Pupujen Puolella

[Janni]

Wesin tieltä saatuaan jatkoi Mardyr matkaansa, muttei ennättänyt kuin kääntää kärsänsä takaisin menosuuntaan, kun huomasi Abin. Siinä vaiheessa ei sika enättänyt juurikaan jarruttamaan, joten tyttö teki sen hänen puolestaan. Pysähdyttyään Mardyr ei tietenkään tahtonut painaa tytölle hanttiin, vaikka olikin vielä tuohdus päissään. Joten tämä tuhahti kärsällään päin Abin kasvoja ja yritti ottaa askeleen taakse, jos Abigail päästäisi tämän syöksyhampaista irti. Joskus hän unohti kuinka vahva hento tyttö oikein oli.

Wes oli sillävälin kammennut itsensä ylös ja kiiruhti hätiin, mutta sitä ei onneksi tarvittu. "Kaikki hyvin Abigail?" Vanha mies kysyi siitä huolimatta. Mardyr ei juurikaan kehdannut jäädä tytön harmiksi, tuskin tuo häntä edes kaipasi juuri nyt, joten karju yritti lyllertää tytön ohitse jatkaakseen matkaansa syvemmälle metsään.

[cardea]

Kärsätuhahdus tuntui lämpimältä tuulahdukselta tytön kasvoilla kun Mardyr ilmoitti mielipiteensä hänen pysäyttämistavoistaan. Abi tuhahti takaisin ja suoristautui kuin Wes juoksi heidän luokseen. Abi päästi irti Mardyrista ja pyyhkäisi käsiään housuihinsa, mikä ei auttanut tilannetta niiden ollessa yhtä likaiset kuin tyttö muutenkin. "On. Sinuun ei sattunut?" Abi varmisti ja Seppä ravisti päätään. Abi huomasi silmäkulmastaan, kuinka suuri possu koetti lyllertää pois ja Abi ei halunnut Mardyrin menevän minnekään yksin.

Abi otti pari juoksuaskelta nappasi Mardyrin niskasta kiinni, ponnisti ja hän istui tukevasti karjun selässä. "Ehei, sinä sanoit, että tämä metsä on vaarallinen. Sinäkään et saa mennä minnekään ilman kaveria", Abi totesi taputtaen possun päätä. "Sinä voit olla minulle vihainen, mutta... En minä halua sinusta pekonia", Abi kuiskasi possun korvaan, jottei heitä tuijottava Wes kuulisi sitä. Mardyr kun tuntui olevan herkkä sellaisista asioista. "Ja... Minä tiedän, että se oli väärin. Ehkä isä oli oikeassa, kun..." Abi vaikeni ja rykäisi hieman, muttei jatkanut. Hän ei voinut sanoa sitä. Hän oli yhä Raizorille vihainen, mutta hän ei olisi halunnut tappaa ketään. "Mennään. Sinä voit juosta ja minä voin muuttua pieneksi, niin en ole tiellä. Tuhahda kerran, jos minun pitää muuttua pieneksi ja kahdesti, jos ei", tyttö ehdotti ja teki sitten niin kuin Mardyr käski. Hän pysyisi kyllä vauhdissa mukana, sillä hän oli todella hyvä pitämään kiinni villisian karheasta turkista ja löytänyt hyvin kohdankin, missä keikkua mukana. Hän oikeastaan aina rakasti hiljaa mielessään Mardyrilla ratsastamista.

[Janni]

Karju röhkäisi kipakasti Abin yllättäen kavutessa hänen selkäänsä ilmoittaen ettei hän saisi lähteä metsikköön yksin. Olihan mies itse sanonut metsän olevan vaarallinen. Niin oli, mutta se oli vaarallinen nuorille tytöille! Tätä villisika nyt yritti välittää Abille tuohtuneella röhkimisellään ja ravistipa niskaansakin siihen päälle, mutta tyttö taisi olla jo sen verran hyvä sika ratsastaja ettei tuo tippuisi niin helposti.

Pitkä luovuttava tuhahdus lopulta pääsi Mardyrilta Abin kuiskauksen myötä. Tuon manitessa isänsäkin ohi menen hieman huolestutti. Hän oli siis mennyt sanomaan jotain typerää saatuaan Abin ajattelemaan jälleen isänsä olleen jostain oikeasta. Se paskakasa ei kyllä ollut mistään ikinä oikeassa, jos häneltä kysyttiin.
Juoksemisen sijaan karju jatkoi lyllertämistään ja tuhahti Abigailille tahallaan kolme kertaa, ihan vain kiusallaan. Wes ei käynyt kaksikkoa estelemään, vanha mies jo näki kuinka tyttö oli saanut vihaisen karjun rauhoisttumaan pelkästään nousemalla tuon selkään.

[cardea]

Abi piteli itseään helposti Mardyrin niskassa röhkimisistä ja ravisteluista juuri hätkähtämättä. "Ei... Sinä et saa mennä yksin, koska kukaan muukaan ei saa", Abi totesi. Hän oli viettänyt hyvän aikaa kirjaimellisesti Karjun niskassa ja oli varmasti leirin paras sika ratsastaja. Lisäksi hän oli tarpeeksi pieni, ettei se varmaan tuntunut valtavan eläimen päällä miltään kun hän siellä istui. Onneksi Mardyr myös ymmärsi tämän ja luovutti. Sen sijaan Mardyr röhkäisi kolmesti ja Abi päätti olla muuttamatta muotoaan. Hän kääntyi vain nopeasti vilkuttamaan Wessille ja keskittyi sitten vain istumaan kyydissä ja väistämään oksia.

Abi lopulta asettui makaamaan Mardyrin selkään pitäen jalkansa haarassa sian niskan molemmin puolin ja vain painoi rintakehänsä ja päänsä karjua vasten. Hänen päänsä asettui mukavasti juuri päälaen alle. Hän piti sormessaan kunnon karvatuppoja, mutta aina välillä paijaili Karjua ja paransi sitten otettaan. "Mardyr..." Abi aloitti jonkin ajan kuluttua, mutta joutui kostuttamaan kuivaksi muuttunutta suutaan. Hän aloitti uudelleen: "Mardyr... Eihän minun tarvitse tappaa eläimiä?" Tyttö jatkoi sitten nopeasti: "koska minä tunsin sen. Tai siis en tuntenut, mutta minä... minä jotenkin tunsin ja tiesin sen, että sitä pelotti ja kuinka paljon siihen sattui. Tai siis... Niin. Se pelkäsi ihan kamalasti ja sen takatassu... Se oli todella paha ja kun sitä roikotettiin sitä se oli hirveää. Sitten kun..." Abi oli tukehtua sanoihin, mutta jatkoi: "kun sen kaula oli auki minä tunsin senkin. Ei se halunnut kuolla. Se pelkäsi koko ajan ja sitten ei ollut mitään. Se oli tyhjä". Abi oli alkanut tuntemaan kyyneliä poskillaan. Hänen oli kuitenkin kerrottava. Mardyr ehkä vihaisi häntä sen takia, mutta hänen piti kertoa. "Minä olin niin vihainen ja surullinen. Se vain... se vain tuli ulos. En minä ajatellut, mutta minä halusin satuttaa. Koska... koska se oli turhaa ja kivuliasta", Abi niiskautti hieman nenäänsä ja hieroi kasvojaan Mardyrin turkkiin. "Isä sanoi, että minun silmäni pitäisi puhkaista jos teen ikinä noin hänelle. Minä joskus tein, vahingossa kerran. Hän sanoi, että niin keijuille tehdään", Abi nielaisi ja kuiskasi kysymyksensä: "Olihan se vale? Eihän minun silmiäni viedä?" Abin ääni värisi pelosta. Mardyr ja muut sanoivat, ettei häntä satutettu. Raizorin teot olivat kuitenkin tuoneet vanhan pelon takaisin voimakkaina ja Mardyrin huuto. Abin oli pakko olla varma.

[Janni]

Ajattelematta sen kummemmin minne oikein suunnisti Mardyr kulki eteenpäin Abi kyydissään. Ehkei tyttö pelännyt häntä niin paljon mitä hän luuli, kun tuo kerran oli kyytiin tahtonut nousta väen vängällä. Metsikön hiljaisuuden rikkoi lopulta Abigail. Karju kuunteli mitä tytöllä oli sanottavaa ja eipä hän tuon puheita karjuna voinut estääkään. Kyllä hän oli ollut alusta asti Abin puolella sen suhteen mitä Razor oli tehnyt, joten ei tuon olisi tarvinnut hänelle tapahtunutta selittää varsinkin kun siitä puhuminen kuulosti vaikealta.

Abigailin mainitessaan jälleen isänsä ja tuon aikomukset tuhahti sika äreästi. Ei hän sinänsä ollut yllättynyt, että Abin isä olisi moista tytölleen sanonut, mutta julmaa se silti oli. Karju puisti päätään vastaukseksi. Ei tytön silmiä sokaistaisi, tuon täytyisi vain oppia hallitsemaan kykyjään huononkin paikan tullen. Ehkä äskeinen oli ollut hyvä ensi opetus, joka oli onneksi päättynyt hyvin.

[cardea]

Ison eläimen pudistaessa päätä Abi hymyili pienesti. Hän saisi pitää silmänsä. Se oli hyvä asia. "Voisimmeko me mennä oikein kovaa? Sinä voisit hypätä vaikka jonkin yli! Se voisi olla hyvä harjoitusta, jos joskus pitää oikeasti mennä nopeammin", Abi ehdotti piristyen hieman ja parantaen asentonsa Mardyrin päällä. Hän taputti possun päälakea ja hymyili: "minä voin vaikka huutaa sotahuudon, joka pelottaa kaikki pois tästä metsästä". Kani painoi yhä hänen mieltään, mutta hän rakasti Mardyrin kanssa tehtyjä lyllerryksiä. Hän ei ikinä välittänyt, vaikka he eivät olisi tehneet mitään. Oli vain mukavaa istua valtavan karjun kyydissä ja tuntea olonsa turvalliseksi.

"Minun pitää tänään pyykätä. Minä vihaan pyykkejä", Abi totesi ja vilkaisi paitaansa. "Jotenka me voidaan yhtä hyvin liata se enemmän ja ottaa ilo irti, eikö?" Tyttö totesi ja otti Mardyrista hyvän otteen. Hän halusi valtavan villisian juoksevan. Aina kun Mardyr oli juossut, kyseessä oli ollut enemmänkin hengen hätä kuin hauskuus. Silloin siitä ei voinut edes nauttia! Abi halusi tuntea tuulen kasvoillaan ja miten nopea näinkin isona mies oli.

[Janni]

Karju käänsi päätänsä vilkaistakseen tyttöä selässään, tuon pyytäessä vauhdin nostamista. Abin selitys hyvästä harjoituksesta kuulosti enemmän hyvältä tekosyyltä pitää vain hauskaa. Mardyr röhkäisi kuin olisi hymähtänyt toiselle saattaen huomata, kuinka tuo tahtoi muuta ajateltavaa. Vai, että sotahuuto ja kaikkea.

Pyykistäkin tytöllä tuli puhe, joka ihan piti paikkansa. Tuon nätit vaatteet olivat veren tahrimat ja Mardyrin kokemuksella moiset tahrat ei helpolla puhdistuisi, jos ollenkaan. Ehkä oli jälleen aika käydä hankkimassa uusia vaatteita? Sitä pohdiskellessaan nosti karju askeltensa vauhtia tuntien tytön ottavan hänen turkistaan paremman otteen ja lähi sitten kunnon juoksuun laukaten kuin hevonen konsanaan. Sika ei kuitenkaan mikään esteratsu ollut, mutta kyllä tämä matalan kumollaan olevan puunrungon yli loikkasi.

[cardea]

Abi kikatti röhkäisylle ja kun Mardyr ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen lähti liikkeelle, ei tuon selässä keikkuvasta tytöstä mitään sotahuutoa päässyt. Enemmänkin sekasikiö naurun ja kiljahduksen väliltä, jota tuskin kukaan kykeni pitämään kamalan pelottavana. Onneksi Mardyrilla oli uskottavuutta heidän molempien puolesta. Lisäksi, pitihän kaikilla maskotti olla. Abi laskeutui karjun niskaan ja väisti ongelmitta kaikki oksat, jotka häntä koittivat hutkia pois uljaan ratsun selästä. Tukkaan kyllä saattui tarttua jotain ylimääräistä, mutta eihän se tässä vaiheessa tuntunut enää miltään.

Siaksi Mardyr oli kyllä melko komea este poni, mutta Abi epäili, että poniksi vertaamisen jälkeen hänen kannattaisi löytää hyvä piilo hetkeksi. Tyttö kikatti kuitenkin riemuissaan ja kun he tulivat aukeammalle kohdalle Abi hellitti sormensa turkista ja heitti kädet ilmaan tuntien ilman painuvan häntä vasten. Jalat kuitenkin pitivät hänet selässä vallan hyvin. Tosin Abi sai pienen idean ja hän ei ajatellut asiaa sen enempää. "Minä kokeilen yhtä juttua!" Abi hihkaisi ja siinä samassa tyttö oli pieni keijukainen siipineen kaikkineen ulvoen naurusta tuulen vietävänä. Aivan kuin hänet olisi imaistu pieneen tuuli tunneliin siellä nakeltu vähän ympäriinsä ja pyöritetty myös. Hetken Abi koki hauskan tunteen painottomuudesta, mutta kun painovoima alkoi liiaksi voittaa Abi leväytti siipensä auki ja leijaili takaisin ilmaan vimmatusti siipiään räpyttäen, kuin sudenkorento.

Hetken tosin meni, että keiju näki mitään, sillä tuuli oli sekoittanut hänen hiuksensa naamalle ja kun kikkarat kiharat olivat vihdoin poissa olivat Abin silmät kirkkaat naurusta. Näkönsä saatuaan takaisin, tyttö suuntasi kiireesti Mardyrin luokse, hieman huojuen puolelta toiselle lentäessään, sillä päässä pyöri vielä hassusti. " Voi se oli hurjan hauskaa! Ilma viskeli minua ihan ympäri ja ylös sekä alas! Minä olin kuin lehti syysmyrkyssä!" Abi selitti innoissaan soturille päästyään niin lähelle, että toisella oli toivoa kuulla hänet. "Voimmeko tehdä sen uudestaan?" Abi kysyi aivan innoissaan uudesta keksimästään leikistä.

[Janni]

Moinen nauru sulatti karskeimmankin soturin jäästä kovettuneen sydämen, eikä Mardyrkään voinut moiselta kohtalolta välttyä. Se jopa kannusti sikaa laukkaamaan lujempaa niin, että parin hyppyesteen jälkeen he päätyivät avarammalle maastolle, jossa Abilla oli tilaa nostaa kätensä ylös.
Karju käänsi päätään vilkaisten tyttöä tuon aikoessa kokeilla jotakin. Pieni röhkäisy pääsi, kun Abigail muuttui pieneksi ja tarttui ilmavirran mukaan kuin syys lehti konsanaan. Moinen hetttelehtimen ei Mardyrin silmään näyttänyt turvalliselta, joten sorkat löyvät jarrkuksi.

Karju pysähtyi aukion keskelle ja kääntyi katsomaan tytön perään, joka oli ottanut siivet kunnolla alleen ja niitä räpytellen lensi takaisin luokse. Tyttö sai moitivaa röhkimistä osakseen, varsinkin kun tuo tahtoi kokeilla sitä uudestaan. Iso sian ahterikin isatahti maahan protestina siitä ettei hän liikkuisi ennen kuin tyttö moiset ideat unohtaisi.

[cardea]

Abi sai kuulla röhkinää, joka ei kuulostanut ihan niin innostuneelta, kuin keiju olisi toivonut. Mardyrin takalisto oli iskeytynyt maahan pahan näköisesti siihen, että Abi tarvitsi uljaan sotaratsunsa juoksemaan. Abi virnisti ja lensi ison kärsän luokse, tyyttäsi sitä käsillään ja sitten istuutui kärsälle. "Tule nyt... Se oli niin kivaa! Eikä minuun edes sattunut yhtään, ei edes vähän. Se tuntui vain hauskalta", Abi höpötti ja taputteli villisian kärsää kääntyen tapittamaan ensin yhtä silmää ja sitten toista, ennen kuin laskeutui mahallaan ja halasi mitä pystyi Mardyrin naamasta. Kun Abi tunsi olonsa huolettomaksi hän oli alkanut etsimään hellyyttä ja halailemaan muita melko varovaisesti aluksi, mutta Mardyria hän aina tuntui eniten etsivän. Nopea halaus, kun hän kipitti seuraavaan tehtävään tai Mardyrin viittaan kääriytyminen kun mies vielä piti sitä ja sen jälkeen kylkeen kiinnittyminen olivat Abin lempi tapoja istua nykyään.

"Kilttiii… " Abi vinkui koettaen saada ison Karjun vaihtamaan mielensä. Tyttö painoi suukkoja ison sian silmienväliinkin muiskauttaen kunnolla. "Sinä tiedät, että haluat kuitenkin..." Abi maanitteli virnistäen leveästi nousten takaisin istumaan. Hän hivuttautui yhden syöksyhampaan luokse ja sulavasti kiipesi siihen roikkumaan. "Minä lupaan, ettei minuun satu", Abi lisäsi ja virnisti leveästi näyttäen koko oman hammasrivistönsä. Tyttö ei olisi voinut näyttää enempää satukirjojen ilkikurisilta pikkuihmisiltä, jos hän olisi yrittänyt.

[Janni]

Sian silmät menivät ristiin Abin tökätessä häntä kärsään ja sitten astuessa sille vielä istumaan. Karju tuijotti tyttöä, joka nyt alkoi maanittelemaan häntä varsin tutuksi tulleella tavallaan. Hän tuhahti mokomalle saaden tytön siivet värähtämään ilmavirran myötä. Tyttö ei näyttänyt ymmärtävän, vaikka oli selvinnyt kerran ilman kolhuja ei tarkoittanut etteikö tuo saisi kolhuja jos tekisi sen uudelleen.
Karjun korvat värähtivät pystymmäs Abigailin käydessä suukottamaan karvaista otsaa. Tuo käytti kaikkia maanittelunsa konstejaan tietäessään niiden toimivan varsin hyvin.

Mardyr ravisteli päätään kevyesti keijun käydessä roikkumaan syöksyhampaasta niin kuin se olisi jokin puunoksa, josta roikkua huviksi. Lopulta karju nosti ison ahterinsa ja kiepsautti päätään niin, että tyttö lennähtäisi roikkumasta hampaasta takaisin hänen kärsänsä päälle. Tämä lähti jatkamaan matkaansa niityn poikki jälleen laukaten, mutta aiempaa hitaammin. Jos tyttö tahtoi leikkiä ilmavirran kanssa sai tuo tyytyä hitusen heikompaan, joka oli hitusen turvallisempaa.

[cardea]

Siivissä tuntuva tuhahdus kutitti ja vastauksena keijun siivet aukesivat muutaman kerran. Abi tosin keskittyi lähinnä saamaan oman halunsa läpi ja vaikka Mardyr koetti yrmeää naamaa näyttää, Abista tuntui ettei tuo kauaa sitä jaksaisi. Viimeiseltä oljenkorrelta tuntui hampaassa roikkuminen. Tyttö nauroi kevyesti pään ravistelulle ja piti vain kovempaa kiinni hymyillen koko pienellä olemuksellaan. "Et sinä minusta noin helpolla pääse", tyttö kiusoitteli kun soturi nousi. Kiltisti Abi antoi itsensä lennähtää kärsälle ja siitä hän juoksi epäröimättä niskaan muuttuen jälleen isoksi. Hänestä tuntui, että koon muutos oli aiheuttanut osan imuvoimasta, kun yhtäkkiä hän oli pienentynyt.

Vaikka Abi koetti kannustaa Mardyria kovempaan vauhtiin, ei Karju tuntunut sille korvaansa lotkauttavan. Abi ei sen antanut estää hauskuuttaan vaan samalla riemulla antoi tuulen viedä itseään ja vinkui uudelleen itselleen kyydin. Lopulta, pienen ajan jälkeen Abi muuttui normaalin tytön kokoiseksi ja heittäytyi selälleen niitylle. Hän oli hengästynyt nauramisesta ja niin monesta koon muutoksesta. Hän ei ollut ikinä tehnyt sitä niin monta kertaa. Siivet hän oli sentään äkännyt pitää selässään koko ajan. Tuntui kuin muutokset olisivat käyneet raskaammiksi loppua kohden ja sillä hetkellä Abi ei halunnut enää vaihtaa kokoaan. Niinpä hän rötkötti kedon keskellä hengitystään tasaillen ja iso hymy naamallaan. "Se oli hauskaa", Abi totesi kavuten kyynerpäidensä varaan. Hänen hiuksensa olivat aivan sekaisin, sojottaen sinne ja tänne ja tuonnekin. Poskilla oli kuitenkin terve puna ja tytön silmät loistivat kirkkaina. Kieltämättä hänen äänensä oli hieman käheä kaikesta siitä ilon keuhkoamisesta ulkoilmaan. Hän oli nauranut, kikattanut ja kiljunut riemusta pienemmässä koossaan, sillä se ei kuulunut kamalan kauas.

[Janni]

Abigail otti ilon irti mitä karjun hitaammasta vauhdista pystyi. Mardyr pysyi altiina valpaana minne tyttö oikein lennähteli ja pääsikö takaisin siivilleen taikka jaloilleen. Eipä Abi muuta tehnytkään kuin nauranut iloisesti, joten mitään hätää ei ollut. Jonkin ajan pelmastamisen jälkeen näytti tyttö väsähtävän ja kuulostipa tuo myös siltä. Sika tepasteli nurmen keskellä lojuvaa tyttöä kohti, joka näytti unohtaneen tyystin kaiken kurjuuden mitä pidempi hetki sitten oli tapahtanut. Kyllä surku varmasti palaisi pian takaisin, mutta ehkei niin voimakkaasti tälläisen leikin jälkeen.

Karjun pysähdyttyä työn eteen oli tämä viimeisillä askelillaan ottanut ihmismäisen hahmonsa niskojaan venytellen. "Olisiko aika palata takaisin leiriin? Saadaan vaatteesi pian likoamaan." Mardyr ehdotti. Olihan Abigailin vaatteet edelleen veren tuhrimat ja tämä telmiminen oli varmaankin vain kuivattanut veri tahroja entisestään.

[cardea]

Karjun neljästä jalasta tuli kaksi ja Abi kuuli rytmin muutoksen maassa maatessaan. Hän tiesi siis olla kyynerpäilään ja hymyillä leveästi. Tyttö lösähti kuitenkin maahan tyhjentäen keuhkonsa vain kerätäkseen happea niihin uudelleen ja kavutakseen pystyyn. "Minä vihaan pyykkäämistä", Abi huokaisi vaatteitaan katsoen. Tyttö oli sillä ansainnut muutaman roposen, mutta kuuma vesi ja saippua olivat aina kuivattaneet kädet niin, että ne jopa halkeilivat. Tyttö vilkaisi paitaansa, joka oli kerrassaan karmean näköinen. Hän vain irvisti pienesti ja lähti kohti leiriä. Hän kuitenkin ojensi kätensä ja tarttui Mardyrin sormiin.

Hetken Abi tuntui olevan vielä lentämisen tuottamassa korkeassa pilvessä. Hän kuitenkin vakavoitui hieman ja katsoi Mardyria. "Minä olen Mardyr pahoillani. Mutta minä olin vain niin... vihainen. Aivan kuin joku olisi tunkenut tänne", Abi painoi rintaansa: "kiviä, jotka olivat todella kylmiä ja kuumia. Enkä minä ajatellut, koska minä halusin... minä halusin sitä", tyttö kuiskasi viimeiset sanansa tuijottaen menosuuntaan. "Minä pidin siitä", keiju jatkoi, sillä hänestä tuntui kuin hän ei muuten saisi kerrottua sitä ikinä Mardyrille. "Olenko minä paha, koska minä halusin satuttaa ja minä pidin siitä kun... kun hän ei voinut mitään?" Abigail kysyi sipaisten hiuksia suipon korvansa taakse.

[Janni]

Mardyr antoi Abigailin tarttua häntä kädestä ja lähti sitten tuon kanssa takaisin kohti leiria. Kuten arvata saattoi tyttö vakavoitui hieman ja alkoipa jopa avautumaan hänelle. Karju vilkaisi alas Abiin hieman vaivaantuneena. Hän ei ollut mikään paras persoona selittämään hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä.

"Tidän tarkalleen miltä sinusta tuntui." Mardyr totesi, olihan hän varsin vihalla kulkeva mies, jonka tähden oli kirottukin. "Mutta en tiedä olenko minä paras tyyppi antamaan sinulle neuvoa, mutta et sinä paha ole." Karju totesi. "Et ole pahaa nähnytkään, jos minuun verrataan... Löin Razoria turpaan, kun olit lähtenyt. Sinä sentään hillitsit itsesi." Mies totesi.