Aamupäivän ajanvietteitä part 2


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Syys 05, 2008 7:19

Deanoic

Fireheart huolehti turhaan. Deanoic ei osannut muuttua päivisin eikä tasan aikoisi öisin etsiä tietään tänne jotta voisi tuhota kylän, ei todellakaan. Hän ei myöskään ollut pitkävihainen ja oli jo lähestulkoon unohtanut koko karmean matkan vaikka valittaisi takuulla jos joutuisi palaamaan maan tasalle samaa reittiä sillä hän ei todellakaan pitänyt korkeista paikoista eikä etenkään sellaisista epävakaista, korkeista paikoista.

Deanoic nyökäytti kevyesti päätään Mayenille ja kuunteli tämän puheita ystävällinen ja ymmärtäväinen hymy huulillaan. Kyllä, hän tiesi tunteen sillä ei hänkään veljensä kanssa ihmisten kylään olisi tullut elleivät vanhempansa olisi ennen siellä asuneet...ennen kuin heitä alettiin syyllistää olemattomista ja koskaan tapahtumattomista asioista, joiden vuoksi he joutuivat pakenemaan ja jonka takia Deanista lopulta tuli ihmissusi.
"Tiedän tunteen", Deanoic hymähti ja katseli ympärilleen kylässä, "Samasta syystä minä ja Movyan palasimme ihmisten kylään..." Yllättäen hän tunsi olonsa hyvin haikeaksi asiaa kunnolla ajatellessaan.
Mayenin sanat saivat ihmissuden onnellisemmaksi mutta haikeus ei hetkeen kadonnut mielestään.
"Ihmissusi saa harvoin noin ystävällisiä sanoja osakseen, mutta olen todella kiitollinen niistä", Dean mutisi ja tunsi kevyen punan poskillaan. Hän oli jo niin tottunut siihen etteivät ihmissudet olleet kovinkaan tervetulleita otuksia ja heihin harvoin luotettiin, ettei ollut muistanutkaan kuinka hyvältä pieni kehuminen silloin tällöin tuntui kun se kohdistui häneen itseensä.
"Ja minusta oli mukava olla mukanasi", hän sanoi ja kohotti kätensä niin jotta saattoi näyttää etusormellaan ja peukalollaan kuinka paljon pelkäsi korkeita paikkoja; "Vaikka pelkäänkin korkeita paikkoja vähän...näin vähän."
Hymy huulillaan Dean käänsi taas katseensa kylään.
"Mitäs nyt?"

Viesti Pe Loka 31, 2008 3:55

//Annan anteeks kun en oo vastannu sulle! ^^ *hali* Ethän oo suuttunut mulle? Ethän aijo kaavailla lopettavas mun kaa ropeja? ^^ Ethä?//


Mayen

Mayen veti keuhkonsa täyteen ilmaa, ja hengitti hetke oikein hitaasti sisään ja ulos. Kohta puolihaltia sulki silmänsä ja raotti hieman suutaan... nuuhki ilmaa... tunsi miellyttävää hajua kylän suunnalta. Se oli ehkä juuri kukkaan puhjenneiden omena puiden tuoksua ja ripaus ihanaa metsäistä aamukastetta.. Mayen ei ollut varma, eikä hänen oikein enää tarvinnutkaan..
Puolihaltia avaa silmänsä, kääntää katseensa hitaasti kasvonsa Daenoicia päin. "Lähdetään kotiin.." Mayen sanoi melko hiljaa ja ojensi kättään toiselle.. Puolihaltia vilkaisi ylös päin puihin ja nauroi. "Mitä jos menisimme ihan maata pitkin tällä kertaa?" Mayen kysyi ja lähti kulkemaan metsään, pois päin kylästä. Mayenistä oli jotenkin huojentavaa todeta se, hän oli menossa kotiin, hänellä siis oli koti, ihan oma ja aito koti. Mayen alkoi hymyillä iloisesti.. Jotenkin tuo ihminen oli auttanut tajuamaan sen.. ei tarvinnut elää kaltaistensa kanssa että oli kotona...
Puolihaltia tunsi astelevansa rennosti metsän maastossa. Aurinko oli jo lasku aikeissaan kun ystävykset lähestyivät metsän reunaa, mistä pääsisi ulos metsästä. Mayen tunsi pakotusta alkaa juosta ja hypätä sammaleisiin metsän reunamilla. Mayen vilkaisi virnistäen Deanin suuntaan ja alkoi nopeuttaa askeliaan saadakseen tämänkin mukaan juoksuun. Puolihaltia nopeutti koko ajan askeliaan ja alkoikin lopulta juosta. Mayen juoksi, pujotellen puiden väleissä ja hyppien kantojen ja muiden yli. Mayen nauroi kun pieni lapsi joka pääsi pitkän sateen jälkeen vihdoin ulos. Mayen etsi katseellaan isoimman mättään, joka näytti houkuttelevalta pehmeine sammalineen ja Mayen lähtikin samantien kirmaamaan sitä kohti pompaten makoilemaan sinne, kikatellen yhä.

Viesti Ma Marras 03, 2008 4:53

//En, en :DD En oo itekkään täällä kovin ahkerasti käyny ^^" Enkä tietenkään kaavaile lopettavani ropei siun kans, sekopää ku niin kuvittelet :D//

Deanoic

Deanoic saattoi nähdä tämän kauniina paikkana muttei se merkinnyt hänelle lopulta sen enempää. Näky hänen ympärillään oli kyllä kauniimpi kuin ihmissusi saattoi koskaan kuvitellakaan näkevänsä, mutta hänelle tämä ei ollut lähelläkään kotia.
Hänen kotinsa oli siellä missä Movyan oli, oli isoveli sitten missä hyvänsä, hän seuraisi perässä.
Mayenin tultua siihen tulokseen että oli lähdön aika oli Deanoic tiedustella kumman kotiin he olivat menossa, mutta jätti sen tekemättä vaikka kuinka piruuttaan olisi tahtonutkin huomauttaa siitä seikasta etteivät heidän kotinsa samassa paikassa sijainneet...ainakin hän niin oletti.
"Se kuullostaisi todella hyvältä", Dean hymähti huojentuneena kun tyttö tuli siihen tulokseen että maata myöten olisi mukavampi mennä ja että he voisivat tällä kertaa käyttää toista reittiä.

Deanoic hämmästeli Mayenin nopeutuvia askeleita mutta piti omansa vielä rauhallisina.
Hänelle auringonlasku ei ollut niin mukava kuin miltä se muiden silmiin saattoi näyttää, hän kun joutui joka yö pakostakin muuttumaan olennoksi joksi ei tahtonut ja joka kaikessa suloisuudessaan oli aiheuttanut Deanille enemmän harmia kuin hyötyä.
Aiheutettua harmia ja tuhoa oli ollut hänen elämänsä aikana enemmän kuin saattoi uskoakaan eikä hän koskaan selvinnyt tekosistaan ilman minkäänlaisia seurauksia, sen Dean osasi jo nytkin sanoa.
Deanoic huomasi pian nopeuttavansa hiljalleen askeliaan ja pian hän harppoi jo juoksuaskelia edes sitä itse tiedostamatta.
Juoksukilpaa ei puolihaltian ja ihmissuden kannattanut keskenään ottaa sillä olettaisi nyt molemman tottuneen sen verran metsään että he pääsisivät kumpikin normaalia ihmistä nopeampaa.
Mayenia seuraten Dean juoksi hänkin mättään luo muttei loikannut sen päälle vaan sen sijaan tömähti vahingollisesti sitä vasten kun ei ehtinyt pysäyttämään vauhtiaan ajoissa.
Sammalta suustaan sylkien Deanoic kohottautui ylös ja nyrpisti toiselle nenäänsä.
"Tuo tuli puun takaa..."

Viesti To Kesä 04, 2009 12:39

Mayen


Mayen huomasi kaverinsa tupsahtaneen suoraa mättääseen pahki ja kikatus vaihtui nopeasti nauruun. Mayen katsoi kippurassa nauraen miten huvittavan näköinen toinen oli siinä nenäänsä nyrpistellessä ja sammalta sylkiessään. Puolihaltia otta mättäästä palasen irti ja viskasi sillä leikkisästi ystäväänsä. "Sä oot iha pöhkö..." Tyttö sanoi ja virnisti.

Puolihaltia katsoi ympärilleen ja tajusi itsekkin mitä auringon laskeminen merkitsisi. Siitä ei olisi pitkä aika yöhön. Mayen loi miettivän ja pahoittelevan katseen Deaniin. Kerrankin Mayen joutui aprikoimaan mitä nyt pitäisi tehdä.. Mitenhän tälläisen asian voisikaan ottaa puheeksi, olisi varmasti törkeää töksäyttää vaan "Hei mitäs te ihmissudet yleensä teette ku aurinko alkaa laskee? Pistättekö itteni johonki kahleisiin vai meettekö vaa mehtään." Mayeniä puistatti ajatuskin itsestään sanomassa noin. Ei ei... Tähän olisi löydettävä kohtelias tapa kommunikoida asiasta.
Mayen huokaisee puoli vahingossa. Hän vain haluaisi voida auttaa ystäväänsä mutta eikai ihmisutta voisi estää mitenkään muuttumasta. Neito alkoi aprikoida sitä että mitenköhän hänen kävisi jos toinen nyt muuttuisi...? Ei Mayen sitä oikeastaan pelännyt, mutta ideakin siitä että saattaisi joutua vahingoittamaan kaveriaan ei oikein houkutellut.. Olikohan hän itse enemmän vahingoksi toiselle, kuin tämä hänelle... "Kuule Deanoic..." Puolihaltia aloitti lauseensa varovaisesti mutta ei kyennyt jatkamaan sitä järkevästi joten olikin hiljaa...
Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö