jalottelu

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

jalottelu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Touko 2009, 13:28

jatkuu~

Black

no, Kalma sitten lähti mukaan. Ihan miten vain, kyllä se seura joskus kelpasi. Black astelikin sitten Kalman perässä pihalle sulkien oven perässään ja lähti kävelemään portteja kohti. Kylällä oli mukavan hiljaista.. ei edes juoppoja haperoimassa pitkin katuja. Tämä oli Blackin mielestä parasta aikaa likkua kylillä, hän vihasi väentungosta yli kaiken.
"näet sitten" Black vastasi lyhyesti Kalman kysyessä mitä he metsässä tekisivät. Hän ei ollut nyt selittämistuulella.. tosin koska hän oli selittämistuulella? ei koskaan, mutta joskus hän vain sattui puhumaan normaalia enemmän tietyille henkilöille.
Sitten Kalma kyselikin jo lisää. Black vilkaisi miestä sivusilmällä ja virnisti pienesti.
"mistä olet varma etten kokoajan ole johdattamassa sinua kuolemaasi?" Black totesi ja jatkoi sitten kävelyä kylän reunoille, todeten hetkenpäästä "Kai se johtuu siitä että meillä on jotain yhteistä.. harvemmin sitä törmää sinulaisiin friikkeihin".

Pian he saapuivat metsän reunalle. Black pysähtyi ja vilkaisi ympärilleen. Kaikkialla oli hiljaista.. hyvä. Vielä ennen kuin Black mitään teki, velho vilkaisi taakseen kylälle päin ja varmisti ettei kukaan seurannut heitä.. katuvartiosto osasi joskus olla piikki lihassa, mutta onneksi nuo olivat oppineet olemaan seuraamatta velhoa..
"siitä onkin jo pitkä aika.." Black totesi sitten puoliääneen ja sulki silmänsä, muuttaen samalla muotoaan suureksi sudeksi.
"Kun viimeksi metsästin.. ihmiset ovat siitä tylsiä otuksia saaliiksi, kun ne eivät pitkälle juokse.. eläimet taas" Susi lisäsi pienesti virnistäen ja lähti sitten jolkottelemaan syvemmälle metsään, nuuhkien ilmaa erittäin tiiviisti.
siitä tosiaan oli aikaa kun Black viimeksi oli suden muodossaan mitään "eläimellistä" tehnyt.. olihan tämä tavallaan vapauttavaa ja rentouttavaa, kun sai käyttää eläimellisiä vaistojaan.. Eikä kukaan katsonut silmät kierossa jos susi eläintä raateli.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 08 Heinä 2009, 12:53, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Touko 2009, 14:59

Kalmankoira

Kalma kurtitsi kulmiaan Blackin puhuessa hänen tappamisestaan ja kuolemaan johdattamisesta. Voi ollakkin, sillä voisihan kuningas vain yhdellä käskyllä komentaa Blackin johdattamaan hänet jonnekkin ansaan... Mutta kuten hän tuossa totesikin tuskin tuo nyt vielä häntä haluaisi nylkeä, olihan Tomtom tekemässä hänelle lääkettä joka menisi hukkaan jos hänet nyt tapettaisiin. Black jatkoi sitten hetken päästä sanojaan ja Kalma nyökkäsi. Hänelläkin oli aika paljolti samat syyt miksi hän sieti tuota velhoa edes lähellään, mutta hän ei voinut kun nauraa tuolle kun oli ihmisten puolella. Tuo oli suorastaan oikea häpeä pilkku pimeyden olentojen seurassa kun pomppi ihmisten kanssa ja vielä on kehdannut hankkia naisenkin mokomasta heikosta rodusta. Hän ei käsittänyt mitä mukavaa tuossa heikossa rodussa oli, että Blackin tapainen mies oli sitten noiden puolen valinnut.

Sitten he saapuivat metsän reunalle, jossa velho tarkisti nopeasti ettei heitä oltu seurattu missään nimessä. Niinkin salainen juttu? Cool... Sitten tuo vaihtoi muotonsa tuoksi suureksi sudeksi ja ilmoitti haluavansa vain metsästää elukoita. Aha, selvä. Pitikö se nyt näin salaisesti hoitaa? Onneksi hänen ei tarvinnut sellaisesta huolehtia kun metsälle lähti.
"...Niissä on vain se huno puoli, että ne ovat varsin tyhmiä." Kalma lisäsi velhon sanoihin ja vaihtoi itsekkin muotonsa mustaksi koiraksi, joka oli suorastaan säälittävän pieni Blackin susi muotoon nähden. Miksi hän oli AINA se pienin!
Black lähti liikkeelle nuuskien ilmaa ja Kalma sitten tuon perästä katsellen hetken aikaa velhon touhuja... Ei näköjään ole paljoa metsästänyt joo.
"Meinaatko etsiä neulaa heinäsuovasta?" Kalma kysi sitten hymähtäen velholta ja lähti ihan vastaikkaiseen suuntaan... Hän oli tehnyt tätä jo usein ja tiesi missä saalis eläimet liikkuivat tähän aikaan yöstä. Harvemmin ne sentään metsässä olivat, aukea paikka oli parempi paikka saalistajien tähystelyyn. Kalma pomppasi kiven päälle ja kääntyi katsomaan velhoa.
"Millasita riistaa haluat? Isoa vai pientä?" Kalma kysyi ja hyppäsi alas kiveltä jolkotellen jonkin matkaa suden edellä. Hän tunsi metsän ihan liian hyvin ja sen eläimistön, oikeastaan hän voisi eksyttää metsän sydämmeen kenet tahansa tumpelon ja jättää muiden petojen syötäviksi. Sääli että tämä on vain saari ei manner.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Touko 2009, 18:42

Black

Eihän se salaista ollut.. Black ei vain pitänyt nuuskioista, niitä kyllä riitti Crpytissä. Metsässä tosin piti varoa rosvojoukkoja ja mahdollisia haltioita, mutta haltiat osasivat kyllä halutessaan pysyä piilossa.. Black ei kertaakaan ollut metsässä liikkuessaan vahingossakaan törmännyt haltia joukkoon.
Oli sinänsä söpöä että Kalma oli niinkin pieni koira verrattuna Blackin susi muotoon. Black olisi voinut syödä tuon pään yhdellä puraisulla.. mutta ei hänellä kyllä ollut aikeita niin tehdä. Vaikka Black olikin isompi ja melko varmasti voimakkaampikin tässä muodossa, ei hän siltikään uskonut voittavansa Kalmaa jos he ottaisivat yhteen. Mielenkiintoinen ajatus, mutta Black jätti senkin mainitsematta..
Kalma sitten päätti lähteä ohjastamaan Blackiä paremmin.. suuri susi väänsi korvansa luimuun ja nosti päätään ylemmäksi, mutta lähti sitten kiltisti seuraamaan pienempää petoa. Black nyt ei sattunut olemaan luonnostaan susi, joten aistien käyttämiseen täytyi taas totutella.
"Kaikki käy mitä eteen tulee" Black totesi Kalman kysyessä millaista riistaa he etsivät.. no, totta kai isompi olisi ollut parempi mutta kyllä se pienempikin kävi näin lämmittelyksi.
Jälleen kerran Black saavutti Kalman melko nopeasti kiitos pidempien jalkojensa, mutta saavuttuaan Kalman vierelle hän hidasti vauhtiaan sen verran että pysyi tämän vierellä.. ellei tuo sitten nopeentaisi vauhtiaan.
"Kuka sinun kimppuusi sitten hyökkäsi?" Black kysyi heidän kävellessään.
Äänensä hän piti matalana, vaikka tuskin tässä lähistöllä nyt ketään oli kuuntelemassa.. ja saalis tuskin pääsisi pakoon, Black osasi juosta yllättävän lujaa sutena.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Touko 2009, 20:08

Kalmankoira

Balck sai aavekoiran varsin nopeasti kiinni ja Kalma soi tuohon nopean vilkaisun, mutta jätti sitten hukan omaan arvoonsa. Iso oli, mutta metsästys taidot taisivat puuttua aika pahasti ja tuon iso koko ei auttanut asiaa yhtään. Onneksi ei sentään ollut valkoinen väriltään...
"Ehkä on parempi ettet puutu yksityisiin ongelmiini tämän pahemmin Black. ...Sori vain." Kalma sanoi sitten ehkä hitusen töykeästi velholle, mutta piti äänen tasona kuitenkin maltillisella ja rauhallisella tasolla. Sääli oli sanoa tuota, mutta Kalma ei halunnut Blackin niskaan enempää harmia hänestä. Sitä oli aiheutettu jo ihan liikaa tuolle. Tuohon sai vahtia häntä kuin pahaista kakaraa kakkosensa takia ja olihan tuolla sentään omakin elämänsä hänen vahtimisensa lisäksi. Tuskin tuo enempää taakaa haluaisi.

Jonkin matkaa jolkoteltuaan Kalma pysähtyi ihan yht`äkkiä korvat höröllään lihakset jännittyneenä. Musta koira nuuski ilmaa ja koitti saada selville mikä saalis olisi kyseessä, mutta eipä tuo saanut kun ei tuullut minnekkään suuntaan. Kalma vilkasi Blackiin varsin merkittävästi ja lähti sitten varovasti lähetymään saalistaan pysähtyen aina välillä varmistaakseen ettei häntä olla huomattu. Päästyään lähemmäs Kalma havaitsi uhrin olevan peura, joka oli vielä yksin pyörimässä keskellä metsää. Miksi lie, mutta varsin erikoista käyttäytymistä. Kalma lähti lähestymään jälleen pysyen matalana ja syöksähti sitten salaman vauhtiin, yllättäen peuran ihan täydellisesti. Totta puhuakseen Kalma ei kyennyt mitenkään tappamaan näin isoa saalista yksin mitenkään, joten Kalma lähti paimentamaan tuota suoraan Blackin syliin... joka siis ilmiesesti tajuaisi jutun juonen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Touko 2009, 23:36

Black

Kalma ei sitten sen paremmin suostunut omista asioistaan kertomaan. Miten vain, Black kumminkin saisi kuulla sen sitten kuninkaalta viimeistään. Blackiltä ei pahemmin asiat pysyneet salassa, oikeastaan hän tiesi kaiken mitä kuningaskin.. ja paljon enemmän. Oli hänelläkin tapansa hankkia tietoa jos vain haluaisi. Harmi vain ettei hän ollut opetellut ajatusten lukemista ja tuskin tulisi harjoittelemaankaan. Hänelle riitti vain se, ettei kukaan pystynyt hänen ajatuksiaan lukemaan.

Pian kalma pysähtyikin. Black vilkaisi pienempäänsä kulmat koholla, liikutellen samalla korviaan äänien suuntaan. Kalma mitä ilmeisemmin oli saanut vainun. Black nuuhki ilmaa hetken saaden pian itsekkin vainun, mutta siinä vaiheessa Kalma oli jo lähtenyt lähestymään saalista. Black jäi paikoilleen seisomaan, odottaen että Kalma tekisi liikeensä.
Black ei voinut kuin ihailla Kalman hiipimis taitoja.. tosin hän ei ollut hitaasti lähestyvää tyyppiä, mutta eihän hän normaali susi ollutkaan. Lisäksi ei tämän kokoinen susi kauaa piilossa pysyisi... eivät eläimet nyt niin tyhmiä olleet.
no, Kalma hiippaili tarpeeksi lähelle ja salamana syöksähti kohti peuraa, lähtien ajamaan tätä Blackiä kohti. Black siinävaiheessa tajusi mikä Kalman lopullinen suunnitelma oli.
Niin tajusi peurakin. Se teki jyrkän käännöksen huomatessaan varjoissa seisovan suden ja lähti pinkomaan täysillä kauemmas heistä molemmista. Black otti pari laiskahkoa juoksu askelta kunnes katosi näkyvistä ja ilmestyi varjoista suoraan peuran edessä.
Peura parka ei kerennyt reagoimaan vaan Black tarrasi tuota niskasta ja yhdellä voimakkaalla puraisulla mursi sen niskan. Veret purskahtivat ulos samalla kun peura veltostui. Black puri hampaitaan yhteen vielä hetken, kunnes päästi irti peurasta joka rojahti maahan elottomana.
Black nuolaisi verisiä suupieliään ja vilkaisi sitten Kalmaan virnistäen pienesti, samalla kun laski kuononsa alas ja nuuhki peuraa hetken.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Touko 2009, 14:17

Kalmankoira

Njaah, ei sitten velho hukka voinut yhtään yrittää piiloutua massiivisen kehonsa kanssa ja sitten lähtikin peura loikkimaan omille teillensä, Kalma teki äkki käännöksen tuon perään, mutta ei sitten enää paljoa ehtinyt kun Black roikkuikin jo peuran kurkussa vääntäen peuran niskat nurin ja jalo eläin veltostui hukan otteessa. Ruho tiputettiin maahan...
Kalma jolkotteli sitten saalistajan ja saaliin luokse suoden Blackille pienen hymähdyksen tapaisen, kuin vastatakseen tuon omaan. Kalma nuuskasi pari kertaa kuollutta eläintä, kunnes iski hampaansa tuhon ihan surutta ja lähti repimään tuon nahkaa lihoineen auki vatsan kohdilta. Vatsa aukesi ja Kalma- niin ällöttävältä kuin se näyttikin -työnsi melkein puolet päästään tuon eläimen vastan sisään ja repi tuolta suolia pihalle. Päähän siinä sivussa verestyi, mutta se nyt oli pikku vika. Pesulla käytäisiin ja kaikki olisi hyvin.
Surutta aavekoira kävi sitten syömään pehmeitä ja ennenkaikkea lämpimiä suolia ja sisäelimiä syömään hyvinkin ahnaan oloisesti. Ei hänellä oikeastaan nälkä ollut juuri nyt, mutta olihan sitä hyvä välillä hieman herkutella ja syödä hieman yli mitä tarvitsi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Touko 2009, 17:51

Black

Kalma sitten jolkotteli saaliin jaolle. Black nosti päänsä ylös ja vilkaisi ympärille.. metässä oli sopivan hiljaista.. ei liian hiljaista, mutta ei myöskään mitään ylimääräisiä ääniä.
Susi laski katseensa takaisin peuraan jota Kalma jo raateli. Tuo oli jo repinyt peuran vatsan auki ja veti nyt tuon sisuskaluja ulos ja mutusteli niitä ihan tyytyväisenä. Black hymähti pienesti ja laski kuononsa peuran pään lähelle. Muutamalla hassulla näykkäisyllä repi tuolta silmät irti ja pisti poskeensa.. makunsa kullakin. Sen jälkeen Black näykki peuralta poski lihat irti.. ja hänen ruokailunsa oli ohitse. Susi nuoleskeli hetken huuliaan ja vilkaisi sitten Kalmaan. Hyvä että tuolla oli ruokahalua vielä.. Blackillä ei pahemmin ollut nälkä, mutta eihän sitä aina tarvinnut syödä kaikkea saalistamaansa. Kyllä metsästä löytyi varmastikkin nälkäisiä suita, jotka korjaisivat jäänteet pois alta aikayskikön.
"Koskaan kaatanut mitään suurempaa kuin metsän eläimiä?" Black kysyi istuessaan maahan.
Oliko Black sitten kaatanut mitään suurempaa? Jo vain.. ja sekös oli ollut hauskaa. Oli oikeastaan ihan mukavaa että Kalma oli tullut mukaan.. jotain seuraa saalistaessakin. Olihan Blackillä mahdollisuus aina sillointällöin lähteä itse kuninkaan kanssa joukolla metsästämään, mutta ei se ollut samanlaista.. eikä se oikein iskenyt Blackiin. Ihmiset kun eivät enää osanneet saalistaakkaan kunnolla.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Touko 2009, 19:44

Kalmankoira

Saatuaan itsensä sitten ihan ähky puhkuksi Kalma lopetti suolien ahtaamisen mahaansa, vilkaisten Blackiin joka esitti varsin erikoisen kysymyksen.
"Ei tälläisenä rääpäleenä paljoa peuraa isompaa kaadella... Ihmisenä sitten olenkin." Kalma vastasi herran kysymykseen kävellen tuosta jonkin matkan päähän ja alkoi "hankaamaan" päätään maata vasten pustatakseen sitä edes hieman verestä. Näky saattoi olla varsin hupaisa, mutta Kalma olikin vain koira... joka ajatteli ihmisen tasolla, mutta ei ole päässyt siltikään eroon koiramaisuuksistaan. Eikä kyllä aikonutkaan. Ei se tiikerikään raidoistaan minnekkään pääse vaikka kuinka yrittäisi, ellei sitten nylje itseään.
Kalma raahautui välillä milloin mitenkin päin maata pitkin putsatessaan naamaansa, kunnes sitten pomppasi pystyyn kuin ei olisi ikinä mitään tapahtunutkaan jolkotellen jonkin matkan päästä Blackistä. Häntä heilahti muutaman kerran, ties sitten miksi...
"Minne tästä?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Kesä 2009, 22:22

Black

Kalma kertoi ettei ollut kaatanut mitään suurempaa koira muodossaan.. ymmärrettävää, olihan tuo rääpäle. Sitä ei käynyt kiistäminen, tosin kaikkihan oli suhteellista. Kalma saattoi olla valtava koira verrattuna johonkin pienempään rotuun. Ja eihän pienuus aina tarkoittanut heikkoutta... ei ainakaan Kalman tapauksessa.
Sitten kalma kävelikin vähän matkan päähän ja alkoi hankaamaan päätään maata vasten, puhdistaakseen verta pois... tuo oli astetta koomisempi näky, mutta Black ei tuota olisi suostunut tekmään. Hän ei ollut koira alunalkaen, toisin kuin Kalma.
Susi muodossa oli kiva olla, mutta Blackin piti kokoajan vahtia häntäänsä.. se tuppasi vispaamaan jos susi innoistui jostain edes vähääkään. Niin oli käynyt usein... varsinkin jos Black oli Lilyn seurassa, mutta minkäs sille voi.
Black heräsi omista ajatuksistaan Kalman kysellessä minne he tästä menisivät. Susi mietti hetken, pitäen samalla pientä murinaa, mutta nousi sitten ylös ja lähti laiskasti kävelemään syvemmälle metsään.
"kunhan nyt energiaa puretaan..." Black sanoi vilkaisten Kalmaan ja lähti sitten muutaman jolkottelu askeleen jälkeen juoksemaan melko nopeaan tahtiin.. tosin vaikka susi juoksiksin, askel oli silti laiska.. ei hänen tarvinnut nopeasti juosta, kiitos pitkien jalkojen.
Olisi voinut luulla että Black olisi pitänyt juoksiessaan armotonta töminää, mutta näin ei ollut. Maasta ei kuulunut melkein mitään suuren suden laskiessa tassunsa maahan.. vain rapinaa mikäli alle sattui kuivia lehtiä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Kesä 2009, 15:49

Kalmankoira

Toinen mietti hetken aikaa hänen kysymystään ja lähti sitten liikkeelle laiskasti löntystellen... Kalma arvatenkin perässään, joka siirtyi sitten ison suden viereen jolkottelemaan vilkaisten tuota kun tuo avasi suunsa, kertoen että he purkaisivat hieman energiaa. Niin ja hän onkin sellaiseen kunnossa...
Black lisäsi vauhtiaan pieneen juoksuun ja Kalma perässä, muttei tuokaan vielä isomaa ääntä päästänyt juostessaan Blackin rinnalla. Siinä juostessaan Kalma kyllä meinasi käydä leikittämään ja oli vähällä hypätä leikkimielisesti Blackin päälle ja kaataa tuo. Tuskin velho olisi ihan hyvällä sitä katsonnut. Ties vaikka olisi kärevntänyt hänet siintä hyvästä. Kalma hymähti surkuhuvittuneesti ajatuksilleen mielessään ja lähti lisäämään vauhtiaan hurjiin nopeuksiin, ohittaen Blackin siltä seisomalta usella metrillä kunnes katosikin kokonaan tuoon näköpiiristä. Oikeastaan käytti vain vanhaa tuttua teleporttaamista.

Seuraavaksi Black saikin tuntea painoa selällään kun Kalma pomppasi koira muodossaan sen päälle, kaataen tuon seläteen jääden Blackin päälle häntää iloisesti huiskaten puolelta toiselle. Hän ei voinut mitään lapsellisuudelleen... Kalma pomppasi pois isomman päältä jääden jonkin matkan päähän hännän edelleenkin huiskaten puolelta toiselle, paitsi että hieman laiskemmin.

//Toivottavasti pikkiriikkinen autohittaus ei haittaa :D//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Kesä 2009, 20:17

Black

No, Kalma tuli kiltisti perässä, saapuen pian Blackin vierelle jolkottelemaan. Ei Black tätä tietenkään käskenyt seuraamaan, eikä hän kyllä pistäisi pahakseen jos tuo omille teilleen lähtisi.. mutta kuten sanottu, ei se seurakaan pahitteeksi ollut.
Ihme kyllä, hän sieti Kalmaa seurassaan paremmin mitä itse kuningasta.. mistä lie johtui.
Kalma lisäsi vauhtia siinä missä Blackikin, mutta sitten tuo lähti lisäämään vauhtiaan. Black vilkaisi Kalmaan kysyvästi, mutta pian tuo lisäsi vauhtiaan yhä enemmän ja katosi kokonaan näköpiiristä. Suuri susi nosti päätään ylemmäksi juostessaan, vilkuillen ympärilleen, mutta tunsi sitten painon selässään.
Susi kellahti siltä seisomalta alas maahan, päästäen pienen vikaisun samalla ja liukui muutaman metrin maata pitkin. Avatessaan silmänsä Black huomasi Kalman siesovan hänen päällään ja huiskivan hännällänsä iloisesti puolelta toiselle. Black katsoi erittäin kysyvästi Kalmaa.. missä vaiheessa tuollainen puoli hänestä oli löytynyt?! Jotenkin koiramainen ja.. lapsellinen.. mikä taas tavallaan ällötti Blackiä, mutta hän ei voinut kieltää että itsekkin toisinaan sortui siihen.
Velho nousi raskaan oloisesti ylös ja naurahti sitten pienesti, huomaamatta että hänenkin häntänsä.
"vai että sellaista" Black sanoi pudistellessaan päätään ja jolkotteli Kalman vierelle, näykäten tuota nopeasti korvasta ja lähti sitten pienesti hymyillen jolkottelemaan eteenpäin, nostaen taas askeleensa juoksuksi.. tällä kertaa pitäen silmällä ettei Kalma pääsisi niskaan hyppäämään... missä vaiheesssa hänestä oli näin leikkisä tullut?
no, kai sitä nyt kerran voisi irroitella... ei hän ollut uskonut Kalmankaan pystyvän noinkaan leikkisään eleeseen.

// eipä haittaa ei :D Kalma <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Kesä 2009, 21:16

Kalmankoira

Black ei suuttunut hänelle ollenkaan? Vaikka vähän irroittelikin koiramaisemman puolensa kanssa... Hän oli koira, joka halusi völillä hieman leikkiäkin ja muuten vain painia. Se on vain jäänyt hänen päällensä, mitä ei helposti karsittukkaan. Eikä siintä varmaan mitään pahaakaan ole? Eihän? Sai aikuinenkin leikkiä jos halusi, ei siinä mitään noloa ollut. Ei ainakaan hänestä.
Hukka nousi ylös ja pöpisi jotakin itsekseen Kalman katsellessa toista pää kalellaan hännän pysähtyessä normaali asnetoon, roikkui siis vain velttona. Susi Black jolkotteli Kalman luokse ja näykkäsi häntä hieman korvasta, lähtien jatkamaan matkaansa. Kalma oli aavsituksen hämillään. Kuin isä olisi juuri lempeästi kurittanut omaa poikaansa tempustaan.
Hetken oltuaan paikallaan Kalma lähti suden perään iloisen oloisesti ja ihmisenä Kalma olisi varmaan pomppinut pukki hyppelyä, joka olisi voinut olla varsin koominen näky.

Jonkin aikaa Kalma jolkotteli Blackin vierellä ja taas hyppäsi tuon niskaan tai oikastaan naamalle, koittaen näykätä herraa korvasta, vahingoittamatta kuitenkaan. Kalma pomppi kauemmas häntä hulmuten ja painoi eturuumiinsa alas taka ruumis pystyssä, joka tarkoitti täys suomennoksena: "tule leikkimään!"
Noloako? Ei hänestä ja tämähän oli ihan hyvä paikka hieman irrotella ilman katsojia, kunhan nyt Black saataisiin mukaan leikkiin tuumaan. Ei tuo niin angstinen voinut olla.

//Rakkaudesta se hevonenkin potkii... tai tässä tapauksessa ystävyydestä x)//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Kesä 2009, 22:25

Black

Kalma pukin hyppyjä hypellen ihmismuodossa? Se olisi jo ollut jo liian koominen näky ja Black olisi varmasti pitänyt tuota täysin kahjona.. oikeastaan Black oli yhä hieman hämillään Kalman yllättävän leikkisestä olemuksesta, mutta toisaalta tuo oli ymmärrettävää. Olihan Kalma loppujen lopuksi koira.
Heh, ei Black kyllä mitään isällisiä tunteita Kalmaa kohtaan tuntenut, mutta olihan tuo tavallaan Blackin suojatti.. ja se oli kyllä käynyt selväksi että Kalma heistä oli se vanhempi.

Sitten Kalma hypähti taas Blackin niskaan.. tai oikeastaan naamalle ja näykkäisi häntä korvasta, pumppien sitten kauemmaksi häntä heiluen kuin tuulimylly myrksyssä. Tuo painoi etukehonsa alas, eikä Blackillä ollut mitään ongelmia tulkita tuota elettä.. Kalma tosiaan oli innostunut leikkimään. Mitä tuo sitten halusi leikkiä? Hippaa? Telmiä? vai jotain muuta? Black katsoi hetken aikaa edessään kyyristelevää Kalmaa kunnes veti itsekkin tuon saman asennon ja haukahti äänekkäästi, nousten ylös sitten yllättävän nopeasti ja läppäsi tassullaan Kalman päälakea, hypellen sitten kauemmaksi, häntä vispaten kuten Kalmallakin.
Noloako? Ei Blackistäkään, täydellinen paikka ilman todistajia.. ja kai sitä joskus sai vapauttaa sisäisen lapsensa.

// jep je, Black&Kalma paritus ois jo liian koomista ja murskaavaa :'DD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Kesä 2009, 10:09

Kalmankoira

Black vastasi hänen leikki kutsuunsa, joka oli sinänsä varsin koomista kun tiesi millainen angastaaja tuo välillä oli. Eipä nyt ajatella sitä. Kalma nousi ylös "tule leikkimään" asennosta ja pomppi sinne tänne hätä vispaten iloisesti. Black tulikin sitten kohden ja läppäsi isolla tassullaan häntä päähän. Kalma pomppi kauemmas ja jäi jonkin matkan päähän jalkojaan nostellen kuin paikallaan ei olisi malttanut pysyä. Koira hyppäsi muutaman kerran sinne tänne, kunnes lähti sitten Blackiä kohden vauhdilla ja alkoi hyppimään tuota vasten, koittaen samalla vähän näykkiä tuota kuin pentu emoaan korvista ja vähän muualtakin. Herttaista. Kalma pomppi kauemmaksi haukahtaen kerran kumeasti ja rynnisti taas suden päälle koittaen päästä tuon selkään tai jopa kaataakin tuon taas allensa. Ja onnistui taas kaatamaan herran allesa, ollen taas se päälimäinen. Kalma kiersi hampaansa Blackin kaulan ympäri, muttei tehnyt tuhon mitään vahinkoa hampaillaan, vaikka olisikin kyennyt siihen. Sitten taas järsittiin korvasta ja jopa nuoltiin pari kertaa häntä vispaten. Kuin Kalmasta ei olisi mitään ihmismäisyyttä ikinä ollutkaan... Kaikki siviistellinen käyttäytyminen oli nyt poissa tämän pienen hetken.

Kalma pomppasi taas kauemmaksi Blackistä häntä hulmuten perässä tuuheana kuin pölyhuiska. Kalma haukahti muutaman kerran iloisesti ja pomppi jälleen kauemmaksi sudesta kuin pyytäen seuraamaan itseään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Kesä 2009, 00:41

Black

Johan Kalma siitä innostui.. oliko tuo innostus tarttuvaa? ehkä, ainakin Black tunsi itsensä idiootiksi juuri tällä hetkellä.. mutta hänhän vain leikki koiran kanssa, eihän siinä mitään tyhmää ollut? Toisaalta kun ajatteli että Kalma osasi myös ajatella ja kommunikoida kuin ihmiset... tuo oli melko ristiriitainen olento.
Kalma pomppi kauemmaksi läppäisyn jälkeen ja jäi töpöttämään paikallaan kuin ylienerginen kaniini, kunnes tuli vauhdilla kohti Blackiä ja alkoi hyppimään tuota vasten. Siinä samalla kun Kalma kovasti yritti näykkiä suuren suden korvia, Black näykki tuota takaisin pudistellen välillään päätään rajusti puolelta toiselle. Pian Kalma loikki kauemmaksi, haukahti kerran ja rynnisti taas Blackin päälle, koittaen selvästikkin päästä Blackin selkään. Black otti sivuttaissuuntaisia askeleita kauemmas Kalmasta, kunnes kaatui tuon toimesta maahan, taas. Sitten Kalma laski leukansa Blackin kaulalle.. siinä vaiheessa Blackillä kävi mielessä että tuohan olisi voinut repiä hänen kaulansa auki.. mutta ei niin kutenkaan tehnyt. Ja taas Kalma oli Blackin korvien kimpussa. Susi luimisteli korviaan sitä mukaa mitä Kalma yritti niitä näykkiä tai nuolla, samalla kun kiepautti itsensä taas pystyyn pienen ulvahdus-murahduksen saattelemana.

Kalma tosiaan tuntui käyttäytyvän kuin.. no, koira. Ei mitään rippeitä inhimillisyydestä saatika "angstisesta" ja murjottavasta miehestä. Black tavallaan kadehti Kalmaa.. hän itse ei ollut alunperin susi, eikä siis osannut kokonaan unohtaa sivistyneitä elkeitään, vaikka sudeksi muuttuminen niitä vähensikin. Tosin Black oli huomannut mitä pidemmän aikaa hän sutena viihtyi, sitä eläimellisemmäksi hän tuli. Tosin kai tämä oli jo astetta eläimellisempää, kun he eivät kertaakaan olleet sanoin kommunikoineet.. paitsi Black. No, sanat olisivat vain olleet esteenä, joten pidettiin turvat tukossa.

Black katseli päätään ravistellen kun Kalma pomppi kauemmaksi hänestä ja haukahti muutamaan kertaan, aivan kuin pyytäen Blackiä seuraamaan.
Susi päästi matalan haukahduksen ja lähti nopein jolkottelu askelin koiran perään.. Black olisi kaatanut Kalman maahan ellei tällä olisi ollut selkä niin pahassa kunnossa.. hän ei todellakaan halunnut että tuon haavat pahenisivat, joten Susi tyytyi nappaamaan Kalmaa hännästä ja vetäisemään siitä ohimennen kun jolkotteli tuon ohi, napaten vielä tuota korvasta, ennen kuin lähti loikkien kauemmaksi, käännähtäen pari kertaa ympäri katsoakseen tuliko Kalma perässä, lähtien sitten hurjaa vauhtia juoksemaan eteenpäin ja lopulta katosi näkyvistä.
Sutta ei näkynyt missään, kunnes se pienen teleporttaus taijan ansioista ilmestyi täydessä hiljaisuudessa Kalman taakse ja haukahti erittäin äänekkäästi. Säikähtikö Kalma? tuskin, kai tuo nyt aisti Blackin joko auran perusteella tai sitten muuten vain, olihan tuolla paremmat aistit mitä Blackillä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron