Rahat tai henki!
Valvoja: Crimson
13 viestiä
• Sivu 1/1
Rahat tai henki!
Kirjoittaja Crystal » 27 Elo 2009, 18:06
Vampyyri taivalsi polkua pitkin ja kuunteli tarkkaavaisena metsän ääniä. Heikko lintujen viserrys kuului jostain kaukaa, mutta muuten oli hiljaista. Electra hymyili hiukan ja pysähtyi kivelle istumaan. Kuu tuli esiin pilvien takaa ja valaisi nuoren vampyyrin kelmeällä valollaan. Hitaasti tyttö siirsi kätensä vatsansa päälle ja suupielensä kaartuivat ylöspäin. Hänestä tulisi äiti yhdeksän kuukauden päästä, maha oli hiukan jo pyöristynyt. Electra ei voinut uskoa sitä todeksi, mutta totta se oli. Isä olisi hänestä ylpeä. Tyttö kohotti katseensa kuutamoon ja ajatteli isäänsä, niin isä olisi ollut innoissaan. Hiljaa huokaisten, tyttö painoi katseensa maahan ja hänen mieleensä nousi sama kysymys kuin ennenkin; Millä hän elättäisi tulevan lapsensa? Hänellä ei ollut työpaikkaa, eikä häntä otettaisi monessakaan paikassa avosylin vastaan, kun hän kertoisi, ettei voinut tehdä töitä muuten kuin yöaikaan tai iltahämärässä. Tätä miettiessään, tyttö mutristi huuliaan. Lapsi valitsi kyllä aivan väärän ajankohdan tulla maailmaan, mutta silti tyttö oli onnellinen. Yhtäkkiä tytön päähän pälkähti eräs keino; varastaminen. Olihan hän varastanut ennekin pysyäkseen hengissä, miksei siis nytkin? Hymy kohosi nuoren puolivampyyrin huulille. Sen hän tekisi. Electra oli nousemassa ylös kiveltä, mutta jokin pysäytti hänen liikkeensä. Electra kuunteli tarkemmin ja oli kuulevinaan askelia edempää polulta. Ketterästi vampyyri kapusi puuhun, jääden odottamaan mahdollista tulijaa. Samassa tytön mieleen nousi, tämän omasta mielestä, hyvä ajatus. Hän voisi ryöstää tuon yöllisen kulkijan.
- Crystal
Kirjoittaja suskari » 27 Elo 2009, 18:40
Jaegar
Jaegar Heinz, yksi ihmisten kuninkaan luottomiehistä ja kenraaleista oli komennettu yö partioon haltoita nappaamaan tai muita kuulusteluun sopivia kohteita. Häntä tosin ihmetytti, että miksi juuri hän plus muutama hassu mies oli tähän tehtävään valittu. Oliko hänen herralla luottomiehet vähissä tai jotakin vastaavaa? No oli miten oli, eipä tarvinnut kykkiä tylsissä kokouksissa kuluttamassa omaa persettään ja pyörittämässä samoja vanhoja juttuja. Se miten haltat saataisiin kenties hävitettyä täältä ja se mitä tehdään pimeyden kansan kanssa- noitakaan sopisi unohtaa. Vaikka nyt eivät tunnu olevankaan kovinkaan kiinnostuneita sodasta ja sen käymisestä, saati sitten yhdistää voimiaan.
Haltat taas... No heidän pitäisi vain odottaa suippokorvien liikettä ja että nuo tekisivät aloituksensa, kun piilottelivat siellä pikku kylällään voimiaan keräten.
Mutta itse tehtävästä he olivat saaneet jo kaksi haltiaa kiinni, jotka oli sidottu tiukkoihin paketteihin etteivät karkuun luiki. Plus kunnon vartioinnin ja tarkan sellaisen, etenkin jos hänen johtama ryhmä olisi kyseessä. Hän ei niskurointia sietänyt yhtään, joten vartointi olisi syytä hoitaa hyvin.
Mutta nyt pitkä ja vaalea mies oli lähtenyt vähäksi aikaa yksin kävelemään pitkin metsää jättäen leirin ilman johtoa, tai olihan siellä yksi pitämässä kuria. Mutta pää hahmo puuttui. Toisinaan oli hyvä selvitä ajatuksiaan työ taakasta ja rentoutua, vaikkei Jaegar siihen kokonaan kyennytkään. Aina oli näin metsässä yksin liikkuessa pelko, että joku kävisi päälle. Paitsi olisi aika tyhmä jos haastaisi kunikaan yhden kenraaleista kaksitaisteluun. ...Ja kieltämättä jokin kuudes aisti varoitti puoliveristä jostakin ylinmääräisestä. Käsi laskettiin lepäämään lohikäärme kahvaiselle veitselle.
Jaegar Heinz, yksi ihmisten kuninkaan luottomiehistä ja kenraaleista oli komennettu yö partioon haltoita nappaamaan tai muita kuulusteluun sopivia kohteita. Häntä tosin ihmetytti, että miksi juuri hän plus muutama hassu mies oli tähän tehtävään valittu. Oliko hänen herralla luottomiehet vähissä tai jotakin vastaavaa? No oli miten oli, eipä tarvinnut kykkiä tylsissä kokouksissa kuluttamassa omaa persettään ja pyörittämässä samoja vanhoja juttuja. Se miten haltat saataisiin kenties hävitettyä täältä ja se mitä tehdään pimeyden kansan kanssa- noitakaan sopisi unohtaa. Vaikka nyt eivät tunnu olevankaan kovinkaan kiinnostuneita sodasta ja sen käymisestä, saati sitten yhdistää voimiaan.
Haltat taas... No heidän pitäisi vain odottaa suippokorvien liikettä ja että nuo tekisivät aloituksensa, kun piilottelivat siellä pikku kylällään voimiaan keräten.
Mutta itse tehtävästä he olivat saaneet jo kaksi haltiaa kiinni, jotka oli sidottu tiukkoihin paketteihin etteivät karkuun luiki. Plus kunnon vartioinnin ja tarkan sellaisen, etenkin jos hänen johtama ryhmä olisi kyseessä. Hän ei niskurointia sietänyt yhtään, joten vartointi olisi syytä hoitaa hyvin.
Mutta nyt pitkä ja vaalea mies oli lähtenyt vähäksi aikaa yksin kävelemään pitkin metsää jättäen leirin ilman johtoa, tai olihan siellä yksi pitämässä kuria. Mutta pää hahmo puuttui. Toisinaan oli hyvä selvitä ajatuksiaan työ taakasta ja rentoutua, vaikkei Jaegar siihen kokonaan kyennytkään. Aina oli näin metsässä yksin liikkuessa pelko, että joku kävisi päälle. Paitsi olisi aika tyhmä jos haastaisi kunikaan yhden kenraaleista kaksitaisteluun. ...Ja kieltämättä jokin kuudes aisti varoitti puoliveristä jostakin ylinmääräisestä. Käsi laskettiin lepäämään lohikäärme kahvaiselle veitselle.
- suskari
Kirjoittaja Crystal » 31 Elo 2009, 16:16
//Anteeksi kesto. Kone joutui korjaukseen ja sain sen takaisin vasta tänä aamuna.\\
Electra odotti varjoissa ja tarkkaili polkua. Ei hän ollut erehtynyt, joku sieltä oli tulossa. Virnistys kohosi tytön huulille, ehkä hän saisi myös hiukan verta juodakseen tänä yönä. Hiljaa tyttö pudottautui puusta ja hiippaili lähemmäs kulkijaa. Pian hän näki yksin kulkevan miehen, jonka käsi lepäsi miekan kahvalla. Electra tarkkaili kulkijaa tiiviisti ja tytön mielestä, mies näytti varsin helpolta kohteelta. Tyttö silitti kädellään vatsaansa ja hymyili hiukan. 'Ei hätää pikkuinen. Pian saat ruokaa.' Electra tuumi mielessään ja toivoi todella ryöstön onnistuvan. Tyttö keskittyi tulevaan hyökkäykseen ja tarkkaili lähemmin kohdettaan. Selvästi mies kuului kuninkaan joukkoihin, siitä ei ollut epäilystäkään. Hänellä varmaan olisi myös seuraa, no, se ei tyttöä haitannut, hän olisi ehtinyt tappaa miehen ja juosta karkuun, ennen kuin tämän kaverit ehtisivät paikalle.
Ketterästi vampyyri hypähti miehen taakse ja yritti painaa puukkonsa tämän kurkulle, samalla tarttuen tätä kädestä kiinni, yrittäen taivuttaa sen selkää vasten. "Rahat tai henki." Electra kuiskasi hiljaa.
Electra odotti varjoissa ja tarkkaili polkua. Ei hän ollut erehtynyt, joku sieltä oli tulossa. Virnistys kohosi tytön huulille, ehkä hän saisi myös hiukan verta juodakseen tänä yönä. Hiljaa tyttö pudottautui puusta ja hiippaili lähemmäs kulkijaa. Pian hän näki yksin kulkevan miehen, jonka käsi lepäsi miekan kahvalla. Electra tarkkaili kulkijaa tiiviisti ja tytön mielestä, mies näytti varsin helpolta kohteelta. Tyttö silitti kädellään vatsaansa ja hymyili hiukan. 'Ei hätää pikkuinen. Pian saat ruokaa.' Electra tuumi mielessään ja toivoi todella ryöstön onnistuvan. Tyttö keskittyi tulevaan hyökkäykseen ja tarkkaili lähemmin kohdettaan. Selvästi mies kuului kuninkaan joukkoihin, siitä ei ollut epäilystäkään. Hänellä varmaan olisi myös seuraa, no, se ei tyttöä haitannut, hän olisi ehtinyt tappaa miehen ja juosta karkuun, ennen kuin tämän kaverit ehtisivät paikalle.
Ketterästi vampyyri hypähti miehen taakse ja yritti painaa puukkonsa tämän kurkulle, samalla tarttuen tätä kädestä kiinni, yrittäen taivuttaa sen selkää vasten. "Rahat tai henki." Electra kuiskasi hiljaa.
- Crystal
Kirjoittaja suskari » 05 Syys 2009, 12:25
Jaegar
Kenraali säpsähti kun vaistosi jonkun takanaan, kuin kuudennen aistin ohjaamana, ehkä osittain vampyyri verenkin ansiota. Oli miten oli Jaegar reagoi tuon vampyyrin liikkeeseen nopeasti ja ennen kuin tuon puukko ehtikään miehen kurkulle, saati tuo itse hipaisemaan häntä oli kenraali pompannut kauemmas. Vain vaivaisen muutaman metrin päähän.
Kenraalin punertavat silmät kävivät tätä naaras vampyyriä läpi vakavin ja tyynein kasvoin. Miten monta kertaa hän onkaan ollut tässä samaisessa tilanteessa ja aina sama laulu "rahat tai henki.". Voisivat keksiä jotakin uutta välillä.
Kenraalin kasvoille levisi hyvin tuttu puoli julma virne tuon siirtäessä kädellään hieman valkeita hiuksiaan pois silmiensä edestä.
"Kehtaatkin." Jaegar ähkäsi siirtäen rauhallisen ja ennen kaikkea ilkkuvan katseensa vampyyriin. Todellakin, kehtaakin käydä kenraalin kimppuun ilman mitään järkeä pääkopassaan. Mitä tuo kuvitteli? Olevansa häntä vahvempi kenties? Vai kuvitteliko tuo häntä helpoksi saaliiksi, vain sen takia, että hän oli liikkeellä yksin? Harhaluuloa tuo kaikki, jos neiti noin ajatteli. Hän ei ollut helpointa riistaa mitä voisi metsästä löytää. Edes yksin.
Kenraali säpsähti kun vaistosi jonkun takanaan, kuin kuudennen aistin ohjaamana, ehkä osittain vampyyri verenkin ansiota. Oli miten oli Jaegar reagoi tuon vampyyrin liikkeeseen nopeasti ja ennen kuin tuon puukko ehtikään miehen kurkulle, saati tuo itse hipaisemaan häntä oli kenraali pompannut kauemmas. Vain vaivaisen muutaman metrin päähän.
Kenraalin punertavat silmät kävivät tätä naaras vampyyriä läpi vakavin ja tyynein kasvoin. Miten monta kertaa hän onkaan ollut tässä samaisessa tilanteessa ja aina sama laulu "rahat tai henki.". Voisivat keksiä jotakin uutta välillä.
Kenraalin kasvoille levisi hyvin tuttu puoli julma virne tuon siirtäessä kädellään hieman valkeita hiuksiaan pois silmiensä edestä.
"Kehtaatkin." Jaegar ähkäsi siirtäen rauhallisen ja ennen kaikkea ilkkuvan katseensa vampyyriin. Todellakin, kehtaakin käydä kenraalin kimppuun ilman mitään järkeä pääkopassaan. Mitä tuo kuvitteli? Olevansa häntä vahvempi kenties? Vai kuvitteliko tuo häntä helpoksi saaliiksi, vain sen takia, että hän oli liikkeellä yksin? Harhaluuloa tuo kaikki, jos neiti noin ajatteli. Hän ei ollut helpointa riistaa mitä voisi metsästä löytää. Edes yksin.
- suskari
Kirjoittaja Crystal » 07 Syys 2009, 17:17
Electra hämmästyi, miehen hypähtäessä ketterästi kauemmaksi. "Hitto.." Tyttö mutisi ja katseli murhaavasti miestä. Electra huomasi tämän punertavat silmät ja kauhistui hiukan tajutessaan tämän olevan vampyyri, ainakin puoliksi. Kasvonsa eivät kuitenkaan paljastaneet hämmennystä ja säikähdystä. Tyttö pyöritteli puukkoa kädessään ja mietti, kuinka pääsisi hyökkäämään miehen kimppuun.
"Kehtaatkin." Electra kuuli miehen sanovan ja mulkaisi tätä vastaukseksi. "Miksen kehtaisi?" Tyttö sanoi hiljaa. Häntä kismitti, että hyökkäys oli mennyt pieleen, mutta hän ei aikonut päästää uhriaan pakoon. Tyttö huomasi miehen katselevan häntä ilkkuvasti ja se sai Electran entistä vihaisemmaksi. Tyttö otti pari hidasta askelta kohti miestä, pitäen murhaavan katseensa miehen silmissä koko ajan. "Sinulla kävi hyvä tuuri, mutta toista kertaa niin ei käy." Electra sanoi uhkaavasti.
Varoittamatta, tyttö nappasi miekan selässään olevasta kotelosta ja hyökkäsi suoraan edestä päin kohti miestä, yrittäen viiltää tätä mahaan.
"Kehtaatkin." Electra kuuli miehen sanovan ja mulkaisi tätä vastaukseksi. "Miksen kehtaisi?" Tyttö sanoi hiljaa. Häntä kismitti, että hyökkäys oli mennyt pieleen, mutta hän ei aikonut päästää uhriaan pakoon. Tyttö huomasi miehen katselevan häntä ilkkuvasti ja se sai Electran entistä vihaisemmaksi. Tyttö otti pari hidasta askelta kohti miestä, pitäen murhaavan katseensa miehen silmissä koko ajan. "Sinulla kävi hyvä tuuri, mutta toista kertaa niin ei käy." Electra sanoi uhkaavasti.
Varoittamatta, tyttö nappasi miekan selässään olevasta kotelosta ja hyökkäsi suoraan edestä päin kohti miestä, yrittäen viiltää tätä mahaan.
- Crystal
Kirjoittaja suskari » 11 Syys 2009, 07:05
Jaegar
Hänen väistö liikkeensä sai näköjään vain kiroamista osakseen, mutta mitä muuta hänen olisi pitänyt odottaa alhaiselta varkaan rääpäleeltä? ..Ja vielä tyhmältä sellaiselta, kun kenraalin kimppuun käy ja hän ei ollut mikään heikko vastuts. Jonka tuo tulee varmasti pian itse huomaamaan, hän ei ole armoa antamassa edes naiselle. Hän oli uskollinen vain yhdelle naiselle ja hänellä oli vielläkin kihla sormus nimettömässään sitä merkkaamassa.
Tuon järkyttyneet kasvot taas olivat Jegarille oikeata hunajaa. Että hän nautti aina noista ihannista järkyttyneiden kasvojen vääristyksestä, sitäkin parempaa oli tuskaiset kasvot. Mies hymähti itsekseen pienesti. Hän tuskin malttaisi odottaa kun saisi tuon naisen huutamaan tuskasta ja kivusta, niitä sulo ääniä.
"Typerä alkukantainen friikki.. Kuinka tyhmä sitä voi olla, että hyökkää kenraalin kimppuun? Leikit elämälläsi kultaseni." Jaegar ei voinut olla käyttämättä ivaa äänessään viimeiset sanat sanoessaan ja vielä hymyilemättä kierosti siihen päälle.
Nainen tuli lähemmäs ja Jaegar tapitti tuota tyynein kasvoin, kuin ei olisi ollut mitään hätää. Oikeastaan hän vain luotti liian paljon omiin kykyihinsä näissä tilanteissa, muuten hän olisi jo puhaltanut pilliin ja kutsunut miehensä paikalle tekemään tuosta otuksesta selvää tai ainakin häätämään tiehensä. Ja vaihtelua se tämäkin oli elämään.
Nainen hyökkäsi sitten vetäen miekan tupestaan, jota kantoi selässään ja hyökkäsi vielä edestä. Jaegar hymähti vetäen veitsen vyöltään pysäyttäen sittä neidin iskun vatsaansa.
"Oletpas sinä pippurinen, muttei silti edestä tarvitse tulla. En ole niin ihana~" Se oli vain ironista ivaa vampyyriä kohtaan, jonka aikana kenraali veti oman miekkansa ja koitti viiltää sillä tuon kummatkin tai vain toisen polven auki. Hidastuispa ainakin hieman, har har.
Hänen väistö liikkeensä sai näköjään vain kiroamista osakseen, mutta mitä muuta hänen olisi pitänyt odottaa alhaiselta varkaan rääpäleeltä? ..Ja vielä tyhmältä sellaiselta, kun kenraalin kimppuun käy ja hän ei ollut mikään heikko vastuts. Jonka tuo tulee varmasti pian itse huomaamaan, hän ei ole armoa antamassa edes naiselle. Hän oli uskollinen vain yhdelle naiselle ja hänellä oli vielläkin kihla sormus nimettömässään sitä merkkaamassa.
Tuon järkyttyneet kasvot taas olivat Jegarille oikeata hunajaa. Että hän nautti aina noista ihannista järkyttyneiden kasvojen vääristyksestä, sitäkin parempaa oli tuskaiset kasvot. Mies hymähti itsekseen pienesti. Hän tuskin malttaisi odottaa kun saisi tuon naisen huutamaan tuskasta ja kivusta, niitä sulo ääniä.
"Typerä alkukantainen friikki.. Kuinka tyhmä sitä voi olla, että hyökkää kenraalin kimppuun? Leikit elämälläsi kultaseni." Jaegar ei voinut olla käyttämättä ivaa äänessään viimeiset sanat sanoessaan ja vielä hymyilemättä kierosti siihen päälle.
Nainen tuli lähemmäs ja Jaegar tapitti tuota tyynein kasvoin, kuin ei olisi ollut mitään hätää. Oikeastaan hän vain luotti liian paljon omiin kykyihinsä näissä tilanteissa, muuten hän olisi jo puhaltanut pilliin ja kutsunut miehensä paikalle tekemään tuosta otuksesta selvää tai ainakin häätämään tiehensä. Ja vaihtelua se tämäkin oli elämään.
Nainen hyökkäsi sitten vetäen miekan tupestaan, jota kantoi selässään ja hyökkäsi vielä edestä. Jaegar hymähti vetäen veitsen vyöltään pysäyttäen sittä neidin iskun vatsaansa.
"Oletpas sinä pippurinen, muttei silti edestä tarvitse tulla. En ole niin ihana~" Se oli vain ironista ivaa vampyyriä kohtaan, jonka aikana kenraali veti oman miekkansa ja koitti viiltää sillä tuon kummatkin tai vain toisen polven auki. Hidastuispa ainakin hieman, har har.
- suskari
Kirjoittaja Crystal » 11 Syys 2009, 15:49
"Typerä alkukantainen friikki.." Electra paljasti kulmahampaansa, tuon lauseen kuullessaan. "Samat sanat.. Kultaseni." Electra vastasi miehelle. Tyttöä raivostutti miehen tyyneys ja rauhallisuus. 'Kyllä minä hänelle pärjään.' Electra ajatteli ja mulkaisi miestä. "Vai kenraali.." Tyttö puuskahti ja naurahti ivallisesti. "Pidän kenraaleista.. Kuolleina." Electra lausahti hiljaa ja tarkkaili miehen reaktiota. Tyttöä ihmetytti, miksi kenraali ei kutsunut miehiään apuun? Kai tuo luotti niin paljon omiin taitoihinsa, että arveli pärjäävänsä yksin. "Tulet vielä katumaan, että et kutsunut ystäviäsi apuun." Electra sanoi, hymyillen ivallisesti.
"Oletpas sinä pippurinen, muttei silti edestä tarvitse tulla. En ole niin ihana~" Electra naurahti tuon lauseen kuullessaan. "Et todellakaan!" Tyttö tiuskaisi ja samassa kenraali vetäisi miekkansa, yrittäen viiltää vampyyriä. Electra väisti, mutta ei tarpeeksi nopeasti; Miekan terä viilsi hänelle pienen haavan polveen ja tyttö kiljahti. Raivoissaan hän vilkaisi polveaan ja sitten kenraalia. "Tuo oli virhe!" Tyttö huudahti ja hyppäsi voltilla miehen taakse ja yritti viiltää tätä miekallaan selkään. Loukkaantunut polvi petti Electran alla ja hän tipahti polvilleen maahan. "Perkele!" Tyttö huudahti, mutta pomppasi ketterästi pystyyn, ollakseen valmiina ottamaan vastaan kenraalin mahdollisen hyökkäyksen.
"Oletpas sinä pippurinen, muttei silti edestä tarvitse tulla. En ole niin ihana~" Electra naurahti tuon lauseen kuullessaan. "Et todellakaan!" Tyttö tiuskaisi ja samassa kenraali vetäisi miekkansa, yrittäen viiltää vampyyriä. Electra väisti, mutta ei tarpeeksi nopeasti; Miekan terä viilsi hänelle pienen haavan polveen ja tyttö kiljahti. Raivoissaan hän vilkaisi polveaan ja sitten kenraalia. "Tuo oli virhe!" Tyttö huudahti ja hyppäsi voltilla miehen taakse ja yritti viiltää tätä miekallaan selkään. Loukkaantunut polvi petti Electran alla ja hän tipahti polvilleen maahan. "Perkele!" Tyttö huudahti, mutta pomppasi ketterästi pystyyn, ollakseen valmiina ottamaan vastaan kenraalin mahdollisen hyökkäyksen.
- Crystal
Kirjoittaja suskari » 13 Syys 2009, 20:22
Jaegar
Jaegar vain soi pienen pienen virnistyksen vampyyri neidin tiuskaukseen. Ei sitten... Kyllä hän olisi voinut tuon raiskata, paitsi sisään asti kenraali tuskin olisi viitsinyt mennä. No ei hän mitään sellaista ole tekemässä tuolle. Oli hän sen verran sivistynyt ettei hän ei alentuisi varkaan tasolle pakottamallakaan. Typerää touhua sellainen.
Ja sai kenraalin virne vielä kasvu tilaakin kun hänen miekkansa onnistui sivaltamaan tuota kivuliaasti polveen ja tuo lyyhistyi maahan, mutta valitettavasti vain hetkeksi.
"Itse olet virhe.." Jaegar tuumasi päätään hitusen kallistaen hitusen oikealle samalla kun kasvoilla kareili pieni julmahko hymyn. Se virne kuitenkin katosi äkkiä kun neiti hyppäsi voltilla hänen taakseen ja viilsi selkää. Mikä oli kyllä yhtä tyhjän kanssa, sillä tuon puukko meni vain ja ainostaan metalli suojaa pitkin tappavine terineen. Sattuikohan tuo olemaan sokea? Hänellä taisi olla päällään tälläkin hetkellä selkä-ja rintapanssari. Tai tuo oli vain tyhmä...
Jaegar kääntyi neitokaistaan kohden joka oli pomppinut kauemmas hänestä, mutta Jaegar ei mennyt lähemmäs.
"Tule kultaseni~"
//On se jännä, että neitisi pomppii kuin jänis polveen kohdituneen iskun jälkeenkin. Ajatellen nyt että Jaegar on miltein parimetrinen ja se pomppaa sen yli kuin tyhjää vain//
Jaegar vain soi pienen pienen virnistyksen vampyyri neidin tiuskaukseen. Ei sitten... Kyllä hän olisi voinut tuon raiskata, paitsi sisään asti kenraali tuskin olisi viitsinyt mennä. No ei hän mitään sellaista ole tekemässä tuolle. Oli hän sen verran sivistynyt ettei hän ei alentuisi varkaan tasolle pakottamallakaan. Typerää touhua sellainen.
Ja sai kenraalin virne vielä kasvu tilaakin kun hänen miekkansa onnistui sivaltamaan tuota kivuliaasti polveen ja tuo lyyhistyi maahan, mutta valitettavasti vain hetkeksi.
"Itse olet virhe.." Jaegar tuumasi päätään hitusen kallistaen hitusen oikealle samalla kun kasvoilla kareili pieni julmahko hymyn. Se virne kuitenkin katosi äkkiä kun neiti hyppäsi voltilla hänen taakseen ja viilsi selkää. Mikä oli kyllä yhtä tyhjän kanssa, sillä tuon puukko meni vain ja ainostaan metalli suojaa pitkin tappavine terineen. Sattuikohan tuo olemaan sokea? Hänellä taisi olla päällään tälläkin hetkellä selkä-ja rintapanssari. Tai tuo oli vain tyhmä...
Jaegar kääntyi neitokaistaan kohden joka oli pomppinut kauemmas hänestä, mutta Jaegar ei mennyt lähemmäs.
"Tule kultaseni~"
//On se jännä, että neitisi pomppii kuin jänis polveen kohdituneen iskun jälkeenkin. Ajatellen nyt että Jaegar on miltein parimetrinen ja se pomppaa sen yli kuin tyhjää vain//
- suskari
Kirjoittaja Crystal » 16 Syys 2009, 21:01
//Niin pomppii. Jos se häiritsee niin neitini voi toki käyttäytyä enemmän 'polvensa loukanneen' -henkilön tavoin :)\\
"Itse olet virhe.." Electra kuuli kenraalin sanovan. Tyttö katseli vastustajaansa. "Et ilmeisesti ole kovinkaan ylpeä vampyyriverestäsi, oletan." Electra sanoi, ovela virne huulillaan. Polvea särki ja tyttö tiesi, että ei voisi torjua kenraalin hyökkäyksiä yhtä nopeasti kuin aikaisemmin. Electra vilkaisi polveaan ja huomasi ilokseen, että verentulo oli lakannut. Tyttö otti varovaisen askeleen kohti kenraalia ja irvisti kivusta, haavan auetessa. Kenraali ei lähestynyt häntä ja kehotti Electraa tulemaan lähemmäs. "Kummalta puolelta olet saanut vampyyriveresi?" Electra kysyi. Samahan tässä oli hiukan jutustella, ehkä kenraali unohtaisi olla tarkkana ja tyttö pääsisi hyökkäämään. Electraa otti päähän, että hänen hyökkäyksensä meni pieleen, kenraalissa ei varmaan ollut mitään muuta suojaamatonta kuin kasvot ja siihen kohtaan oli turha edes yrittää hyökätä.
"Enkä ole mikään kultasesi." Tyttö totesi. Hitaasti Electra lähestyi kenraalia, seuraavan hyökkäyksen oli pakko vahingoittaa tuota miestä tai hän olisi kuollut. Nopeasti Electra yritti viiltää kenraalia pitkällä miekallaan tämän vasempaan käteen, toivoen iskun aiheuttavan mahdollisimman paljon vahinkoa, ehkä jopa niin, että kenraali ei voisi vasenta kättään enää käyttää. Vahingoittuneeseen polveen sattui kuitenkin niin paljon, että kipu sai Electran polvistumaan hyökkäyksensä jälkeen. hitaasti tyttö nousi ylös maasta ja tuijotti kenraalia raivoissaan.
"Itse olet virhe.." Electra kuuli kenraalin sanovan. Tyttö katseli vastustajaansa. "Et ilmeisesti ole kovinkaan ylpeä vampyyriverestäsi, oletan." Electra sanoi, ovela virne huulillaan. Polvea särki ja tyttö tiesi, että ei voisi torjua kenraalin hyökkäyksiä yhtä nopeasti kuin aikaisemmin. Electra vilkaisi polveaan ja huomasi ilokseen, että verentulo oli lakannut. Tyttö otti varovaisen askeleen kohti kenraalia ja irvisti kivusta, haavan auetessa. Kenraali ei lähestynyt häntä ja kehotti Electraa tulemaan lähemmäs. "Kummalta puolelta olet saanut vampyyriveresi?" Electra kysyi. Samahan tässä oli hiukan jutustella, ehkä kenraali unohtaisi olla tarkkana ja tyttö pääsisi hyökkäämään. Electraa otti päähän, että hänen hyökkäyksensä meni pieleen, kenraalissa ei varmaan ollut mitään muuta suojaamatonta kuin kasvot ja siihen kohtaan oli turha edes yrittää hyökätä.
"Enkä ole mikään kultasesi." Tyttö totesi. Hitaasti Electra lähestyi kenraalia, seuraavan hyökkäyksen oli pakko vahingoittaa tuota miestä tai hän olisi kuollut. Nopeasti Electra yritti viiltää kenraalia pitkällä miekallaan tämän vasempaan käteen, toivoen iskun aiheuttavan mahdollisimman paljon vahinkoa, ehkä jopa niin, että kenraali ei voisi vasenta kättään enää käyttää. Vahingoittuneeseen polveen sattui kuitenkin niin paljon, että kipu sai Electran polvistumaan hyökkäyksensä jälkeen. hitaasti tyttö nousi ylös maasta ja tuijotti kenraalia raivoissaan.
- Crystal
Kirjoittaja suskari » 30 Syys 2009, 17:16
Jaegar
"En." Mies vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi neidin esittämään kysymykseen, että oliko hän tyytyväinen tälläiseen tilaan. Kuinka voisikaan kun oli itse pahimman luokan friikki rasistsi ja halusi tuohota jokaisen tielleen osuvan.. Ja nyt oli ITSE sellainen friikki paskianen, joita vihasi hautaansa asti. Mitä hän antaisikaan jos vaikka kuolisi vahingossa tai paremmalla tuurilla pääsisi eroon tästä sontaisesta verestä eroon lopullisesti ja olisi taas ihminen... Niin ihan tavallinen ihminen.
Jaegar seurasi punertavilla silmillään kun vampyyri pyrki haavoittuneella jalallaan lähemmäs, vaikka tuon peli oli tavallaan jo pelattu. Ei haavoittuneella jalalla pahemmin liikuta tai juosta ja pompita ympääriinsä, ei ainakaan pitkää aikaa. Tuon viimeisimpään kysymykseen kenraali ei vastanut mitään.. Ei hänen verenä ole peritty, se on tungettu häneen ilman mitään lupaa. Hän olisi silloin kuollut mielummin kuin valinnut tälläisen elämän.
"Ruumis sitten." Jaegar virnisti kettumaisen julmasti, mutta vakavoitui varsin nopeasti kun vampyyri neiti lähti hyökkäykseen miekkansa kanssa. Puoliverinen perääntyi saaden kuitenkin osuman käsivarteensa ja sihahti kivusta.. ja pysähtymättä yhtään kenraali hyökkäsi ja koitti sivaltaa miekallaan vampyyrin kauniisti keskeltä kahtia. Hyökkäys ei jäänyt siihen vaan koitti vielä varmuuden vuoksi vetää viilloin poikittainkin.
"En." Mies vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi neidin esittämään kysymykseen, että oliko hän tyytyväinen tälläiseen tilaan. Kuinka voisikaan kun oli itse pahimman luokan friikki rasistsi ja halusi tuohota jokaisen tielleen osuvan.. Ja nyt oli ITSE sellainen friikki paskianen, joita vihasi hautaansa asti. Mitä hän antaisikaan jos vaikka kuolisi vahingossa tai paremmalla tuurilla pääsisi eroon tästä sontaisesta verestä eroon lopullisesti ja olisi taas ihminen... Niin ihan tavallinen ihminen.
Jaegar seurasi punertavilla silmillään kun vampyyri pyrki haavoittuneella jalallaan lähemmäs, vaikka tuon peli oli tavallaan jo pelattu. Ei haavoittuneella jalalla pahemmin liikuta tai juosta ja pompita ympääriinsä, ei ainakaan pitkää aikaa. Tuon viimeisimpään kysymykseen kenraali ei vastanut mitään.. Ei hänen verenä ole peritty, se on tungettu häneen ilman mitään lupaa. Hän olisi silloin kuollut mielummin kuin valinnut tälläisen elämän.
"Ruumis sitten." Jaegar virnisti kettumaisen julmasti, mutta vakavoitui varsin nopeasti kun vampyyri neiti lähti hyökkäykseen miekkansa kanssa. Puoliverinen perääntyi saaden kuitenkin osuman käsivarteensa ja sihahti kivusta.. ja pysähtymättä yhtään kenraali hyökkäsi ja koitti sivaltaa miekallaan vampyyrin kauniisti keskeltä kahtia. Hyökkäys ei jäänyt siihen vaan koitti vielä varmuuden vuoksi vetää viilloin poikittainkin.
- suskari
Kirjoittaja Crystal » 01 Loka 2009, 20:03
Electra naurahti. Vai ei kenraali ollut tyytyväinen vereensä.. Ei ollut ihme, että kenraali vihasi vampyyrejä tai "friikkejä" kuten kenraali heitä nimitti. "Jos vihaat itseäsi noin paljon niin miksi et lopeta elämääsi tai mieluummin, anna minun tappaa sinua?" Electra kysyi ivallisesti.
Tyttö hymyili julmasti, huomatessaan iskun vahingoittaneen kenraalia. "Vai ruumis.. Sehän nähdään." Vampyyri sanoi julmasti. Virne kuitenkin hyytyi Electran huulilta, kenraalin hyökätessä salaman nopeasti. Miekka yritti leikata tytön kahtia, mutta Electra sai väistettyä iskun täpärästi. Samantien kenraali heilautti miekkaansa, yrittäen viiltää tyttöä myös poikittain. Electra astui taaemmas ja miekka vilahti ohi, repäisten kuitenkin hänen toppiinsa reiän. Tyttö katsoi paitaansa ja kosketti kädellään vatsaansa. "Tuo meni liian läheltä lastani." Vampyyri sähisi ja katsoi kenraalia raivoissaan. Kunpa vain polvi olisi parempi niin hän voisi taistella kunnolla. Electra lähti nopeaan hyökkäykseen ja yritti villtää kenraalia loukkaantuneeseen käteen. Tyttö pyörähti ja yritti iskeä miestä polvitaipeeseen.
Tyttö hymyili julmasti, huomatessaan iskun vahingoittaneen kenraalia. "Vai ruumis.. Sehän nähdään." Vampyyri sanoi julmasti. Virne kuitenkin hyytyi Electran huulilta, kenraalin hyökätessä salaman nopeasti. Miekka yritti leikata tytön kahtia, mutta Electra sai väistettyä iskun täpärästi. Samantien kenraali heilautti miekkaansa, yrittäen viiltää tyttöä myös poikittain. Electra astui taaemmas ja miekka vilahti ohi, repäisten kuitenkin hänen toppiinsa reiän. Tyttö katsoi paitaansa ja kosketti kädellään vatsaansa. "Tuo meni liian läheltä lastani." Vampyyri sähisi ja katsoi kenraalia raivoissaan. Kunpa vain polvi olisi parempi niin hän voisi taistella kunnolla. Electra lähti nopeaan hyökkäykseen ja yritti villtää kenraalia loukkaantuneeseen käteen. Tyttö pyörähti ja yritti iskeä miestä polvitaipeeseen.
- Crystal
Kirjoittaja suskari » 10 Loka 2009, 17:24
Jaegar
Kenraali pudisti päätään raskaasti, tyhmänäkö tuo häntä kenties piti.
"Tiedoksesi tyttö kulta.. en alennu koskaan, KOSKAAN noin alas että tappaisin itseni tai antaisin sinunlaisesi sekasikiön tappaa minua." Jaegar hiljeni hetkeksi aikaa antaen pikku tyttösen luoda omia mielipiteitään mielessään hetken aikaa, tai vain muuten vain olla tyhmänä hänen sanojensa jälkeen.
"Tiedätkö miksi? ...Olen liian ylpeä, enkä pidä teistä sekasikiöistä." Jaegar sähähti lopun hampaidensa välistä niin kylmästi, että se olisi voinut vaikka jäädyttää kaikki hänen ympärillään olevan, jos sellainen olisi vain ollut mahdollista. Olisikin niin tuo vampyyrin kuvatus olisi jäätynyt jääpatsaaksi ja sulannut siihen paikkaan oikein hitaasti, har har. Olisi ainakin ollut mielenkiintoinen kidutus muoto.. Kenraali vilkaisi vahingoittunutta kättään, onneksi ei ollut miekka käsi muuten.. No tuskin hirveät ongelmat, kun haava ei ollut syvä eikä aiheuttanut haittaakaan hänelle. Toisinaan hänet saisi hakata puoli kuolleeksi jos aikoisi lannistaa hänet maahan ja saada luovuttamaan. Vanha kenraali vain sattui olemaan niin hemmetin jukuripäinen tappeluiden suhteen. Etenkin nyt kun ei ollut ketään minkä takia palata kotiin. Niin, hänellä oli ikävä rakastaan joka oli jo jossakin hänen tavoittumattomissaan. Ainoa ihminen josta hän oli välittänyt aidon oikeasti..
Tuon virnistykeen kenraali vastasi varsin itserakkaalla hymähdyksellä.
"Oooi, ilmankos mahasi noin pömpöttääkin.. luulin hetken jo että olit muuten vain kalja maha. Mutta tapan teidät kummatkin.." Kenraali naurahti räkäsesti sanoillensa. Moni olisi pitänyt raskaana olevan naisen tappamista maailman julmimpana tekona, mutta Jaegar, entinen varsin hyvin väkivaltaiseuudestaan tunnettu teloittaja ei välittänyt siintä yhtään. Omatunto ei itkenyt hänen korvan juuressaan, ettei raskaana olevaa naista saisi tappaa. Hänen omatunto kun tuntui kuolleen jo kauan aikaa sitten..
Vampyyri lähti kohden ja Jaegar astui sivuun koittaen siinä samalla viiltää tuota miekan kanssa kylkeen, kun tuo teki omaa surkeaa hyökkäys yritystään joka meni nätisti ohi. Toiseen hyökkäykseen kenraali ei ollut ihan niin hyvin vaurautunut. Miekka sivalsi kipäesti polven alapuolelle ja kenraali irvisti kivusta klinkaten kauemmaksi sähisten mielessään tuon vampyyrin alas helvettiin.
Kenraali pudisti päätään raskaasti, tyhmänäkö tuo häntä kenties piti.
"Tiedoksesi tyttö kulta.. en alennu koskaan, KOSKAAN noin alas että tappaisin itseni tai antaisin sinunlaisesi sekasikiön tappaa minua." Jaegar hiljeni hetkeksi aikaa antaen pikku tyttösen luoda omia mielipiteitään mielessään hetken aikaa, tai vain muuten vain olla tyhmänä hänen sanojensa jälkeen.
"Tiedätkö miksi? ...Olen liian ylpeä, enkä pidä teistä sekasikiöistä." Jaegar sähähti lopun hampaidensa välistä niin kylmästi, että se olisi voinut vaikka jäädyttää kaikki hänen ympärillään olevan, jos sellainen olisi vain ollut mahdollista. Olisikin niin tuo vampyyrin kuvatus olisi jäätynyt jääpatsaaksi ja sulannut siihen paikkaan oikein hitaasti, har har. Olisi ainakin ollut mielenkiintoinen kidutus muoto.. Kenraali vilkaisi vahingoittunutta kättään, onneksi ei ollut miekka käsi muuten.. No tuskin hirveät ongelmat, kun haava ei ollut syvä eikä aiheuttanut haittaakaan hänelle. Toisinaan hänet saisi hakata puoli kuolleeksi jos aikoisi lannistaa hänet maahan ja saada luovuttamaan. Vanha kenraali vain sattui olemaan niin hemmetin jukuripäinen tappeluiden suhteen. Etenkin nyt kun ei ollut ketään minkä takia palata kotiin. Niin, hänellä oli ikävä rakastaan joka oli jo jossakin hänen tavoittumattomissaan. Ainoa ihminen josta hän oli välittänyt aidon oikeasti..
Tuon virnistykeen kenraali vastasi varsin itserakkaalla hymähdyksellä.
"Oooi, ilmankos mahasi noin pömpöttääkin.. luulin hetken jo että olit muuten vain kalja maha. Mutta tapan teidät kummatkin.." Kenraali naurahti räkäsesti sanoillensa. Moni olisi pitänyt raskaana olevan naisen tappamista maailman julmimpana tekona, mutta Jaegar, entinen varsin hyvin väkivaltaiseuudestaan tunnettu teloittaja ei välittänyt siintä yhtään. Omatunto ei itkenyt hänen korvan juuressaan, ettei raskaana olevaa naista saisi tappaa. Hänen omatunto kun tuntui kuolleen jo kauan aikaa sitten..
Vampyyri lähti kohden ja Jaegar astui sivuun koittaen siinä samalla viiltää tuota miekan kanssa kylkeen, kun tuo teki omaa surkeaa hyökkäys yritystään joka meni nätisti ohi. Toiseen hyökkäykseen kenraali ei ollut ihan niin hyvin vaurautunut. Miekka sivalsi kipäesti polven alapuolelle ja kenraali irvisti kivusta klinkaten kauemmaksi sähisten mielessään tuon vampyyrin alas helvettiin.
- suskari
13 viestiä
• Sivu 1/1
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa