Iltaa odotellessa.


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Syys 06, 2008 11:25

Leon

Kysymys selvästikkin hämmensi Arrakaa, eikä tämä heti siihen vastannutkaan. Leon oli jo valmiina pötkimään pakoon mikäli kentauri vetäisi herneen nenäänsä ja päättäisi talloa hänet muussiksi. Mutta sitten Arraka vastasi, hän kertoi olevansa puolueeton. Se tuli lyhyesti ja ytimekkäästi ja sen jälkeen Arraka kysyi häneltä, kummalla puolella hän olisi. Nyt Leon puolestaan mietti hetken.. hän ei kehdannut vastata 'sillä puolella mistä hyötyy enemmän', vaikka se kyllä oli totta..
"puolueeton myös... en näe mitään järkeä ryhtyä kummankaan puolelle, kun joka tapauksessa saa turpiinsa jostain suunnasta... jopa puolueettomana" Leon vastasi perustellen kantaansa.
"joka tapauksessa, en usk--" Leon aloitti mutta jätti lauseensa kesken kun suolta kuului pitkä, valittavan sävyinen, matala murina, joka ei voinut lähteä kovinkaan pienestä otuskesta.
"....oliko tuo hyvä vai huono ääni?" Leon kysyi, peruuttaen vaistomaisesti kauemmaksi suosta.

Viesti To Syys 18, 2008 6:19

Arraka

Arraka olisi tahtonut korjata mahdollisen väärinkäsityksen ja sanoa ettei luonteeltaan vastannut muita kentaureita. Hän kun oli ystävällisempi ja täynnä elämäniloa, mutta toisaalta se olisi voinut saattaa hänet pulaan jos Leon ei ollutkaan sitä mitä kivenkovaan väitti olevansa. Toki Arraka oli joutunut karvaiden kokemustensa jälkeen toteamaan sen etteivät kaikki olleet sitä mitä väittivät, muttei hän siltikään suostunut uskomaan että yksikään olento Cryptissa saattaisi läpeensä paha olla. Takuulla jokaiselta löytyi edes jonkinlaisia tunteita...pakkohan se oli? Mutta jos löytyi niin miksi haltijat ja ihmiset sitten sotivat keskenään? Siihen Arrakalla ei ollut vastausta...
"Sota nyt ei liiemmin vielä tähän metsään ole yltänyt mutta kun se yltää...", Arraka mumisi ja katseensa suuntautui käsiinsä. Ehkä hänellä oli vahvat takajalat muttei hän niitä mielellään kehenkään käyttänyt ja vaikka hän oli opetellut käyttämään taitavasti jousta ja nuolia, ei hän siltikään tahtonut satuttaa ketään.
Arrakan katse kuitenkin suuntautui sukkelasti suon suuntaan kun hänkin kuuli tuon kyseisen äänen. Kentauri nappasi muutaman sukkelan askeleen taaksepäin ja tuijotti suota selvästi hämmentyneenä.
"Sitä on vaikea sanoa kun en ole käynyt täällä päin juuri koskaan..."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Loka 04, 2008 11:44

Leon

Epätietoisuus.. se oli Leonista kaikkein kauheinta ja juuri nyt hänellä ei ollut hajuakaan mikä tuon äänen aiheutti. Se saattoi olla vain harmiton metsänotus tai sitten joku paljon, paljon vaarallisempi. Leon oli toki kuullut suo hirviöistä mutta jopa Cryptissä ne kuulostivat naurettavilta. Leon ei uskonut hirviöihin, hän uskoi että hirviö tarinat juonsivat juurensa pelästyneiden ihmisten tarinoista, jotka olivat nähneet 'tavallisia' taruolentoja pimeällä ja muokanneet näistä sitten mitä kauheimpia otuksia, pitkine kynsineen ja torahampaineen.
"tuotaa.." Leon aloitti pienen hiljaisuuden jälkeen ja lähti ottamaan askelia pois päin suosta "Meidän lienee paras häipyä.. ihan vain varmuuden vuoksi!" Leon lisäsi ja lähti lopulta kohtuu nopein askelin kävelemään pois päin.
Hänellä ei ollut mitään intoa jäädä selvittämään mistä ääni tuli, oli se sitte harmiton tai ei.
"Ellet sinä sitten halua jäädä tänne syötiksi" Leon lisäsi pienesti naurahtaen.

Viesti Ke Loka 08, 2008 5:01

Arraka

Arraka tapasi olla harvinaisen utelias näin kentauriksi muttei siltikään ollut Leonia halukkaampi selvittämäään mikä tuota ääntä piti sillä hän jos kuka uskoi suohirviöihin ja kaikenlaisiin hirviöihin ylipäänsä. Arrakalla kun sattui olemaan ylimääräistä aikaa jolloin hän kehitteli ties millaisia tarinoita hirviöistä ja yönpedoista, hän jopa kertoi niitä muille kentaureille jotka tapasivat pitää häntä lapsellisena ja vilkkaan mielikuvituksen omaavana noiden tarinoiden johdosta.
Arraka lähti päätään nyökäyttäen Leonin perään joka tuntui pakenevan varsin sukkelasti tuota äskettäin kuulunutta ääntä.
"Jos en tietäisi paremmin väittäisin että sinua pelottaa", kentauri hymähti ja sai toisen sukkelasti kiinni, ryhtymättä kuitenkaan juoksentelemaan ympäriinsä vaikka mielensä niin tahtoikin, "Minne sinä nyt menet?" Arraka tiedusteli kun ei parempaakaan keksinyt ja tahtoi pyyhkiä ne hetkelliset pelot mielestään. Pelot jotka heräsivät tällaisissa tilanteissa. Pelot joista tämä kentauri ei lainkaan pitänyt.
Suon jäädessä taakse uskalsi Arraka viimein huokaista helpottuneena ja taakseen vilkaistuaan hän jatkoi matkaansa tietämättä edes minne oli menossa, kunhan vain seurasi Leonia.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 16, 2008 1:05

Leon

Leonille oli yksi ja sama mitä oli tapahtumassa, hän vain halusi päästä pois ja äkkiä. Arraka saikin pian hänet kiinni ja huomautti että Leon ihan selvästi pelkäsi.
"hööpsistä, enhän minä pelkää mitään! Tämä on vain vaistomaista, alitajuntaista itsesuojelua.. minulla on erittäin suuri itsesuojelu vaisto! Kroppa tekee sitä jopa vastoin tahtoa" Leon selitti minkä kerkesi höpöttäen melko nopeasti.
"ai minne? eeen minä tiedä. Kotiin kai, ei tässä muutakaan tekemistä ole.. toisaalta voisi kyllä metsässä kierrellä ja odottaa iltaa niin kylälläkin olisi rauhallisempaa.. eikä niin pirun kuumaa! Sinä tuskin olet koskaan käynyt ihmisten kylässä? älä suotta käykkään, siellä on karua ja synkkää! Aina liian kylmää tai liian kuumaa, ainakin minun mielestä" Leon jatkoi ja höpötti siinä samalla kun hyppeli kaatuneiden puiden yli.
Ei olisi uskonut että Leon olisi niin nopeaa päässyt kävelemään, mutta täytyi myöntää että asiaa vauhditti taikavoimat, joita Leonilla oli vaikka ei olisi uskonutkaan.
"entäs itse? mitä nyt meinaat tehdä?" Leon kysyi saatuaan ajatuksensa selkenemään.

Viesti Pe Loka 17, 2008 4:05

Arraka

Arraka kuunteli Leonin selitystä selvästi huvittuneena ja mietti mahtoiko toinen olettaa että hän uskoisi tämän puheet.
Leon puhui aivan liian nopeasti ja selitti aivan liian paljon puhuakseen totta.
"Älä nyt, kyllä minä sen verran teistä kaksijalkaisista olen oppinut että te pidätte pelkäämistä jotenkin heikkoutena...eikä selityksesi muuten ollut yhtään uskottava", Arraka hymähti vaikkei ollutkaan varma siitä puhuiko toinen totta.
Olihan sekin yhä vaihtoehto, mutta kentauri vain muutaman ihmisen elämänsä aikana tavattuaan teki tällaisia johtopäätöksiä.
Leonin selitykset tunkeutuivat Arrakan toisesta korvasta sisään ja pakenivat lähes automaattisesti toisesta sillä hän ei muutenkaan ollut mikään maailmanmatkaaja eikä tahtonut tietää millaista kylissä olisi, hän kuitenkin joutuisi epäilysten kohteeksi ja suuri määrä ihmisiä oli vain liikaa sietokyvylleen.
"Miten sinä nyt...liikut noin nopeasti?" Arraka hämmästeli kun sai jopa kulkea itsekin nopeaa tahtia pysyäkseen Leon rinnalla.
Kentauri kohotti ensin toista kulmaansa ja sen jälkeen kevyesti olkapäitään kääntäen katseensa toisesta sinne menosuuntaan päin.
"En tiedä...En kai mitään ihmeellistä mikäli sinä lähdet takaisin kylään", Arraka hymähti, "Ei minulla yleensä ole mitään erikoista tekemistä."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 19, 2008 4:59

Leon

Arraka kysyikin pian kuinka Leon liikkui niin nopeasti. Leon ei edes itse huomannut kuinka nopeasti kykeni liikkumaan, mutta nyt kun hän kiinnitti siihen huomiota hän samantien kompastui ja mätkähti takamukselleen maahan, siinä samalla kiroten ääneen maat ja mannut.
"ehmn... sanoinhan että olen velho.. mutta taisi jäädä mainitsematta että en ole sieltä parhaimmasta päästä. Yleensä taijon huomaamattani, mutta jos tosissani yritän.. tyrin" Leon selitti samalla kun nousi ylös ahteriaan hieroen ja poimi sitten sauvansa maasta, samalla kun siisti vaatteistaan pois roskia ja oksia.
"niiin no.." Leon aloitti Arrakan huomauttaessa ettei tällä ollut pahemmin mitään erikoista tekemistä "ei minullakaan oikeastaan.. paitsi että pitää päästä pois metsästä ennen pimeää, silloin kylässä on tarkempi vartiointi ja kaikki jotka tulevat metsästä päin joutuvat armottomaan ristikuulusteluun.. se ei ole kivaa, minut meinattiin kerran hirttää kun en osannut vastata samalla sekunnilla esitettyyn kysymykseen" Leon selitti, hieroskellen hermostuneesti kaulaansa, aivan kuin siinä olisi ollut hirttoköysi.
"mutta jatketaampa sitten" Leon sanoi ja lähti kävelemään jälleen, tällä kertaa aivan normaaliin tahtiin.

Viesti Ti Loka 21, 2008 2:14

Arraka

Arraka seurasi tapahtumia huvittuneena vaikkakin sulki silmänsä tajutessaan Leon pian mätkähtävän maahan ja raotti sen jälkeen varovasti luomiaan jotta saattoin nähdä oliko aiheuttanut kovinkin pahan katastrofin.
"Anteeksi", Arraka mutisi eikä voinut olla hymyilemättä Leonin kirotessa ja kertoessa pian myös jotain jonka kentauri oli kyllä itsekin tuosta tilanteesta hoksannut päätellä, ainakin osittain, "Nyt huomaan senkin. Outoa vain kun olen aina kuvitellut että ettei ole olemassa muita kuin hyviä velhoja, ei sekalaisia välimuotoja niin kuin sinä..."
Arraka pohti vaikkei sanojaan pahalla tarkoittanutkaan. Hän oli vain ymmärtänyt asian niin että velhot olivat aina hyvin lahjakkaita ja osasivat asiansa.
"No mutta mitäs järkeä siinä sitten on?" Arraka kysyi hämmentyneenä kun Leon kertoi joutuneensa melkein kerran hirtetyksi. Hän ei oikein ymmärtänyt miksi ihmiskylässä oli niin hyvä vartiointi....Toisaalta hänen tietämättömyytensä saattoi johtua siitäkin ettei metsässä oikein tieto tapahtumista kiertänyt kuin tiettyjen henkilöiden välillä ja muut sitten kuulivatkin vain huhuja...Arraka taasen ei kuullut niitäkään...
Hän jatkoi kuitenkin toisen perässä ja kiitti onneaan Leonin jatkaessa normaalia vauhtia sillä muuten hän ei takuulla olisi uskaltanut enää avata suutaan ja aiheuttaa uutta törmäämistä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 26, 2008 1:40

Leon

Mitäs järkeä siinä sitten on? Leon naurahti tuolle kysymykselle kevyesti ja pudisti päätään hieman.
"Ihmiset ovat niin tarkkoja siitä, kuka tai mikä heidän kyläänsä astuu. Olen kuullut että ihmisten kylässä on liikkunut jopa haltijoiden partioita, kenenkään huomaamatta. Nykyään ei voi olla enää varma kehen voi luottaa ja kehen ei. Onhan niitä pettureitakin ja mikä olisikaan epäilyttävämpää kuin yksinäinen kulkija yöllä" Leon selitti, lähinnä oman näkemyksensä tästä asiasta.
"kerroppa, oletko sinä kuullut mitään uutisia? huhuja? juoruja?" Leon aloitti vilkaisten viekkaasti Arrakaan.. kai sitä nyt voisi uutisia jakaa, mikäli semmoisia olisi kuullut.
Leon ainakin halusi pysyä ajantasalla kaikista asioista, vaikka se tuntui joskus melko mahdottomalta, varisinkin kun ei oikein ollut mitään keinoa millä saisi väännettyä tietoa muista.. eikä Leonilla pahemmin ollut suhteitakaan, joiden avulla olisi saanut tietoa kauempaakin.
Matka taittui melko hitaasti nyt, mutta ei se Leonia pahemmin haitannut.. paitsi että sitten alkoi haittaamaan jos alkoi jo hämärtämään. Metsä oli melko hiljainen jo, vain muutama lintu ilmoitti olemassa olonsa laulullaan, mutta mitään muita ääniä ei kuulunut.

Viesti Ma Marras 03, 2008 4:42

Arraka

Kaiketi Arraka oli odottanutkin jotain sen tapaista jota sai vastaukseksi kuullakin, mutta hän oli niin vähän yhteydessä ulkomaailmaan että hyvä jos tiesi meneillään olevasta sodasta.
Hän ei tiennyt mitä metsän lähistöllä sijaitsi sillä tultuaan tänne vuosia sitten hän ei ollut poistunut metsän rajojen sisäpuolelta. Pelkonsa sodasta olivat liian suuret vaikka toki Arrakalla riitti voimaa ja rohkeutta taistelemiseen, muttei hän kumpaakaan kuitenkaan mielellään käyttänyt kun tiesi vahingoittavansa toisia teoillaan.

Leonin esittämät kysymykset saivat Arrakan hetkeksi hämmennyksen valtaan.
"Oletatko sinä että täällä juurikaan olentoja liikkuu? Sellaisia jotka eivät täällä asuisi?" Hän kysyi sitten vastakysymyksensä vaikka tokihan tässä metsässä eli olentoja jotka kävivät metsän ulkopuolella kyselemässä tietoja, Arraka vain ei ollut näihin useasti törmäillyt, "Enpä juurikaan. Kukaan ei ole tullut kertomaan minulle sellaisia..."
Selvää siis oli että jos jompikumpi heistä oli ajantasalla se oli Leon. Tämä tuntui asustelevan kylässä, joten tiesi takuulla enemmän kuin hän. Tietysti täällä hiippaili olentoja jotka ennustelivat maailmanloppua ja valtaisaa, veristä taistelua muttei Arraka tiennyt olisiko niitä pitänyt ottaa tosissaan...
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Marras 15, 2008 6:07

Leon

Arraka ei tietänyt mitään, ei tämä ainakaan suostunut kertomaan. Leon tyytyi vain hymähtämään pienesti siinä ohimennen ja jäi sitten itsekseen miettimään asioita hetkeksi. Ehkä ei ollut kovinkaan viisasta alkaa kyselemään tällaisia asioita metsässä eläviltä olennoilta, nämä kun tuntuivat elävän aivan omassa valtakunnassa. Leon oli kyselly sieltä täältä kaikilta tietoja, mutta koskaan hän ei ollut saanut täsmällistä tietoa taikka sitten hän oli saanut samaan asiaan niin monta erillaista vastausta, ettei siinä voinut kuin arvailla, mikä niistä piti paikkansa.. toiset kun halusivat - tiettävästi tai tietämättään - vääristellä asioita.
No, se siitä, Arrakalta Leon ei ainakaan uutta tietoa saisi.
Pian Metsä alkoi harventua ja harventua, kunnes he saapuivatkin jo metsän reunalle. Leon pysähtyi ja vilkaisi Arrakaan.
"noh.. kai minä tästä kotiin päin alan lähtemään.. sinä tuskin tulet kylälle, sinuthan seivästettäisiin heti ensi kättelyssä" Leon sanoi vaivautuneesti naurahtaen, koska tottahan se oli.. Arraka todennäköisesti vähintään kiikutettaisiin vankilaan, jos tämä kylälle ilmestyisi muina miehinä.

// ah nämä inspiksen lahjani >_> kuka söi ne ;_; //

Viesti Ma Marras 17, 2008 5:33

Arraka

Arraka olisi auttanut mielellään mikäli olisi osannut, muttei hän tiennyt senkään vertaa kuin Leon tuntui tietävän.
"Kerro sinä minulle jotain...", kentauri ehdotti tahtoen saada tietoonsa edes jotain sodankäynnin tämänhetkisestä tilasta ja siitä oliko mainittu sota kunnolla vielä edes syttynyt.
Pieniä taisteluita hän ainakin oli kuullut käytävän muttei niistäkään ollut saanut minkäänlaista varmuutta kun ei tuntenut ketään joka olisi osannut sanoa jotain varmemmin kuin arvaillen.
Metsän reunalle saapuessaan kietoi Arraka kätensä reunimmaiseen ja samalla lähimpään puuhun, painaen päälakensa sitä vasten.
"Minä en uskaltaisi täältä edes lähteä", kentauri tuumi ja puhui tottakin sillä hän nyt viimeisenä omasi tarpeeksi rohkeutta siirtyä metsän ulkopuolelle.
Täällä hän oli lähes koko ikänsä viettänyt, ei häntä näin vain poiskaan revittäisi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Marras 28, 2008 1:00

Leon

Arraka ehdotti että Leon kertoisi hänelle jotain. No, velho mietti hetken kunnes avasi suunsa ja kertoi tiedot, mistä oli melko varma..
"olen kuullut että lohikäärmeitä on nähty melko paljon liikkeellä.. jotkut veikkaavat että ne olisivat siirymässä haltijoiden puolelle, mikä taas merkkaisi melko varmaa rökitystä ihmisille.. ja olen myös kuullut huhuja että haltija kylä olisi löydetty ja että sinne aijottaisiin hyökätä.. mutta tuota en itse usko. Jos se olisi löydetty niin kyllä sinne olisi jo hyökätty ajat sitten!" Leon kertoi.

Leon seisoskeli hetken metsän reunalla katsellen Arrakaa, joka nyt halaili puuta, mikä tuntui Leonista melko oudolta.. eihän hän voinut ymmärtää kuinka paljon metsä toiselle merkitsi, hän kun ei täällä pahemmin käynyt saatika viihtynyt. Hän oli syntynyt elämään kylissä, ei metsässä, mutta Arraka oli loppujen lopuksi taruolento, jolle varmaankin oli parempi asua metsässä, turvassa muiden katseilta, turvassa pahoilta ajatuksilta.
Kaikki tiesivät että metsässä oli jos mitä taruolentoja ja kaikki kielsivät lapsiaan menemästä sinne.. mutta Leon ei pitänyt taruolentoja pahana, ei hän nähnyt Arrakassakaan mitään pahaa.
"no.. mutta.. kai tästä pitää pikkuhiljaa lähteä. Oli ilo tavata" Leon sanoi pienesti kumartaen ja hymyili pienesti.

Viesti Su Marras 30, 2008 9:28

Arraka

Leon hetken hiljaisuuden jälkeen päätti kertoa hänelle jotain ja tuota jotain Arraka ei ollut tiennytkään. Lohikäärmeitä? Oi, mitä olisikaan niihin verrattuna pieni kentauri antanut saadakseen nähdä sellaisen ison olennon edes lentävän taivaalla ohitseen.
Toisaalta kunhan tässä kunnon suuri sota syttyisi hän pääsisi takuulla näkemään lohikäärmeitä, joskin hieman surkeammissa merkeissä kuin mitä olisi toivonut.
"Jaa. Noista en ollut kuullutkaan...", Arraka tuumi ja seurasi toisen ilmeitä katseellaan.

Oli harmillista joutua luopumaan uudesta ystävästä samantien, mutta tämän täytyi joutaa kylään ennen pimeää eikä Arraka tahtonut aiheuttaa toiselle ongelmia.
Leonin sanat saivat Arrakan hymähtämään ja hän nyökäytti päätään kuin vastauksena toisen pienelle kumarrukselle.
"Etsi minut kun tarvitset apua", Arraka lausui ja irrottautui puusta astuen pari askelta taaksepäin.
Seurasi kevyt naurahdus, käden hyvästiksi heilautus ja Arraka katosi takaisin metsään.
Sinne hän kuului...
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 15, 2008 7:48

Leon

ja niin lyhyet hyvästit heitettyään Arraka katosi takaisin metsän uumeniin. Olihan se ollut melko yllättävää törmätä kentauriin ja vielä jopa näin ystävälliseen versioon, mutta jostain syystä, Leon ei osannut pelätä Arrakaa.. kai se oli sitten joko omaa tyhmyyttään, tai luottavaisuutta toiseen.
Hetken Leon katseli suuntaan, johon Arrakka oli kadonnut, kunnes hän kääntyi ympäri ja lähti vihellellen kohti kylää, miettien siinä samalla miten ikinä tulisi löytämään Arrakan uudestaan, jos olisi tarve... no, kai sekin järjestyisi. Ehkä onni tai epäonni siinäkin tilanteessa auttaisi, toivottavasti.

// Kiitos pelistä :) //
Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö