The Night Fantasy

Zhiu käveleskeli pitkin omaa reviiriään tarkkaillen valppaana ympärilleen. Uros ei oikein ollut tänään vireessä, vaan lyysähti maahan makuulleen, valmiina päivä nokosille. Hän ummisti silmänsä nopeasti, kun tunsi viileän ruohon turkkiaan vasten. Se tyynnytti hänet uneen. Mutta kuitenkin hänen valppautensa säilyi koko ajan nukkuessaan.

Daer

Daer oli kävelemässä ja yritti vältellä varjoja. Ettei muuttuisi yllättäen tahtomattaan ja ettei pelottaisi kaikkia pois. Daerin turkki kiilsi kun hän juoksi auringossa. Daer pysähtyi kun näki jonkun nukkuvan ruohoa vasten kaukana. 'Koira, pitääpä tutkia lähempää.' Daer ajatteli mielessään ja meni lähemmäksi ja istahti maahan. "Huomenta nuorukainen, mikä paikka tämä on?"

"Hmmhhm?" Zhiu mumisi vähän tokkurassa, kun kerkesi jo hieman nukahtaa. "Tämä on minun reviirini... Tämä on paikka villikoirille." Uros sanoi katsellen tuota koiraa. Ruoho viilensi kivasti koiran turkkia samalla kun tämä katseli Daeria. Tämä ei ollut nähnyt pitkilleen koiraa, ja olipas tosi mukavaa nähdä tavallinen koira, tai niin hän ainakin luuli että tämä on tavallinen. Zhiu oli varsin uusi vielä näillä main, mutta oli jo saanut reviirikseen näinkin ison pläntin maata. Täplikäs koira rnousi istumaan ja rupesi vimmatusti rapsuttamaan korvan taustaansa. Samalla tämä kysyi "Mikä sinut tänne toi?". Zhiu kysyin hieman mielenkiinnostuneella äänen sävyllä Daerilta.

Daer

Daer katseli kun koira nousi ylös. "Vai että paikka villikoirille ja sinä olet varmaan johtaja tämän paikan." 'Villikoira onneksi ei ole yö tai ilta.'
Daer ajatteli innoissaan. "Aika ison alueen olet saanut hallittavaksesi."
Daer katseli kun koira rapsutti itseään. "Noo tulin tuolta metsästä, on tullut tehtyä kaikenlaista ja ihmisen olen tavannut."

"Jaahas... että metsästä!" Zhiu sanoi ja lopetti raapimisen. Tämä nousi ylös ja haisteli Daeria vähän lähempää. "Oletko täältä päin?" uros kysyi. "Ja joo, olen johtaja täällä, tai siis tämä maa alue on minun aluettani" uros sanoi ja jatkoi: "muista, en tykkää, jos täällä mellastetaan... Siitä ei hyvä heilu. Tai että minulle ruetaan ryppyilemään omalla maallani..." Zhiu sanoi vakavasti.

Daer

"Niin tulin." Daer sanoi ja katseli kun Zhiu nuuski häntä. "Onko kaikilla tapana aina nuuskia toisiaan?" Daer kysyi ihmeissään. "Tuota noin en ole täältä päin." Daer alkoi mietiskelemään miksi Zhiu kyseli. "En ole valtaamassa aluettasi jos sitä epäilet." Daer sanoi epäluuloisena. "Enkä tullut haastaman riitaa ja enkä riehumaan alueellesi." Daer sanoi kummastellen.

Zhiu katsahti Daeriin kummasti. "Pitäähän minun kysellä alueellani liikkuvilta tyypeiltä ainakin se, mitä he tekevät siellä ja sellaista." Hän sanoi ja haisteli vieläkin innokkammin uutta koiraa. "Koirillahan on tapana haistella toisiaan, kun ne tapaavat. Vai etkö tykkää, että haistelen sinua?" Zhiu hämmästeli ja lopetti nuuhkimisensa siihen paikkaan. Hän ajatteli, että hyvä kun löytyy vielä kunnioittavia koiria, jotka eivät ole mainetta haeskelemassa. "Mihin aiot seuraavaksi?" Zhiu kysyi Daerilta. Uros tiesi, että hän kyselee aika paljon, mutta hän on vain niin kiinnostunut kaikista vastaan tulijoista. "Ja sanoit tuossa aiemmin, että olet nähnyt ihmisen! En ole koskaan tavannutkaan sellaista." Nuori uros sanoi innostuneella äänen sävyllä. Hän kuitenkin osaa hillitä tunteensa, kuin paraskin alueen johtaja. Hän ei haluaisi antaa itsestään alentavaa kuvaa kenellekkään.

Daer

"En ole oikeastaan oppinut koirien tavoille ja kyllä minä sen tiedän johtajat yleensä kyselee kaikkea." Daer köhi kun puhui. "Sekin on outoa kun olet poika ja minäkin olen." Daer sanoi hölmistyneenä.
"Taidan seikkailla kanssasi ja tutkia jonkin verran luontoa." Daer sanoi innoissaan häntä vipattaen. "Tai no olen tavannut monia ihmisiä, saatat kohta tavata sellaisen." Daer asettui vähän kauemmaksi alkoi kuulua tuskanhuutoja ja Daer alkoi muuttua koiranmuodostaan ihmiseksi. Daer nousi pystyyn ja sanoi sauva kädessään. "Sanoinhan että tapaisit ihmisen." Daer seisoi siinä kaapu hulmuten.

Zhiu ihmetteli mitä tämä tarkoitti "koirien tavoille" sanoillaan. Hänessä alkoi hiipiä pelkoa pitkin ruumista. "Joo voidaan me tutkiakin" uros sanoi vähän pelästyneenä äskeisistä sanoista. Hän oli jo ottamassa ekaa askelta eteenpäin, kun huomasi kuinka Daer muuttui. Zhiu meni pako kauhun valtaan ja huusi vain apua siinä Daerin lähettyvillä. Tämä jäykistyi pelosta siihen paikkaa. ´Onko tuo nytte semmoinen ihminen, minkälaisista isäni on puhunut?´ uros mietti eikä saanut enää pihaustakaan suustaan vaan peruutti vain, kunnes törmäsi puuhun, lysähti siihen istumaan. Zhiu olisi kuitenkin jollain lailla valmistautunut hyökkäämään Daerin kimppuun. "Mit...Mitää... Si-sinä haluat mi-minusta...?" Zhiu kysyi ja katsoi tämän sauvaa kauhuissaan. ´Ei kai vain se aio tappaa minua tuola sauvalla... tai hakata...?´ Uros oli ihan sekaisin, kun koira vain tuosta vain muuttui.

Daer

Daer huomasi miten peloissaan Zhiu oli. "Älä pelkää minua nuorukainen ja me ihmiset näytämme tämmöisiltä. Eikä sinun tarvitse pelätä minua." Daer pisti sauvan sivulle. "Isäsi on varmaan karannut ihmisten luota tule poika ja tule kanssani voisit näyttää minulle paikkoja." Daer puhui lempeällä äänellä.
"Minkälainen oli isäsi ja äitisi?" Daer jatkoi lempeällä äänellä.

Zhiu haukkoi henkeään samalla kun Daer tyynnytteli tätä. Hän oli tosiaankin niin peloissaan. Mutta äkkiä tämän hengitys tahti alkoi palata normaaliin, kun tämä huomasi että miehestä uhkui kiltteys tätä kohtaan. ´Hui että... mitäköhän tästä seuraa...´ Zhiu kasasi itsensä. "Joo... Isäni tosiaan karkasi isäntänsä luota... Ja... Tuota, voinhan minä näyttääkin paikkoja, vaikken tunne paikkaa kovinkaan hyvin." uros sanoi vieläkin tärisevällä äänellään. Zhiu nousi seisomaan jaloilleen hieman polvet notkuen, hän ei meinannut kunnolla pysyä tolpillaankaan, mutta pääsi kuitenkin etenemään pikku hiljaa. Hänen sydän tykytti vieläkin jännityksestä joka oli tullut hänelle aiemmin. "Äitini ja isäni? No... Äitini on lempeä, ja rakastava, niinkuin äidit yleensä. Isä taasen ihan tavallinen urhea koira. He asuvat toisessa valtiossa... Kaukana täältä... En edes tiedä missä. Mutta ei minulla ole heitä ikävä, jos en vain muistele heitä. Olen päässyt jo heistä yli... Olen nimittäin ollut jo 7 vuotiaasta (ihmisen) asti ilman heitä. En edes muista miten jouduin tänne..." zhiu sanoi. Ja käveli eteenpäin.

Daer

Daer katseli kun tämä katseli miten Zhiu kokosi itseään kasaan..
"Isäsi on varmaan komea koira." Daer sanoi uteliaana. Daer katseli miten Zhiu yritti nousta pystyyn mutta vaivalloisesti.
"He varmaan kaipaavat sinua varmaan kovasti mutta kyllä he ymmärtävät että haluat seikkailla ja nähdä maita sekä tavata uusia koiria." Daer sanoi todella lempeällä äänellä Zhiulle. "Minä taaskin olen ollut melkein neljäsataa vuotta erossa perheestäni he ovat jo varmaan kuolleet. Daer käveli Zhiu takanaan kunnes istahti kivelle miettimään ja odotti että Zhiu tulisi Daerin luokse.

Zhiu käveli Daerin luo kn hän stahti kivelle. Hän muisteli Daerin sanoja. ´400 vuotta... kuinka tämä... miten tämä on mahdollista, että hän on vielä elossa?` Zhiun oli niin vaikeata ymmärtää tätä kaikkea kerralla. "Kyllä minä uskon että isä ja äiti kaipaavat ja muistavat minut, ja jonakin päivänä näen heidät taas." Uros sanoi pilke silmissään ja vahva ilme kasvoillaan, mutta samalla hieman pelokas.

Daer

"Minun asiani saattavat pistää sinut täysin pihalle sillä se on vaikea asia selittää sinulle nuorukainen.." Daer huomasi Zhiun uteliaisuuden ja että tämän oli vaikea ymmärtää asioita. "Niin he varmaankin kaipaavat ja meitä näyttää lähestyvän kaksi koiraa näyttävät olevan tyttöjä." Daer osoitti sauvallaan kiveltä.

Zhiu katsoi Daeria. Ja sitten hän katsoi kahta koiraa jotka olivat tulossa sinne päin. Zhiu oli vieläkin aivan sekaisin kaikesta, ja niin tulisi varmaan olemaan vielä koko päivän. Sitten uros sanoi "lähdetään pois täältä... Ennen kuin noi kaksi ehtivät tänne... Jooko?" Zhiu heittäytyi varsin pelokkaaksi ja kostea silmäiseksi.