Kuutamokeräily

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Kuutamokeräily

ViestiKirjoittaja Noviisi » 25 Kesä 2009, 21:30

// Elikkä Mulmeli ja sen verenimijä sais astua esiin//

Naisha

Oli synkkä yö tai no ei synkkä kuu paistoi taivaalla. Naisha käveli puiden lomassa katsellen ympärilleen. " Ääh missäs ne yökukat nyt ovat?" Naisha ähisi haukotellen. Naisha oli keräämässä yrttejä metsästä joita käyttää rohtoihinsa, toisinaan hän tekee tilaustöitä rohtokaupassaan. Tänäänkin päivemmällä eräs asiakas kärsi unettomuudesta ja halusi unijuomaa. Ikävä kyllä se oli loppu ja Naishalla ei ollut yökukkia, joten piti raahautua metsään niitä etsimään. Olisiko ollut helpompaa etsiä kukkia päivällä? Olisi, mutta nimensä mukaisesti yökukat kukkivat vain öisin ja niitä on hankala olla huomaamatta, koska ne ovat niin valkoisia, että ne ikäänkuin loistavat. Naisha oli kerännyt etsiessään, myös muita tärkeitä aineksia muihin rohtoihinsa kantamaansa laukkuun. Naishalla ei tällä kertaa ollut sinistä mekkoaan vaan tummanruskea pitkähihainen paita ja yhteensopivat housut ja kengät. Hän piti myös tummanruskeaa huivia hiustensa päällä, ettei häntä erottaisi pimeydessä niin helposti. Naisha oli tyhmyyttään aseeton, tai siltä se näyttti jos ei tunne häntä. Naishalla oli vyöllään neljä pulloa joissa oli rohtoja. Yhdessä oli voimaeliksiiri, toisessa nopeuseliksiiri, kolmannessa parantavaa rohtoa, neljännessä oli voimakasta hajustetta hämäämään mahdollisten petojen neniä. Hänellä oli myös pieni voiderasia, jossa oli teräsvoide, joka tekee ihosta vahvempaa kuin teräs, silti iho joustaa normaalisti, ellei sitä pese pois kahden tunnin sisällä. Naishalla oli myös kaiken varalta pussillinen näkymättömyys pulveria, kuten nimi sanoo se tekee näkymättömäksi, kun sitä ripotellaan hyppysellinen hiuksiin. Ikävä kyllä pulveri tekee vain kehon näkymättömäksi ei vaatteita. Toivottavasti sitä ei tarvita.
Naisha etsi ja etsi yökukkia, hänen olisi tehnyt mieli nukahtaa, mutta metsään nukahtaminen ei ole turvallista. "Huooh, melkein toivoisin, että joku roisto tulisi tänne hakattavaksi." Hän haukotteli. Vähän matkaa käveltyään hän löysi pienen pensaan. Pensaiden alla saattoi olla vaikka mitä hyödyllistä joten Naisha kurkisti alle. Ei ollut yökukkia, mutta muutama kypsä metsämansikka löytyi. "Harmi ei yökukkia, mutta mansikoita voi käyttää parantamaan makua." Naisha totesi puoli harmistuneena. Naisha poimi muutaman metsämansikan laukkunsa sivutaskuun ja napsaisi itse yhden. Ja sitten takaisin etsimään.
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Mulmeli » 26 Kesä 2009, 00:13

Sirena

Miksihän ihmeessä en jäänyt kaupunkiin yöksi? Sirena mietti ääneen kävellessään pimeän metsän läpi. Kadulla oli noussut hälinä kun hänen tämän iltainen uhrinsa olikin ollut liikkeellä ystäviensä kanssa ja nämä olivat tulleet etsimään naista kesken kaiken. Sirena ei ollut jäänyt katsomaan oliko uhri jäänyt henkiin vaan oli ottanut jalat alleen ja kadonnut ihmisten näkyvistä ennen kuin nämä olivat ehtineet kunnolla tajuta tapahtunutta. Hän oli kuitenkin saanut janonsa tyydytetyksi ja uskalsi myös hiukan epäillä, että uhri oli päässyt hengestään, oli tämä sen verran paljon menettänyt verta. Silti keskeytys kaihersi yhä hänen mieltään ja siksi hän oli lähtenyt kaupungista. Eivät ihmiset olleet häntä niin hyvin nähneet, että osaisivat enää myöhemmin etsiä kostaakseen, mutta silti olisi varmasti parempi pysyä poissa niiltä seuduilta ainakin muutaman päivän ajan. Jokin paikka pitäisi kuitenkin löytää päiviä varten. Parina edellisenä päivänä oli ollut kamalan aurinkoista ja Sirena oli piilotellut sisällä. Kunnon myrsky tuntuisi mukavalta vaihtelulta.
No, auringon nousuun on vielä reilusti aikaa. Ehdin helposti seuraavaan kylään ja jonnekin piiloon ennen sitä Sirena ajatteli. Samassa hän pysähtyi ja veti syvään henkeä. Lähistöllä oli joku, hajusta päätellen haltia. Sirena käänteli päätään ja näki liikettä puiden ja puskien seassa. Kulkija tuoksui hyvältä, mutta siihen sekoittui joidenkin yrttien tuoksua ja siitä Sirena ei pitänyt yhtään. Koskaan ei voinut tietää, mitä rohtoja kulkija kantoi mukanaan. Uteliaana Sirena lähti kuitenkin kulkemaan siihen suuntaan, missä oli liikkujan nähnyt. Ainahan voisi ainakin selvittää, kuka muu mahtoi kuljeskella metsässä tähän aikaan ja minkä takia. Kai sille jonkin järkevän selityksen löytäisi. Sirena kulki mahdollisimman hiljaisin ja kevyin askelin väistellen kuivia okia. Hiljaisuudessa kuuluisi pienikin räsähdys kovana.
Hetken päästä tyttö sai kulkijan uudestaan näkyviinsä. Nuoren näköinen haltianainen. Sirena jäi seisomaan puun taakse ja katseli mietteliäänä toista. Jotain tuo varmaankin etsi kun tuolla tavalla tähyili maahan. Jotain kasvia ehkä?
Pitäisiköhän ihan huvikseni kysyä, mikä tuolta on hukassa? Sirena ajatteli itsekseen ja astui esiin puun takaa lähestyen haltiaa valppaana.
Onko jotain hukassa?
Mulmeli
 

ViestiKirjoittaja Noviisi » 26 Kesä 2009, 09:05

Naisha

Naisha oli niin keskittynyt yökukkien etsimiseen, että kun joku sitten kysyi oliko jotain hukassa hän ensin kiljaisi. Naisha kääntyi nopeammin kuin salama ja huomasi helpotuksekseen, että se olikin joku tyttö vaan. " Älä säikyttele toisia noin," Naisha sätti. Jokin tytössä ei ollut kohdallaan, tämä muistutti kauneudeltaan haltiaa, mutta yksikään haltia ei ole lumivalkoinen. Ainakaan Naisha ei ollut nähnyt. Naisha kohotti hiukan tytön hiuksia katsoen tämän korvat. Ihmisen korvilta ne näyttivät tai sitten. Naisha pääti hiukan lukea toisen ajatuksia. Se oli hankalaa, koska Naishalla ei ennen ole ollut tarvetta. Naisha sai selvitettyä tytön olevan vampyyri, tosin tämä oli jo syönyt. Silti Naisha otti etäisyyttä, otti voiderasian ja levitti sieltä hiukan harmaata voidetta kaulalleenja käsilleen. "Noin yrittäköön nyt purra." Naisha sanoi haltiakielellä. Lopulta Naisha vastasi tytön kysymykseen:"Yökukat ovat hukassa, oletko nähnyt niitä. Sellaisia melkein hohtavan valkoisia kukkia, jotka kukkivat vain öisin.". "Niin ja sinun ei pitäisi liikkua yöllä yksin, metsässä on monenlaisia vaaroja pikkutytöille. Yöllä liikkuvia petoja, myrkkyokaita ja pahimmassa tapauksessa ryöväreitä, joista jotkut voivat olla yksinäisiä jos tajuat mitä meinaan." Naisha yritti teeskennellä, ettei tunnistanut tätä vampyyriksi.

//ääh tuli lyhyt//
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Mulmeli » 29 Kesä 2009, 22:17

#Anteeksi kamalasti kun vastaaminen kesti näin pitkään#

Sirena

Hiukan itsetyytyväinen naurahdus karkasi tytön huulilta kun haltia kiljaisi hänen äänensä kuullessaan. Kai se oli vampyyrinluonto, nauttia toisen säikähdyksestä, oli se sitten kuinka lievää tahansa.
"Anteeksi, en arvannut, että olet noin säikky. Tai noin... omissa ajatuksissasi" Sirena sanoi ja sovitti kasvoilleen lievästi anteeksipyytävän ilmeen. Samalla hän tutki haltiaa katseellaan. Ei toinen mitenkään vaaralliselta näyttänyt, mutta vaistomaisesti Sirena oli silti varuillaan.
Tyttö rypisti hiukan kulmiaan haltian nostaessa hänen hiuksiaan. Mitähän se nyt etsi?
Toisen mennessä kauemmas ja levittäessä voidetta päälleen Sirena kallisti hiukan päältään. Hän ei tiennyt paljon mistään rohdoista, paitsi korkeintaan myrkyistä, mutta kai sillä voiteella jokin tarkoitus oli. Suojella ehkä vampyyriltä? Mahdollisesti, mutta mistä haltia sen olisi tiennyt?
"Vai yökukkia. En ainakaan muista nähneeni. Tosin en ole kamalasti kulkiessani maahan katsellutkaan" Sirena vastasi ja vilkaisi mietteliäästi ympärilleen. Hän ei kyllä nähnyt missään mitään hohtavanvalkoista saati sitten kukkivaa.
Haltian seuraava puhe sai hiukan ivallisen naurahduksen Sirenan suusta. Olikohan toinen sittenkään tajunnut, mitä lajia hän edusti?
"Pikkutyttö? Kuule, en ole niin avuton kuin ehkä luulet. Minulla on ihan omat keinoni hoidella ikävät vastaantulijat" Sirena sanoi ja hymyili niin, että terävät kulmahampaat näkyivät ja heilautti samalla mustia hiuksiaan näyttävästi. Oikeastaan hän välillä toivoikin jonkun käyvän kimppuun, ihan vain päästäkseen todistamaan, ettei ollut mikään puolustuskyvytön ruipelo.
"Entä sinä? Voidaanhan sinunkin kimppuusi käydä aivan yhtä helposti kuin minunkin. Vai oletko erimieltä?" Sirena kysyi ja katsahti merkitsevästi ympärilleen pimeässä metsässä. Haltian käyttämä "pikkutyttö" nimitys hiukan ärsytti, eipä toinenkaan kovin vanhalta näyttänyt, mutta Sirena pyrki lievästä suuttumuksestaan huolimatta pitämään itsensä viileän rauhallisena.
Mulmeli
 

ViestiKirjoittaja Noviisi » 29 Kesä 2009, 22:59

Naisha

Tyttö ilmoitti, ettei ole nähnyt yökukkia, hitsi vieköön. No ei aina voi olla helppoa. Naisha haukotteli taas, tekisi niin mieli mennä ihanaan pehmoiseen petiin ja hautautua paksun viltin alle. Sitten tyttö alkoikin selittää ettei ole niin avuton kuin luulisi. Naishan esitys meni siis täydestä. Tosin hampaat saivat hänet kananlihalle ja omat hampaat melkein kalisivat. Sitten tämä pikku vampyyri kysyi, etteikö Naishan kimppuun olisi ihan hyvin voitu käydä. "Ei tyttöseni. Itse asiassa jonkin aikaa, sitten joku ihminen yritti iskeä minua, mutta minäpä annoin hänelle nyrkistäni ja mies häipyi pää kolmantena jalkana hampaitaan keräilemään." Naisha sanoi tytölle ja esitteli lähes olematonta hauistaan virnuillen, yrittäen viestiä olevansa kova luu, mutta sydän hakkasi ja nainen hikoili. Miten siis lähes ruipelo haltiatyttö pieksi 2 metriä pitkän kaapin, muuta ei tarvinne sanoa kuin, että voimaeliksiiri pullo vajeni hiukan. " Ja sitäpaitsi ei olisi ongelma piestä sinuakaan jos täytyisi. Lisäksi olet pikkutyttö minulle vaikka oletkin vampyyri." Naisha yritti kuulostaa mahtavalta, vaikka voimaeliksiirin vaikutus on todennäköisesti jo lakannut, no ainahan voi uuden kulauksen ottaa. Ellei vampyyrityttö, sitten arvaa häntä alkemistiksi. Naisha yritti rauhoittaa itseään laskemalla haltiakielellä kymmeneen ääneen. " Sanos, oletko vielä kylläinen vai pitäisikö minun juosta?" Naisha kysyi ääni väristen, hampaat nimittäin kalisivat. Naisha käveli valmiiksi hitaasti poispäin. kun hän huomasi tytön takana jotain kimmeltävää. Kolme yökukkaa kävipä tuuri. " JIPPIII!!!" Naisha hihkui ja syöksyi tyttöä päin, tönäisi tämän sivuun ja jatkoi kukille. Naisha unohti, että vampyyri on selän takana ja voisi helposti hyökätä ja poimi yökukat juurineen päivineen, yksi kukka unirohtoon toiset ruukkuun. Naisha yritti kasvattaa joitakin aineksia kotonaan, eikä se ollut helppoa. Kaikkia ei nimittäin pystynyt kasvattamaan kotikonstein, mutta nyt Naisha yritti yökukkien kanssa. Naisha laittoi kukat yrttilaukkuunsa hullun kiilto purppuroissa silmissään ja pomppasi ylös. "KIITOS SÄÄSTIT MINUT VALVOMASTA KOKO YÖTÄ!!!!" Naisha hihkaisi ja halasi tyttöä unohtaen tämän olevan vampyyri. Nyt olisi tytöllä hyvä hetki purra kaulaan, mutta siinä oli teräsvoidetta levitetty joten hampaat eivät läpäisisi ihoa.

// Ei se mitään itse vain olen kärsimätön koska käyn tarkistamassa lähestulkoon joka päivä, jos on mahdollista. Ja melkein joka tunnin välein.//
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Mulmeli » 01 Heinä 2009, 18:13

Sirena

Tyttö kuunteli naisen puheita ja pieni hymy hiipi uudestaan hänen huulilleen. Kovat olivat puheet haltialla. Jokin temppu toisella täytyi olla hihassaan tai sitten vastustaja oli ollut kääpiö. Tai humalassa.
Sirenan hymy leveni hiukan naisen huomauttaessa, että hänetkin olisi helppo voittaa, vaikka hän vampyyri olikin. Toinen oli siis sittenkin huomannut hänen lajinsa. No niin, kai ne hampaat ja valkoinen iho sen paljastivat aika tehokkaasti.
Tajusit siis kuitenkin. Luulin jo hetken, että olet tyhmempi kuin miltä näytät Sirena sanoi laittaen kätensä puuskaan rinnalleen. Hän aisti toisen levottomuuden ja se hiukan huvitti häntä. Haltian peruuttaessa Sirena virnisti uudestaan niin, että torahampaat välähtivät.
Ei pelkoa, olen syönyt itseni kylläiseksi jo tänään ja tarvitsen ravintoa seuraavan kerran aikaisintaan parin päivän päästä hän sanoi. Sirena sai tuskin sanansa sanotuksi kun haltia ryntäsi hänen ohitseen. Töytäisy oli yllättävän voimakas ja tyttö oli kaatua nurin sen seurauksena. Sirena kirosi ääneen.
Voisit vähän katsoa mihin törmäilet hän ärähti ja kääntyi katsomaan haltiaa. Tytön ilme oli varmasti näkemisen arvoinen kun hän seurasi naisen toimintaa. Mitä ihmettä? Miten joku jaksoi innostua tuolla tavalla jostain kukista? Niitähän oli metsä pullollaan. Olivathan ne tietysti ihan kauniita hohtaessaan pimeässä, mutta silti ne olivat vain kasveja. Ja jotenkin Sirenasta tuntui, ettei haltia tarvinnut niitä ainoastaan kukkapenkkinsä koristeeksi.
No ole hyv- Sirena aloitti, mutta vaikeani ja jäykistyi haltian halatessa häntä. Kukaan ei ollut halannut häntä melkein pariinsataan vuoteen. Hän ei ollut ollut näin lähellä yhtäkään olentoa muuttumisensa jälkeen, ellei laskettu mukaan sitä, kun hän ruokaili. Silloin uhri tietysti oli lähellä, mutta se nyt oli hiukan eri asia.
Juu juu, ole hyvä vain. Voisitko nyt ystävällisesti kertoa, mihin tarvitset noita kukkia? Koristelet puutarhasi, vai? Sirena kysyi vetäytyen irti haltian otteesta. Hänestä tuntui omituiselta olla kenenkään halattavana. Ei se ruokahalua nostattanut, sehän oli jo siltä illalta tyydytetty, mutta halaaminen tuntui jotenkin luonnottomalta.
Mulmeli
 

ViestiKirjoittaja Noviisi » 02 Heinä 2009, 00:46

Naisha

Naisha halasi vampyyrityttöä edelleen, kunnes tämä vääntäytyi irti. Sitten Naisha tajusi halanneensa vaarallista yön olentoa, toisaalta teräsvoiteen ansiosta tuo olisi yhtä hyvin voinut yrittää jäystää terästä. Naisha oli sinänsä yllättynyt, että tyttö vain vääntäytyi irti, eikä edes yrittänyt purra. Toisaalta ennen ryntäystään tyttö sanoi jotain täynnä olemisesta. Naisha keksi taas lukea toisen ajatuksia. *Yksityisyys on yliarvostettua*, kuten hän itse tapaa sanoa. Paitsi tietysti, kun kyseessä on kylpeminen tai vaatteiden vaihto. Ajatuksista hän sai selvää, että tyttöä ei ole halattu kahteensataan vuoteen. Tosi pitkä aika ja kaksisataa vuotta vanha vähintään, ei kyllä näytä, mutta vampyyrithän eivät vanhene, vai vanhenevatko?. Sitten tyttö kysyi mihin hän yökukkia tarvitsisi. " Olet puoliksi oikeassa." Naisha vastasi ensimmäiseen taputtaen laukkuaan. " Katsos olen alkemisti ja teen tilaustyötä tällä hetkellä." Naisha selitti tytölle hymyillen, harvaa on kiinnostanut mihin Naisha käyttää mitäkin kasvia. " Asiakkaani kärsi unettomuudesta ja hän halusi unirohtoa, valitettavasti yökukkia ei ollut." Naisha jatkoi toivoen, että tyttö jaksaisi kuunnella loppuun. " Olisi kai ollut helpompaa aloittaa päivällä, mutta yökukat kukkivat vain öisin, siksi olen täällä nyt." Naisha jatkoi haukotellen. "Keräsin samalla kasveja muihin rohtoihini, tässä vyölläni on muutama rohto." Naisha vaihtoi puheen aiheensa rohtoihinsa. Naisha otti vyöltään kaikki pullot ja alkoi luetella, mitä missäkin oli aloittaen pullosta jossa oli keltaista nestettä," Tässä pullossa on voima eliksiiriä, tällä päihitin sen minua ahdistelleen äijän, tästä nimittäin saa kymmenen härän voimat." Naisha selitti esitellen muskeleitaan, rohto kyllä lisää voimia, mutta lihaskasvua se ei anna. Naisha laittoi voimarohtopullon takaisin vyölleen ja näytti seuraavaa, jossa oli vihreää nestettä. " Tässä on nopeus eliksiiri, yksi kulaus ja juoksen nopeammin kuin hevonen." Naisha selitti rohtonsa vaikutusta virnuillen. Naisha laittoi senkin takaisin vyölleen ja näytti kolmatta, jossa oli punaista nestettä, " Tässä on mestariteokseni se on parannusrohto, parantaa kaikki mahdolliset vammat, myrkyt tai sairaudet, valitettavasti rohtoni salainen ainesosa on vähissä, enkä saa sitä enää, joten käytän tätä säästeliäästi." Naisha selitti hiukan synkkänä ja laittoi senkin vyölleen ja otti pullon, jossa oli nestettä, joka näytti vain kummallisen väriseltä vedeltä, " Tässä pullossa on vain voimakasta hajustetta, mahdollisten petojen varalta." Naisha selitti samalla, kun raotti korkkia hiukan ja sulki sen sitten nuuskaistuaan hieman. Hän näytti siltä, kuin olisi saanut hajusuolaa suoraan sieraimeen. "Yhhyh liian voimakasta, jopa minulle, joka valmistin sen." Naisha sanoi naama yhä hiukan nyrpeänä. " Se voide, jonka pistin tekee ihosta vahvaa, kuin teräs, mutta se pitää pestä pois kahden tunnin sisällä tai iho kovettuu." Naisha selitti vielä voiteensa. Näkymättömyys pulverin hän pitäisi vielä omana tietonaan. Naisha alkoi pitää tästä vampyyristä kuunteli tai ei. "Muuten kaksisataa vuotta ilman halia on varmaan...." Naisha aloitti, mutta peitti suunsa kädellä, kuin olisi sanonut jotain rumaa. Nyt tyttö suuttuu varmasti, koska ajatusten luku voi olla toiselle sama, kuin olisi lukenut tämän salaista päiväkiraa.

//Täällä sitä ollaan veneellä. Toivottavasti en päädy järven pohjaan :D//
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Mulmeli » 05 Heinä 2009, 19:39

Sirena

Tyttö kuunteli tarkkaavaisesti haltian puheita. Vai, että alkemisti. Se selittikin jo paljon. Esimerkiksi juuri sen voiteen, jota toinen oli levittänyt kaulalleen hänet nähdessään.
Tuollaiset taidot voisivat olla hyödyllisiä itse kullekin
Sirena tuumasi puoliääneen ja katseli uteliaana pulloja ja purkkeja haltian vyöllä. Tuollaisia kun olisi osannut itsekin tehdä, olisi voinut joskus olla käyttöäkin. Varsinkin sillä voimaeliksiirillä, Sirena kun ei fyysisesti ollut maailman vahvimpia vampyyreitä.
Parantaisiko tuo myös vampyyrin pureman?
Sirena kysyi uteliaasti katsellessaan punaista nestettä. Olisi ollut kiinnostavaa tietää, olisiko nainen voinut estää vampyyriksi muuttamisen jos hän nyt olisi tuota purrut.
Seuraavan pullon avautuessa Sirena astui vaistomaisesti kauemmas. Yliherkkä hajuaisti oli yleensä kätevä, mutta joskus siitä oli vain haittaa. Pullossa oleva neste sai tytön nyrpistämään nenäänsä vaikka haju olikin siltä etäisyydeltä suhteellisen mieto.
Tuo haju pitää varmasti kaikki kaukana. Toivottavasti saat sen voiteen pois kaulastasi ennen kuin se ehtii tehdä ihostasi pysyvän panssarin. Tosin jos niin kävisi, niin ainakaan sinun ei enää tarvitsisi huolehtia siitä, että joku minunlaiseni pääsisi puremaan sinua
Sirena sanoi haltian esiteltyä viimeiset rohtonsa ja vaiettua hetkeksi. Sirena kaivoi laukustaan pitkän, mustan nauhan ja alkoi letittää paksuja, vapaiksi unohtuneita kiharoitaan. Letti jäi kuitenkin kesken kun hän kuuli haltian sanat. Tyttö kohotti katseensa ja kohotti kulmiaan naiselle.
Anteeksi kuinka? Miten ihmeessä voit tietää tuon?
Sirena kysyi hämmästyneenä. Sitten hän katsoi haltiaa uudestaan ja rypisti kulmiaan.
Osaatko sinä mahdollisesti lukea ajatuksia?
Hän kysyi nyt hiukan ärtyneenä. Muuta selitystähän tuolle ei oikeastaan ollut. Hän ei varmasti ollut sanonut ääneen olleensa ilman halausta sen kaksisataa vuotta. Eikä nainen kyllä muuten sitä voinut tietää. Mikä oikeus haltialla oli hänen mieleensä mennä kurkkimaan? Ajatukset olivat yksityisiä, ainakin niiden olisi pitänyt olla.

#Anteeksi kun taas kesti. Ollut tässä vähän... kaikenlaista#
Mulmeli
 

ViestiKirjoittaja Noviisi » 05 Heinä 2009, 23:33

Naisha

Tyttö kysyi voisiko parannusrohto parantaa vampyyrin pureman. Tämä sai Naishan miettimään. "En tiedä. En ole kokeillut, ehkä jäljet, mutta kirouksesta en ole varma. Mutta ottaen huomioon mistä salainen ainesosa on, niin ehkä juuri purruksi tulleen." Naisha sanoi miettien syvästi. Naisha ei aikonut paljastaa, mikä salainen ainesosa on. Sen saanti on lähestulkoon mahdotonta, ei koska sitä ei saa Cryptistä, vaan koska salainen ainesosa sattuu olemaan Magnuksen jauhettuja kynsiä. Naisha sai anella polvillaan, että sai sitä, ennen, kuin Magnus suostui antamaan kynsiään sillä ehdolla, että Naisha jättäisi hänet rauhaan.
" Älä sure ihoni kovettumista, on minulla kotona vasta-aine hätätilanteen varalle." Naisha selitti tytölle. Oli kilttiä, kun tyttö huolehti hänen terveydestään. Sitten tyttö kysyikin osasiko Naisha lukea ajatuksi, kun nainen meni möläyttämään tämän ajatuksia. "Minä ja suuri suuni!" Naisha manasi haltiakielellä. Naisha oli hyvin vaivautunut, kun tyttö katsoi häntä närkästyneenä. Ei Naisha voi tyttöä syyttää siitä, että närkästyy mieleen kurkkimisesta. Sitä hän tosin ihmetteli, etteikö tyttö tiennyt haltioiden kyvystä lukea ajatuksia. "No totta kai minä osaan. Kaikki haltiat osaavat, tosin kukaan ei osaa lukea ajatuksia yhtä hyvin, kuin hänen kuninkaallinen korkeutensa." Naisha selitti posket punottaen. "Käytän sitä yleensä tarkistaakseni haluaako joku pahaa, siksi luin ajatuksiasi muutamaan otteeseen." Naisha jatkoi, mutta sitten pääsi hupsis ja taas haltiakielellä manattiin suurta suuta. " En minä huvikseni mieleesi katso!" Naisha selitteli, melkein panikoiden, kun tyttö mitä suurimmalla todennäköisyydellä on hyvin vihainen.

//Ei se mitään. Minäkin olen nyt veneessä, enkä pääse kuin joka toinen päivä nettiin, jos niinkään usein. Hiiulihei merimies ei huolta nyt kanna ei.//
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Mulmeli » 15 Heinä 2009, 18:31

Sirena

Tyttö rypisti kulmiaan synkästi ja yritti nousevan kiukkunsa keskellä muistella mitä oli joskus oppinut muista roduista. Hetken mietittyään hän muisti etäisesti lukeneensa tai kuulleensa joskus jostakin, että haltiat tosiaan osasivat lukea ajatuksia. Hän ei kuitenkaan muutoksensa jälkeen ollut viitsinyt paljon perehtyä muihin lajeihin kuin korkeintaan sen verran, että tiesi minkä kimppuun kannatti käydä ja minkä ei. Nyt oli sitten tainnut löytyä luonnollinen selitys sillekin, miksi haltioita oli aina niin pahuksen vaikeaa hämätä.
Mitä? Muutamaan?
Sirena kivahti ja keskeytti sekavan pohdintansa siitä paikasta kun kuuli haltian sanat. Nyt häntä alkoi oikeasti suututtaa. Mikä ihmeen oikeus naisella oli hänen ajatuksiaan lukea? Hetken Sirena harkitsi purevansa haltiaa, mutta sitten järki tavoitti tunteen ja tyttö muisti kaikki ne rohdot. Hampaitaan kiristellen Sirena sulki silmänsä ja veti henkeä rauhoittuakseen.
Sovitaanko, että jatkossa voit jättää kurkkimatta minun mieleeni missään tilanteessa?
Sirena kysyi avatessaan silmänsä ja katsoi haltiaa. Kiukku ei ollut vieläkään täysin asettunut ja tyttö mietti mahtoiko se näkyä päällepäin yhtä helposti kuin kuului äänestä. Hän muisti myös jättäneensä hiustensa sitomisen kesken ja kietoi nopeasti nauhan niiden ympärille, että ne pysyisivät poissa kasvoilta. Hiuksissa oli lehtiä metsässä kulkemisen jäljiltä ja Sirena alkoi nyppiä niitä sormillaan katsellen samalla haltiaa silmät viiruina.
Mitä muuta sait ajatuksistani selville?
Hän tiukkasi sitten ja heilautti letitetyt hiuksensa selkään. Nyt niihin ei ainakaan tarttuisi lehtiä niin, että hän näyttäisi kohta pensaalta.
Mulmeli
 

ViestiKirjoittaja Noviisi » 15 Heinä 2009, 21:29

Naisha

Naishan olisi nyt tehnyt mieli siemaista nopeus eliksiiriä ja juosta karkuun, mutta tyttö kielsikin ilmeisesti kiukkuaan pidätellen Naishaa lukemasta enempää ajatuksia. Sehän käy, Naisha ei enää katsokaan tarpeelliseksi lukea enempää. Harvoin Naisha lukee ollenkaan toisten ajatuksia, koska hänen on harvoin tarvinnut. Viimeksi luettu ajatus ennen tyttöä oli sen miehen kaksimielinen kiinnostus Naishasta. Nopea ryyppy voima eliksiiriä ja muutama isku, niin seuraavaksi äijä kiljui mammaa apuun ja sekös Naishaa nauratti. Tyttö alkoi sitoa hiuksiaan ja kysyi, sitten mitä muuta Naisha sai selville. Naisha mietti hetken kertoisiko totuuden. No, ei hän paljon katsonut, joten kyllä hän uskaltaa kertoa. "No ensin sen, että olet vampyyri ja, että juuri söit. Siksi olin rauhallinen." Naisha aloitti hiukan täristen pelosta. " Sitä en katsonut oliko saaliisi ihminen vai haltia, jos se oli ihminen niin unohtukoot aurinkoon." Naisha sanoi viimeisen inholla, koska hänen mielestään ihmis miesten ajatustyö on vyön alla ja naiset taas miehiä nieleviä hutsuja. Naisha sitten muisti, että tyttö oli joskus ollut ihminen. "Anteeksi. Kun olin lapsi ja kuljin joskus äitini kanssa metsässä, joukko ihmisiä tuli ja katsoivat äitiä ahne kiilto silmissään. Olisivat tehneet likaisista ajatuksistaan totta, ellei partioryhmä olisi sattunut paikalle." Naisha pahoitteli samalla selittäen hiukan menneisyyttään. Naisha pelkäsi sen jälkeen ihmisiä ja myöhemmin alkoi vihata. Naishalta pääsi pieni kyynel silmä kulmasta. Naisha pyyhki kyyneleen pois ja kokosi itsensä. "Muuten on eräs asia mitä en vielä katsonut, mutta siihen en tarvitse ajatusten lukua." Naisha sanoi hymyillen salaperäisesti. Totta se on Naisha ei tarvitse ajatusten lukua saadakseen vastauksen arvoitukseensa, kun sen voi kysyä. Naisha hymyili ilkikurisesti. "Nimittäin.........uhriesi lukumäärää." Naisha sanoi hymyillen. Varmaan joku ihmettelisi, miksi uhrien lukumäärä kiinnostaa, joten miksi se kiinnostaa Naishaakaan. Vastaus: Ei kiinnostakaan, se oli neidin käsitys vitsistä. " Vitsi, vitsi. Olisihan se mielenkiintoista tietää, mutta enemmän minua kiinnostaa nimesi. Minä olen Naisha." nainen viimein esittäytyi naurettuaan ensin vitsilleen.
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Mulmeli » 15 Heinä 2009, 22:28

Sirena

Sirena kallisti päätään ja virnisti haltialle niin, että hampaat loistivat jälleen pimeässä. Hänen kiukkunsa oli lopultakin tyyntynyt ja hän hallitsi jälleen itsensä kokonaan.
Siihen ei kannata koskaan luottaa liikaa, että minä olen kylläinen. Olen minä käynyt uhrin kimppuun juuri syöneenäkin.
Tyttö huomautti. Silloin hän oli hyökännyt lähinnä puolustaakseen itseään, mutta oli hän varmaan kerran käynyt yhden ihmisen kimppuun ihan vain huvikseen. Miehen silmissä loistanut pelko oli tuonut vampyyritytölle ihmeellistä tyydytystä.
Sirena kuunteli haltian tarinan ja muisteli samalla omaa aikaansa ihmisenä. Siitä oli jo niin kauan, että hän ei muistanut sitä enää kunnolla.
En minäkään ihmisistä pidä. En ole sellainen ollut enää moneen sataan vuoteen ja tiedän kyllä millaisia sikoja ihmismiehet osaavat olla. Heistä ei ole hyötyä kuin yhdessä asiassa
Sirena hymyili hiukan julmasti. Minkäpä hän sille mahtoi, ettei hän osannut tuntea myötätuntoa ihmisiä kohtaan. Ja kyllä hän oli saalistaessaan huomannut, että useimmat miehet ajattelivat pitkälti alapäällään eivätkä aivoillaan, varsinkin jos olivat juoneet. Siksi juopunut mies olikin helpoin saalis, sellaisen sai mukaansa pienellä lirkuttelulla.
Sirena tiesi Naishan pelleilevän sanoessaan haluavansa kuulla hänen uhriensa lukumäärän, mutta se pisti kuitenkin hänet miettimään. Montahan ihmistä tai haltiaa hän olikaan vampyyrielämänsä aikana tappanut? Lukemattoman määrän Se oli ainakin varmaa, että yksikään uhri ei ollut jäänyt henkiin. Sirenalla ei ollut mitään haluja tehdä maailmaan lisää vampyyreja.
Helpottavaa, ettet tosissasi halua tietää uhrieni lukumäärää. Heitä on ollut niin paljon, etten jaksa muistaa puoliakaan. Nimeni on Sirena
Tyttö esittäytyi sitten ja jätti uhrien miettimisen sikseen. Väliäkö sillä luvulla oikeastaan oli?
Mulmeli
 

ViestiKirjoittaja Noviisi » 16 Heinä 2009, 03:35

Naisha

Oli hyvä kuulla, että Sirena ei pitänyt ihmisistä sen enempää kuin hänkään, mutta se, ettei kannattanut luottaa siihen, että Sirena ei hyökkää syöneenä. Se sai selkäpiin karmimaan, toisaalta voide toimi yhä... oikeastaan Naishan pitäisi pian pestä se pois. Naishalla alkoi tuntua, kuinka sormet ja niska liikkuivat kehnommin. " Minun pitäisi nyt oikeastaan juosta kotiin, ennen kuin käteni ja niskani kivettyvät." Naisha sanoi hiukan huolestuneena. " Sitäpaitsi asiakas tarvitsee unirohtonsa, eikä se valmistu itsekseen ja minä tarvitsen kauneusuneni." Naisha sanoi haukotellen pitkään. Naisha avasi nopeus eliksiiripullon ja siemaisi siitä. Naisha hiukan mietti parantaisikohan parannusrohto vampyyrin kirouksen. " Tiedätkös voisit kokeilla, muuttaisiko parannusrohtoni sinut ihmiseksi." Naisha sanoi Sirenalle. Tämä olisi ehkä ollut hauska pila, mutta näistä asioista Naisha ei vitsaile. Naisha nosti parannusrohtopullon ja ojensi sitä Sirenalle. " Saat koko pullon, vaikka se ei tekisikään sinusta ihmistä voit kokeilla, estääkö se uhrejasi muuttumasta vampyyreiksi." Naisha selitti toiveikkaana. Se olisi erittäin mullistavaa: rohto, joka muuttaa vampyyrin ihmiseksi. Jos niin kävisi, että rohto muuttaisi Sirenan takaisin ihmiseksi, niin Naisha voisi sanoa itseään kaikkien aikojen suurimmaksi alkemistiksi. Naisha voisi myydä rohtoa kiskuri hinnoilla ja eläisi kuin kuningatar. Ajatus sai Naishan hetkeksi pilviin. Karu totuus kuitenkin on, että eräs nimeltä mainitsematon ei ikinä suostuisi Naishan rahasammoksi. " Kunpa Magnus olisi antelias ja antaisi lisää." Naisha huokaisi hiljaa haltiaksi. No jaa jauhetta on riittävästi vielä kymmeneen pullolliseen.

//Se, että toimiiko se vai ei riippuu sinusta. Itse oletan, ettei//
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Mulmeli » 16 Heinä 2009, 14:56

Sirena

Missä päin sinun kotisi on? Voisin tulla kaupunkiin yhtä matkaa kanssasi
Sirena ehdotti. Sama se oikeastaan oli kulkiko yksin vai seurassa, mutta nyt kun kerran oli löytynyt mukavan tuntuista seuraa niin, miksei saman tien kulkisi sen mukana. Jos Naishalle vielä vampyyrin seura kelpaisi.
Sirena katsoi Naishan ojentamaa pulloa hiukan ristiriitaisin tuntein. Hän ei ollut yhtään varma halusiko hän enää muuttua ihmiseksi. Ja jos liemi ei toimisi, mitä se tekisi hänelle? Ei varmaan mitään, loppujen lopuksi vampyyriä oli harvinaisen vaikea vahingoittaa.
Uhrejani en ala muutenkaan ikinä muuttamaan vampyyreiksi, edes kokeillakseni toimiiko tuo. Mutta itse voin kyllä kokeilla
Hän ilmoitti sitten ja nappasi pullon Naishan käsistä. Hän pyöritteli sitä hetken ja mietti vielä kerran. No, mitäpä haittaakaan siitä mahtaisi olla?
Olkapäitään kohauttaen tyttö avasi pullon korkin, nosti pullon huulilleen ja joi suullisen. Hän laski pullon ja nielaisi. Juoma ei maistunut oikein miltään, mutta vain hetki sen jälkeen, kun se oli mennyt Sirenan kurkusta, alas se alkoi polttaa. Polte alkoi hampaista ja levisi hetkessä koko kehoon. Sirena veti kiivaasti henkeä. Hänen mieleensä muistui elävästi se hetki kun häntä oli purtu. Kipu oli täsmälleen samanlainen, aivan yhtä lamauttava. Pullo lipesi tytön otteesta ja hän taipui hetkeksi kaksin kerroin. Kipu onneksi meni nopeasti ohi ja Sirena sai oikaistua itsensä. Kipu tuntui enää kulmahampaissa, mutta muuten hänen olonsa oli taas hyvä. Sirena kosketti hampaitaan kielellä. Kaikki tuntui olevan entisellään. Hän näki ja haistoi edelleen ihan yhtä tarkasti kuin hetkeä aikaisemminkin
Tuo sattui
Oli ainoa, minkä Sirena sai sillä hetkellä suustaan. Hän vilkaisi alas. Pullo makasi maassa kyljellään ja suurin osa aineesta oli valunut ulos.
Anteeksi
Mulmeli
 

ViestiKirjoittaja Noviisi » 16 Heinä 2009, 22:50

Naisha

Sirena tarjoutui kulkemaan Naishan seurassa. Ei se Naishaa olisi haitannut, mutta ei hän voinut ottaa vampyyriä haltioiden kylään. Kuningas rankaisisi häntä siitä hyvästä. Sitäpaitsi Naisha ei halua altistaa muita haltioita vaaraan. Ei niin, ettäkö hän luulisi Sirenan purevan kaikkia huvikseen, mutta hän oli kerran kuullut vampyyrien olevan arvaamattomia tosi nälkäisinä. " Asun haltioiden kylässä. Ja en tiedä voinko ottaa sinua mukaan. Kuningas ei välttämättä katso hyvällä vampyyrin johtamista kylälle." Naisha selitti vaivautuneena. " Sitäpaitsi, jos ottaisin sinut niin saattaisin toiset vaaraan. Älä ymmärrä väärin, mutta olen kuullut vampyyrien menettävän itsehallintansa riittävän nälkäisinä." Naisha jatkoi hiukan pahoittelevasti. " Ja kolmanneksi, jos kuningas kävisi epäluuloiseksi hän pystyisi lukemaan ajatuksiani helpommin, kuin kirjaa." Naisha sanoi viimeisen melkein säälien. Sekä itseään, että Sirenaa.
Sirena sitten otti ja siemaisi rohtoa suullisen. Sellainen määrä kasvattaisi uuden raajan esimerkiksi katkaistun tilalle. Naisha oli hyvin yllättynyt, että tyttöä sattuu. Se ei käynyt järkeen rohto parantaa, ei satuta. Vai oliko joku rohdon ainesosista vampyyrille myrkyllinen. Ei se oli ihan mahdotonta. Naisha tuijotti Sirenaa joka sitten sanoi sen sattuneen. " En ymmärrä. Rohdon pitäisi parantaa. Ei siinä ole mitään vampyyrille vaarallista....ainakaan tietääkseni." Naisha selitti suu ammollaan hämmästyksessä. Naisha ajattelee asioita kahdella persoonalla: Inhimmillisellä ja ammattillisella. Inhimmillisellä hän ajattelee toisten tunteita ja ammatillisella hän ajattelee syytä. Tässä tapauksessa hänen kävi Sirenaa sääliksi, mutta samalla häntä kiinnosti, miksi rohto toimi vampyyriin päinvastoin, kuin muihin. "Ehkä kirous taisteli rohdon parantavia voimia vastaan, tai ehkä salainen ainesosa ei sovi vampyyrille. Syitä voi olla monia." Naisha mietti ääneen kuin mikäkin tiedenainen. Naisha kuitenkin poimi pullon ja sulki korkin. "Älä sure rohtoa voin valmistaa vielä noin kymmenen pulloa." Naisha sanoi Sirenalle hymyillen lempeästi.
Naisha katsoi taivaalle kuu oli jo melko lähellä taivaanrantaa ja Naisha pystyi liikuttamaan kämmeniä ja niskaansa enää vaivoin. " Aamu sarastaa pian et selviä minnekään ennen auringonnousua. Ellen sitten vie sinua kotiini." Naisha sanoi hiukan peläten Sirenan puolesta. " Kuule voin majoittaa sinut kotini kellariin päivän ajaksi, jos olet kiltisti." Naisha sanoi ilkikurisesti hymyillen. " Mutta vartijat ovat tarkkoja ja tappavat sinut heti nähtyään, mutta se asia voidaan järjestää." Naisha jatkoi ja otti vyöltään näkymättömyys pulveripussin. " Vaatteet pois ja kaikki, mikä ei ole pysyvä osa kehoasi myös pois." Naisha sanoi niin pokkana, että voisi luulla tämän olevan huono vitsi. Naisha suunnitteli tekevänsä Sirenan näkymättömäksi ja salakuljettaa tämän kotiinsa. Jos kaikki sujuisi hyvin kuningas ei ikinä saa tietää asiasta.
Noviisi
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 7 vierailijaa

cron