Kirjoittaja Anonymous » 07 Joulu 2007, 22:20
Winifred.
Winin silmät vuosivat kyyneleitä ja hän katsoi maahan, ilman kuulematta mitään. Vähitellen Wini alkoi lysähtää maahan ja lopulta hän oli maassa. Kaikki ympärillä tuntui turhalta ja kaukaiselta. Itkeminen vei lihaksista voiman ja lamaannutti lihakset. Winillä ei ollut voimia nousta seisomaan ja päässä oli ihan pimeää, kaikki ympärillä oli mustaa. Vain hän yksin lyyhistyneenä siihen paikkaan ja itkemässä. Pimeydessä kaikui muutamia sanoja, joista Wini ei saanut ollenkaan selvää.
Kaikki on ohi, se oli viimeinen pisara.. Winin mustassa mielessä kaikuvat sanat tulivat selvemmiksi ja selvemmiksi, mutta ympärillä ei näkynyt keteen. Pian mieleen sattui tulemaan kuvia meneisyydestä ja se sai Winin sydämmen särkymään enemmän.
"Kaikki on turhaa.." Wini mumisi itsekseen ja jatkoi pian: "Mutta ikinä ei saa lannistua."
Winin päähän tuli kuvia hänen kaikista tutuista, kenet hän oli nähnyt kuolleena. Wini alkoi nousta ylös jaloillen ja päästyään siihen hän nosti miekkansa ylös.
"Kummat hyökkäsivät ensin, haltiat vai ihmiset?!" Wini huusi kysymyksen itskien ja sai sanansa kaikumaan metsässä pitkään. Wini oli niin poissa tolaltaan, että oli saanut muiden aiheuttamat liekit vahvemmiksi ja sai tulen leviämään lisää ja nopeammin.
"Tuli on leviää nopeati, pysäyttäkää se!" Yksi ihminen huusi niin lujaa, että se sai Winin hätkähtämään täysin tajuihinsa. Yksi haltioista pudisteli päätään yrittäessään sammuttaa liekkejä.
"Mahdotonta, tuli ei ole enään haltioiden voimien alla, vaan jonkun muun taruolennon!" Yksi nuori tyttö haltia huusi ja alkoi itkeä äänekkäästi. Wini katsoi haltioita ja tiesi, ettei monikaan täällä pystynyt pysäyttään enään sitä tulta, mutta hän pytyisi.
"Tiedättekö miksi tuo tuli ei sammu?" Wini kysyi ihmisiltä ääni täristen vihasta ja surusta.
"Tuli on kuin toivon kipinä, joka räjähtää liekeiksi ja se voi aiheuttaa tuhoa. Jos sitä osaa hallita, sen voi sytyttää ja sammuttaa milloin vain. Vedellä se ei aina onnistu, tuon tulen on aiheuttanut viha ihmisiä kohtaan ja sitä osa vain ruokkii täällä omalla vihallaan. Kun se on tarpeeksi voimakas mikään ei enään pysäytä sitä. Vielä se on hallinnassa, mutta te ette tiedä kenellä se on hallinnassa, tai keillä se on hallinnassa ja kuinka kauan se pysyy siinä." Wini sanoi silmät vuotaen kyyneliä, moni ihminen katoi nyt heitä kaikkia taruolentoja peläten kunnolla, jotkut tärisivät Winin silmien alla pelosta ja Winin simät olivat nyt jäätävän kylmät. Armoa Wini ei tuntisi nyt, jos joku yrittäisi hyökätä, se hyökkääjä saisi surmansa nopeasti sillä liian monta vihaa nytkin ruokki tulta. Wini suoristi molemmat kätensä kohti tulta ja nosti siipensä ylös. Taas Winin suusta tuli kuulumattomia sanoja ja tuli alkoi hiipua.
//Nyt tuli vähän pitempi versio :D//