Kuutamokeräily

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Mulmeli » 22 Heinä 2009, 21:55

Sirena

"Muuten, ymmärrän kyllä kantasi sen suhteen, ettet voi viedä minua kylääsi. Olen minä joskus tappanut tahtomattanikin, ollessani nälkäinen. Ikinä ei kai kannata luottaa vampyyriin liikaa. Minä en toisaalta edelleenkään tarvitse ravintoa kuin aikaisintaan kolmen tai neljän päivän päästä. Tällä hetkellä voisin vaikka kulkea vertavuotavan uhrin ohi eikä minulle tulisi mitenkään pakottavaa tarvetta hyökätä"
Sirena sanoi vastaukseksi Naishan aikaisempiin puheisiin kun kipu hänen hampaissaankin oli rauhoittunut ja hän pystyi jälleen puhumaan ja toimimaan täysin normaalisti. Sitten hän vaikeni kuuntelemaan Naishan mietintöjä ja veti samalla kokeeksi muutaman kerran syvään henkeä.
"No ei minua nyt oikeastaan kiinnosta miksi se poltti niin kamalasti. Sen se kuitenkin teki. Tuntui... tuntui kuin olisin muuttunut uudestaan vampyyriksi. Tunne oli ihan samanlainen kuin silloin kun minua purtiin"
Sirena sanoi, osittain itsekseen ja osittain Naishalle. Hän katseli rohtopulloa ja tunsi samalla pientä kiitollisuutta siitä, ettei se ollut toiminut. Hän ei varmaan olisi enää osannut elää ihmisenä. Parissasadassa vuodessa oli jo tottunut olemaan vampyyri, elämä tavallisena ihmisenä ei enää kuulostanut mahdolliselta.
Sirena kuuli Naishan sanat kuin jostain kaukaa, niin uppoutunut ajatuksiinsa hän oli. Vasta tämän komentaessa häntä riisumaan vaatteensa Sirena tuntui heräävän. Hän kohotti katseensa ja kohotti hämmästyneenä kulmiaan Naishalle.
"Anteeksi kuinka? Miksi sinä haluat minun riisuuntuvan keskellä pimeää metsää?"
Hän kysyi ja yritti samalla hahmottaa, mitä haltia oli aikaisemmin mahtanut sanoa. Jotain vartijoista ja asioiden järjestämisestä...
"En minä nyt ainakaan alastomana niiden teidän vartijoidenne ohi pääse, uskaltaisin hiukan veikata"
hän huomautti sitten.
Mulmeli
 

ViestiKirjoittaja Noviisi » 23 Heinä 2009, 01:18

Naisha

Vai tuntui Sirenasta, siltä kuin olisi muuttunut uudestaan vampyyriksi. Mistäköhän se johtui?

Sirena puhui asiaa, ei kukaan pääse vartijoiden ohi alastomana varsinkaan jos on tyttö. Naisha sai huomata sen testatessaan pulveria. Joku kaatoi vettä ikkunasta ja se sattui osumaan Naishaan huuhtoen pulverin pois jolloin hän muuttui näkyväksi keskellä aukiota. Elämänsä pahin nöyryytys. " Et alastomana, mutta näkymättömänä kyllä." Naisha sanoi ja otti hyppysellisen pulveria pussista. " Tämä pulveri muuttaa ruumiisi näkymättömäksi, mutta vaatteita se ei muuta, siksi joudut olemaan ilkosillasi vähän aikaa." Naisha jatkoi hiukan huolestuneena. Kädet tuskin liikkuivat enää samoin niska. Nyt saisi vasta-aine olla mukana, muttei ole. " Pahin mitä voi tapahtua kesken on, että joku kaataa vettä päällesi. Ei ole mukavaa muuttua näkyväksi, kun on alastomana julkisella paikalla. Usko pois tiedän kokemuksesta." Naisha sanoi punastuen häpeästä. "Mutta nyt mä näen sut nyt taas en." Naisha hoilahti ja heitti hyppysellisen pulveria Sirenan hiuksiin. Eikä aikaakaan kun ainoa näkyvä asia Sirenasta oli vaatteet. "Ja nyt vaatteet pois. Leijuvat vaatteet eivät ole jokapäiväinen näky." Naisha sanoi puolisarkasmilla. " Sitäpaitsi, kohta käteni ja niskani ovat tönköt, tarvitsen vasta-aineen. Lisäksi aurinko nousee pian." Naisha sanoi Yrittäen hammasta kiristellen vääntää niskansa sellaiseen asentoon, että näkee eteen. " Ota kulaus nopeuseliksiiriä, jotta pysyt perässä ja ota minua kädestä. Äläkä ole liian lähellä minua, jotta vartijat eivät ihmettele, miten vaatteeni painuvat minua vasten." Naisha selitti.
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Mulmeli » 30 Heinä 2009, 09:00

Sirena

Vai näkymättömänä Se muuttaisikin asian. Sirena ei ollut itse huomannutkaan kuinka lähellä aamunkoitto jo oli. Hänen olisi päästävä johonkin suojaan, mutta ajatus alasti hortoilemisesta ei innostanut. Näkymättömyys tietysti muutti asiaa.
Pitää olla tarkkana sen veden varalta
Sirena sanoi ja virnisti hiukan ajatellessaan, miltä Naishasta oli mahtanut tuntua kun näkymättömyys oli äkkiä haihtunut. Ei varmasti kovin mieluisa kokemus.
Sirena katseli kun Naisha heitti pulveria hänen päälleen ja katsoi itseään. Tuntui omituiselta nähdä omien vaatteidensa vähän kuin leijuvan ilmassa.
No kai minä sen tiedän
Sirena mutisi Naishan huomauttaessa leijuvista vaatteista. Hän kiskoi vaatteet päältään ja päästi samalla hiuksensa vapaiksi, koska ei ollut varma vaikuttiko pulveri niitä sitovaan nauhaan. Sitten hän joi hiukan nopeuseliksiiriä ja tarttui Naishan käteen, mikä tuntui samalla tavalla omituiselta kuin halaus oli tuntunut.
Olen valmis. Pidetään kiirettä, että sinun niskasi voidaan vielä pelastaa enkä minä joudu kärvennettäväksi kun aurinko nousee
Sirena sanoi ja piti turvallisen välimatkan Naishaan niin, että tämä näytti olevan liikkeellä yksin. Hiljaa mielessään Sirena toivoi, että temppu onnistuisi.
Mulmeli
 

ViestiKirjoittaja Noviisi » 30 Heinä 2009, 10:14

Naisha

Naisha otti Sirenan vaatteet ja tunki ne laukkuunsa. Toivottavasti ne eivät tahriinnu kovin pahasti. " No niin. Pidä kiinni, pysy perässä ja ole hiljaa, kuin hiiri." Naisha vielä sanoi. Sitten juostiin ja kiitos nopeus eliksiirin he olisivat perillä ennen, kuin aurinko porottaa. Pian he olivatkin kylän laitamilla. " Kuka siellä?" eräs vartija kysyi Naishalta telepaattisesti. Naisha ei vielä hermoillut, koska Sirena on näkymätön. "Naisha, kylän alkemisti." Naisha vastasi telepaattisesti. "Kas iltaa neiti Naisha. Löytyikö tarvittu kasvi?" Vartija kysyi Naishalta haltia kielellä. "Löysin, mutta nyt haluaisin kotiini. Minunkin täytyy nukkua." Naisha sanoi ja haukotteli. " Tietysti. Tietysti. Olkaa hyvä" Vartija hymähti. Naisha kiitti vartijaa haltiakielellä ja jatkoi kylälle. Naishan olisi tehnyt mieli varoittaa Sirenaa, ettei vielä oltu läpi, mutta luotti siihen, että tämä ymmärsi. Linna valaisi katuja maagisella hohteellaan, kuten aina. Valitettavasti ei ollut aikaa ihailla paikallisia näkymiä. Pian Naisha pysähtyi kauppansa eteen. Naisha yritti ottaa taskustaan ovensa avaimen, mutta ei pystynyt tarttumaan siihen, koska sormet olivat kokonaan tönköt. Naisha ei vieläkään uskaltanut puhua Sirenalle. Nainen yritti tunnustella, missä tyttö oli, mutta hän ei voinut taivuttaa niiskaansa joten hän ei kunnolla voinut tarkastaa mihin kämmenillään koski. Pian Naisha tunsikin jonkun ihon, muttei nähnyt kenen Naisha ei ollut varma mistä kohtaa koski, mutta ainakin Sirena oli tallella. " Avaisitko oven? Sormeni ovat liian tönköt siihen. Avain on vasemmassa taskussani." Naisha kuiskasi Sirenan suuntaan. Toivottavasti aikaa jäisi sen verran, että Sirena ehtisi antaa vasta-ainetta.
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Mulmeli » 04 Elo 2009, 10:31

Sirena

Sirena katseli ympärilleen Naishan pysähdyttyä ja oli kiitollinen siitä, että pääsisi sisälle suojaan auringolta. Naishan ja vartijan puheet menivät tytöltä täydellisesti ohi, eihän hän voinut mitenkään ymmärtää haltiakieltä. Niinpä Sirena tyytyi vain katselemaan ympärilleen. Linnaa hän jäi tuijottamaan niin keskittyneesti, ettei heti edes tajunnut, että Naisha lähti liikkeelle. Hätkähtäen Sirena seurasi haltiaa ja katseli edelleen tarkkaavaisesti ympärilleen. Ei hän varsinaisesti ollut peloissaan, pikemminkin hän oli utelias. Silti ajatus koko ajan kohoavasta auringosta hiukan huolestutti. Sirena ei kuitenkaan kysynyt Naishalta mitään, haltioista olisi varmaan ollut melko omituista, että ääniä kuului äkkiä tyhjästä.
Naisha pysähtyi ja Sirena jäi katselemaan edessään olevaa rakennusta. Tuossako Naisha siis asui? Toinen taisi ottaa ammattinsa melkoisen vakavasti.
Sirenan ajatuksen keskeytyivät jälleen kun hän tunsi Naishan käden koskettavan hänen kylkeään. Tyttö katsoi haltiaa kysyvästi, muttei ehtinyt sanoa mitään kun toinen alkoi antaa ohjeita. Sirena kiersi vikkelästi Naishan vasemmalle puolelle ja veti avaimen tämän taskusta. Hän avasi oven.
Tarvitset sen vastamyrkyn. Missä sitä on?
hän kysyi päästyään sisälle ja suljettuaan oven. Huoneessa oli hämärää, mutta Sirena näki selvästi. Hän vilkaisi nopeasti ikkunasta ulos. Auringon nousuun ei ollut enää kuin muutama hetki. Sirena oli mielissään päästyään paikkaan, jossa voisi piilotella päivän. Auringon laskettua hän voisi poistua kylästä eikä Naishan tarvitsisi olla huolissaan muiden haltioiden turvallisuudesta.
Mulmeli
 

ViestiKirjoittaja Noviisi » 04 Elo 2009, 14:20

Incin

Tytön käsi kävi Naishan taskussa ja otti avaimen. Sitten ovi aukesi ja Naisha astui sisään rakkaan kotinsa puotipuoleen. Hyllyt olivat täynnä erilaisia rohtoja ja eliksiirejä. Kaikki Naishan valmistamia. Naisha käveli tiskin ohi yläkertaan vievien portaiden vieressä olevalle ovelle. Naishan käsi oli tarpeeksi hyvään asentoon juuttunut, että sai oven auki omin avuin ja astui takahuoneeseen, jossa hän valmisti rohtonsa. Murskattujen yrttien tuoksu oli Naishan mielestä niin ihanaa. " Tuossa hyllyssä on pullollinen keltaista käsirasvaa kaada sitä kulhoon." Naisha sanoi tytölle osoittaen ensin hyllyä. Olettaen, että Sirena teki työtä käskettyä, Naisha kastoi kätensä veteen. Hetken päästä Naisha kykeni taas liikuttamaan kättään, ensin vaikeasti, sitten normaalisti. Naisha levitti öljyä myös kaluaansa ja kohta nainen pystyi myös niskaa liikuttamaan vapaasti. " No niin seuraavaksi sinä pääset piiloon." Naisha sanoi ja avasi huoneen nurkassa olevan lattialuukun. Se johti Naishan yrttikellariin. " Saat yöpyä täällä, mutta haen sinulle vielä viltin siellä on nimittäin viileä." Naisha selitti tytölle ja lähti huoneesta ja käveli yläkertaan hakemaan viltin ja tuli pian takaisin. Nainen pudotti viltin kellariin, sitten hän otti laukustaan Sirenan vaatteet. Ne olivat hiukan multaiset, koska Naisha ottaa kasvit aina juurineen päivineen. " Ja sitten voisit muuttua näkyväksi. Nyt ei ole vettä lähellä, mutta voit myös puistella hiuksesi." Naisha sanoi tytölle vaikkei nyt tiennyt missä tämä seisoi. " Ja tässä vaatteesi." Naisha jatkoi ja laski vaatteet kellarin luukun viereen. " Minä menen nyt nukkumaan vähäksi aikaa." Naisha sanoi haukotellen ja käveli yläkertaan huoneeseensa.
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Mulmeli » 18 Elo 2009, 09:35

Sirena

Tyttö kaatoi rasvaa kulhoon Naishan ohjeiden mukaisesti ja katseli kuinka aine alkoi vaikuttaa haltiaan. Sitten hän katseli ympärilleen ja hätkähti Naishan avatessa lattialuukun. Hänen suunsa avautui hiukan hämmästyksestä. Kellariin? Käytöstavat kohdallaan. Vieras pistettiin kellariin nukkumaan. Olkoonkin, että Sirena oli vampyyri ja yöpynyt varmasti pahemmissakin paikoissa kuin yrttikellari, mutta yleensä hän olikin piileskellyt. Mutta niinhän hän kyllä piileskeli nytkin...
Naishan häipyessä yläkertaan hakemaan vilttiä Sirena kurkki kellariin. No jaa, tämä oli kyllä paljon tarjottu vampyyrille. Tyttö hymyilytti oma käytöksensä. Ei hänen pitäisi vampyyrinä odottaa minkäänlaista vieraanvaraisuutta muilta, ei edes tällaista.
"Selvä... Kiitos"
Sirena sanoi hiukan kankeasti. Hänestä tuntui jotenkin oudolta kiittää haltiaa, tai ylipäänsä ketään mistään. Sirena nosti vaatteet käsiin, laskeutui kellariin ja alkoi ravistella hiuksiaan muuttuakseen jälleen näkyväksi. Hetken päästä lähes valkoinen iho alkoi hohtaa kellarin hämärässä ja Sirena hymyili pukiessaan vaatteet päälleen. Tuntui mukavalta olla jälleen näkyvä. Tyttö huokaisi itsekseen ja istui lattialle. Naishan varoitus viileydestä ei oikeastaan pelästyttänyt Sirenaa, tyttöä paleli hyvin harvoin. Se oli kai jokin osa vampyyrin elämää, että tunsi kylmyyttä vähemmän kuin ihmiset ja haltiat.
Sirena alkoi miettiä, missä hän mahtaisi olla sillä hetkellä jos ei olisi koskaan lähtenyt kotoaan eikä olisi törmännyt siihen mieheen, joka muutti hänet vampyyriksi. Varmaan istuisi edelleen kotona, omassa huoneessaan ja surisi kohtaloaan. Tämä ajatus mielessään Sirena käpertyi viltille ja vaipui horrokseen, joka ei oikeastaan ollut unta, mutta ajoi saman asian.
Mulmeli
 

ViestiKirjoittaja Noviisi » 18 Elo 2009, 17:04

Naisha

Naisha nukkui ihanan pehmoisessa sängyssään aamukymmeneen asti, ennen ylös nousua. Haltia oli niin uupunut öisen jälkeen, että oli unohtanut vaihtaa yövaatteet. No jaa ei se mitään. Naisha vaihtoi ylleen päivävaatteensa, joka oli sininen mekko, vaikka haltijat pitivät enimmäkseen vihreitä vaatteita, Naisha halusi olla monessa suhteessa erilainen, kuin muut. Se oli jo iso juttu, että hän oli nykyään kylän alkemisti, jolla kauppa kävi, kuin siima. Nainen siirtyi vielä unisena työ saliinsa ja alkoi valmistamaan unirohtoa, jota asiakas oli tilannut. Noin tunnin töiden jälkeen Naisha asetti rohtonsa kypsymään tiiviiseen pulloon pimeään kaappiin ja lähti avaamaan kauppansa ja ovella olikin lemmenkipeitä miehiä ja naisia kärkkymässä lemmenrohtoja. Rohdot olivat aina kaupan hittituote ja sinä se myös pysyi. Muutama taistelu rohtokin meni kaupaksi, muutamalle itse kuninkaan sotilaalle, joille Naisha oli aina kohtelias. Naisha, joskus kuvitteli itse kuninkaan tulevan kauppaansa apua pyytämään ja ehkä nimeäisi tämän kuninkaalliseksi alkemistiksi. Voih kuinka hohdokasta se olisikaan. Valitettavasti, kuningas on jo naimisissa, joten ainakaan lemmenasioissa tuo ei tarvitsisi ylimääräistä apua. Päivä taipu iltaan hyvien kauppojen merkeissä ja unirohdon tilaama asiakaskin tuli rohtoa kysymään ja se oli kypsynyt pimeässä kaapissa. Hyllyt olivat tyhjentyneet, mutta Naishalla oli niitä yrttivarastossa paljon lisää. Naisha on miettinyt aina palkkaisiko apulaisia ja joskus hän tosiaan toivoo palkkaavansa apulaisia, mutta hän ei luota kehenkään. Mitäkö pelkää? Sitä, että saisi kilpailijan bisnekselleen ja sitä paitsi Naisha rakastaa työtään. Ensinnäkin siksi että se on tuottavaa ja toiseksi, koska jos totaalinen sota puhkeaisi Naishan rohdoilla sota olisi melkein voitettu ja ihmiset eivät edes tajua mikä iski. No aurinko painyi jo mailleen ja Sirenan voisi päästää ulos. Naisha uskoi, ettei Sirena eilisen jälkeen häntä purisi, mutta varma oli varmaa. Naisha otti voide rasian, jossa oli hopeanhohtoista voidetta. Naisha siveli voidetta kaulalleen. Voiteessa on paljon hopeajauhetta, joten Sirena ei voi edes koskea tuota kaulaan. Naisha avasi varovasti yrrtikellarinsa luukun. " Sirena herätys! Aika viedä sinut ulos." Naisha herätteli vampyyrityttöä. Haltia jätti luukun auki ja otti näkymättömyyspulveri pussin. Ellei nyt sataisi ja vartijat epäilisi mitään Sirenan salakuljettaminen ulos olisi lasten leikkiä. Silti Naisha otti vielä pullollisen rohtoa, jota olisi tarjonnut kuninkaalle, mutta ei koskaan päässyt tämän puheille. Unohdus rohto: Saa juojan unohtamaan 24 tunnin aikana tapahtuneet asiat. Halju temppu, mutta Naisha ei voinut ottaa riskiä, että Sirena palaisi myöhemmin ja tuo tapettaisiin tai hyökkäisi haltioiden kimppuun. " Sirena, suurin piirtein siihen aikaan, mitä tapasimme viime yönä juo tämä." Naisha sanoi tytölle ja ojensi tuolle rohtoa.
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Noviisi » 22 Syys 2009, 09:54

// Halki poikki pinoon, tämä peli on kuollut//
Noviisi
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron