//Kalma meidän pikku pahis
Mutta joo laittelin ilmoituksen tapaista tekstin alkuun.//
Eipä se tyttö rukka kauaa hengissä elännyt vaan kuolla kupashti säälittävän nopeasti. Miten huonoja leluja teurastettavat ovatkaan sitten nykyään, ei mitään sisua. Ei, tyttö olikin vielä hengissä tajuton vain, no hän voisi viedä tuon vaikka sitten linnalle vangiksi ja kuulusteltavaksi. Pötkötelkööt kuitenkin siinä sen aikaa kun hän vähän täyttää masuaan tuoreella lihalla. Mikäli nyt selviää hengissä, niin ja hänen pitäisi ottaa noiden päätkin mukaan jotta saisi hieman palkkaa taas. Tuolta vinkulelulta se onkin jo revitty irti. Vauvan loppu ruumiin Kalma otti maasta ja oli iskemässä siihen hampaitaan kun melkeinpä pelästyi läheltä tulevaa huudahdusta, kääntyen äänen suuntaan. No voi kun kiva, heti jotkut superhyperhyvikset tulossa apuun, että hän vihasikaan noita.
Sitten yksi noista avasi suunsa alkaen puhumaan jostakin pudotuksesta... Niin hän oli nähnyt useaan kertaan unia putoamisesta ja aina eri version, mutta nyt hän ainakin on saanut selville miksi hän niitä näki. Hän siis oli pudonnut kalliolta alas paetessaan.
"Kuolevainen on erehtyväinen." Kalma hymähti sitten tuon huppu pään vihdoinkin tukkiessa turpansa katsellen tuota punaisella silmällään, josta ei nyt voinut sanoa yhtään minne hän katseli sen kanssa. Silmän hehku peitti pupillin täysin.
Mutta mitä tuon seuralaisiin sitten tulee, niin eipä näytä kummoiselta. Hän voisi teurastaa nuo ihan kaikessa rauhassa, mutta huppupäästä hän ei ollutkaan varma. Itsevarman oloinen hyypiö, eikä varmaan turhaan.
"Hei, pitäähän minunkin syödä ja nämä nyt sattuivat hyppimään syliin omenat suussa suurinpiirtein... Minä harvoin tapan vain omaksi huviksi." Kalma huomautti tuolle huppupäälle yhtä ruumista kevyesti tökäten kengän kärjellä. Metsässä hän tappoi vain ruokaa hankkiessaan, eikä sillä ollut väliä kuka tai mikä se oli lajiltaan... no kunhan ei umpi mätä zombi, hyi.
Tuo haltia laski huppunsa alas ja Kalman kasvoille nousi virne hyvin kettumainen ja kiero sellainen..
"
I can't escape this hell. So many times I've tried, but I'm still caged inside. Somebody get me through this nightmare I can't control myself." Kalma päästi laulun lurituksen huuliltaan hiljaa mumisten sanoja omalla kielellään, joita tuskin kuuli. Tässäkin oma jipponsa hän pystyi paremmin maan kamaralla, kun luritteli jotakin kivaa laulua teurastuksen tiimellyksessä. Verenhimon liiallinen nouseminen päähän ei ollut hyvä juttu, järki meni ja sitten ei välttämättä osattukkaan lopettaa.
//Ja nuo sanat eivät ole omasta päästä: 3 days gracen - animal i have become//