Karkulainen

[Anonymous]

Xin oli juossut niin lujaa kuin oli ikinä päässyt koko matkan metsän reunamilta metsän syvimpään kolkkaan asti. Kun Xin sitten saapui määränpäähänsä, nojasi Xin kätensä polviinsa hengästyneenä. Kun Xin'in hengitys oli tasaantunut tarpeeksi, Xin käppäili lähimmän kiven luo ja istahti sille. Xin istuskeli siinä toimettomana hetken, kunnes jostain alkoi taas kuulua rapinaa.
'Omituinen rapina päivä tänään... Miksei kukaan voi tulla suoraan pois jostain pusikosta?'
Xin ajatteli hieman kyllästyneenä iän ikuisiin rapinoihin.
"Aran?"
Xin kysyi odottaen vastausta. Xin odotti ainakin kymmenen minuuttia, mutta kun vastausta ei kuulunut, Xin toisti kysymyksensä. Nyt sieltä kuului jonkinlaista vikinää.
'Tuollaista ääntä tuskin haltija kuningas pitää...'
Xin ajatteli hieman huvittuneena, mutta meni sitten katsomaan mikä tai mitä siellä oli. Xin tutki puskan mistä ääni oli kuulunut, mutta siellä ei ollut mitään.
"Kuvittelin kai..."
Xin puheli puoliääneen. Mutta samassa Xin muisti taas Aranin.
'Niinpä... Missä Aran muuten on?'
Xin mietti.
"Aaaaa-raaan!"
Xin huhuili niin kovaa kuin uskalsi. Ilmestyisikö haltijakuningas paikalle ollenkaan? Vai olisikohan Aranille sattunut jotain? Xin päätti kuitenkin jäädä odottamaan vielä.

[ Aika nolla inspis... Toivottavasti saat edes jonkinlaista jatkoa tuosta. ]

[Aksutar]

Aran

Aran istuskeli kivellä lootusasennossa ja katseli ympärilleen. Hän odotti että Xin saapuisi. Hetken hänestä jo alkoi tuntua siltä että Xin ei koskaan saapuisikaan.
Hän oli aikeissa lähteä takaisin haltijoiden kaupunkiin kun kuuli Xinin äänen huutelevan häntä.
' Mitä ihmettä hän puuhaa?!' Aran ajatteli itsekseen ja lähti juoksemaan kohti äänen viitoittamaa suuntaa.
Pian hän saapui Xinin luo. Hän huohotti hetken aikaa ja avasi sitten suunsa.
"mitä hittoa sinä kuvittelet?! pidä pienempää ääntä, joku voi kuulla! aivan kuin ei riittäisi että täällä on joku, vaan sinun pitää vielä kaiken lisäksi huutaam minun nimeäni? Nyt puoli metsää tietää että olen liikkeellä" Aran sanoi korottaen hieman ääntään.
Lopulta hän hiljeni ja tajusi mitä oli tehnyt.
"anteeksi, se oli ilkeästi sanottu. Huhuilisi vain kuulosti niin äänekkäältä kun olen haltija.. tarkempi kuulo mitä ihmisillä" Aran sanoi hymyillen.
"joten, mitä sinä täällä teet?" Aran kysyi ja kyykistyi kannon päälle.
Hän katseli ympärilleen, hänestä tuntui aivan siltä kun joku olisi kuunnellut heitä.

//juu, enköhän mä aina jtn keksi 8D //

[Anonymous]

Xin'iä alkoi pikkuhiljaa ärsyttää. Aran ei tainnutkaan olla ihan sellainen kuin Xin oli kuullut. Herralla oli oikein otsaa ensin riuhtoa häntä, ja sitten vielä alkaa räyhäämään Xin'ille. Xin oli jo vähällä antaa samalla mitalla takaisin, kunnes Aran pyysi anteeksi.
"Mmmm... Eipä mitään... Ja odottelin sinua. Missä oikein olit?"
Xin vastasi ja esitti ihmettynyttä. Nyt Xin kuitenkin oikein kunnolla alkoi tarkastella miehen ulkonäköä. Aran muistutti jotenkin jostain... Jostain mitä Xin ei kunnolla muistanut. Samassa Xin'in mielessä välähti. Aran ja hänen isänsä muistuttivat ruumiinrakenteeltaan yllättävästi toisiaan. Liikaakin, että Xin pystyisi enään kunnolla rentoutumaan Aranin seurassa.
'Miksi minun pitää muistaa se kaikki aina koko elämäni ajan? Miksi en voi vain unohtaa...'
Xin'in silmiin alkoi pikkuhiljaa tulvia kyyneliä, vaikka ei Xin yleensä itkenyt vanhojen perään, mutta tänään Xin oli herkällä tuulella, ja äskeinen kokemus ei sitä paljon auttanut. Lopulta suru sai Xin'istä vallan.
"A-anteeksi...."
Xin änkytti ja käännähti ympäri lähtien juoksemaan poispäin. Xin'in olisi pakko päästä omaan rauhaan.

[ Ei Xin minnekkään kauas mene, niin ei tarvitse vaihtaa taas uuteen topiciin, ja ihanan nopeat roolit sinulla, ehtii roolia monta roolia päivässä. ]

[Aksutar]

Aran

"olin tuolla kauempana kivellä istumassa" Aran vastasi vaisusti, yhä nolona raivostuksestaan.
Aran huokaisi ja sulki silmänsä hetkeksi. Kun hän taas avasi ne, hän näki Xinin surevan näköiset kasvot.
"onko kaikki hyvin?" Aran kysyi mutta samassa Xin lähti juoksemaan poispäin.
"Odota!" Aran huusi Xinin perään ja löi itseään otsaan.
'Ei saa huutaa!' Aran raivosi itselleen ja lähti juoksemaan Xinin perään.
"Odota nyt!" Aran huusi vähän kevyemmällä äänellä.
'Tyttöhän juoksee aika nopeaan' Aran mietti ja sitten hän hyppäsi. Hän hyppäsi suoraan puun oksille ja lähti hyppimään niitä pitkin eteenpäin.
Näin hän pääsi nopeammin tytön edelle.
Hän katseli allaan juoksevaa Xiniä ja otti vähän vauhtia. Kun hän arvioi olevansa tarpeeksi kaukana Xinistä hän hyppäsi suoraan alas, Xinin eteen pysäyttäen tämän vasten kehoaan.
Hän kietoi kätensä Xinin ympärille, halaten tätä ja päästi tämän sitten irti.
"anteeksi vielä kerran.. mutta ei ole turvallista juosta metsässä miten sattuu" Aran sanoi lempeästi hymyillen.

// Noo, mie käyn täällä lähes tunnin välein niin siinä samassa vastaan kaikkiin peleihin. juu u, mulla ei oo elämää x'D //

[Anonymous]

Xin oli juossut jo tovin, kun hän kuuli kuinka Aran itse huusi Xin'iä. Mutta Xin ei halunnut odottaa. Hän halusi vain päästä pois. Mutta hetken päästä Aran jo seisoi hänen edessään ja napautti Xin'ille kunnon halin.
"E...Ei tämä siitä johdu..."
Xin sopersi itsekin aika nolona.
'Oliko sen ihan pakko pysäyttää minut?'
Xin ajatteli tympääntyneenä, mutta se ei ollut vielä mitään, sillä Aran haluaisi tietysti sitten selityksen Xin'in käytökseen. Xin painoi päänsä rintaansa vasten, ja odotti jo selityksen pyytämistä.

[ Minä käyn täällä vapaapäivinä n. 8kertaa ja muulloin sitten melkein koko illan notkun täällä, eli ei sitä elämää minullakaan paljoa löydy... :'D ]

[Aksutar]

Aran

Aran oli helpottunut että sai pysäytettyä Xinin. Lopulta Aran astui kauemmas ja istui kiven päälle.
"joten.. mistäs tuo sitten johtui?" Aran kysyi katsellessaan ympärilleen.
Hänen oli aina pakko tarkistaa selusta, ennenkuin pystyi rentoutumaan.
Päätettyään että selusta oli selvä, hän meni taas istumaan lootusasentoon, ristien kätensä syliinsä.
"joteeen, mistäs sinä tulet?" Aran aloitti. Hän halusi tutustua paremmin tähän tuntemattomaan, uuteen tyttöön.
Aranin katse nauliintui takaisin Xin'iin ja hän alkoi tutkia tätä katseellaan, odotellessaan vastauksia.
"Istu toki" Aran sanoi ja viittais Xin'in takan olevaan kiveen.

// ihanaa etten oo ainoo x'D tosin, mää oon täällä suurinpiirtein 24/7 x3 //

[Anonymous]

Xin'in arvaukset olivat osuneet oikeaan. Aran oli alkanut kysellä hänen menneisyyttään. Xin huokaisi väsyneesti ja meni istumaan kivelle lähelle Arania. Xin huokaisi syvään ja kysyi sitten;
"Se on aika pitkä juttu... Eli jos sinulla on kiire..."
Xin mutisi melkein äänettömästi.
"Mistä aloitan?"
Xin jatkoi pitkän tauon jälkeen.

[ Minirooli... Seuraava on pitempi, tämä tälläinen välirooli. ]

[Aksutar]

Aran

Aran oli iloinen että oli saanut tytön istumaan.
"eeihän minulla mikään kiire ole, tässä on vielä viisituhatta vuotta aikaa" Aran sanoi hymyillen.
"noh, aloita vaikka siitä että mistä tulet? ja mitä teet täällä? Muuten, miksi edes tulit tänne, tämä on vaarallista seutua" Aran aloitti kysymys pommituksensa.
Sää oli ihanan poutainen ja kaunis, linnun laulelivat ja se sai Aranin mielen kevenemään.
Aran otti paremman asennon ja jäi odottamaan xinin kertomusta.

//no joo, eipä tunnu nyt multakaan irtoovan mitään kauheen pitkään =/ sorry ^^'//

[Anonymous]

Xin huokaisi taas syvään ja alkoi sitten puhua.
"Olen kotoisin pikkukylästä nimeltään Orn. Ja jos haluat tietää miksi olen täällä niin..."
Xin piti pitkän tauon.
"En pysty puhumaan siitä."
Xin ei yksinkertaisesti pystynyt puhumaan siitä. Ei vain pystynyt.

[ Vielä enemmän mätä rooli kuin äskeinen... Ja kuten tuolla Xin'in luonteessa lukee niin Xin ei siis kerro menneisyydestään MITÄÄN. ]

[Aksutar]

Aran

"hmm.. vai niin.." Aran sanoi mietteliäisenä.
"eihän sinun pakko ole puhua, mutta olen vain utelijas." Aran lisäsi hymyillen.
Sitten hän sulki silmänsä ja alkoi miettiä. Hän oli aivan hiljaa, eikä reagoinut mihinkään. Sitten hän avasi silmänsä ja katsoi Xiniin.
"Tässä lähistöllä liikkuu joku, aistitko sinä sen?" Aran sanoi katsellen ympärilleen.
"se saattaa olla vain harmiton peura, mutta se voi olla myös jotain pahempaakin" Aran lisäsi ja nousi seisomaan.

// Noo, aina ei irtoo ^^ wih, niimpä lukee, mutta onko Aran sitä käynyt lukasemassa ;) //

[Anonymous]

Xin oli helpottunut kun Aran jätti sovinnolla asian käsittelemättä. Mutta pian tuli uusia huolenaiheita.
"Minä myös. Jos se on se sama heppu kuin siellä kylän reunassa viimeksi?"
Xin nousi itsekin pystyyn ja tiiraili jo sopivaa piilopaikkaa.
"Mitä veikkaat, onko se ihminen, eläin vai joku taruolento?"
Xin kysyi tarkkailunsa välistä.
Pian Xin'in katseen alle osuikin mukavan kokoinen kivi, jonka taakse olisi hyvä piiloutua.
"Osaatko tehdä itsellesi suojakuplan?"
Xin kysyi Aranilta. Olihan se sentään pakko tarkistaa pahimman vaihtoehdon varalta, eli jos siellä olisi joku ihminen. Samassa jossain rasahti jonkinlainen keppi.
"Tule!"
Xin sihahti ja loikkasi hiljaa kiven taakse jonka oli havainnut jo aiemmin.

[Nyt tuli vähän pidempi.]

[Aksutar]

Aran

"hmm.. paha sanoa, kun ei näe edes hahmoa" Aran vastasi Xinin ensimmäiseen kysymykseen.
"Kuplan, he, äläs nyt liijoittele. Olen vain haltija, en taikuri. Ainoat asiat missä eroan ihmisistä on aistit ja nopeus. siinä kaikki" Aran vastasi naurahtaen toiseen kysymyksen.
Sitten Aran huomasi kun Xin loikkasi kiven taakse ja kuuli tämän kehotuksen, hypäten itsekkin kyseisen kiven taakse.
Aran kurkisti kiven takaa ja näki metsässä liikkuvan jonkun, jonkun joka ratsasti hevosella.
"se taitaa olla rajavartija.." Aran aloitti mutta jatkoi sitten "taikka se voi myös olla joku vaeltaja tai metsästäjä, kuka tietää, mutta voisin jopa veikata että hän on ihminen" Aran puhui kuiskaamalla.
Nyt ratsastaja alkoi tulla lähemmäksi. Aran katsoi yläpuolella olevia puita ja niiden vahvoja oksia.
"osaatko hypätä korkealle? jos osaat, tule perässä!" Aran sanoi Xinille. Hän ei jäänyt odottamaan vastausta vaan hyppäsi jo puun oksille, Hän ponnisit maasta ja pääsi yhdellä hypyllä sujuvasti viiden metrin korkeudella olevalle oksalle.
Hän viittoi Xiniä hyppäämään perässä, mutta lopetti viittomisen ja otti jousensa esille, tähdäten nuolella ratsastajaa joka lähestyi koko ajan.
Jos Xini ei pääsisi puuhun, Aran ampuisi, mikäli ratsastaja sattuisi olemaan "väärällä" puolella.

// niimpä näkyy ^^ //

[Anonymous]

Xin oli ihmeissään Aranin töksäytyksestä suojakupla asiasta. Se oli Xin'in meilestä ihan normaali juttu, eikä siihen mitään taikuria tarvittu. Sinänsä Aranilla näytti olevan aika vähän kykyjä, mutta sellaisia mitä Xin taas ei osannut. Kun Aran hyppäsi viiden metrin korkeuteen, Xin oli ihmeissään. Xin ei sellaiseen pystynyt. Xin ravisti mustien hiuksien koristamaa päätään Aranille.
"En pääse!"
Xin liikutti huulillaan, ilman että edes sihahti, sillä ratsastaja, kuka lie olikaan, oli ihan Xin'in edessä. Kun Xin taas katsoi ylös, hän näki siellä Aranin, joka piteli jousipyssyä käsissään ja näytti tähtäävän sillä ihmistä. Ei, se oli Xin'in mielestä liian iso juttu sentään, aiheuttaa nyt toiselle kuolema, kun ei edes tiennyt oliko heppu edes ihminen! Xin mietti kuumeisesti miten pystyisi pysäyttämään Aranin aikeet, sillä se olisi pakko tehdä!

[Aksutar]

Aran

Aran katsoi alas ja näki Xinin ravistelevan päätään.
Ratsastaja lähestyi Xinin piiloa ja pian hän oli aivan Xinin lähellä. Juuri ennen kuin Aran olisi lähettänyt nuolen matkaan, hän tarkasteli paremmin ratsastajan kasvoja ja huomasi että hän tunsi tämän.
Aran hyppäsi alas ja tervehti ratsastajaa. Ihminen oli haltijoiden puolella, mutta asui kylässä.
Hetken juteltuaan Aran esitteli Xinin ohimennen ratsastajalle, Ratsastaja tervehti ja alkoi tekemään lähtöä.
"eipä ollut kummoisempi vaara se.." Aran sanoi katsellessaan ratsastajan loittonevaa selkää.
"Noh, minun täytyy lähteä, velvollisuudet kutsuvat.. toivottavasti joskus tapaamme vielä. Olet tervetullut minun valtakuntaani" Aran sanoi hymyillen Xinille ja hyppäsi taas puuhun.
"Ai niin. voisit opetella hyppäämään puuhun" Aran sanoi nauraen ja lähti pois, hyppien pitkin puun oksia.

//Anteeks, lopetin tän tähän jos kerran lähdit matkalle =) ku saatan tarvita Arania yhdessä toisessa ropessa niin ropetetaan si seuraavalla kerralla pidempään ^^ hauskaa matkaa sinulle! //