liian pimeää..

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

liian pimeää..

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Touko 2008, 14:23

Henry

Oli ilta.. tai no, lähinnä yö. Kuu ei ollut taivaalla ja pilvetkin peittivät ne vähäisimmätkin tähdet, jotka tähän aikaan olisi näkynyt. Joten oli siis todella pimeää, näin ihmisen silmissä.. ja totta kai Henryn piti juuri tuona yönä lähteä käymään haltijoiden kylässä.
Hän harhaili metsässä, ilman mitään valoa, kompastellen melkein jokaiseen juureen ja kiveen mikä eteen sattui! Nyt hän todellakin toivoi olevansa haltija, sokeakin olisi osannut kävellä metsässä paremmin kuin ihminen! Miksi ihmisillä edes oli huonommat aistit mitä haltijoilla? Elämä ei ollut reilua, ei Henryn mielestä juuri nyt.
Päällensä hän oli heittänyt löysähköt, vihertävät housut, jotka oli pussitettu pitkä vartisiin saappaisiin, Sekä Tumman vihreä tunikka, jonka päällä oli ruskea vyö, josta sitten roikkui hänen miekkansa. Lisäksi hänellä oli tumman ruskea, hupullinen viitta ja lyhythihaisen tunikan alla pidempihihainen villapaita, jossa oli korkea kaulus.. eipähän tarvinnut käyttää kaulaliinaa, vaikka ei näin lämpimillä säillä tarvinnutkaan.

"Samperi!" Herny kirosi ääneen mätkähtäessään jälleen maahan, kompastuttuaan juuriin.
Tällä kertaa hän jäi sammaleelle istumaan ja manasi ääneen, pitäisikö hänen muka nyt odottaa aamuun asti että näkisi edes kävellä? Arathet oli kyllä luvannut tulla vastaan, mutta ei siitäkään tiennyt milloin tämä paikalle kerkesi.
Joten Henry jäi istuskelemaan ja pitämään taukoa, kuunnellen ympäristön ääniä.

// Lazu ja Khiari tänne ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 15 Touko 2008, 15:17

Khiar

Hmm, nyt taisi olla yö. Ainakin nyt oli sen verran viileää, että saattoi ihan hyvin olla yö. Khiar huokaisi. Hänen oli tullut metsään päivällä etsimään yrttejä, mutta sittenpä olikin tullut eksyttyä. Tosin, oliko se ihmekään kun oli sokea. Ja aistitut puut (toivottavasti ne siis olivat puita) olivat kaikki aivan samanlaisia.

Ehkä tunnin kuljeskeltuaan Khiar tuli siihen tulokseen, ettei metsästä löytäisi pois. Täytyisi siis vain toivoa, että joku saapuisi tänne hänen seurakseen... Harmillista vain, että ohut kaapu ei ollut kaikkein paras asu viileähköön yöhön. Ja sarvet tuntuivat tarttuvat koko ajan oksiin, joita hän ei ollut huomannut.
Äkkiä kuului ääniä ja Khiar pysähtyi kuin seinään. Joku kirosi kovaan ääneen. Kaikesta päätellen se joku ei nähnyt pimeässä kovin hyvin, joten sitä uskalsi varmaan turvallisesti lähestyä.
Kovin äänettömästi Khiar ei edennyt, mutta askeleet olivat yllättävän varmoja, kun otti huomioon naisen sokeuden ja silmiä peittävän liilan huivin.
"Umh, tuota, päivää. Tai ehkä oikeammin... Iltaa."
Khiar pysähtyi muutamien metrien päähän vieraasta, eikä oikein tiennyt mihin suuntaa pitäisi puhua. Harmillista, että aistimalla ei erottanut kuin mustia möykkyjä, joten kivet ja vaikkapa ihmiset näyttivät aivan samanlaisilta. Niin muuten, kenenkähän kanssa hänellä oli nyt kunnia keskustella? Tai siis minkä kanssa hän juuri nyt keskusteli? Eläväinen se ainakin oli, sillä se oli jupissut itsekseen muutama hetki sitten, ja tuntui nytkin liikkuvan hieman.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Touko 2008, 10:42

Henry

Hetken Henry jo luuli olevansa ypöyksin metsässä, kunnes kuuli läheltään äänen. Alta aikayksikön Henry pomppasi ylös ja laski kätensä meikkansa tupelle, mutta pysähtyi kuuntelemaan saapuneen henkilön ääntä.. äänestä päätellen hän oli nainen, eikä Henry naisia halunnut satuttaa.. kaiken lisäksi tämä puhui erittäin rauhallisesti ja jopa ystävällisesti, joten tuskin tämä mitään pahaa halusi.
"I-iltaa" Henry sanoi jäädyttyään hetkeksi, keräillen ajatuksia kasaan.
Hänen sydämensä löi tavallista nopeammin, lähinnä siksi että hän oli vähällä saada slaakin yllätys vieraasta.
Hetken hän tuijotti eteensä kuin sokea, kunnes erotti hahmon ääriviivat ja näki, ettei tämä ainakaan ihminen ollut! Harvalla ihmisellä oli sarvia.. sen pahemmin Henry ei nähnyt tämän ulkomuotoa, muutakuin silmiin pistävät sarvet ja sidotut silmät.

"huh.. sait pelästetetyä minut" Henry sanoi lopulta suoristaen selkänsä ja otti askeleen lähemmäksi tulijaa.
"Et sattuisi tietämään missä päin haltijoiden kylä on? Tai siis, tiedän kyllä missä se on, mutta näin piemällä on edes vaikea löytää oikeaa paikkaa, minne eksyä" Henry sanoi.. totta kai hänkin tiesi sen, että Haltijoiden kylään piti eksyä, sinne ei voinut löytää.. fiksua sinänsä, ei ihme ettei ihmiset vielä olleetkaan löytäneet sitä kylää.
"ai niin.. minä olen Prinssi Henry Scarlington" Henry sanoi esitellen itsensä kumartaen ja vilkaisi sitten toiseen "ja kuka sinä mahdat olla?" Henry kysyi pienesti hymyillen.. tämäkin olisi voinut olla helpompaa jos olisi nähnyt kunnolla toisen, nyt tuntui siltä kuin tuijottaisi sarvellista möykkyä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 16 Touko 2008, 15:29

Khiar

Ahaa, tuohon suuntaan pitäisi siis puhua. Puhuja oli mies, se oli ainut asia jonka Khiar pystyi päättelemään.
Olen kovin pahoillani.
Nainen hymyili anteeksipyytävästi, kun toinen kertoi pelästyneenä. Hetken Khiar mietti, missä päin haltijoiden kylä mahtoi olla, mutta joutui sitten pudistamaan harmissaan päätään.
Joudun jälleen pahoittelemaan. Minulla ei ole aavistustakaan, missä päin kylä mahtaisi olla.
Hassua, vaikka hän oli harhaillut metsässä jo hyvän tovin, ei hän siltikään ollut päätynyt kylälle. Sitten hän kuuli, kuka toinen oli ja jäykistyi. Vai että oikein prinssi? Kuinka mokomia pitikään puhutella? Äitijumalan oppeihin tosin kuului, ettei ihmisiä puhuteltu mitenkään erikoisesti
Oi, anteeksi. Minä olen Khiar Tulenlaulaja. Ja tulesta puheen ollen
Khiar painoi kätensä yhteen noin kymmeneksi sekunniksi ja veti ne sitten hitaasti erilleen. Käsien väliin ilmestyi aluksi vain pieni kipinä, mutta lopulta muutaman sentin Khiarin käsien yläpuolella roihusi pienimuotoinen nuotio. Nainen hymyili hieman.
Näettekö nyt paremmin? Omaan näkööni ei ikävä kyllä tulikaan auta.
Pappi sipaisi toisella kädellään ohimennen huiviaan ja toisella kädellään piteli tulta paikoillaan. Tulen luominen oli yllättävän raskasta, mutta tulen ylläpitäminen taas oli naurettavan helppoa.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Touko 2008, 21:32

Henry

Nainen kertoi, ettei hänellä ollut aavistustakaan siitä, missä päin kylä mahtoi olla. Sääli, he olivat siis samassa suossa? Eehkä he voisivat etsiä kylää yhdessä? Mikäli nainen nyt sinne oli menossa!
Nainen esitteli itsensä Khiar Tulenlaulajaksi.. Sana Tulenlaulaja herätti Henryn mielenkiinnon, eikä aikaakaan kun Khiar teki pienen liekin leijumaan kätensä päälle.
Henry tuijotti hetken aikaa liekkiä ihmeissään, kunnes siirsi katseensa Khiarin kasvoihin ja tajusi tämän olevan sokea.
"n-- näen kyllä" Henry sanoi havahtuessaan jälleen omista maailmoistaan. Hänen kävi pienesti sääliksi Khiaria.. ei varmaan ollut mukavaa olla sokea. Henry ei voisi kuvitellakkaan menettävänsä näkökykyään, se olisi hänen loppunsa! Hän tarvitsi näköään enemmän kuin muita aistejaan.

"ah, mikäli olette kylään päin menossa, voin kai liittyä seuraanne?" Henry sanoi teititellen Khiaria.. kyllä, hän teititteli aina naisia ja korkeammassa asemassa olevia miehiä, mutta ei ketään muuta.
"Ystäväni Arathetin pitäisi jossain vaiheessa tulla vastaan, joten voi olla että törmäämme häneen" Henry sanoi jääden odottamaan mitä Khiar vastaisi.. ei hän neidin seuraan väkisin tunkisi, se ei ollut soveliasta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 16 Touko 2008, 21:51

Khiar

Khiar ei voinut olla hymyilemättä hieman kuullessaan pienen säpsähdyksen Henryn äänessä. Hassua kyllä, useimpia ajatuskin sokeutumisesta kauhistutti. Eikä se tosin ollut ihmekään. Jos Khiar olisi saanut valita, niin mieluummin hän olisi tietysti nähnyt kuin ollut sokea. Mutta, jos tämä kerta oli Äitijumalan tahto, niin hän ei kyllä aikonut vastustella. Olihan Pyhä Äitijumala sentään säästänyt hänen henkensä! Näön menetys oli siihen verrattuna pientä.

Oh, ei teidän minua tarvitse teititellä Mutta kyllä, olisin hyvin ilahtunut seurastanne.
Khiar hymyili ystävällisesti. Arathet? Khiar mietti hetken ja tuli lopulta siihen tulokseen, että oli joskus saattanut kuulla kyseisen nimen. Ehkä. Ihan vain ohimennen, mutta kuitenkin.
Tuota, sattuisikohan teillä olemaan minua parempi käsitys suunnasta?
Khiar hymyili yhä ystävällisesti ja oli nyt ohjannut pienen lentävän nuotionsa ehkä puolen metrin päähän heistä.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Touko 2008, 10:54

Henry

Khiar sanoi ettei häntä tarvinnut teititellä. No, ei väkisin mutta se oli Henrylle juurtunut tapa joten hän ei ihmettelisi vaikka tulisikin teitittelemään Khiaria huomaamattaan.
Sitten Khiar kysyi suunnasta. Henry vilkaisi nopeasti ympärilleen hymisten samalla itsekseen.
"kyllä minä tiedän missä päin on pohjoinen ja etelä, joten kyllä minä suurinpiirtein kartalla olen. Se vain sattuu olemaan hankalaa pimeässä metsässä kävellä, kun ei tosiaankaan näe eteensä. Mutta nyt teidän ansiosta näkee sentään jotain" Henry sanoi hymyillen ja päätti samalla suunnan mihin he kävelisivät... etelään. Haltijoiden kylä oli etelämpänä, mitä ihmisten kylä, joten piti vain hiipparoida etelään päin niin kyllä se siitä pikkuhiljaa luonnistui.

"Tuletteko?" Henry sanoi ja lähti hitaasti kävelemään eteenpäin.
Hänellä ei ollut hajuakaan miten hyvin/nopeasti Khiar osaisi kävellä, joten hän lähti liikkeelle hitaasti ja piti katseensa kokoajan Khiarissa.
"Mitä muuten teitte metsässä?" Henry kysäisi ihan mielenkiintoaan ja pitäekseen keskustelua yllä... lisäksi se varmasti olisi Khiarille helpompaakin, kun kuuli missä toinen oli.. kun ei kerran voinut nähdä mitään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 17 Touko 2008, 11:38

Khiar

Khiar pisti merkille, että Henry jatkoi yhä teitittelyään, mutta antoi asian olla. Jos toinen nyt sitten kerta välttämättä halusi teititellä, niin mikäs siinä sitten.

Khiar nyökkäsi ja lähti astelemaan suuntaan, josta Henryn ääni kuului. Naisen vauhti ei ollut juurikaan normaalia kävelyvauhtia hitaampi ja askelista näkyi pieni varmuus. Tuskinpa hän tosin olisi näinkään nopeasti saatikka varmasti kävellyt, jollei olisi kyennyt aistimaan ympäristöään. Tosin hän kiitteli mielessään Henryä siitä, että tämä yhä jatkoi juttelua. Oli huomattavasti mukavampaa kun tiesi, missä toinen oli.
Olin keräämässä yrttejä Äitijumalaa varten. Hän on ollut viimeaikoina kovin kärttyinen, eikä selvästikään ole vieläkään leppynyt, kun kerta antoi Sherelin eksyttää minut metsään
Nainen naurahti huvittuneena. Olihan Äitijumalalla tosin syytä olla vihainen, sillä eihän Khiar ollut muistanut Häntä edes rukousnauhalla viimeaikoina. Mutta Äitijumala oli kyllä selvästi leppymään päin, sillä Hän oli tuonut tämän Henryn tänne metsään myös.
Ja te olette kaikesta päätellen matkalla haltijoiden kylään. Onkohan vierailullenne joku erityinen syy, vai oletteko vain menossa nauttimaan teekupposesta?
Khiar käänsi päätään hieman suuntaan, jossa uskoi Henryn olevan. Tai ainakin tämän ääni oli viimeksi kuulunut tuolta suunnalta.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Touko 2008, 14:04

Henry, Arathet

Khiar kertoi olleensa keräämässä yrttejä äitijumalaa varten. Henry hymähti pienesti osoittaakseen että tajusi Khiarin puheet.. muuten hän olisi nyökännyt ymmärtävästi, mutta mitä järkeä nyökätä kun sokea ei sitä näe? Henry ei pahemmin jumalista piitannut, hän kun oli nähnyt/kuullut niin monista uskonnoista, ettei tiennyt mihin enää uskoi.. eli hän oli käytännön ateisti, uskoi vasta kun sai todisteista jonkun jumalan olemassa olon.
"eh, ei, en ole menossa teekupposelle, vaikka sellainen maistuisikin. Olen menossa tapaamaan kuningas Arania, pitää päästä juttelemaan hänelle" Henry kertoi.
Pian Henry kuuli askelia edestä päin.. Hetkeksi hän laski jo kätensä miekalle, kunnes tajusi vastaan tulevan henkilön olevan Art. Art oli kääriytynyt täysin tumman vihreään viittaan, mutta hän oli laskenut hupun harteilleen jottei Henry survaisi häntä kuoliaaksi heti samantien.
"Iltaa" Art sanoi vilkaisten Henryyn ja siitä sitten Khiariin.
"Sinulla on näemmä seuraa?" Art sanoi, tutkaillen Khiaria ja oletti tämän olevan heidän puolellaan.. ei hän ainakaan ihmiseltä näyttänyt.
"kyllä, törmäsin häneen metsässä.. oli niin pimeää etten nähnyt edes eteeni, kunnes Khiar tuli ja 'valaisi' tilannetta" Henry sanoi naurahtaen ja käännähti kohti Khiaria.
"Khiar, tässä on Arathet" Henry esiteli Artin Khiarille.
"hauska tutustua" Art vastasi ja kumarsi pienesti, vaikka tuskin sokea sitä huomasi.. kyllä, Art tajusi tämän olevan sokea, miksi muutenkaan hänellä olisi ollut side silmillään?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 17 Touko 2008, 14:36

Khiar

Nainen nyökkäsi pienesti Henryn vastaukselle. Vai että oikein kuninkaan puheille? Taisipa olla suhteellisen tärkeää asiaa, mutta Khiar ymmärsi jättää aiheen siihen. Tuskin Henry oli saanut kerrottua vierailunsa syytä kun edeltäpäin kuului askeleita. Äitijumalalle kiitos, että tulija paljastui täksi Arathetiksi.
Kuin myös.
Khiar hymyili Arathetille ystävällisesti. Toivottavasti heidän seuraansa ei enää liittyisi kamalan montaa henkilöä, sillä äänten erottaminen alkaisi silloin käydä jo hieman vaikeaksi. Ja aistimalla kun ei juuri mitään erottanut. Siksi Khiar luottikin enemmän kuuloonsa ja muihin aisteihin, kuin heikkoon kaikuluotausta muistuttavaan kykyynsä.

Jatkaisimmeko matkaa? Itse en ainakaan tunne oloani täällä järin mukavaksi.
Khiar esitti asiansa hyvin kohteliaaseen sävyyn. Ikävä kyllä, hänen oli nyt myönnettävä olevansa täysin näiden kahden miehen varassa. Eihän hän itse olisi päässyt metsästä ikinä minnekään! Oli hyvin inhottavaa olla riippuvainen muista ihmisistä, sillä silloin oli vain vaivaksi.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Touko 2008, 13:01

Henry, Art

Art hymyili pienesti nähdessään Khiarin hymyn. Oli mukavaa nähdä toisten hymyilevän, vaikka valtakunnan tilanne oli mitä oli. Sodan aikana kun ei pahemmin hymyjä nähnyt.
"Toki, sama vika täällä" Henry vastasi Khiarin kysymykseen.. hänkään ei tuntenut oloaan järin mukavaksi metsässä, varsinkaan näin pimeällä. Art vain hymähti pienesti ja lähti jo edeltä kulkemaan, Henry tämän perässä.. mutta Henry pysytteli koko ajan Khiarin vierellä, kotheliaisuus syistä.
Arttia jäi häiritsemään kunka Khiar oli? Hän ei itse koskaan ollut nähnyt kyseistä naista missään, eikä ollut Henryn koskaan kuullut puhuvan hänestä.. tunsiko Henry edes häntä? Missä Khiar asui? Kenen puolella hän oli? no tuskin ainakaan ihmisten, ei hän ihmiseltä näyttänyt.. voisiko Khiariin luottaa? Sitäkään Art ei tiennyt... eikä hän kehdannut lähteä kysymään mitään noista, se olisi kuulostanut enemmänkin risti kuulusteluta, kuin ystävälliseltä juttelulta.
"Missä päin sinä asut Khiar?" Henry kysyi lopulta rikkoen piene hiljausuuden, joka heidän välillään oli vallinnut.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 18 Touko 2008, 13:22

Khiar

Ah, hyvä, he siis jatkoivat matkaa. Ja oli oikein mukava havaita, että Henry ainakin vielä pysytteli hänen vierellään, sillä nainen pelkäsi hieman eksyvänsä miehistä. Khiar ohjailema tuli leiskui iloisesti hieman Henryn edellä, valaisten tämän tietä.
Oh, enpä varsinaisesti missään. Luostari oli kait viimeisin paikka, mitä kodiksi saatoin kutsua, mutta nykyään No, asustelen majataloissa.
Jaa, olisi ehkä ollut kohteliaampaa esittää vastakysymys, mutta se olisi antanut hänestä hieman tyhmän kuva.
Hmm, oliko ilmapiiri ehkä aavistuksen vaivaantunut? Khiar tiedosti hyvin olevansa hieman ulkopuolinen, sillä miehet tunsivat toisensa jo entuudestaan. Khiar olisi melkein voinut vannoa, että heidän olisi tehnyt mieli esittää moniakin kysymyksiä. Ainakin Khiarilla olisi ollut miljoonia kysymyksiä esitettävänä, mutta kärsivällisyys on hyve. Oli silti pyrittävä ymmärtämään näitä kahta miestä. Eihän täysin tuntemattomaan luottaisi kuin typerä ja herkkäuskoinen.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2008, 13:03

Henry, Art

Khiar kertoi asuneensa luostarissa, mutta asui nykyään majatalossa. Henry hymähti jälleen ilmoittaakseen että oli ymmärtänyt/kuullut Khiarin sanat, mutta tällä kertaa hän meinasi vain nyökätä.. siitä taas ei olisi ollut mitään hyötyä, Kihar kun ei nyt sattunut näkemään mitään.
Art oli kuullut myös Khiaria, mutta jätti ilmoittamatta kuuntelunsa. Hän vain käveli kaksikon edellä, pitäen silmällä ympäristöä sen varalta, että joku hyppäisi niskaan... nyt kun heidät sattui näkemään melko hyvin, kiitos Kiharin liekin. Art ei itse olisi tarvinnut valoa metsässä kulkemiseen, mutta Henry nyt oli eri asia, tämä kun sattui olemaan ihminen. tuosta asiasta Art Henryä välillä kiusasikin, Henry kun olisi mieluummin haltija kuin ihminen.
"minä en ole koskaan käynytkään haltijoiden majatalolla.." Henry huomautti, pitäen puhetta yhä yllä, ihan vain Kiharin hahmottamisen vuoksi.
"Mutta olen kuullut että siellä on erittäin mukavaa henkilökuntaa" Henry lisäsi sen pahemin vaihtamatta aihetta.
Sitten hänen päähänsä nousi erittäin epäkohtelias ja sopimaton kysymys: Miten Kihar oli menettänyt näkönsä? Oliko tämä aina ollut sokea? Nuo kysymykset pyörivät nyt Henryn päässä, mutta kehtaisiko hän kysyä niitä? Kerranhan sitä elettiin ja voi olla etteivät he enää koskaan kohtaisi, joten..
"Anteeksi, älä ota tätä kysymystä loukkauksena, mutta oletteko aina ollut sokea?" Henry kysyi lopulta, erittäin varovast.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 19 Touko 2008, 16:24

Khiar

Khiaria aavistuksen kyllä häiritsi, ettei Art sanonut mitään. Kyllähän hän ymmärsi toisen vaitonaisuuden, mutta silti se tuntui hieman häiritsevältä. Nainen käänsi päätään aavistuksen verran Henryn suuntaan tämän puhuessa majatalosta, muttei vaivaantunut kuin hymyilemään hieman. Mitäpä tuohon nyt olisi voinut sanoa? Henry kuitenkin esitti pian kysymyksen, joka sai Khiarin naurahtamaan huvittuneena.
En suinkaan loukkaannu. Ja ei, en ole aina ollut sokea. Ehei, sokeudun kuuden vanhana, tulipalossa.
Ah niin, se tulipalo. Enempää Khiar ei kuitenkaan aiheesta kertonut, ei ainakaan vielä. Vaikka hän olikin erittäin avoin henkilö, niin ei hän siltikään aivan kaikkea halunnut kertoa. Pieni suru oli kuitenkin hetken verran havaittavissa naisesta, mutta siinä kaikki. Surukin katosi nopeasti, kun nainen suuntasi ajatuksensa muualle. Vaikkapa se uhri. Niin, se täytyisi pian suorittaa. Tai vähintäänkin pitäisi rukoilla Äitijumalaa. Eihän Khiar ollut vieläkään yrittänyt lepyttää Häntä.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2008, 20:59

Henry, Art

Khiar kertoi että oli sokeutunut kuuden vanhana. Melko nuorena, sekä Artin että Henryn mielestä.. varsinkin Artin mielestä! Tulipalossa.. mahtoi olla kauheaa. Henry ei koskaan ollut kuullut kenestäkään, joka olisi menettänyt näkönsä onnettomuuden kautta, paitsi Khiar nyt.
"otan osaa" Henry sanoi lopulta nostaen katseensa maasta Khiariin ja siinä samassa kompastui eteen osuneeseen juureen. Hän kirosi jälleen ääneen ja nyt Artkin päästi itsestään elon merkkejä: Hän nauroi kevyesti ja kääntyi ympäri, katsoen erittäin vahingoniloisesti Henryyn.
"Et vieläkään osaa katsoa jalkoihisi?" Art kysäisi hymyillen, samalla kun he jatkoivat matkaa.
"en kiinnittänyt juuri sillä hetkellä huomiota maahan!" Henry puollusteli pienesti naurahtaen, putsaten vaatteistaan roskia pois.
"Khiar.." Art aloitti kääntyen kävelemään takaperin Henryn ja Khiarin edellä "Et ole ihminen etkä haltija.. joten mikä olet?" Art kysäisi, katsellen Khiaria päästä varpaisiin.
Artin oli paljon helpompi kävellä metsässä mitä Henryn, joten häneltä onnistui myös takaperin kävely... Henry olisi tuuskahtanut pyllylleen jos olisi alkanut takaperin kävelemään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron