hänestä tulisi hieno liittolainen. Ja mitä ihmissusiin tulee, Fireheart ei ollu nähnyt kovin montaa tälläistä ja joskus jos olikin nähnyt, oli luultavasti nämä surmannut, luullen heitä ihmisiksi. Fireheart pysähtyy ja katsoo taakseen kahta ystävystä, jotka kulkevat käsikädessä... Hän hymyilee hieman itsekseen ja jatkaa kävelyä...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 30 Kesä 2008, 12:57

Deanoic

"En", Deanoic vastasi hiljaa Mayenin kysymykseen ja siirsi hitaasti katseensa edellä kulkevaan haltiaan. Hän ei osannut luottaa tähän vieläkään ja häntä hermostutti suunnattomasti. Hän oli käynyt lähellä kuolemaan juuri tuon haltian takia, ei hän voinut vain kulkea kiltisti tämän perässä ja olettaa, ettei tuolla ollut mitään ilkeää mielessään.
Tosin olihan tälle jo paljastunut se, että Dean oli ihmissusi, joten ehkä se saisi tämän luottamaan häneen enemmän kuin perusihmiseen.

Painostava hiljaisuus laskeutui heidän ylleen ja Deanoic silmäili ympäristöä silmiään kiivaasti räpytellen ja tunsi käsiensä hikoutuvan. Hän ei pitänyt tästä tietämättömyydestä, vaikka Mayen ainakin sanoistaan päätellen tuntui olettavan, että Fireheart vei heitä sinne. Kuitenkin, Deanoic ei ollut haltia, hän oli ihmistä kovasti päivisin muistuttava ihmissusi! Ne haltiathan seivästäisivät hänet jo ennen kuin hän ehtisi kaupungin rajojen sisäpuolelle!
Ihmissusi puri huultaan ja vinkaisi pienesti, katsoen avuttomana Fireheartin selkää ja tuhisi puristaen Mayenin kättä hieman lujempaa.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 03 Heinä 2008, 14:08

Mayen & Fireheart

Mayen saattoi tuntea helposti ystävässään olevan pelon. No tämähän ei ollut ihme, haltiat mitä oletettavammiten ampuisivat hänet täyteen nuoliaan! Tämä ajatus syttyi kirkkaasti hänen päähänsä vasta nyt! Ehkä tuo Fireheart nimenen haltia halusikin juuri sitä! Puolihaltia pysähtyy äkisti. "Haltiat tappavat Deanin jos näkevät..." Hän sanoo kasvot maahan päin ja lähinnä mutisten. "Tappavat!" Mayen sanoo tällä kertaa kovaan ääneen ja katsoen Firehearttia.
Fireheart juoksee äkkiä Mayenin luo tukkimaan tämän suun. "Neitikö haluaa seivästyttää ystävänsä kun ole käskyjen mukaan hiljaa?" Fireheart kysyy tippaakaan vihaiselta kuulostaen.
Alkaa kuulua hiljaista suhinaa... Puut viestivät hennolla värinällä ylimääräisistä katseista... Sitten hiljenee. Mitään ei kuulu. He voivat kuulla oman hengityksensä. Todellakin... mitään ei kuulu. Ei edes lintujen laulua mitä on koko ajan kuulunut...
Sitten suhahtaa! Kymmen kunta nuoli suuntaa heitä kohti, mutta ne ovat tähdättynä Deaniin enemmän kuin muihin.
"Maahan!" Fireheart huutaa ja tönäisee Deanin ja Mayenin makuulleen. Nuolet menevätkin ohi ja paikalle tulee viitisen haltiaa ihmettelemään. He alkavat selittämään ja kyselemään jotain Fireheartilta haltiakielellä. Mayenkään ei ymmärrä sanaakaan. Puolihaltia nousee ylös ja auttaa myös ystävänsä pystyyn. "Ei kai sattunut?" Mayen kysyy. "Minun syytäni kun en ollut hiljaa..." Hän jatkaa syyllisen kuuloisena.
Fireheart on selittänyt jotain muille haltioille ja nämä menevät matkoihinsa. Fireheart palaa katsomaan ovatko kaksi muuta kunnossa...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 03 Heinä 2008, 22:24

Deanoic

Deanoic pysähtyy myös, koska on Mayenin takana ja katsoo tuota mietteliäänä ja säikähtää totaalisesti kun Fireheart hyökkää tukkimaan toisen suun. Tässä vaiheessa ihmissutta alkoi todella pelottaa ja hänen teki mielensä tarttua Mayenia kädestä ja juosta karkuun. Puissa kiipeileminen ylipäätään saa hänet erittäin hermostuneeksi ja hän tuntee käsiensä hikoavan.

Deanoic uikuttaa, kun tajuaa hänkin epänormaalin hiljaisuuden, muttei ehdi reagoida suhahdukseen ja saa tällä kertaa kiittää Fireheartia, joka reagoi häntä nopeammin. Hmh, ensin tämä koetti itse tappaa hänet ja nyt pelastaa hänen henkensä. Onpahan ainakin seikkailuntäytteinen päivä, kun on koetettu jo kahteen kertaan tappaa.
Dean huokaisee turhautuneena nähdessään viisi haltiaa kuiskaten Mayenille; "Minä alan saada tarpeekseni näistä haltioista, jo kahteen kertaan ne ovat koettaneet tappaa minut." Hän murahtaa ja murisee noille viidelle, halaten Mayenia tiukasti. Dean vaihtaa murisemisen jälleen uikutukseen ja painaa otsansa puolihaltian kaulaa vasten, koettaen turvautua tähän, ollen hieman järkyttynyt jälleen lähellä käyneestä kuolemasta.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 04 Heinä 2008, 12:07

Mayen & Fireheart


Puolihaltian hengitys alkaa tasaantua ja tämä katsoo Deania, tämän puhuessa. "Minäkään en oikein välittäisi enää nähdä useampaa haltiaa... Minä kun luulin etteivät haltiat tappaisi ensi näkemältä jokaista ihmistä." Mayen sanoo ja silittäen Deanin hiuksia, joihin on tullut tapahtumien aika uusia takkuja. Mayen antaa Deanin olla paikallaan eikä työnnä tätä pois vaan halaa takaisin ja silittelee edelleen tämän hiuksia.
Fireheart katsoo pienesti hymyillen heitä ja hyppää alas sillalta. Mayen seuraa tuon haltian tekemisiä sivusilmällä, kun ei oiken luota tähän vieläkään vaikka tämä heidät olikin pelastanut. Kohta Fireheart kipuaa takaisin sillalle ja tällä on kaksi sidettä mukanaan. "Laittakaa nämä silmillenne", hän opastaa ja ojentaa siteet Mayenille, joka ottaa ne toisella kädellään vastaan. Fireheart menee vähän kauemmas heistä.
Mitä varten nämä nyt muka pitäisi laittaa? Mayen mietiskelee ja katsoo siteitä. Halusiko tuo haltia heidän kulkevan sokkona? Sillalla josta ei olisi vaikeaa horjahtaa alas. Mayen epäröi ja katsoo kysyvästi Deania. Mitä tämä ajattelisi asiasta. Hehän voisivat vain häipyä paikalta tai seurata tuota haltiaa luultavammiten haltiakylään. Mayenin silmissä käy pieni unelmoiva pilkahdus. Nyt olisi tarjolla ainutlaatuinen tilaisuus hänelle, mutta Deania hän ei sinne väkisin raahaisi. Puolihaltia ojentaa kuitenkin toisen siteen Deanille ja katsoo tätä taas kysyvästi.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 12 Heinä 2008, 12:39

Deanoic

Dean huomaa sivusilmällä vilkaistuaan tuntemattoman haltian kadonneen, muttei kiinnitä siihen vielä sen enempää huomiota. Toisen palatessa siteiden kanssa ihmissuden silmät suurenevat. Ei kai tuo voinut olla tosissaan? Hänet oli meinattu tappaa jo kaksi kertaa! Mistä hän tiesi ettei tuo antaisi niiden tappaa häntä jos hänen omat silmänsä olivat sidotut? Kaiken kukkuraksi hänelle tuli aina turvaton tunne kun hän sulki silmänsä. Ilman kuuloaan ja näköään ihmissusi kuolisi. No, kuuloa haltia ei häneltä voisi riistää mutta näkö oli hänen kuuloaan parempi ja sen tuo aikoi häneltä viedä...vaikkakin vain hetkeksi mutta silti!
Deanoic katsoi epäilevänä ensin haltiaa ja sitten sidettä, jonka Mayen hänelle ojensi. Hän oli tottunut nukkumaankin silmät auki, koska ei saanut nukutuksi silmät kiinni. Olonsa tuli niin turvattomaksi.

Ihmissusi puri huultaan ja otti siteen sitten ystävänsä kädestä tahtomatta kuitenkaan sitoa sitä silmilleen. Sehän olisi selvä itsemurha! Toisaalta hän ei tasan jättäisi uutta ystäväänsä tuon haltian kanssa kahden kesken. Itsepäinen halu pysyä Mayenin lähellä ja suojella tätä tarvittaessa voitti lopulta, kun Deanoic hetken kuluttua vei siteen silmilleen.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 31 Heinä 2008, 13:12

Miwra kirjoitti:Deanoic

Dean huomaa sivusilmällä vilkaistuaan tuntemattoman haltian kadonneen, muttei kiinnitä siihen vielä sen enempää huomiota. Toisen palatessa siteiden kanssa ihmissuden silmät suurenevat. Ei kai tuo voinut olla tosissaan? Hänet oli meinattu tappaa jo kaksi kertaa! Mistä hän tiesi ettei tuo antaisi niiden tappaa häntä jos hänen omat silmänsä olivat sidotut? Kaiken kukkuraksi hänelle tuli aina turvaton tunne kun hän sulki silmänsä. Ilman kuuloaan ja näköään ihmissusi kuolisi. No, kuuloa haltia ei häneltä voisi riistää mutta näkö oli hänen kuuloaan parempi ja sen tuo aikoi häneltä viedä...vaikkakin vain hetkeksi mutta silti!
Deanoic katsoi epäilevänä ensin haltiaa ja sitten sidettä, jonka Mayen hänelle ojensi. Hän oli tottunut nukkumaankin silmät auki, koska ei saanut nukutuksi silmät kiinni. Olonsa tuli niin turvattomaksi.

Ihmissusi puri huultaan ja otti siteen sitten ystävänsä kädestä tahtomatta kuitenkaan sitoa sitä silmilleen. Sehän olisi selvä itsemurha! Toisaalta hän ei tasan jättäisi uutta ystäväänsä tuon haltian kanssa kahden kesken. Itsepäinen halu pysyä Mayenin lähellä ja suojella tätä tarvittaessa voitti lopulta, kun Deanoic hetken kuluttua vei siteen silmilleen.



Mayen & Fireheart

Mayen seuraa ystävänsä esimerkkiä ja sitoo siteen silmilleen. Epävarmuus valtaa puolihaltian kehon kun näkö häviää. Nyt olisi ainuastaan muiden aistiensa varassa...
Fireheart ottaa heitä kumpaakin kädestä ja alkaa juosta. Mayen meinaa alkaa kiljua tuntiessaan sillan suorastaan heiluvan heidän jalkojensa alla, mutta ääni ei vain lähde kurkusta. Niinpä Mayen puree huultaan ja yrittää luottaa tuohon metsähaltiaan. "Olen pahoillani, mutta..." Fireheart selittää. "...muut eivät halua teidän löytävän tietä kylään... Näin te vain eksytte sinne", hän jatkaa. Mayenin vatsanpohjassa lentää perhosia. Tuntuu kuin tuo haltia juoksisi koko ajan nopeampaa ja kiemurtelisi ja mutkittelisi koko ajan yhä enemmän... Yht'äkkiä silta häviää heidän jalkojensa alta. Tai niin se tuntuu, mutta oikeasti tuo haltia oli hypännyt muukalaiset mukanaan maahan.
Kaikki pysähtyy. He ovat turvallisesti maassa. Mayen kaatuu maahan äkillisen pysähtymisen voimasta ja alkaa hapuilla käsillään. "Voitte ottaa siteet pois nyt..." Fireheart neuvoo. Mayen haukkoo henkeään saadessaan siteen silmiltään. He olivat ihan oikeasti haltiakylässä! Mayen katsoo ystäväänsä kuin varmistaen että näkeekö tämä saman mitä itse näkee...

//Sori ku en oo käyny tääl... ^^; Tää sivusto ei oo oikein toiminu...//
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 31 Heinä 2008, 16:39

Deanoic

Deanoic ei pitänyt siitä kun Fireheart aloitti juoksemisensa, vaikka olivathan sudet toki hyviä juoksemaan...Mutta näin korkealle kirmaileminen ei ollut mukavaa, sudet oli luotu juoksemaan jalat maassa ja elämäänkin siellä. Tämä huterilla silloilla juoksentelu ei ollut yhtään mukavaa ja hän oli jo vähällä oksentaa pelkästään siitä tiedostakin että he juoksivat korkeuksissa keikkuvaa siltaa pitkin, joka hänen pelkojensa mukaan saattaisi tipahtaa alas hetkenä minä hyvänsä.
Dean ei tahdo usko Fireheartin selitystä tälle juoksemiselle. Luuleeko toinen todella että korkeuksia pelkäävä ihmissusi saisi joskus toiste iloisen päähänpiston lähteä katsomaan miten haltiakylässä menee? Etenkin kun hänet oli tälle reissulla koetettu seivästää useampaan otteeseen kuin koko hänen ikänsä aikana, mikäli ei laskettu aikaa jolloin häntä ja hänen veljeään oli jahdattu kirvein ja miekoin.

Deanoic ei täysin ylläty nopeasta pysähdyksestä, koska tunnetusti suden haju- ja kuuloaisti ovat näköaistiakin parempia. Jo pelkän hajuaistinsa perusteella hän olisi voinut kertoa heidän olevan lähellä haltiakylää, ainakin hän voisi olettaa paikan haltioiden hallitsemaksi kyläpahaseksi. Fireheart antoi luvan ottaa siteen pois ja Dean repäiseekin sen kasvoiltaan katsoen haltiaa vihaisena.
"Tee tuo vielä kerrankin niin kuolet!" Hän parkaisi astuen askeleen lähemmäs toista, "Ei liene tarpeellista kertoa sinulle kuinka paljon minä jo ylipäätään pelkään korkeita paikkoja!?"
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 05 Elo 2008, 11:45

Mayen & Fireheart

Fireheart säikähtää tuota toisen muukalaisen äkillistä vihan puuskaa ja ottaa itse askeleen kauemmas tuon toisen tullessa lähemmäs. "E-ei..." Fireheart sanoo. Mayen hymyilee rohkaisevaan ja kehuvaan tapaan ystävälleen. Hänestä tuo oli ihan odotettavissa kun tuo poikahaltia heitä näin pomputteleekin. "Puuh... Minä en muuten enää ikinä halua tuota haltiaa itseäni tänne saattamaan..." Puolihaltia sanoo ja nousee seisomaan ja katsoo ympärilleen.
Mayen ei meinaa saada henkeä. Hän tajuaa juuri että on oikeasti keskellä haltiakylää! Mayen muodotaa äänettömästi sanoja huulilleen kun ei saa niitä millään ääneen enää sanottua. Muutamat uteliaat haltiat tulevat katsomaan tulijoita. Mayen katsoo ystäväänsä päin ja ottaa tätä kädestä. "Näätkö sinäkin tämän vai kolautinko minä pääni todella pahasit..?" Mayen saa viimein sanottua.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 06 Elo 2008, 17:39

Deanoic

Deanoic oli enemmän kuin tyytyväinen itseensä haltian perääntyessä. Tällä oli siis vielä hieman järkeä päässään ja nyt myös mahdollisesti kuvitelmia siitä mitä tapahtuisi jos ihmissuden kunnolla suututtaisi. Suututettuna Dean ei ollut siitä mukavammasta päästä eikä todellakaan antanut armoa muuta kuin ystävilleen joihin Fireheart ei vielä ainakaan lukeutunut eikä lukeutuisikaan ellei onnistuisi jotenkin hyvittämään tuon äskeisen temppunsa.
"Minä en välittäisi vaikken uudelleen tänne pääsisikään", Deanoic mutisi jatkaen ripeästi, "Ei sillä etteikö paikka olisi kaunis mutta kiipeily ei ole minua varten...eivätkä puutkaan sen puoleen..."
Hänkin kääntyi nyt katsomaan ympärilleen. Haltiakylä ei ollut lähelläkään ihmisten kylää, täällä oli jotain niin erilaista ja mukavan oloistakin jos ei kiinnitetty huomiota siihen mitä kautta tänne joutui saapumaan. Deanoic ei tänne kuitenkaan muuttaisi ellei erikseen saisi jotain maanläheisempää asuntoa.
"Näen tietääkseni aivan saman", Dean naurahti kääntäessään katseensa kauniista kylästä Mayeniin joka selvästikään uskonut näkemäänsä.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 03 Syys 2008, 17:50

Mayen & Fireheart

Fireheart seurasi katseellaan heitä vähän kauempaa ihan varmuuden vuoksi, ettei suututtaisi tuota ihmissutta pahan päiväisesti. Fireheart ei tiennyt voisivatko nuo olennot muuttua päivisinkin jos tarpeeksi suuttuisivat... Mutta ei hän silti halunnut edes kokeilla.

Mayen käänsi kohta hitaasti katseensa ystäväänsä. "Arvaa mitä...? Mä en enää tiedä miksi halusin edes tulla tänne..." Mayen sanoo ja jatkaa: "Minä... Minä... Halusin kai vain kuulua johonkin, mutta..." Puolihaltia vetää syvään henkeä. "Minä kuuluin jo... minä kuulun ihmisten kylään... Siellä olen asunut jo kauan ja... se on minun kotini... ei tämä. Haaveilin kyllä äitini kodista, mutta minun tieni ei taida johtaa tänne..." Mayen katsoo kylää hetken ja sitten hymyillen ystäväänsä. "Matka tänne oli kiva kokemus, oli ihana nähdä tämä kylä vaikkei tämä minun tulevaisuuteni olekaan, mutta kaikkein ihaninta oli kun sinä olit mukana..." Mayen sanoo ja ottaa ystäväänsä käsistä...
Arilyn
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron