iltahämärässä


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Maalis 30, 2009 4:41

iltahämärässä

//suskari ja Zara tänne :) //

Darius

Oli jo myöhä. Aurinko oli laskemassa, kun Darius vaelteli vielä metsässä. Hän oli koko päivän ollut jälleen liikkeellä, mutta tällä kertaa yksinään. Hänen ryhmänsä piti nyt parin viikon lomaa, joten Darius oli kuolla tylsyyteen. Hänellä kun ei pahemmin ollut ystäviä tai tuttuja haltija kylässä ja ne jotka hän tunsi, olivat nyt omien perheidensä kanssa viettämässä vähäistä laatuaikaansa. Olisihan Dariuksellakin ollut siskonsa, kenen kanssa aikaansa olisi viettänyt, mutta hänen siskollaan oli jo poikaystävä... jolle Darius oli aikanaan pitänyt armottoman ristikuulustelun ja lopulta hyväksynyt tämän.

Jokatapauksessa, Darius vaelteli nyt ympäri metsää. Hän oli jo tämän päivän aikana jäljittänyt yhden ihmisten rykmentin ja kaatanut sen. Toki hän itsekkin sai siinä pari naarmua kylkeensä, mutta helposti hän kaatoi viisi miestä yhdellä kertaa.
Nyt Darius oli matkalla kylään päin, tosin hän kierteli ja kaarteli siellä täällä katsellen ympärilleen. Kokoajan hän pysyi valppaana ja kuunteli ympäristön ääniä.
Darius saapui suurehkon kiven luokse, jonka ympärillä oli outoja jalanjäkiä.. hetken Darius tutki niitä, kohauttaen lopulta olkapäitään ja istahti kivelle lootusasentoon miettimään asioita... Ei hän vielä halunnut mennä kotiin, ties vaikka vielä törmäisi johonkin mielenkiintoiseen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3917

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Maalis 30, 2009 5:25

Zara

Haalean keltaiset silmät tapittivat eteen tyhjinä ja elottoman näköisinä kuin tämä valtava käärmemäinen peto olisi kuollut makuullensa, mutta musta kaksihaarainen kielen ilmestyminen ja nopea sisään vetäminen kertoi ettei tämä peto suinkaan kuollut ollut. Ehei suinkaan se vain odotti hiljaa aloillaan saalista joka tulisi typeryyttään liian lähelle ja sitten tämä betsia serpens iskisi myrkky hampaansa siihen. Kieli lipoi rytmikkäästi ilmaa poimien siihen erilaisia hajuja ympäristöstä, sieltä minne Zaran näköaisti ei yltänyt. Monta minuuttia kului näin paikallaan ollen, vain muutaman pienen elukan mennessä hänen ohitsensa. Mutta ne olivat liian kaukana Zaran leuoista, joten saalistus jatkui hiljaisena aloillaan.

Kului taas jonkin aikaa kun Zara sai näkökenttäänsä peuran. Silmät viiruten entisestään Zara tuijotti tuota ja kielen käydessä lipomaan ilmaa entistäkin kiivaammin. Peura tuli lähemmäs askel kerrallaan hieman arkana ja valppaan oloisena. Oli ilmeisesti ainakin haistanut tai vaistonnut uhkaavan vaaran, mutta varmasti se lähestyi kohti kuolemaansa.
Onneksi tuo jalo eläin ei voinut nähdä Zaraa uskomattoman hyvän maastoitumisen ansiota, jonka avulla hän maastoitui pelottavan hyvin metsän maastoihin ja väreihin. Paitsi jos hän nyt liikahtaisi yhtään niin tuo peura luikkisi tiehensä...
"Viellä lähemmäs ystäväni..." Zara ajatteli kierossa mielessään ja jännitti lihaksista kehoaan valmiiksi nopeaan iskuun. Peura otti askeleen ja toisenkin käärme hirviötä kohden ja alle sekunnon murto-osassa Zaran hampaat upposivat peuran kylkeen ruiskuttaen siihen tappavan annoksen myrkkyä. Peto päästi peuran irti otteestaan ja tuo lähti pelästyneenä juoksemaan kuolemaansa. Zara nousi ylös ja lähti hiljakseen seuraamaan peuran jättämiä lämpö jälkiä maassa... Kun hän tuon löytäisi se olisi puoli kuollut tai jopa kuollut.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Maalis 30, 2009 8:52

Darius

Darius istui kivellä katsellen suoraan eteenpäin... tai siltä se ainakin näytti. Vain silmät liikahtelivat satunnaisesti äänien suuntaan. Ympräillä ei tuntunut tapahtuvan mitään erikoista.. näin äkkiseltään, kunnes Darius kuuli lähestyviä askeleita.
Nopeasti haltija nousi seisomaan ja viritti joisensa, huomatakseen että häntä kohti juoksi peura.. Tämä ei selvästikkään ollut parhaimmassa hapessa ja ennen kuin Darius kerkesi muuta tekemäänkään, perua kaatui kiven juurelle.
Darius tuijotti peruaa hämillään, kunnes hypähti alas ja kyykistyi eläimen viereen. Tätä oli selvästikkin purrut.. jokin astetta isompi otus. Sen pystyi kertomaan hampaanjälkistä jotka muistuttivat erehdyttävästi käärmeen hampaanjälkiä. Darius tutki haavoja hetken, miettien mikä ne olisi voinut aiheuttaa....
Äkkiä Darius nousi ylös, jännitti jousensa ja kääntyi kohti suuntaa, josta perua oli tullut. Hän kuuli ja näki vähänmatkan päässä olennon, joka lähestyi. Darius piti jousensa valmiina... vaikka olisi saattanut olla parasta ampua samantien, hän päätti odottaa.. hän halusi nähdä mikä tuo otus oli.
"äitimaan nimeen, mikä ihme sinä olet?" Darius kysyi puoliääneen mumisten haltijakielellä, tujottaen yhä kauempana näkyvää otusta..
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3917

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Maalis 30, 2009 9:24

Zara

Zara seurasi henkessä hädässä juoksevaa peuraa rauhassa kävellen. Ei ollut minekkään kiire kun saalis kaatuisi ihan itsekseen omia aikojaan ja sitten päästäisiin mässäämään. Musta kieli lipoi ilmaa ahkerasti maistellen ilmaa ja siinä olevia hajuja, mutta nyt hänen kielensä sai jotakin muuta elävää maistella kuin sitä peuraa. Voisihan olla että se oli jokin muu petoeläin, joka varmasti tulisi väistämään hänen edessään ilman suurempaa yhteen ottoa. Kyllä tämän osan pedot tiesivät väistää näitä käärme hirviöitä, elleivät itse päivällisiksi halunneet.

Zara nosti hieman päätään pysähtyen huomatessaan jonkin ihmismäisen otuksen edessään jousipyssyllä osoittaen häntä. Kieli maisteli ilmaa ahkerasti tämän parimetrisen pedon tuijottaessa nyt aloillaan tuota miestä hyvin hämillään ja mitätessaan tuota viirumaisilla silmillään. Käytyään tuota miestä sitten paremmin läpi sai Zara todeta, että tuo mies oli haltija joten se olisi ystävä sekä liittolainen jota ei vahingoitettu.
Valtava käärme otus lähti sitten lähestymään uudestaan tuota miestä, muttei vauhdilla vaan ihan rauhallisesti, kunnes pysähtyi turvallisen välimatkan päähän tuota tumma hiuksisesta haltijasta.
"Rauhoittukaa haltija hyvä en satuta teitä..." Ääni pyysi haltija kielellä tämän pedon sisältä kuin, joku olisi vangittu tämän pedon vatsan sisään.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 31, 2009 8:23

Darius

Otus tuli lähemmäksi... Darius oli jo valmiina päästämään nuolesta irti, kunnes ääni haltija kielellä sanoi, ettei se aikonut satuttaa.
Darius tuijotti otusta silmät pyöreinä, tarkkaillen sitä hännänpäästä kuonoon.. Se oli valtava ja täysin tuntematon Dariukselle. Se oli kuin valtava käärme.. jalkojen kera.
Lopulta Darius laski jousensa hitaasti, mutta oli kokoajan varuillaan.
Haltija katseli olentoa hetken, ennen kuin tajusi astua pois sen ja kuolleen peuran välistä.
"tuo on varmaankin sinun saaliisi..." Darius totesi lopulta haltija kielellä, miettien siinä samalla kuinka tuo olento heidän kieltään puhui.
Oliko se nyt ihme, suurin osa taruolennoista osasi edes jonkinverran haltija kieltä, mutta tuo nyt näytti enemmänkin eläimentasolla olevalta... otukselta..
Lopulta Darius istui takaisin kivelle, sen kummempia hätkähtämättä.. ei kai tuo nyt sitten mitään pahaa aikonut.
".... mikä sinä olet?" Darius kysyi haltijakielellä jälleen.
Hän halusi tietää nyt enemmän.. kun kerran törmäsi johonkin outoon otukseen. Ehkä tämä oli se 'tapahtuma' mitä hän oli odottanut koko illan.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3917

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Maalis 31, 2009 9:08

Zara

Haltija meni hämilleen Zaran sanoista ja ehkä osittain hirviö käärmeen ulkonöstäkin... Ilmeisesti tuo ei ollut koskaan nähnyt hänenlaistaan otusta saati sitten tiennyt betsia serpensien kuuluvan haltijoiden puolelle. Mutta olihan Aran sentään sanansa pitänyt, että pitäisi hänen kansanasa salassa, eikä puhuisi muille heitsä mitään. Ennenkuin aika koittaisi. Silloin olisi aika koota kaikki voimat kokoon ja ajaa ihmiset sieltä mistä tulivatkin, eli helvettiin.
Haltija laski viimein nuolensa ja siirtyi mumisten pois hänen aterian tieltä. Zara asteli lähemmäs saalistaan ja kiersi sen pään puolelle, asettuen makaamaan maahan ja sitten asettaen leukojaan tuon peuran pään ympäri niin että kohta kuului pieni ja mitätön rusahdus leukojen mennessä sijoiltaan käärme hirviön aloittaessa peuran hidasta nielemistä. Tällä saaliilla Zara tulisi selviämään monta viikkoa syömättä yhtään mitään.
Zara vilkasi haltijan suuntaan syömä puuhistaan ja vastasi siihen: "Betsia serpenseksi lajiamme kutsutaan, mutta nimeni on Zara." Zara vastasi jälleen vatsasta puhumalla tuolle haltiajlle, ja kysyi perään tuolta: "Kuka sinä olet ja mitä teet alueellani?"
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 01, 2009 11:56

Darius

Dariusksella meni kylmät väreet selkää pitkin kun hän kuuli pienen rusahduksen, jonka myötä tuo käärmemäinen otus naksautti leukansa sijoiltaan ja alkoi syömään ateriaansa.
Oli Darius ennenkin nähnyt käärmeen syövän hiiriä tai rottia, mutta että näin isossa mittakaavassa... Tämän hän olisi voinut jättää näkemättä ihan suosiolla.
Pian otus vastasi hänen kysymykseen, esitellen lajinsa Bestia Serpenseksi ja itsensä Zaraksi... sillä oli nimi? No, kai sillä nyt nimi oli kun kerran osasi puhuakkin. Mutta rotu oli täysin tuntematon Dariukselle.. ei hän ollu kuullut siitä keneltäkään eikä myöskään lukenut mistään.. ja tämä oli ensimmäinen kerta kun hän edes näki kyseisen olennon.
"minä? Minä olen Darius... ja se mitä teen täällä on yhtä hämärän peitossa sinulle kuin minullekkin. Olin vain kävelyllä" Darius vastasi haltijakielellä zaran esittämään kysymykseen.. tämä ilmeisesti puhui jotenkin oudosti.. kun kerran pystyi syömään samalla kun puhui. Telepaattisesti? ei, silloin ääni olisi kuulunut Dariuksen pään sisällä...
"Tämä on siis reviiriäsi?" Darius lisäsi haltijakielellä, vilkaisten ympärilleen, miettien oliko tuo erakko vai lauma eläin..
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3917

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Huhti 01, 2009 5:30

Zara

"Darius?" Käärmehirviö toisti haltijan nimeä mielessään itsekseen samalla kun ahtasi peuraa kokonaisena kitaansa. Peura oli jo puoliksi pedon sisällä ja Zaran kaula sekä pää venyivät ihan mahdottomiin mittoihin, joka näytti sivullisesta varmasti hyvinkin ällöttävältä. Mutta Zaralle tämä oli arki päivää, joten peto ei nähnyt tässä toiminpiteessä mitään allöttävää tai vastenmielistä.
"On... Oikeastaan koko tämä metsä." Zara vastasi jälleen haltija kielellä Dariukseksi esittäytyneen kysymykseen samalla kun peura edelleenkin katoisi hitaasti hänen vatsaansa vain takajalkojen enää näkyessä hieman Zaran suusta. Käärmehirviö jatkoi kärsivällisesti peuran ahtaamista mahaansa hitaasti, mutta varmasti ja kun se lopulta siellä oli pömpötti pedon maha jonkin verran, mutta liikkumista se ei tulisi haittaamaan. Mitä nyt liikkuminen tulisi olemaan hitaampaa kuin normaalisti.

Zara nousi ylös maasta ja astui muutaman askeleen lähemmäs Dariusta kielen lipoessa ilmaa... Haltija haisi jonkin verran vereltä? "Oletko haavoittunut Darius?" Zara kysyi Dariusta katsellen haalen keltaisilla silmillään.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 08, 2009 11:14

Darius

Zara kertoi että oikeastaan koko metsä oli hänen reviiriään. Darius olisi tuosta voinut alkaa väittelemään, mutta piti nyt suunsa kiinni. Ei hän halunnut suututtaa tuota, eikä se nyt niin paljoa haitannut vaikka toinen noin sanoikin.
Dariuksen mielestä metsä kuului kaikille.. paitsi ihmisille. Ihmiset voisivat hänen puolestaan painua takaisin sinne mistä tulivatkin. Ei hän pahemmin ihmisiä vihannut, mutta ei hän näistä pitänytkään. Itsekeskeistä porukkaa joilla ei ollut minkäänlaista kunnioitusta toisia kohtaan. Aikanaan nuokin saisivat palkkansa.

Darius kavahti pienesti kun Zara otti muutaman askeleen lähemmäksi. Toisaalta, petohan jo sanoi ettei aikonut satuttaa ja söikin jo, joten tuskin tämä nyt häntä enää poskeen pistelisi.. ja Darius ei uskonut että Zara oli niitä petoja jotka tappoivat vain huvikseen..
"...olen. Otin yhteen muutaman ihmisen kanssa, siinä metakassa sain itseenikin osumia" Darius sanoi Zaran kysyessä oliko hän loukkaantunut.
"kylkeen tuli vain pieni haava.. ei mitään kriittistä" Darius lisäsi vakuuttaakseen että kaikki oli kunnossa.

//gah, en jaksa erikkseen kirjoittaa että puhutaan haltijakielellä, kun se nyt on jo tähän mennessä varmaankin päivänselvä asia :--D //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3917

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Huhti 08, 2009 8:56

Zara

Ei hänellä ei ollut edelleenkään aikomusta sydä tai tappaa tuota haltijaa, olihan hän tehnyt Aranin kanssa sopimuksen jossa hän oli luvannut olla syömättä tai millään tavalla vahingoittamatta haltijoita ja haltija kuningas taas toisinpäin. Ja Zara pitäisi sanansa niin kauan kuin haltija kuningas pitäisi omansa. Mutta jos haltijat tappaisivat yhdenkin hänen lapsistaan, hän kääntäisi selkänsä haltijoille ja noista tulisi tänne metsä alueelle eksyttyään illallista. Mutta toistaiseksi kaikki oli hyvin...

"Haltija hyvä pienikin haava voi olla kohtalokas..." Zara naurahti keveästi Dariuksen sanoihin ja tuli nyt vain metrin päähän tuosta... Zara jäi siihen hetkeksi tapittamaan haltijan kylkeä jonka tuo oli haavoittanut ilmeisemmin. Katse siirtyi sitten haltijan kasvoihin. "...Meinaatko todellakin kävellä pimeässä yksin kotiisi? Tämä metsän alue on vaarallinen." Zara sitten uteli kertomatta ainakaan viellä, että haltija voisi tulla hänen ja laumalaisten kanssa nukkumaan ja lepäämään täksi yöksi. Eikä tästä ollut pää alueille mikään pitkä matkakaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Huhti 16, 2009 11:11

Darius

"tottahan tuo..." Darius vastasi haltijakielellä Zaran huomautukseen siitä, että pienikin haava voi olla kohtalokas.
Dariukselle itselleen ei koskaan pienet haavat olleet käyneet kohtaloksi, mutta hän tiesi muutaman joka oli menehtynyt pieneenkin haavaan.
Seuraavasta kysymyksesta Darius yllättyi hieman. Zara kysyi meinasiko tämä kävellä pimeässä yksin kotiinsa? Olihan Darius jo aikuinen ja pärjäisi kyllä omillaankin.. mutta nyt kun hän tarkemmin ajatteli, metsä oli arvaamattoman vaarallinen näin yöllä.. muuttujat, pedot ja yön kulkijat olivat suurin uhka, unohtamatta ihmisiä... joita hän pelkäsi noista neljästä vähiten.
"ei minulla kai muutakaan vaihtoehtoa ole..." Darius totesi hetken mietittyään, käätäen katseensa Zaraan ja tuijotti tätä hetken aikaa.
"Ellei sinulla sitten ole parempaa ehdotusta?" Darius lisäsi, jääden kysyvästi katsomaan Zaraa, nousten samalla seisomaan.
Totta kai hän otti ehdotukset vastaan.. tosin hänellä ei ollut aavistustakaan mitä tuon olennon päässä saattoi liikkua.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3917

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Huhti 22, 2009 8:53

Zara

Haltija vastasi ja kuten arvattavissa tuolla ei tainnut olla muuta mahdollisuutta kuin kulkea yöllisen metsän läpi. Se oli vaarallista tähän aikaan ja etenkin kun haltijoita ei ole luotu yö liikkujiksi. Yö näkö oli varsin huono, samoin muutkin astit ja pelko sotki niitä vielä lisää. Kuuli ja näki harhoja vaikkei mitään ollutkaan missään, vain pieni haltija yksin yöllisessä metsässä.
"On. Voisit tulla yöpymään meille. Mikäli haluat?" Zara sitten kertoi tarjouksensa Dariukselle. Oli pakko myöntää ettei heidän luonaan ole käynnyt pitkään aikaan yksikään haltija, mutta parempi niin. Se merkitsi yleensä sitä että haltijoiden ja ihmisten välit olivat viellä rauhalliset, eikä isompaa sotaa ole vielä ainakaan tulossa tai edes suunnitteilla kummallakaan osapuolella. Hänen kansansa saisi olla viellä rauhassa siitä. He sekaantusuivat siihen vasta kun aika tulisi olemaan kypsä ja olisi aika viimeiseen iskuun.
"Ja voit toki tulla selkääni jos et halua kävellä kylkesi kanssa." Zara sitten ehdotti ja oli toinen sitten hypännyt tai ei hänen selkäänsä lähti valtava matelija kävelemään hitaasti eteenpäin. Olisi hän kovempaakin päässyt, mutta haltija reppanan takia meni nyt hitaammin.
"Mitä muuten kuuluu rintamalle?" Zara kysyi sitten Dariukseen vilkaisten jos tuo vaikka tietäisi yhtään. Hän kun oli loppupeleissä aika paljolti ulkopuolinen tähän sotaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Huhti 23, 2009 10:27

Darius

Zara ehdotti että Darius lähtisi hänen mukaan. Hetken haltija katsoi tuota kysyvästi, mutta nyökkäsi sitten. Darius totta kai otti tilaisuudesta kiiinni, kun sai kerran kokea jotain uutta. Jos hän jotain keräili, niin kokemuksia. Tosin ei hän niillä mahtaillut kuten muut, mutta yleensä jos joku majatalossa iltaisin alkoi suutaan soittamaan mahtavista seikkailuistaan, Darius kertoi omansa ja sai koko talon hiljenemään.
Zara sanoi myös että Darius voisi ratsastaa hänellä. Tässä vaiheessa Haltija meni lukkoon, mutta ennen kuin itse huomasikaan, hän oli yhdellä sulavalla liikkeellä hypännyt suuren matelijan selkään.. kokemus tämäkin! Tuntuihan se paljon erillaisemmalta mitä muut ratsut.. Darius oli ratsastanut hevosella ja yksisarvisella, pegasoksella ja aarnikotkalla, kerran jopa kentaurilla, mutta ei kertaakaan Betsia Serpenseksella.. vai mikä ikinä olikaan, suuri matelija näin Dariuksen mielestä.
Sitten Zara kysyi rintamasta. Darius mietti hetken mitä kaikkea tuolle voisi kertoa, mutta kai se oli turvallista kertoa kaikki.. jos nämä kerran olivat heidän puolellaan.
"Oikeastaan ei mitään uutta. Muutama viikko sitten pari ihmisten ja pari haltijoiden ryhmää otti jälleen yhteen vuorilla, mutta tällä kertaa me voitimme. Lohikäärmeet eivät vieläkään suostu apuun ja muutama on yrittänyt rauhanneuvotteluja, mutta eihän siitä mitään tule kun kummankin kansan kuninkaat kieltäytyivät neuvottelemasta. Tilanne ei ole muuttunut suuntaan taikka toiseen, mutta kyllä se viimeistään muutaman vuoden päästä laukeaa.. Haltijat voivat odottaa, eihän meillä minnekkään kiire ole, mutta ihmiset, lyhyine ikineen, eivät kauaa odottele.." Darius kertoi, koittaen pitää ajatuksensa kasassa.. jostain syystä päässä alkoi nyt viiraamaan.
"tiedätkö sinä mitään uutta?" Darius kysyi heti perään, vaikka tuskin tuo tiesi jos kerran oli kysynytkin..
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3917

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Touko 03, 2009 7:11

Zara

Zara kuunteli hiljaa haltijan jokaisen sanan mitä tuo kertoi rintama tapahtumista ja kuten todettu, ei tuossa paljoa mitään uutta ollut. Vedettävä nauru pysyi edelleenkin aloillaan ja saattoi välillä liikahtaa hieman jommankumman puolelle, mutta ei muuta. Zara ei voinut käsittää mikseivät ihmiset jo luovuta ja tee sovintoa, se olisi kummankin puolen kannalta hyvä... Vaikkei se enää hänen laumansa kotiseutuja enää pelastaisikaan. Ja totuus oli se, ettei niitä voinnutkaan edes. Metsän parantumiseen ja palautumiseen tulisi kestämään vuosia, lisäksi tämä järjetön sota voi kestää viellä usean sukupolven ajan. Niin kauan kunnes ihmiset heräisivät tai jos kuningas vaihtuisi parempaan, tosin hän oli kuullut huhuja siitä, että kuninkaan velho tulisi saamaan tämän paikan. Siintähän sitä kaaosta ja sotaa vasta tulisikin, kun tuo taisi vihata haltijoita jopa enemmänkin kuin nykyinen kunkku. Paha juttu...
"En oikeastaan..." Zara joutui sitten myöntämään Dariuksen kysymykseen vilkaisten tuota nopeasti kasvoihin.

//Anteeksi pikku jumituksesta >_> En keksinyt tähän mitään järkevää vastusta//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Touko 03, 2009 8:08

Darius

"jotenkin arvasin tuon.. no, eipä se haittaa.. ehkä vain parempi olla tietämättä mitään" Darius vastasi kuullessaan että Zara ei toden totta tietänyt mitään.. ei ainakaan mitään mitä Darius ei olisi tiennyt.
No, matka jatkui silti. Darius kerkesi jo miettimään, olisiko sittenkin pitänyt vain koittaa päästä kotiin ehjin nahoin.. tosin mikä kiire hänellä kotiin oli? ei mikään. Kotona ei odottanut kukaan taikka mikään, eikä hänellä olisi "töitäkään" muutamaan päivään. Ja tämä tosiaan oli yksi kokemus mitä ei sopinut päästää valumaan pois käsistä.
"Kuulin että osa lohikäärmeistä on liittymässä meidän puolelle, mikäli kuningas pääsee juttelemaan kolmelle suurelle.. tosin minä en usko että lohikäärmeet suostuvat, nämä kun irtisanoivat itsensä jo aikapäiviä sitten.. tosin mistä sitäkään tietää" Darius sanoi yllättäen pitäen näin yllä keskustelua.. kyllä hän keksi vaikka mitä mistä keskustella, kunhan hänen antoi vain puhua.
"Oletko sinä koskaan nähnyt yhtäkään kolmesta vanhimmasta? Minä en.. tosin en ole varma, kuulin että yksi niistä ainakin pystyy muuttamaan ulkonäköään ihmismäiseksi.. olisi todella mahtavaa nähdä edes yksi niistä." Darius kertoi, jääden sitten miettimään kuinka monta lohikäärmettä hän ylipäätään oli nähnyt.. yhden tai kaksi, mutta nämä olivat olleet nuoria ja pieniä...
Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö