Tappelu, kuolema

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Kesä 2009, 13:26

Frank, Millenium

Frank harppoi valtavin askelein kohti koiraa, murahtaen erittäin vihaisesti tuon sanoille. Hän ennalta arvattava?! EI TODELLAKAAN! Frank oli kiero ja julma ja arvaamaton ja ja---
Pennun seuraavaa liikettä Frank ei todellakaan osannut odottaa.. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei susi kerennyt reagoimaan mitenkään. Ainoat asiat mitä Frank kerkesi näkemään, oli terävä, paksu oksa ja lähestyvä pentu. Sen jälkeen valtava kipu valtasi suden ruumiin. Frank seisoi hetken paikoillaan haukkoen henkeään, laskien hitaasti katseensa rintakehässään törröttävään oksaan...
Pentu oli seivästänyt hänet?! Ei tässä näin pitänyt käydä! Ei hän voinut! Ei hän voinut hävitä! Frank päästi tukahtuneen, hiljaisen vinkaisun samalla kun kaatui maahan, haukkoen vielä kerran henkeään ennen kuin lakkasi hengittämästä..

Frank oli kuollut. Harmaaturkkinen susi makasi maassa vailla elonmerkkejä, silmät auki. Veri hänen sisällään valui pikku hiljaa haavasta irti, värjäten maan ympärillä punaiseksi.
Ishin huutaessa Frankin nimeä tuo ei tietenkään vastannut, vaan makasi maassa elottomana, täydessä hiljaisuudessa.
"hän on kuollut" Kuului lempeä, matala ja vanha ääni Ishin takaa.
Suuri, valkoinen uros susi seiso Ishin takana. Hänen kasvoiltaan ei voinut lukea mitään.. kasvot olivat tyynen rauhalliset, silti surullisen, mutta apaattisen näköiset. Uros asteli Frankin viereen, tahraten siinä samalla tassunsa vereen. Se laksi päänsä kuolleen suden puoleen ja nuolaisi tuota poskeen.
"nuku rauhassa poikani.." Millenium totesi tyynen rauhallisella äänellä, samalla kun laski etutassunsa Frankin pään päälle.
Kun tassu kosketti Frankin päätä, Frankin ruumis vavahti ja alkoi "hajoamaa" pienen pieneksi tomuksi. Tomu hohti hiilen tavoin valkoisena, samalla kun lähti leijailemaan ylös puden latvojen sekaan, jättäen jälkeensä vain verilammikon.

Millenium katsoi tomupilven perään, kunnes laksi katseensa nuoreen urokseen.
"hän ansaitsi sen.. se oli odotettavissa. Kuulin että sinä sen lopulta tekisit" Millenium sanoi katsoen lempeän isällisesti Ishiin.
Mistä Millenium tiesi että Ishi tulisi tappamaan Frankin? Oraakkeli kertoi.. Milleniumi oli ollut yhteyksissä lohikäärme oraakkelin kanssa, joten hän oli tästäkin saanut kuulla.
"olet varmasti väsynyt ja nälissäsi, puhumattakaan uupumuksesta ja pelosta... seuraa minua, vien sinut turvaan" Millenium sanoi ja kääntyi ympäri, lähtien hitaasti löntystämään syvemmälle metsään..

//And he's dead \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Terxxi » 29 Kesä 2009, 14:58

Ishi

Lempeä ääni kuului askelten tulo suunnasta. Ishi helpottui kuulessaan, että ääni kuului vanhalle koira urokselle, josta ei näyttänyt olevan mitään harmia. 'Poikani? Oliko Frank hänen poikansa? Mikä hirviö minä olen?' hänen mielensä täyttyi surusta ja kyyneleet alkoivat virtaamaan ihan tahattomasti, hän ei pystynyt pidättelemään niitä, ne vain tulivat. Ilman lupia kysymättä. Hän katsoi ihmeissään tomu pilveä, joka leijaili pois. Hän katsoi sitä sumein silmin. Kun vanha susi sanoi vievänsä hänet turvaan, hän vain nyökkäsi hiljaisesti nyyhkyttäen, painaen katseensa maahan. Häveten kyyneleitään. Viimeksi hän oli itkenyt näin, kun hänen entinen omistajansa jätti hänet. Hän ihmettele, miten Millenium tiesi, että hän tekisi selvän Frankista. Ehkäpä hän omasi jonkun selvännäkijän taidon tai jotain. Mutta se oli pieni murhe tämän rinnalla. Olihan Ishi murhaaja. Ishi lähti seuraamaan Milleniumia syvemmälle metsään...
Terxxi
 


Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron