jalottelu

[suskari]

Kalmankoira

Hukka Black haukahti muutaman kerran ja lähti sitten jolkottelemaan häntä kohden vauhdilla. Kalma pomppi kauemmas tuosta häntä huiskaten perässä ja lähti sitten juoksemaan ennenkuin kiinni ehtisi saada... tai näin oli ajatuksena tehdä kun Black nappasi hännästä kiinni ja Kalma vingahti yllättyneesti tuosta. Onneksi ei nykäissyt kovempaa, häntäluut olisivat voinneet mennä sijoiltaan jos liian kovaa nykäsee. Se ei tuntunut kivalta. Hukka jolkotteli koiran ohi ja näykkäsi korvasta siinä ohi mentäessään... Pää kallistui aavistuken kun koira pysähtyi. Taas se teki noin, olo oli kuin lapsella jonka isä kurnutti, niin huvittavalta kun se kuulostikin. Häntä huiskahti muutaman kerran ja tuo lähti juoksemaan suden perässä... kunnes tuo lähti niin kovaan vauhtiin ettei Kalma enää pikku tassuillaan pysynnyt tuon perässä, vaan pysähtyi hölmistyneenä paikallensa. Jääden tuijottamaan eteensä korvat pystyssä kuin anteenit konsanaan, jostka koittivat paikantaa uhria tai tässä tapauksessa kadonnutta.

Sitten Kalma tunsikin takaanaan tutuksi käyneen auran ja kääntyi katsomaan taakse ilmestynyttä Blackiä. Pieni hymähdys jonkin asteiseksi tervehdykseski ja Kalma istahti suden eteen häntä hakaten maata niin että kuivat lehdet lensivät sen tieltä. Herttainen ilmestys... Kalma lipasi vaalenpunaisella kielellään Blackin kunoa ja pomppasi pystyyn asettuen nojaamaan isompaa vasten ja vain nuollen Blackin naamaa kuin se olisi ollut likainenkin. Ehei Kalma sanoi vain: "Kiitos" velholle tällä eleellä.

[Aksutar]

Black

Susi tuhahti murahtaen ravistaen pienesti päätään, samalla kun Kalma iski takamuksensa maahan. Tuän häntä vispasi yhä, niin että kuivat lehdet lentelivät pois tieltä. Hyvittava näky. Sitten Kalma lipaisi Blackin kuonoa... tässä vaiheessa Black oli lähellä puraista Kalmalta kielen irti, mutta otti huomioon että tuo oli vain koira.. oli vaikeaa ajatella Kalmaa koirana, kun tuo nyt oli jo muutaman päivän ihmismuodossaan hyppinyt.. Kalmalle naaman nuoleminen ei ehkä ollut mitenkään erikoista, mutta Black näin ihmisenä piti sitä erittäin arkaluonteisena ja sopimattomana.. ellei toinen sitten ollut koira, tai jokin muu eläin.
Ristiriitaisia tunteita... Sitten Kalma pomppasi pystyyn, nojautuen vasten Blackiä ja alkoi nuolemaan tämän nassua. Black luimisti pienesti korviaan ja painoi silmänsä kiinni, mutta antoi Kalman nyt kiitellä häntä.. mistä lie kiitteli.
Black itse ei ollut kovinkaan innoissaan nuolemassa Kalmaa, mutta tyytyi hieraisemaan pienesti kuonoaan vasten Kalman kaulaa. Tosin sitten Black hymähti pienesti, alle sekunnissa muutti muotonsa takaisin ihmiseksi ja nappasi toisella kädellä Kalman leuasta kiinni.
"nyt riittää" Black sanoi pienesti - siis todella pienesti - naurahtaen ja rapsutti hetken Kalman kaulaa, kunnes nousi ylös.
Ehkä hänen pitäisi alkaa ajattelemaan Kalmaa enemmän koirana kuin ihmisenä.. kuten sanottu, koirahan tuo oli.. kaiken lisäksi Blackistä tuntui että hän sieti Kalmaa paremmin tuon ollessa koira. Sitä ei vointu kieltää etteikö Kalma edes pikkaisen vaikuttanut kusipäältä ihmismuodossaan, käytökseltään ainakin.. ainakin sen mielikuvan Black oli saanut ensimmäisten kertojen perusteella, tosin nyt oli hänenkin mielensä muuttunut.
mitään sen kummemmin sanomatta velho vilkaisi Kalmaan ja lähti hitaasti kävelemään takaisin päin.. kyllä sitä kotiinkin täytyi vielä tämän yön aikana keretä.

[suskari]

Kalmankoira

Ai mistäkö Kalma kiitti Blackiä? Se vain sattui olemaan tyytyväinen kun Black oli vähän peuhannut aavekoiran kanssa ja kyllä muutenkin... tuo oli tehnyt todella paljon hänen eteensä, ottanut luoksensa ja vaikka mitä. Syytäkin oli kiittää tuota... Tosin Balck oli varmaan halunnut että se tehtäisiin ihmismäisemmin, mutta ei koira karvoistaan minnekkään pääse. Toisekseen Kalma oli ihan omia henkilökohtaisia syitä olla tuolle kiitollinen, tuo oli varmaan ainut ihmminen- tai jos Blackiä ihmiseksi voisi sanoa -joka oli hänet hyväksynyt omana itsenään, eikä ollut heti kustaamassa päälle ja vetämässä valheitaan. Niin hänelle oli käynnyt jo muutaman kerran.

Sitten ennenkuin Kalma ehti mitään tajuamaankaan hän nojasi Blackin ihmis hahmoa vasten ja tuo tarrasi hellästi hänen ala leuasta kiinni ja ilmoitti että leikki olisi nyt tässä... samalla kun rapsutteli Kalman kaulan pehmeää ja pörröistä turkkia, kunnes lopetti. Kalma laskeutui takaisin alas ja häntä pysähtyi jääden roikkumaan laiskasti koiran perässä. Kieltämättä Kalma olisi vielä halunnut meuhata tuon kanssa, mutta ei sitten jos tuolle kerran jo riitti.
Velho vilkasi koiran päälle ja kääntyi ympäri lähtien kävelemään pois päin ja takaisin linnalle ilmeisesti. Kalma jäi hetkeksi aikaa aloillensa ja vilkasi ympärillensä. Hän olisi halunnut jäädä tänne vielä, mutta se palaaminen saattaisi olla vaikeaa kyläläisten takia. Joten Kalma lähti sitten jolkottelemaan Blackin perässä tuon taka vasemmalla häntä roikkuen laiskasti perässä. Kaikki se äskeinen pirteys oli kadonnut kuin sormia napsauttamalla.

[Aksutar]

Black

Kalma lähti kiltisti kipittämään Blackin perässä, tosin tuon äskeinen pirteys ja leikkisyys oli loppunut kuin seinään. Tiedä sitten mistä se johtui, kai tuo oli sen verran alla päin että "leikit" piti nyt lopettaa.
"Liikkuisit enemmän koira muodossasi" Black huomattui heidän kävellessään, katsomatta kertaakaan Kalmaan päin.
"Väki voisi katsoa sinua suopeammin.. minkäs koira saalistusvaistolleen mahtaa, mutta jos ihminen repii toiselta raajoja irti niin tuota pidetään friikkinä" Velho lisäsi melko aneemisella äänensävyllä.
Tottahan se oli.. Ihmiset ymmärsivät mikäli eläin teki jotain brutaalia ja "eläimellistä" toisille eläimille tai ihmisille.. se oli eläinten luonto eikä sille voinut mitään. Mutta jos ihminen teki jotain niinkin alhaista, tuota katsottiin silmät kierossa ja pidettiin hulluna.
Tosin Kalman tapauksessa oli vaikea enää edes yrittää saada jonkinlaista myötätuntoa ihmisiltä.. nämä pitivät Kalmaa jo ihmisenä, joka oli päästään vialla. Vaikka Kalma olikin kauimainen aisia normaalista ihmisestä.

Pian he saapuivatkin peuran luokse, jonka he juuri olivat kaataneet. Black tuhahti pienesti katsoessaan auki reivttyä raatoa, mutta jatkoi matkaa sen pahemmin tuosta välittämättä. Kyllä joku sen siitä korjaisi.
Metsässä oli jälleen yllättävän hiljaista... joko pikku otukset ja metsän eläimet olivat pelästyneet heitä, tai sitten he eivät olleet täällä yksin. Oli miten oli, Black jatkoi matkaansa sen pahemmin kiinnittämättä huomiota ympäristöön.

[suskari]

Kalmankoira

Black avasi suunsa ja Kalma nosti katseensa tuohon hyvin kysyvästi korvat höröllä kuin kuullakseen paremmin. Liikkua enemmän koira muodossa...? No ei se kyllä enää paljoakaan auttaisi, eikä ole koskaan auttanutkaan. Samalla tavalla ihmiset kohtelivat häntä kuin ihmis hahmossaankin. Ei siintä mitään hyötyä ollut... Tappaja koiraksi sen jälkeen häntä ovat nimitelleet, eikä Kalma nyt puhunyt Cypritin asukeista. Nuo tuskin edes tiesivät hänen olevan koira.
"...Black minä olen friikki." Kalma humautti velholle siinä ihan ohi mennen ja hiljeni sitten jatkamatta siintä aiheesta enempää. Ei ollut paljoa jatkettavaa, ei yhtään. Eikä Kalma ollut nyt millään puheliaalla tuulella enää... Koiratti liikaa.

Nopeasti he sitten saapuivat kaatamansa peuran luokse ja Kalma pysähtyi hetkeksi aikaa nuuskimaan sitä ja vilkasi nopeasti Blackin päälle, jonka selkä etääntyi kokoajan. Kalma vilkasi raadon päälle ja lähti sitten taas velhon perään jolkottelemaan, pysähtyi kuitenkin jossakin välissä kuselle puun juurelle koipeaan nostaen. Niin, hän oli koira ja omasi hauvamaisia tapoja jotka tulivat tässä muodossa parhaiten esille. Kalma jolkotteli sitten äänettomänä takaisin Blackin rinnalle kuin tuo olisi hänen omistaja ja hän tuon koira. No ei nyt ihan... Ei Kalma istuisi käskystä ihan huvikseen tai edes viihdytääkseen velhoa. Ehei onnistu, oli hänelläkin omantunnon arvo olemassa ja oma ylpeytensä. Eikä Kalmakaan pahemmin kiinnittänyt mitään huomiota metsän hiljaisuuteen, yleensä se nyt tähän aikaan oli varsin hiljainen. Linnutkin olivat nukkumassa, eivätkä laulelleet laulujaan.

[Aksutar]

Black

"niinhän olen minäkin" Black totesi Kalman friikki huomautukseen puoliääneen mutisten, mutta jätti asian sikseen. Turha sitä oli enää vatvoa kun asiat eivät siitä muttuneet mihinkään suuntaan.
Ja ihan hyvä vain jos Kalma pitäisi suunsa kiinni koiramuodossa, keräisi enemmän sympatiaa eikä Black tuntisi omantunnon tuskia siitä että oli antanut älyllisen olennon nuolla kasvojaan. Turpa kiinni, kaikki hyvin.
Kalma pysähtyi raadon luokse hetkeksi.. Black ei sen pahemmin viitsinyt edes jäädä odottamaan että Kalma tulisi, kyllä tuo hänet kiinni saisi vaikka naposteltavaa haukkaisikin. Tosin ei Kalmalla näköjään nälkä ollut, mutta pian hiljaisessa metsässä kuului lorinaa..
Black ei edes vilkaissut taakseen vaan antoi Kalman tehdä tarpeensa rauhassa. Koira mikä koira.. siitä ei ollut enää epäilystäkään... kunhan tuo ei nostaisi jalkaa kylällä niin hyvä.
Pian Kalma jolkottelikin takaisin Blackin vierelle. Velho loi nopean katsauksen koiraan, mutta siirsi sitten katseensa menosuuntaan. Siinä kävellessään Black kerkesi miettimään olisiko Kalma niinkin koiramainen että olisi yllytettävissä keppiä noutamaan? Se jos jokin olisi ollut koominen näky. Black ei kyllä uskonut että Kalma keppejä noutaisi.. tuo ei vaikuttanut niin leikkisältä koiralta.

Pian he saapuivatkin metsän reunalle. Kylä kauempana oli jo lähes pimeä, vain muutamassa talossa näkyi heikko valo. Black tuhahti pienesti ja lähti sitten kävelemään kohti kylää, sen enempää sanomatta. Yötäkään ei ollut enää paljoa jäljellä.. Black voisi linnoittautua asuntoonsa lueskelemaan kirjoja siksi aikaa, kunnes kuningas jälleen heräisi ja olisi aika taas päivän töiden.. kuinka houkuttelevaa.

[suskari]

Jatkuu: http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?p=10738#10738