Iltaa odotellessa.

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Iltaa odotellessa.

ViestiKirjoittaja Miwra » 06 Elo 2008, 17:33

//Akuma tänne päin nyt kun viimein saan aloitettua ^^"//

Arraka

Arraka pyöri metsässä jälleen vailla mitään sen kummoisempaa tehtävää ja koetti saada aikansa kulumaan. Hän ei ollut niin päivä ihmisiä...vai pitäisikö sanoa hevosia? No, oli millainen sekasikiö tahansa hän ei pitänyt päivästä. Metsä oli iltaisin kauneimmillaan, silloin kun aurinko loi viime säteensä puiden lomitse. Sitä hetkeä Arraka jaksoi odottaa joka päivä eikä olisi pistänyt pahakseen vaikka aika olisikin täysin pysähtynyt juuri sellaisena hetkenä illasta ja hän voisi elää ikuisuuden sopivasti lämmittävässä auringon valossa.

Arraka jäi nojaamaan paksun tammen runkoon ja painoi päänsä siihen, ristien kätensä rintakehälleen...Odottaminen oli aina sitä pahinta eikä se ollut lainkaan mukavaa. Pian hän kyllästyi ja jatkoi matkaansa metsän laidalle nähdäkseen paremmin missä vaiheessa päivä oli.
Aurinko ainakin vaikutti porottavan lähes täydeltä taivaalta vaikka metsässä oli kentaurin onneksi viileää...Kuumuus oli odottamisen lisäksi toinen asia jota hän vähiten sieti.

//Ja lyhytkin viel .____."//
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Elo 2008, 19:14

Leon

Armoton kuumuus.. Leon oli joutunut riisumaan päällimmäisen kaapunsa ja kantoi sitä nyt mukanaan. Nyt täytyi tyytyä olemaan pelkällä T-paidalla ja housuilla, muuten hän olisi läkähtänyt kuoliaaksi. Ihmisten kylässä oli armottoman tunkkaista ja kuumaa, joten Leon päätti lähteä käymään metsällä, siellä oli aina viileämpää.. ja lisäksi hän voisi noukkia pari yrttiä, jos niihin sattuisi törmäämään. Matka metsään oli yhtä helvettiä, sillä aurinko porotti pilvettömältä taivaalta suoraan selkään, mikä ei ollut ollenkaan mukavaa. Lopulta Leon saapui metsän reunalle ja viileys erottui melkein samantien! Paljon raikkaampaa ja viileämpää mitä ihmisten kylässä. Hetken Leon katseli ympärilleen ja lähti sitten kävelemään syvemmälle metsään, koputellen siinä ohimennen paria puuta sauvallansa... hän ei edes itse tiennyt miksi niin teki, mutta tekipähän nyt kuitenkin.
Hetken käveltyään hän saapui pienelle metsä aukealle, jossa kasvoi valkovuokkoja. Leon ei poiminut niitä, hän ei tekisi mitään muutamalla kukkasella, joten hän jätti ne rauhaan, mutta pysähtyi kuitenkin kaatuneen puunrungolle istumaan ja katselemaan niitä. Siinä samalla hän laittoi hiuksensa kiinni, oli huomattavasi viileämpää - ainakin niskan seudulla - kun ei ollut hiukset auki.
Leon uppoutui täysin ajatuksiinsa ja alkoi sauvallansa naputtelemaan puun runkoa. Hän ei edes tiedostanut mitä ympärillä tapahtui, mikä ei varmaankaan ollut kovinkaan viisas veto... ainakaan metsässä, missä liikkui ties mitä tappajia.

//here! eikä se nyt niin kovin lyhyt ollu ^^' //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 06 Elo 2008, 19:42

Arraka

Arraka kuuli vaimean koputuksen joka toistui muutaman kerran ja hän kääntyi oitis katsomaan suuntaan josta oli sen kuullut. Koputusta ei kuitenkaan kuulunut uudelleen, mutta hän saattoi olla vaikka varma ettei sitä kyseistä ääntä mikään eläin ollut pitänyt.
Arraka antoi asian olla ja katseli ympärilleen etsien jotain syötävää. Ei hänen silmiinsä kuitenkaan mitään iskeytynyt ennen kuin tuo kopina kuului uudelleen ja tällä kertaa hieman lähempää. Hieman ärtyneenä moisesta häiriöstä Arraka lähti äänen suuntaan joka ei tällä kerralla ottanut oitis loppuakseen.
Eikö tällä kopinan aiheuttajalla riittänyt järkeä ajatteluun vai miksei tämä käsittänyt sitä että tuollainen meteli häiritsi keskittymistä kovastikin.

Arraka saapui pienelle aukiolle ja suoraan hänen edessään oli jonkin ainakin ihmistä kovasti muistuttavan olennon selkä ja tuo olento naputteli sauvallaan puunrunkoa. Hän unohti kuitenkin kaiken ärtymyksensä tahtoessaan selvittää enemmän tästä olennosta.
Arraka asteli lähemmäs eikä voinut estää kavioitaan pitämästä ääntä kun katkeilleet oksat sattuivat niiden alle. Pian hän kuitenkin saavutti olennon ja kumartui sen puoleen nuuskaisten sitä pienesti. Pää kallellaan hän veti kätensä puuskaan hiuksiensa valahtaessa kasvoilleen.
"Mikäs sinä sitten olet?"
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Elo 2008, 12:37

Leon

Leon ei edes kuullut katkeavien oksien ääniä, niin ajatuskissaan hän oli. Ei hän edes nähnyt - saatika tiedostanut - mitä ympärillä tapahtui, hän oli kuin olisi nukkunut silmät auki.
Leon havahtui viimein kuullessaan oudon äänen puhuvan. Hän nosti katseensa nopeasti ylös ja huomasi puhuvansa kentaurille. Hetken hämmästykseltään Leon ei saanut sanaa suustaan, vaan tuijotti tuota otusta silmät suurina ja suu auki, koittaen hakea sanoja.
"Mikä minä olen? M-minä olen ihm-- tai siis velho!" Leon sanoi lopulta, nousten siinä samassa ylös ja peruutti pari askelta, ihan vaih varmuuden vuoksi.
Kentaurille ei kyllä auttanut alkaa ryppyilemään, varskinkaan jos ei osannut edes kunnolla taistella! Leon ei oikein tiennyt pitäisikö esittää suurta ja mahtavaa velhoa, jotta kentauri - mahdollisesti - pelkäisi, vai pitäisikö vain koittaa puhua.. toisaalta, eihän Leon vielä tiennyt oliko kentauri äkäistä versiota.
"mikäs sinä sitt-- tai no, sinähän olet kentauri, huomaa sen jo tyhmäkin, mutta mikä on nimesi? Minä Olen Leon Greenwood" Leon sanoi lopulta, esitellen itsensä.. ehkä siinä toivossa että toinen olisi kuullut hänestä. Mutta tuskimpa, ne olivat vain kuvitelmia hänen päässään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 07 Elo 2008, 12:56

Arraka

Arraka kurtisti hieman kulmiaan toisen kertoessa olevansa velho. Kai velho olisi kuullut hänen tulonsa eikä tuijottaisi häntä tuohon tapaan? Suu auki toinen ainakin äsken oli häntä tapittanut kuin ei olisi koskaan moista nähnytkään...Arraka kun oli kuvitellut velhot olennoiksi jotka tiesivät kaiken eivätkä pelänneet näyttää mahtavilta ja käyttää loitsujaan. Tämä yksilö kuitenkin perääntyi jopa pari askelta taaksepäin mikä sai Arrakan kallistamaan päätään entisestään.
"Velho? Et käyttäydy niin kuin velholta oletin...", hän tyytyi vastaamaan ja astui itse kannon yli lähemmäs. Kyllä hän oli osannut päätellä että toinen oli jokin ihmisenkaltainen, eihän hän nyt niin tietämätön ollut ettei olisi tiennyt miltä ihminen näytti. Joskus ihminen saattoi kuitenkin olla muuta kuin miltä näytti. Arraka ei tunnistanut velhoa tai haltiaa ihmisestä koska kaikki kolme näyttivät niin samanlaisilta, mutta kentauri tahtoi tietää minkä otuksen kanssa oli tekemisissä.
"Arraka", hän vastasi hitaasti liikahtamatta paikoiltaan. Hän ei ollut äksyä sorttia, hän oli niitä kentaureita jotka olivat ystävällisiä eivätkä epäilleet ketään vihollisikseen...eikä hän nähnyt mitään syytä esittääkään muuta olevansa.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Elo 2008, 23:45

Leon

Sitten Leon saikin kuulla ettei hän käyttäytynyt kuten velholta saattoi olettaa. Leon kurtisti kulmiaan hieman ja oikoi selkäänsä, laittaen siinä samassa kätensä puuskaan.
Mitään hän ei kuitenkaan sanonut, vaan antoi kentaurin kertoa nimensä. Hänen nimi oli Arraka... sen enempää Leon ei hänestä irti saanut, mutta tähän astisen käyttäytymisen perusteella Arrakka ei ollut niitä päälle käyviä yksilöitä, mikä oli vain hyvä. Leon ei todellakaan haluaisi ottaa mittaa kentaurista, vaikka saattoi hän pärjätäkkini ihan hyvin. Ei sitä koskaan tiennyt milloin taikuus päätti toimia ja milloin ei, se piti vain osata valjastaa käyttöönsä.. mutta sitä Leon ei vielä ollut oppinut.
"no, Arraka" Leon aloitti vilkaisten kentauria silmiin "sinä varmaan tunnet metsän paremmin? Minä etsin yrttejä, joita on vaikea löytää, mutta sinä varmaankin osaat neuvoa tien?" Leon sanoi, pitäen kätensä yhä puuskassa.
Niin, ne yrtit piti yhä löytää. Leonilla menisi varmasti koko päivä niiden etsimiseen, mutta jos hän saisi apua kentaurilta, hän saattaisi päästä aikaisemmin kotiin!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 10 Elo 2008, 11:26

Arraka

Arraka oli jo olettanut Leonin vastaavan jotain mutta tämä vain veti kätensä puuskaan ja piti suunsa supussa. Hän kurtisti hieman kulmiaan muttei liikahtanutkaan lähemmäs.
Jos toinen oli velho niin miksei tämä ollut jo tehnyt parhaansa suojatakseen itsensä häneltä? Niin Arraka oli ainakin olettanut että tämä olisi tehnyt mutta velho vain seisoi kädet puuskassa hänen edessään ja katsoi nyt häntä silmiin.
"Tunnenko?" Arraka naurahti tarkoitettua enemmän pilkkaavaan sävyyn ja koetti loihtia kasvoilleen hieman pahoittelevan ilmeen, hän ei ollut täällä haastamassa riitaa eikä Leonkaan sitä todennäköisetsi tahtonut, "Yrttejä? Millaisia sellaisia?"
Velhot ainakin käyttivät yrttejä mikä todisti Leonin aiemmat sanat todeksi ja Arraka katseli hetken ympärilleen miettien mahdollisia yrttipaikkoja joita oli metsää kierrellessään nähnyt. Hän oli elänyt metsässä lähes koko ikänsä joten hänen jos kenen täytyisi tuntea jokainen yrttipaikka ja niin hän oletti tuntevansakin.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Elo 2008, 15:19

Leon

Arrakka naurahti astetta pilkaavampaan sävyyn, vastatessaan epäsuorasti siihen, tunsiko hän metsän paremmin mitä Leon vai ei. Leon kohotti kulmiaan hieman, mutta antoi asian olla. Hän nyt oletti että Arraka tunsi metsän paremmin, hänhän asui täällä!
"no.. lähinnä tulehduksiin auttavia yrttejä, ne pääsivät jo loppumaan." Leon vastasi hetken mietittyään ja avasi kätensä puuskasta.
"tietääkseni niitä on lähellä suota, mutta minulla ei ole hajuakaan missä päin siellä..." Leon pohti lähinnä itsekseen ääneen, samalla kun naputteli sauvalla maahan.
"noh.. kai minun sitten pitää yksin mennä, Ellet halua lähteä matka seuraksi?" Leon kysyi ja otti pari askeltä kauemmas, suuntaan jossa suo oli.. tai ainakin piti olla, ei Leon siitäkään ollut varma.
Joskus hänellä oli se tunne että hän tulisi eksymään metsään heti kun astui sinne.. niin oli kyllä kerran käynytkin, mutta siitä kerrasta Leon oli oppinut jotain.
Lopulta Leon lähti kävelemään eteenpäin, jäämättä odottamaan seuraisiko Arraka vai ei.. olisihan se kiva saada matakaseuraa, eipähän tarvitsisi yksin jutella.. ja jos tulisi hankaluuksia, olisi sentään joku jonka seläntaakse juosta!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 10 Elo 2008, 16:13

Arraka

Arraka kohotti pienesti kulmiaan velhon vastaukselle ja leukaansa hieroen koetti keksiä millaisia yrttejä toinen siis tarvitsi. Kentaurina hän ei tiennyt mitä mitkäkin yrtit tekivät, hän tiesi vain miltä ne näyttivät eikä hänellä näinollen ollut aavistustakaan siitä millaisia tulehduksiin auttavat yrtit olivat. Hän ei kuitenkaan ennättänyt kysyä sitä ku Leon jo jatkoi pohtimistaan ja Arrakan silmät kirkastuivat. Suota...ne hän kyllä tiesi ja sinne päästessä hän voisi hyvin kysyä miltä toisen tahtomat rehut näyttivät ja siten hänestä olisi enemmän apua. Hän oli käynyt suolla muutaman kerran ja muisti kyllä hyvin alueen ja sen kuinka sinne pääsi...tosin niin tuntui muistavan Leonkin joka lähti pari askelta kauemmas esitettyään kysymyksensä.
"Minä tulen mukaan", Arraka sanoi päättäväisenä. Hänellä ei olisi mitään kummallisempaa tekemistä tänään, eikä kyllä liiemmin muinakaan päivinä joten hänellä kyllä riittäisi aikaa yllinkyllin.
Kentauri oli hetken ajan paikallaan mutta velhon lähtiessä kävelemään eteenpäin hän hetken odottelun jälkeen juoksenteli tämän perään.
"Njäh", Arraka murahti, "Olet kiduttavan hidas...saanko tarjota kyydin?" Hän kysyi juostuaan jo pari kertaa Leon ohi ja palattuaan sen jälkeen takaisin. Hän ei ollut aikeissa juosta päätä pahkaa tiesminne jos toinen hänen kyytiinsä suostuisi, mutta pääsisipä kuitenkin nopeampaa, olihan hänellä neljä jalkaa jotka takuulla olivat ainakin hieman velhon jalkoja pidemmät...Ja Arraka tunnetusti oli sekä ystävällinen että malttamaton kentauri, vastoin kaikkia luuloja tietenkin...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Elo 2008, 13:41

Leon

Arraka lähti mukaan.. hyvä, Leon ei olisi yksin halunnut mennä, mutta mikäli kentauri olisi kääntänyt selkänsä ja jolkotellut pois, sitten ei olisi auttanut muu kuin mennä yksin. Leon hymyili itsekseen heidän kävellessään eteen päin, mahtoi olla melko näky tämäkin.. Harvemmin sitä velhon näki kentaurin kanssa, jos ollenkaan. Tosin tällä hetkellä ainoat jotka heidät näkivät, olivat pikku eläimet..
Hetken siinä hissukseen käveltiin, kunnes Arraka murahti ja sanoi jotain, mikä sain Leonin katsahtamaan kentauriin kysyvästi.
"kyydin? mikäs siinä.. luulin kyllä että kentaurit eivät päästä ketätahansa selkäänsä.. ei kun.. nehän olivatkin yksisarvisia.." Leon sanoi, hieroskellen leukaansa hetken, mutta kääntyi sitten kohti Arrakaa.
Hän laski molemmat kätensä Arrakan selälle ja hypähti yhdellä, kepeällä loikalla kentaurin selkään ja asettui istumaan sinne.
"heh... eipä ole ennen tullut ituttua kentaurin selässä.. mutta varokkin tiputtamasta, minulla on herkkä ahteri!" Leon sanoi, miettien hetken mistä sitä oikein pitäisi kiinni, mikäli toinen meinaisi vauhtia lisätä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 13 Elo 2008, 18:44

Arraka

Arraka kurtisti kulmiaan kun Leon tuumi etteivät kentaurit päästäneet yleensä ketä tahansa selkäänsä ja olihan se tottakin vaikka pätikin kai paremmin toisen mainitsemiin yksisarvisiin.
"Eivät kentauritkaan, mutta minä olen erilainen", Arraka naurahti ja odotti toisen nousevan selkäänsä. Useimmat kentaurit eivät helpolla päästäneet ketään selkäänsä mutta Arraka itse oli ystävällisempi ja luottavaisempi yksilö joka luotti niihinkin joihin ei olisi pitänyt tai kannattanut.
Leon tuntui pääsevän kätevästi hänen selkäänsä eikä Arraka voinut olla naurahtamatta tämän sanoille.
"Hm. Kerta se on ensimmäinenkin", hän sanoi ja virnisteli typerästi toisen lauseen loppuosalle vaikkei toinen sitä nähnytkään. Hetken Arraka odotti mutta kun toinen ei liikauttanut käsiään mihinkään hän itse tarttui niitä ja vei ne vatsansa ympärille sillä hänen kaulassaanhan toinen ei ainakaan roikkuisi vaikka ihmiset saattoivat normaalien hevosten kaulasta kiinni pitää.
Arraka lisäsi vauhtia vaikkei suoranaisesti laukkaamaan ryhtynytkään sillä he olivat silti yhä metsässä eikä kentaurillakaan ollut niin tarkat ja nopeat refleksit että tämä olisi laukassa ennättänyt väistämään jokaisen puunrungon.

Tätä vauhtia he pääsivät soille nopeammin ja hetken kuluttua Arraka jo hiljensikin vauhtiaan. Hän saattoi epäillä että kävellen matkassa olisi kulunut monta minuuttia enemmän vaikkei osannutkaan sanoa kuinka nopea Leon parhaimmillaan olisi ollut.
Hän pysähtyi muutaman askeleen päähän suoalueestan ja mutristi huuliaan.
"En vain tiedä miltä ne kaipaamasi rehut näyttävät..."
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2008, 13:55

Leon

Leon vilkaisi kysyvästi Arrakaan kun tämä nappasi hänen kätensä ja kietaisi ne vatsansa ympärille. No, mikäs siinä jos kerran sai pitää kiinni, ei se Leonia haitannut ollenkaan. Sitten lähdettiinkin liikkeelle. Leon piti kiinni ettei todellakaan pudonnut alas, häntä ei huvittanut nilkuttaa takaisin kylään ahteri hellänä.. ties mitä muut ajattelisivat.
Matka kului huomattavasti nopeammin, mitä Leon olisi kävellyt. Ei mennyt edes puoltakaan siitä ajasta, mitä Leonilla olisi kestänyt kävellä.. taisi tosiaankin olla onni, että hän törmäsi Arrakaan, nyt hän tosiaan saisi tämänkin reissun hoidettua nopeampaan... ja olihan se kiva saada uusia tuttavuuksia, Leon ajatteli Arrakan enemmänkin henkilönä, kuin eläimenä tai olentona, kuten olisi pitänyt. Cryptissä rotusyrjintä kun sattui olemaan yksi suurimmista ongelmista, mutta koska Leon luetteli itsensä velhoksi - eikä ihmiseksi - niin hän myös piti kaikkia tasavertaisena. Hän oli niitä, jotka eivät ymmärtäneet eivätkä edes halunneet ymmärtää sodan syytä.

Kun Arraka pysähtyi, Leon hypähti alas tämän selästä ja tunnusteli maata hetken jaloillaan, ettei se upottanut liikaa.
"noh, ne yrtit näyttävät suurinpiirtein tältä" Leon sanoi kaivaen takataskustaan paperin palan, missä oli kuva yrtistä, mitä hän haki.
Kuvassa oli pieni, sinertävän valkoisen kukan kuva, jonka lehdet olivat kolmi haraisia ja repaleisia. Kuvan alla luki murattitädyke. Kyseinen yrtti auttoi yleensä lihasjännitykseen, sen verran Leon siitäkin oli lukenut.
Ojenettuaan paperin Arrakalle, Leon lähti kävelemään kauemmaksi ja kyykistyi aina silloin tällöin alas tutkimaan vähänkin murattitädykkeeltä näyttäviä kasveja. Siinä samassa hän nappaili mukaansa muitakin yrttejä, jos vain sattui muutama tutunnäköinen tupsahtamaan nenän eteen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 21 Elo 2008, 17:36

Arraka

Arraka huomasi myös matkan kuluvan ja hänen onnekseen Leon ei tippunut hänen selkänsä päältä sillä vähiten kentauri kaipasi valittavaa velhoa seuraansa, etenkään jos tällä todella oli herkkä takapuoli, jolloin maahan tömähdys ei olisi yllätys sieltä mukavimmasta päästä.
Arraka ei jaksanut ymmärtää kuinka niin moni velho loppujen lopuksi tarvitsi yrttejä. Kätevämpäähän se olisi ollut jos yksi velho olisi hoitanut yrttipuolen, toinen olisi hoitanut taikomispuolen ja niin edelleen, toisaalta jos yrttipuolen hoitava velho ei olisikaan saman tien paikalla kun tätä tarvittiin niin siitä voisi kertyä ongelmia...Arraka pudisteli kevyesti päätään ja katseli ympärilleen suolla.
Ei hänen tarvinnut miettiä tuollaisia asioita jotka eivät häneen juurikaan liittyneet. Vaikkei hän pitänytkään metsää hakkaavista ja raivaavista olennoista ei häntä haitannut muutaman yrtin katoaminen, etenkin kun niitä kasvoi lisää puita nopeampaa.

Arraka nyt viimeisenä piti itseään eläimenä kun kuitenkin ajatuksensa laukkasivat vähintäänkin yhtä nopeasti kuin jalkansa ja hän oli kykenevä puhumaankin.
Harvoja kentauri eläiminä piti eivätkä eläimetkään niin alkeellisia olleet kuin mitä ihmiset ajattelivat. Osasivathan eläimetkin ajatella ja ilmaista itseään mikä oli hänen mielestään jo hyvä suoritus.

Arraka kumartui hieman kun Leon hyppäsi hänen selästään ja kääntyi sitten toisen puoleen. Tämä kaivoi paperia taskustaan ja antoi sen pian hänelle.
Huuliaan mutristaen kentauri katsoi paperia ja pureskeli kevyesti huultaan. Hän ei tiennyt missä millaisiakin yrttejä kasvoi, mutta kai hän tämän kuvan avulla voisi olla jotenkin avuksi?
Arraka lähti toiseen suuntaan ja heilutteli häntäänsä kulkunsa tahdissa koettaen parhaansa mukaan tunnistaa yrttejä, kumartuen silloin tällöin paremmin niiden puoleen.
Yrttipirulaiset kun olivat niin matalia ja Arraka itse oli niin korkealla ettei maahan saakka nähnyt niitä riittävän tarkasti vaikka tarkan katseen omasikin.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2008, 21:59

Leon

Leon samoili lähistöllä kykkien jokaisen yrtin luona, poimien aina vähän sitä ja tätä. Välillä hänen pitikin jäädä miettimään, mitä kaikkea hän poimikaan? joistakin yrteistä hän ei ollut täysin varma, joten jätti ne sitten rauhaan. Pian hän löyiskin sen, mitä oli tullut etsimään. Hän nappasi pari murattitädyke tuppoa käteensä ja sitoi ne kiinni nättiin nippuun pienellä narunpätkällä.
"löysin jo, ei tarvitse enää etsiä!" Leon huudahti naurahtaen Arrakalle, joka näköjään oli lähtenyt toiseen suuntaan.
Leon käveli nopein askelin Arrakan luokse, samalla siistien hieman vaatteitaan. Nyt hän oli saanut sen mitä oli tullut hakemaankin.. joten kai tästä sitten pitäisi pikkuhiljaa lähteä? Tosin Leonista olisi tuntunut epäkohteliaalta tulla tänne ja jättää toinen sitten tuosta vain taakse, joten kai hän voisi vähän aikaa viettää Arrakan seurassa, mikäli se kentauri herralle kävisi.
"no.. kenen puolella sinä tässä sodassa olet?" Leon kysyi yllättäen, ehkä hieman epäsopivan kysymyksen.. mutta olihan se hyvä varmistaa, ettei Leon sitten puhuisi mitään mikä saattaisi saada Arrakan hermostumaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 29 Elo 2008, 15:35

Arraka

Arraka ei juurikaan kasveja tunnistanut ja toisaalta taas kaikki tuntuivat jollain tapaa muistuttavan yrttiä kuvassa. Kentauri huokaisi turhautuneena ja päätti pitää hetken tauon yrttien tunnistuksessa, hän katseli ympärilleen alueella.
Jotkut yrteistä tuoksuivat varsin voimakkaasti ja kirpeällekin saaden Arrakan nyrpistelemään nenäänsä.
Pian hän kuulikin Leon huudon ja huokaisi helpotuksesta.
"Parempi niin minusta ei juurikaan apua tällaiseen ole", Arraka hymähti sitten ja ojensi paperinpalaa takaisin velholle.
Hän oli todella toivoton kaikkien pienten rehujen tunnistamisen suhteen, muttei tietenkään mitään sille mahtanut. Kentaureita ei yleensä luotu kasveja tunnistamaan vaikkakin Arrakan olisi pitänyt nuo kasvit tunnistaa kun metsässä asui.
Hän oli kuitenkin saanut varsin erilaisen kasvatuksen kuin muut kentaurit mikä oli osa syy hänen erilaisuuteensa.

Leonin kysymys sai Arraka hieman hämmentyneeksi, mutta hetken kuluttua hänen onnistui avata suunsa ja vastat toiselle;
"Puolueeton", hän hymähti sitten olkiaan kevyesti kohauttaen ja katseensa siirtyi nyt Leonista hetkeksi ympäröivään maisemaan, "Sinä?" Sota ei ollut luonnonläheisen kentaurin mielestä järin mukava puheenaihe, muttei hän kuitenkaan suutahtanutkaan.
Miwra
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron