Aamupäivän ajanvietteitä part 2


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti La Touko 24, 2008 11:53

Mayen & Fireheart

Fireheart katsoo kun Mayen tutkiskelee häntä ja hymyilee hieman. Eikö tämä muka ole haltiaa nyt ennen nähnyt, kun noin tarkkaan tutkiskelee. Sitten sattumalta Fireheart huomaa Deanin hiuksissa olevan verta ja tämä marssii Deanin luo ja katsoo tämän takaraivoa jossa on haava. "En kai minä aiheuttanut tuota?" Hän kysyy ja painaa hihallaan haavaa pyyhkiäkseen verta. "huh?" Mayen ihmettelee ja tulee myös katsomaan. "Voih...! Et sinä tehnyt mitään vaan minä!" Hän huudahtaa. Mayen repäisee paitansa hihan, jonka alta paljastuu vähän haltiapanssaria. Hihaa hän käyttää siteenä, jonka sitoo Deanin päähän. "Olen niin pahoillani... Taisin taklata hieman liian kovaa... Olen niin pahoillani..." Puolihaltia mutisee nolostuneena.
Fireheart menee heistä kauemmas ja nousee erääseen puuhun. Heitä katsellessaan haltia yrittää mietti miten noin eriskummallinen pari on päätynyt yhdessä metsään. Hänen mieleensä tulee useita ideoita toiset ei niin realistisia kuin toiset, mutta ideoita kuitenkin...

Viesti Su Touko 25, 2008 12:03

Deanoic

"Ei se ole mitään", Deanoic mutisi hiljaa, "Minä olen kunnossa..." Hän jatkoi toisen haltian pyyhkiessä hänen haavaansa, mikä nyt saa tähdet pyörimään hänen päässään. Hän sulkee silmänsä hetkeksi, kunnes Mayen huudahtaa.
"Ei se haittaa, minulla oli vain hitaat refleksit", Dean puolusteli Mayenia tämän omilta syytöksiltä ja tottahan se oli ollut. Hän ei ollu itse ehtinyt suojata päätään ja jos Mayen ei olisi tyrkännyt häntä maahan, hän olisi saanut nuolesta päähänsä, joten parempi kai se oli näinkin pieni haava, kuin nuoli kallon läpi?

"Älä ole", Deanoic jatkoi vielä ja tarttui Mayenia ranteista, tavoitellen tämän katsetta omallaan, "Se on vain pieni haava. Sinä pelastit minun henkeni..." Hän hymyilee hieman ja vapauttaa toisen ranteet sitten, vieden kätensä takaraivolleen.
Hetken hän etsii sitä toista haltiaa katseellaan, kunnes tajuaa tämän kai kiivenneen johonkin puuhun jälleen. Dean selailee puita katseillaan ja on näkevinään nopean vilahduksen haltiasta, mutta sitten taas ei ole varma näkikö mitään kuitenkaan.
"Minnekäs hän meni?" Deanoic sitten kysyi, kun ei haltian nimeäkään ollut vielä saanut selville ja siirsi katseensa jälleen Mayeniin...

Viesti Su Touko 25, 2008 12:30

Mayen & Fireheart


Mayen punastuu Deanin sanoessa että hän pelasti siitä huolimatta tämän hengen. Vaikka tottahan tuo on. Sekin vielä että Dean inttää olevansa kunnossa saa Mayenin punastumaan ja nolostumaan enemmän. Kai puolihaltia vain ylireagoi hieman, ei, ei hieman, vaan paljon.

Nyt Mayenkin tajuaa haltian nousseen jälleen puuhun. Häntä olisi mahdotonta nähdä puissa liikkuessa. Sinne taisi mennä sekin haltia... Mayen ajattelee, mutta on silti kiitollinen siitä että edes näki sellaisen, mahtavan, jalon olennon.
Fireheart tosin ei ole mennyt kauas. Nytkin hän istuskelee eräällä oksalla ja tarkkailee heitä. Kovin montaa ihmissutta ihmismuodossaan hän ei ole nähnyt eikä puolihaltioitakaan ravaa metsässä joka päivä. Hän päätti jatkaa heidän tarkkailujaan ainakin toistaiseksi.
Mayen kääntyy jälleen Deanin puoleen ja istuu tämän viereen. Puolihaltia halaa ystäväänsä ja hymyilee. "Ainakin sä oot ihan kunnossa... no melkein..." Mayen sanoo. Deania Mayen ei haluiasi vaihtaa yhteenkään haltiaan koko mailmassa, se oli varma se. Ehkä hän sanoisi sen ääneenkin vielä joku päivä...

Viesti Su Touko 25, 2008 12:46

Deanoic

"Tahdotko odottaa, jos se haltia palaa vai jatketaanko eteenpäin?" Deanoic kysyi, vaikka epäili vahvasti sitä palaisiko tuo haltia, toisaalta eihän hän voinut olla varma siitä oliko tämä edes lähtenyt minnekään. Hän katsoi Mayenia, joka punasteli johtuen varmaankin hänen sanoistaan, mutta täyttä tottahan hän oli kuitenkin puhunut. Eikä Dean pistänyt toisen ylireagointia pahakseen, se sai hänet vain imarrelluksi siitä, että joku oikeasti oli niin huolissaan hänen voinnistaan, että olisi voinut säntäillä päin metsiä pää kolmantena jalkana...

Mayenin istuutuessa hänen viereensä Deanoic lopettaa aikeensa nousta ylös ja sen sijaan siirtää katseensa taivaalle.
"Minä olen ihan kunnossa, tuo pieni haava ei minua pysäytä", hän naurahtaa, "Luuletko, että löydämme täältä vielä jotain tekemistä?" Katse kohdistuu jälleen Mayeniin.
"Olemme; selvittäneet hiukseni - tai sinähän ne selvitit -, pudonneet mättäältä ja joutuneet lähes surmatuiksi", hän luetteli ja piti sormillaan laskua, "Mitä haluat vielä tehdä?" Deanoic oli vähällä nauraa, mutta todellakin. Päivä ei ollut edes puolessa ja paljon oli ehtinyt tapahtua. Yllättävän paljon...Ilman Mayenia hän todennäköisesti olisi vain maannut sängyllään ja valitellut tekemisenpuutetta...

Viesti Su Touko 25, 2008 11:58

Mayen & Fireheart

Mayen miettii hymyillen hetkisen vastaustaan toiden kysymykseen. "Tuskin se haltia palaa..." Hän sanoo lopulta. Vaikka puolihaltian luulisi olevan kovinkin surullinen siitä kun se haltia oli luikkinut takaisin puihin, mutta ei hän siitä kovinkaan pahoillaan tai mieli maassa ollut. Olihan hänellä vielä ystävä seuranaa, mitälie kaikkea he kerkeisivätkin vielä tehdä.

"Metsä on täynnä tekemistä..." Mayen sanoo ehkä hieman unelmoivaan ja hieman helpottuneeseen äänensävyyn. Mayen nauraa Deanoicin luetellessa heidän tekemisiään tälle päivälle. Kaiken lisäksi heillä on ollut molemmilla hauskaa, se on yksi asia mikä olisi mainitsemisen arvoinen listassa. "Jaksaisit varmaan jo kiivetä puuhu..?" Mayen kysyy varovaisesti, eihän hän haluaisi että rasittaisi ystävänsä puoli kuoliaaksi.
Ihan pian puolihaltia meneekin jo erään puun luo ja keinauttaa itsensä yhdelle oksista. "Tuolla ylhäällä on tosi kaunista..." Mayen sanoo Deanille, mikä taas tarkoittaa sitä että Mayen on käynyt ennenkin puissa roikkumassa.
Mahtaakohan se johtua siitä että hän toivoo näkevänsä haltioita tuolla korkealla puissa vai kenties siitä että Mayen tuntee olonsa enemmän haltiaksi tuolla ylhäällä. Vai onkohan syy ihan joku muu? Sitä ei Mayen edes itsekkään tarkasti tiedä. Paikka on vain satumaisen kaunis.
Mayen ei kiipeä oksalta vielä ylemmäs vaan jää odottamaan ystäväänsä, sillä tarpeen tullen voisi auttaa tätä kiipeämään ylös. Toinen kun ei varmaan kovin usein puissa kiipeillyt. Sutenakaan ei varmaan kävisi edes mielessä kiivetä puuhun. Puolihaltia hymyilee Deanille ja ojentaa kättään tätä kohti...

Fireheart tarkkailee heidän touhujaan yhä tarkasti. Oliko kaksikko tulossa puuhun? Siltähän tuo nyt vahvasti näytti... Fireheart ei ollut varma kuinka suhtautua, pitäisikö luikkia piiloon ja jatkaa sivusta tarkkailua, palata kylään vai mennä rohkeasti kaksikon avuksi. Tällä hetkellä hän päättää mennä piiloon ja ehkä myöhemmin liittyä kaksikon seuraan. Eihän koskaan voisi olla muukalaisista turhan varma...

Viesti Su Touko 25, 2008 3:09

Deanoic

Deanoic katsoo toista hetken hämmentyneenä, tämän puhuessa puuhun kiipeämisestä.
"Tiedätkö, susi ei yleensä viihdy puussa", hän naurahtaa, mutta nousee kuitenkin Mayenin perässä ylös ja tarkastelee hetken hieman normaalia pidempiä kynsiään. Dean painaa kyntensä puuta vasten ja saattaa vain toivoa niiden pysyvän siinä tarpeeksi kauan.
"Tätä en ole tehnyt unissanikaan", hän sitten sanoo hieman kovempaan ääneen, että Mayenkin sen varmasti kuulee ja asettaa sitten molemmat jalkansa puunrunkoa vasten, roikkuen puussa nyt pääasiassa kynsiensä varassa. Nyt hän saattoi todellakin vain toivoa, että hänen kyntensä olivat tarpeeksi vahvat pitämään hänet ylhäällä, toisaalta, eivätpä kyntensä olleet ennenkään pettymystä tuottaneet...

Deanoic eteni huomattavasti hitaampaa kuin Mayen, joka oli jo edennyt ensimmäiselle oksalle, mutta sanonta 'hitaasti mutta varmasti' oli se, johon ihmissusi tässä tapauksessa luotti. Hän tarttui toisella kädellään Mayenin ojentamaan käteen, ollessaan tarpeeksi korkealla ja sai kuin saikin kammettua itsensä ylemmäs. Ilman kenkiään tuo kaikki olisi sujunut nopeammin, mutta eipä hän ollut hoksannut ottaa laukkua mukaansa, jonne olisi voinut kenkänsä laittaa.
"Hiljaa hyvä tulee...", Deanoic mutisi ja kurotti ylemmäs puunrungossa, "...Älä vain erehdy katsomaan alas, Dean..." Hän sitten lausui ohjeita itselleen, eikä uhallakaan kääntänyt katsettaan alas, se olisi saanut hänet vain pelkäämään enemmän. Susia ei oltu opetettu kiipeään korkeisiin paikkoihin.

Viesti Su Touko 25, 2008 5:53

Mayen & Fireheart

Mayeniä hymyilyttää toisen pelko puuhun kiipeämistä kohtaan. Joka tapaukssa Mayen auttaa ystävänsä samalle oksalle jossa itsekkin on ja lähtee kiipeämään ylemmäs, pitäen yhä Deania kädestä. Puolihaltia etsii mahdollisimman yksinkertaisen ylös pääsy reitin.
Pian Mayen istuutuu hetkeksi eräälle oksalle ja viskaa molemmat saappaansa maahan. "Paljon parempi..." Hän sanoo hymyillen ja jatkaa kiipeämistä avojaloin.
Kohta ystävykset ovat jo puolessa välissä puuta. Mayen lähtee erästä paksua oksaa pitkin liikeelle. Päästyään oksan päähän puolihaltia kurottaa viereisen puun oksalle. Näin Mayen siirtyy toiseen puuhun. Kun Mayen pitää yhä Deania kädessä hän siis vetää Deanin perässään viereiseen puuhun.
" Vau! Kato tonne!" Mayen huudahtaa ja osoittaa etusormellaan riippusiltaan tai oikeestaan moneen sellaiseen, mitkä on rekennettu taidokkaasti puiden välikköihin ja piiloitettu kasveilla niin taidokkaasti myös että näyttää alhaalta katsottaessa ihan kuin niitä ei olisikaan. Mayen kävelee lähemmäksi lähintä siltaa ja astuu sille. Se kestää.

Fireheart on seurannut heitä jälleen ja kun huomaa ystävysten löytäneen sillat tulee hieman lähemmäs. Nuo kaksi saattaisivat vaikka eksyä niitä pitkin suoraan haltia kylään. Fireheart miettii pitkään ennen kuin jatkaa piilossa pysyttelyä.

Viesti Su Touko 25, 2008 6:15

Deanoic

Deanoic onnistui kiipeämään, Mayenia kädestä pitäen, seuraavalle oksalle, mutta tytön päättäessä lähteä viereiseen puuhun Dean alkoi jo hieman pelätä henkensä edestä. Hän ei kuitenkaan irroittanut otettaan, mutta päästi irti puunrungosta vastahakoisesti.
"En tiedä sinusta, mutta ihmissusilla on vain yksi elämä!" Deanoic huudahti, kun hänen jalkansa melkein lipesi oksalta, "jos tuhlaat tämän yhdenkin niin minä...kuolen?" Hän oli lähellä huutaa Mayenille uhkauksia, mutta päästyään toiselle oksalle hän sulki suunsa ja virnisti hieman hermostuneesti.

"Nuo eivät näkyneet alas", hän mutisi, mutta seurasi kuitenkin Mayenia, "onkohan tämä nyt aivan järkevää?" Dean tiedusteli ja piteli tiukasti kiinni puunrungosta, halaten sitä.
Hän huomasi vasta nyt toisen pudottaneen kenkänsä, mutta päätti vielä itse pitää omansa jaloissaan, vaikka saattaisikin katua sitä myöhemmin. Vaikka sitten kun makaisi niskat taittuneena maassa...
"Apua, olo oli niin turvallinen kun tassuni olivat maan päällä", hän mutisi sitten ja katsoi Mayenin puuhia epävarmana, "Älä tipu, kiltti..." Deanoic sanoi toiselle, tietäen, ettei hänestä varmaankaan olisi tätä pelastamaan, hän kun osittain jopa pelkäsi korkeita paikkoja...

Viesti Ma Touko 26, 2008 6:50

Mayen

Mayen nauraa ja virnistelee Deanin valittaessa oksilla kiipeilystä. Olihan hänelläkin vain yksi elämä, eikä hän aikonut sitä nyt tuhlata tippumalla alas. Kun he olivat kuitenkin toisella oksalla ja Deanin uhkaukset loppuvat Mayen nauraa jälleen ystävälleen. "Ei se niin kamalaa ollut... Ja hei, pidänhän mä sua sentään kädestä jos pelottaa." Hän sanoo ja halaa pikaisesti Deania.

Mayen alkaa pomppia sillalla. "Joo, ei nää alas näkyny..." Hän sanoo ja lopettaa pomppimisen. "Mut nää on ihan kestäviä, tuu!" Puolihaltia huudahtaa ja ojentaa jälleen kättään Deanille. Mayen halusi välttämättä lähteä katsomaan mihin nuo puiset riippusillat johtaisivat.

Fireheart huokaa piilostaan. Nuo kaksi aikovat siis lähteä kylään. No, eiväthän he pahoja olleet ollenkaan, mutta Fireheartista tuntui kun hän olisi unohtanut jonkun pikku seikan... MUUT HALTIAT! Nehän lävistäisivät Deanin nuolillaan heti ensi näkemältä! Ihmiseksi kun tätä luulisivat! Oli tietenkin muutamia jotka aistisivat ettei tämä ihminen ollut, mutta ei edes tuo vikkelä puolihaltia voinut miestä auttaa jos tämä joutuu vaikkapa Fireheartin osaston käsiin. Hänen osastoonsa kuului kylän parhaat jousiampujat, ja yleensä Fireheart olikin kovin ylpeä siitä, muttei oikein juuri nyt. Hän hyppää piilostaan suoraan riippusillalle, missä Mayenkin jo seisoo...

Viesti Ma Touko 26, 2008 4:13

Deanoic

Deanoic tuijotti Mayenia hetken tämän halatessa häntä.
"Eh...", hän virnistää hieman, "Sinähän olet kova halailemaan?" Ei hänellä mitään valittamista ollut, parempi se oli monta halausta kuin ei yhtään ja Mayenin halaukset paransivat aina hänen oloaan. Dean ei tiennyt itsekään miksi, mutta niin se vain oli.
"Oletko sinä aivan varma tästä?" Deanoic kysyi epäilevästi ja Mayenin alkaessa pomppia sillalla hänen silmänsä olivat pulpahtaa ulos kuopistaan, "Älä ole hullu, tuo on pelottavaa!" Hän katsoi toista säikähtäneenä, mutta sillan kestäessä hänen onnistui rauhoittua hieman. Deanilla ei ollut aavistustakaan siitä, mihin nuo sillat mahdollisesti johtaisivat, mutta jos Mayen niitä pitkin menisi, niin kyllä menisi hänkin.

Hän ei kuitenkaan ennätä ottaa askeltakaan, kun hänet aiemmin lähes tappanut haltia hypähtää silalle Mayenin eteen. Dean on huokaista ärtyneenä, mistä tuokin haltia tuohon tupsahti ja oliko tämän aivan pakko koettaa säikyttää hänet elävältä!?
Deanoic oli varautunut jo uuteen murhayritykseen. Mistä sitä koskaan tiesi, jos tuo haltia oli jo aiemmin tahtonut tappaa hänet, vaikka olisikin tiennyt ettei hän ollut ihminen?

Viesti Ma Touko 26, 2008 5:37

Mayen

Mayen virnistää ja näyttää Deanille kieltä. "Kannattaa muuten tottua siihen..." Hän sanoo naureskellen. Mayenistä on ulkoapäin vaikea saada sellaista kuvaa että tämä halailisi yhtikäs ketään, mutta niin se vain oli. Puolihaltia piti kovasti halailusta, varsinkin kun sai itse halata ystäviään.

Mayen ei heti huomaa Firehearttia, mutta Deanin huomatessa tämän kääntyy hänkin katsomaan ja huomaa aijemmin tapaamansa haltian olevan taas paikalla.
Ennen kuin Mayen kerkeää tehdä yhtikäs mitään, Fireheart on tarttunut hänen leukaansa ja vie kasvonsa ihan lähellä Mayenin kasvoja. Mayen saattaa jopa tuntea haltian rauhallisen hengityksen. "Etsittekö te jotain?" Fireheart kysyy ja katsoo vakavana puolihaltiaa suoraan silmiin. Mayen takeltelee hetken ennen kuin saa vastauksen ulos suustaan. "E-ei etsitä... Ku-kunhan kuljeskellaan.." Hän sanoo. Jos jompi kumpi heistä työntäisi kielensä ulos se koskisi toisen naamaan, mutta tuo ajatus ei taida kovin paljoa liittyä asiaan... Mayen pohdiskelee päänsä sisällä. Mayenin vastattua Fireheart päästää irti. "Totta puhut." Hän toteaa lähinnä itsekseen. Puolihaltia-rukka on ihan punainen ja jää seisomaan paikalleen...

Viesti Ma Touko 26, 2008 6:24

Deanoic

Deanoic seurasi haltioiden puuhia, mutta ei oikein tiennyt mitä oli kykenevä tekemään. Hän oli sentään sen verran pienikokoinen, eikä omistanut juuri minkäänlaisia lihaksia, että hänen oli vaikea alkaa toiselle haltialle valittamaan, mutta tämän tarratessa Mayenin leukaan hänellä kärähti yli. Mikä haltia tuo oli päättämään mitä he tekivät ja milloin? Dean saattoi olla pienikokoinen, mutta hän oli myös sitäkin itsepäisempi ja tarvittaessa myös kova pistämään hanttiin.

"Mitä se ylipäätään sinulle kuuluu?" Deanoic murahti kulmat kurtussa ja yllättäen hän ei tuntunut lainkaan pitävän tuosta haltiasta, joka olisi tappanut hänet aiemmin ilman mitään epäilyjä, ellei Mayen olisi ehtinyt häntä pelastaa.
Deanoic ei kuitenkaan liikahda paikaltaan, vaan tuijottaa itsepäisesti jalkojaan, eikä suostu kohottamaan katsettaan tuohon haltiaan.

//EDIT: Keksin viimein jonkinlaisen otsikon tälle Majatalosta alkaneelle pelillemme; Aamupäivän ajanvietteitä. Joten tämän pelin nimi olisi sitten; Aamupäivän ajanvietteitä part 2 ^^,//

Viesti Ti Touko 27, 2008 6:41

Mayen & Fireheart


Fireheart luo virnistelevän katseen Deaniin ja lähtee sitten kävelemään siltaa pitkin. Tuo ihmisen kaltainen näyttää olevan kovasti häntä vastaan, tarpeen tullen Fireheart voisi kyllä taistella, mutta ei nähnyt sitä tarpeelliseksi moista hippiäistä vastaan, jonka kyllä kokeneena haltia soturina voittaisi leikiten.

Mayen katsoo ihmeissään, sekä hämmentyeenä haltian perään. Sitten puolihaltia luo katseensa Deaniin. Oli koskettavaa että tämä oli puuttunut toisen haltian käytökseen.
"Mennään perään." Hän sanoo nyökäten Firehearttia kohti ja ottaa taas Deania kädestä. Mayen lähtee liikkeelle ja pitää katseensa tiukasti toisessa haltiassa. Tämä oli kysynyt etsivätkö he jotain, siispä edessä päin täytyi olla jotain mitä tämä ei halunnut heidän lyötävän. Mayen ei pysähdy miettimään mitä edessä voisi olla, vaan harppoo päättäväisin askelin eteen päin riippusillalla vetäen Deania perässään...

Viesti Ti Touko 27, 2008 5:52

Deanoic

Dean tuijotti toisen haltian perään ja tunsi olonsa varsin vihaiseksi. Hän ei tiennyt miksi oli toiselle vihainen, mutta jokin tässä raastoi hänen hermojaan. Eikä tämä ollut edes kertonut nimeään ja vain virnuillut hänelle. Deanoic oli vähällä juosta tämän perään ja täräyttää nyrkkinsä suoraan tuon kaikkitietävän haltian naamatauluun, mutta Mayenin tarttuessa hänen käteensä kaikki moiset aikeet katosivat hänen mielestään.

"Miksi hitossa me tuota seuraamme?" Dean kysyi ja aikoi jo vetää toisen pois riippusillalta. Hän pelkäsi korkeita paikkoja ja niin kuin se ei olisi riittänyt, he seurasivat haltiaa, jonka nimeä eivät tienneet, eikä heillä ollut aavistustakaan tämän aikeista. Myös aiemminpi tappoyritys sai Deanoic epäilemään entisestään, sekä tuon tuntemattoman haltian vaikeneminen. Hän huomaamattaan hidasti vauhtiaan, muttei lakannut kävelemästä.

Viesti Ti Touko 27, 2008 6:36

Dimmutin kirjoitti:Deanoic

Dean tuijotti toisen haltian perään ja tunsi olonsa varsin vihaiseksi. Hän ei tiennyt miksi oli toiselle vihainen, mutta jokin tässä raastoi hänen hermojaan. Eikä tämä ollut edes kertonut nimeään ja vain virnuillut hänelle. Deanoic oli vähällä juosta tämän perään ja täräyttää nyrkkinsä suoraan tuon kaikkitietävän haltian naamatauluun, mutta Mayenin tarttuessa hänen käteensä kaikki moiset aikeet katosivat hänen mielestään.

"Miksi hitossa me tuota seuraamme?" Dean kysyi ja aikoi jo vetää toisen pois riippusillalta. Hän pelkäsi korkeita paikkoja ja niin kuin se ei olisi riittänyt, he seurasivat haltiaa, jonka nimeä eivät tienneet, eikä heillä ollut aavistustakaan tämän aikeista. Myös aiemminpi tappoyritys sai Deanoic epäilemään entisestään, sekä tuon tuntemattoman haltian vaikeneminen. Hän huomaamattaan hidasti vauhtiaan, muttei lakannut kävelemästä.



Mayen

Puolihaltia veti Deanin hidastelusta tätä eteen päin. "Me seurataan tota, ekaks, haluun vetää sitä ensimmäisen tilaisuuden tullen turpaa, ja toiseks se kysy etitiinkö me jotain ja se jotain mistä se puhuu on satavarmasti jossain tuolla siltojen päässä!" Mayen perustelee toisen haltian seuraamis intoaan ja laskien samalla vapaalla kädellään syitä. Mayenin mielestä tuo tungetteleva haltia ansaitsisi ennenkaikkea turpaansa ja sen tämä tulisi saamaan jahka Mayen saisi haltian käsiinsä.
Mayen tajuaa ettei Dean pidä korkeista paikoista tai jopa peräti pelkää niitä. Hän hidastaa hieman vauhtiaan ja pohtii. Oliko väärin pakottaa toista seuraamaan itseään täällä? Taisi se olla... "Ööh... Sä voit kyl palata maahan ja odottaa minua siellä..." Mayen sanoo löysäten samalla hieman otettaan Deanin käteen. Voisihan puolihalti yksinkin seurata tuota haltiaa...
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö