The Night Fantasy

"Ööh..." Mardyr äänähti Abigailin yllättäen ottaen hänen sanansa väärin, kuin hieno neiti konsanaan mukamas loukkaantuen. Painonsa todistaakseen tyttö kiersi miehen taakse ja nousi tämän harteille istumaan. Hetken karjun teki mieli härnätä tyttöä takaisin esittämällä, että tuo toden totta oli liian painava, mutta Abi itse ennätti ensin kutsumalla häntä heikoksi.

"Mitä?!" Mardyr älähti tarraten Abigailia tuon jaloista ja suorastaan singahti ylös seisomaan. Tyttö oli kevyt kuin höyhen. "Senkin hölmö. Tarkoitin vain, että hartiani kepeytyisivät jos kantaisin sinua näin pitkin päivää." Karju korjaili sanomisiaan lähtien sitten astelemaan jällleen leiriä kohti niin kuin he olivat aiemmin tehneet ennen hetkellistä hippaleikkiä.

Onneksi Abi oli valmistautunut siihen, että Mardyr saattaisi singota maasta ylös. Silti tyttö kiljahti hieman piti lujasti kiinni, varoen kuitenkin vetämästä Karjun hiuksia. "Olisiko se lopulta kamalan huono asia? Ajattele, sinulla olisi aina joku tässä näin. Minä voisin syöttää vaikka sinua kun kävelet!" Abi höpsötteli ja tyytyväisenä antoi Mardyrin hoitaa kävelemisen. Juokseminen oli hieman väsyttänyt neitiä sekä kaikki tunteet, muuttuminen ja mitä teini tytön elämään nyt kuuluikaan. Hänen olonsa oli varsin tyytyväinen siinä Mardyrin leveillä harteilla.

Oli hämmästyttävää kuinka Abi todella tunsi olonsa niin turvalliseksi Mardyrin harteilla. Hän painoi poskensa vasten miehen päälakea ja katseli puiden oksia. Hiljalleen hänen silmänsä alkoivat lupsahtelemaan. "Minun pitää kävellä tai nukahdan", Abi tuumasi haukotellen leveästi säpsähdettyään hereille ensimmäisen kerran. Ei hän uskonut tippuvansa, mutta ei vain tuntunut hyvältä idealta nukahtaa sinne ylös.

"Lihoaisin." Mardyr totesi Abigailin ehdotukseen syöttämisestä. Tyttö osasi olla hupsu, joka oli vain hyvä. Huumoria toisinaan kaivattiin enemmän miesleirin keskelle. Matkaa leiriin oli vielä jonkin verran, mutta päättäväiseti karju kantoi tyttöä harteillaan ja ihan perlle astikin tarpeen tullen.

Abigail hiljeni hetkeksi aikaa ja syy siihen selvisikin tuon ilmoittaessa nukahtavansa, jos ei kävelisi. "Voit sinä siinä nukkua jos haluat." Mies totesi ei hän antaisi tytön tippua ja jos väsy iski kuului kasvavan nuoren nukkua, kai se niin meni. Ei hän lapsen kasvatuksesta paljoa tiennyt. Ainoastaan sen mitä oli itse nuorena tehnyt, äiti kun ei ollut se mikään äidillisin äiti hahmo.

Abi kikatti ajatukselle lihavasta Mardyrista, sillä ajatus oli itsessään absurdi! Lisäksi kukaan leirissä ei ollut varsinaisesti lihava. Miehet olivat hyvässä fyysisessä kunnossa ja Abi oli pienestä painon nousustaan huolimatta yhä laiha kuin korsi, vaikka hän söi todella hyvin entiseen verrattuna. Keiju ei kuitenkaan asiaa enempää tuumaillut vaan lähes matkasi unten maille. Mardyr antoi hänelle luvan nukkua ja Abi kietoi vastauksena kätensä paremmin Mardyrin ympärille, painoi poskensa soturin päähän, tuhahti tyytyväisenä ja sulki silmänsä. "Herätä kun päästään leiriin. Minun pitää pyykätä", Abi käski vielä hieroen poskeaan Mardyrin hiuksiin paremmin.

Vaikka Abilla oli lapsena ollut molemmat vanhemmat, ei hän muistanut siitä juuri mitään. Hän oli joskus haaveillut "tavallisesta" perheestä nähdessään kylän ihmisiä. Sotilaiden keskellä hän tunsi kuitenkin olonsa turvalliseksi ja pidetyksi. Hän toki välillä ajatteli isäänsä, mutta päivittäin aina vähemmän ja vähemmän. Eikä hän ollut enää vuosiin tuntenut isänsä seurassa oloaan turvalliseksi, vain pelokkaaksi ja huonoksi. Tuskin Abia tunnistaisi siitä tytöstä, joka hän oli hiljattain ollut. Kun tyttö nukahti hän tuhisi tyytyväisenä Mardyrin hiuksiin ja ehkä hieman kuolasikin, mutta tiesi syvällä sisimmässään ettei hän putoaisi kyydistä. Mardyr nappaisi hänet kyllä.

"Tietenkin." Mardyr vastasi Abin pyyntöön ja antoi tuolle rauhan nukkua pidellen tuosta tiukasti kiinni. Tytön alkavaa tuhinaa kuunneltiin pienen hymyn kera miehen astellessa metsän halki. Piantuttu leiri häämötikin puiden lomitse. Astellessaan lähemmäs Wes oli tietenkin ensimmäisenä miestä tervehtimässä, joka äkkisä sihahti tuolle. Hän ei halunnut herättää Abia. Tytön vaatteet olivat jo aikaa sitten mennyttä, veri oli kuivannut kankaalle eikä niitä saisi puhtaaksi, korkeintaan tahrat vain haalistuisivat. Joten tyttö oli ansainnut päiväunensä kyllä.

Mardyr yritti kantaa Abigailin teltaansa joutuen kumartumaan aikalailla, että pääsi tyttö harteillaan peremmälle. Siitä mies sitten kävi kellistämään toisen alas päältään hänen oman petinsä päälle taljojen keskelle.

//Tää oli varmaankin tässä, kiitokset :3 //