// Elikkäs Suomipimu tänne^^ \\
Fenris
Tämä oli niin erilainen kuin pohjola, jossa valkeutta ja kylmyyttä oli silmän kantamattomiin. Ei ollut puita, ei kasveja, mikään ei kasvanut siellä missä kylmyys oli herrana. Vain tyhjyyttä, ikuisuutta. Fenris muisti vieläkin, muisti kuinka oli ensimmäisen kerran nähnyt metsän puineen. Mitä olivat nuo suuret tolpat jotka kohosivat kohti taivasta ylpeinä, kilpaillen siitä kuka oli pisin, kuka sai valon itselleen, sen elämän lähteen joka vielä jonain päivänä saattaisi koitua hänen tuhokseen. Silloin musta susi oli opettanut. Ne olivat puita, kasveja jotka loivat metsän. Kaksijalkaiset rakensivat niistä kaikenlaista.
Noita samaisia puita oli täälläkin. Tiheänä ne venyivät kohti taivasta. Maantasalla kasvoi pensaita ja muita kasveja. Ne eivät olleet samoja mitä Fenris oli tottunut näkemään. Ennen se oli syönyt aina punaisia marjoja. Mutta täällä marjat olivat erilaisia, ei se uskaltanut niihin koskea sen pelossa että saisi myrkkyä ruumiseensa. Siroon, valkeaan ruumiiseensa joka häivähteli välillä sinisessä.
Aamuauringon säteet tunkivat puiden oksien välistä maahan. Näytti siltä kuin kasvit olisivat innostuneet ja alkaneet itsekin kurotella aurinkoon kuten puut. Kivien alta ryömi mitä eriskummallisempia ötököitä. Ei tuollaisiakaan ollut pohjolassa. Vihreä, pehmeä sammal painui suden tassujen alla. Yksin se vaikutti kulkevan metsässä. Ruumis oli suuri kuin mikä, mutta silti se vaikutti kovin sirolta. Valkea, paksu turkki näytti hohtavan metsän hämärässä. Kolmionmalliset, hurmaavan pehmeän näköiset korvat kääntyilivät lähes huomaamattomasti äänten mukaisesti eteen ja taaksepäin. Ääniä, joita kantautui kaukaisuudesta. Jossain liplatti vesi, jossain lauloi lintu, jossain tippui kiviä kalliolta ja jossain vinkui tuuli.
Niin susi asteli eteenpäin. Uudella mantereella, jonne se oli jokin aika sitten saapunut. Aistit täysin valppaina se tutki tätä uutta ympäristöänsä. Toistaiseksi se oli vain törmännyt ötököihin, eikä niistä paljoa haittaa ollut. Mutta ehkäpä pian se tapaisi jotain ötökkää suurempaa. Kaunis pohjolansusi, Fenris Fenrir.