Metsän vaeltaja

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Metsän vaeltaja

ViestiKirjoittaja Ay » 31 Elo 2009, 18:35

//Akselmo tänne//

Kentauri oli hyvin iloinen siitä, että pääsi lopulta pois haltia kylästä. Hän ei vai pidä siellä ja varsinkaan hevosten kengättäminen. Siihen hänet palkattiin ja niin hän tekikin. Haltiat oli siinä määrin ystävällesempiä, kuin ihmiset. Ihmiset eivät olleet kentaurien perässä, kuin se, että heistä saisi hyvä armeejansa joukkoonsa. Itse ei mielelläänsä haluisi joutua sotaan, koska ei tahtoisi menettää jalkojaansa. Moni kentauri kuoli taistelu areenoissa jalkojen takia. Oli vaikeata elää kolmella jalalla niin moni riisti henkensä itseltään omalla miekkallaansa. Vaalean kullan hohtoinen kentauri asteli turvallisen oloisena metässä. Jos hänen lantiosta alas päin peittäisi niin moni luulisi hänet alaston haltiaksi, joka oli erittäin pitkä haltia. Kaulasta alas päin hän näytti erittäin hyvän näköiseltä orilta. Omat aseensa hän oli piilottanut loimensa alle.
Raskas päivä oli mennyt taakseen mikä iloihti kovasti Ericoa. Nyt hän sai lepuuttaa jalkojaansa luonnon metsän sammalaseessa. Sääkin oli erittäin hyvä mistä Erico oli erittäin mielelläänsä. Mitä tästä päivästä oikein voisikaan lisästä? Voisiko tästä päivästä lisätä mitään? Se sai uutta kopinaa kavioiden alle. Rauhallista käyntiä mies meni eteen päin ja miettien omanlaista mielikuvitelmaa mailmasta.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Akselmo » 31 Elo 2009, 21:07

Hun-Tra


Hun-Tra käveleskeli metsässä hyräillen tunnistamatonta kappaletta. Hänen silmänsä välkehtivät sinisinä ja kyyneleet valuivat noroina hänen poskillaan. Sitten hän alkoi laulaa äänekkäästi:
"Yksinäisyyttäni tässä itkeskelen,
suljen silmäni ja huokaan,
miksi en kelpaa?
Olen erilainen,
ei minulle ole puolisoa suotu,
vaan luovuttaa en aio!
Etsin ja etsin,
otan mitä löydän..."

Hun-Tra yleensä improvisoi sanansa kun lauloi. Vaikka hänen äänensä on liskomaisen käheä, laulu kuullosti silti kauniilta.
"Minun pitäisi päästä tästä masennuksesta.." hän mutisi.
Hän ihaili metsän synkkyyttä. Puita oli tiheässä ja hän rakasti metsiä. Hänen olisi tehnyt mieli lähtä juoksemaan ympäriinsä, mutta ei jaksanut.

Sitten Hun-Tra huomasi kentaurin. "Hmm, en ole tuollaisia nähnytkään ikinä." hän mietti. "Toivottavasti se on ystävällinen.."
Hun-Tra lähestyi hiljaisesti kentauria kohden. Hän mietti mitä sanoisi, ilman että loukkaisi sitä. Häntä myös nolotti ja ujostutti koska oli laulanut niin äänekkäästi. "Öhh.. Päivää.." Hun-Tra tokaisi hieman pelokkaalla äänellä.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Ay » 31 Elo 2009, 23:18

//Erico//

Astelessaan metässä ihan rauhaisuudessa missä ainoastaan oma kopin kuului ja linnun lauluja. Rauhaisa olemus jäi lyhyeen, koska mies kuuli toisen miehen äänen. Kentauri hätkääntyi ja oli valpaan oloinen. Hän ei nähnyt ketään, mutta kuuli. Varovasti hän asteli eteen päin ja kuunteli mistä joku voisi hyökätä. Kuulessaan päivään hänen takaa. Erico teki äkkimäisestijyrkän käännöksen. Edessään hän näki kummallisen otuksen mikä liskomainen. Aiseita mies ei nostanut esiin, mutta valmiina oli ottamaan. Hän ei tienyt hyökkäisikö toinen, vaikka sanoi 'päivää' hänelle.
" Päivää vain. Pyydän älkää säikähtäkö minua tuolla tavalla. " Erico sanoi.
Hän ei tiennyt tulisko toinen syömään häntä ja sanoisi huvin vuoksi tervehdyksen hänelle. Mitään ei voinut tietää mitä tulisi tapahtua. Kentauri oli valmiina ottamaan haasteen, vaikka kädet olivat hieman väsyneet kengittämisestä. Se oli lähellä, etti nousut taka jaloilleen milloin hän oli kolmetrin pituinen.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Crystal » 03 Syys 2009, 16:53

Nuori tyttö tallusteli hiljalleen pientä metsäpolkua pitkin, kuunnellen lintujen laulua ja haistellen puiden tuoksuja. Cheryl oli hyvin iloisella tuulella ja se näkyi hänen kasvoistaan, suu oli leveässä hymyssä ja hän hyräili itsekseen. Auringonsäteet leikittelivät puiden oksilla, eikä taivaalla ollut jälkeäkään pilvistä. Todellakin, päivä oli erinomainen. Cheryl pysähtyi vähän väliä keräämään kukkasia pieneen koriin, joka keikkui hänen käsivarrellaan. Yhtäkkiä tyttö pysähtyi ja höristi hiukan korviaan, etäämpää polulta kuului juttelua. Hiljaa Cheryl asteli lähemmäs ja näki kentaurin sekä oudon liskomaisen ihmisen. Tyttö jäi hetkeksi seuraamaan kahden olennon sananvaihtoa, mutta astui kuitenkin esiin puun takaa. "Päivää. Kaunis ilma." Cheryl sanoi rohkeasti. Tyttö hymyili aurinkoisesti ja katseli vuoronperään molempia. Cheryl asteli lähemmäs vieraita ja piti varansa, sillä ei voinut tietää, olivatko nuo vihamielisiä. Cheryl laski korinsa maahan ja mietti, mitä sanoisi. Tyttö päätti kuitenkin olla kohtelias ja esitellä itsensä. "Olen Cheryl. Keitäs te olette?" Cheryl kysyi ystävällisesti. Tyttö oli hiukan hämmentynyt, sillä hän ei ollut ikinä tavannut kentauria tai liskoihmistä. Haltioita, maageja ja velhoja hän oli nähnyt, mutta ei ikinä muita taruolentoja, joten tyttö tarkkaili kahta kaverusta varsin kiinnostuneena.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 04 Syys 2009, 08:06

Hun-Tra


"Minä olen Hun-Tra." Hun-Tra sanoi kummallekin. Hän antoi kummallekin myös ystävällisen hymyn. "Olen liskoihminen kuten näkyy. Ja olen etsimässä kaveria ja myös toista minun kaltaista. En ole vihamielinen, kenellekkään." Hun-Tra sanoi hymyillen ja heilautti häntäänsä. Hänen silmänsä muuttuivat sinisistä vihreiksi.
Hun-Tra mietti mitä ihmettä nämä kaksi tekivät täällä metsässä. "Jos haluatte tietää minusta jotain niin kysykää. Pieni tauko tästä kävelemisestä voisi tehdäkin terää" Hän sanoi ja istahti lähellä olevalle kivelle ja haukotteli. Hun-Traa väsytti. Hänen olisi tehnyt mieli vain nukahtaa kivelle mutta yritti pitää itseään hereillä.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Ay » 04 Syys 2009, 17:04

Metsän kauneus haihtui nopeasti miehen silmässä. Nyt hänen silmänsä eivät oikein saaneet ihastella metsän kauneutta matkatessaansa. Toinen kummalinen lisko katsoi häntä sai miehen sisässään höyryt kasvattamaan. Toinen sanoi olevansa Hun-Tra. Ennen, kuin hän voisi sanoa yhtään mitään metsän seasta töpsähteli ihminen. Kentaurin ylle tuli vaisu ja pelottava tunne. Ihminen ei saisi nähdä häntä missään vaiheessa, paitsi tulevassa taistelu rintamalta. Tyttökin näytti jotenkin iloiselta ja eikä laisinkaan pelännyt häntä tai toista. Mailma oli hyvin viksallaan orin mielestä. Kaksi tälläista epäsikiötä näkyvissä ihmisen edessä. Ori ei kuitenkaan tiennyt, että mitä liskojen kultuuriin kuulu, kun ainakin heidän täytyi pysyä poissa ihmisten jaloista. Se tehdä tävä tuntui mahdottomalta, koska ihmiset vain levittäytyivät ja halasivat kaikkea itselleensä. Erico ei osannut tehdä mitään, kuin seistä jäykistyneenä ja valmaana ampaisemaan tai taistelemaan. Mitä ongelmia tässä voisi syntyä, koska ihminen oli nähnyt kentaurin. Jos hän puhuisi kentauri järjestöön he tappaisivat tytön niin, kuin aijemmin hänen parheelle ystävälleensä. Mitä tuon ihmisnaisen vanhemmat ajattelivat saisi kuulla oman tytön puhumassa kentaurin kanssa mikä oli puoliksi ihminen ja hevonen. Erico oli enemmän haltian ja hevosen risteytmä, koska hänellä oli pitkät suipot korvat ja hyvin kasvojen piirre haltia maista, kuin ihmisen. Muutenkin Ericon ihmis puoli rakenne oli haltia sortia enemmän naaman ja korvien lisäksi hiuksillaansa mitkä olivat erittäin pitkä. Minne latvuston osioon näykyi miten selässä kasrvoi saman sävyinen harja. Kentaurien kesken Erico oli komea, mutta ihmisten silmistä erittäin pahamainen olento, joka haluisi murhata pikku lapsia.
" Mitä sinä teet täälä metsässä? " Erico sanoi orimaisella äänellä ihmiseltä.
Hän ei tuntenut itsensä turvaksi ja siksi hän ei esitellyt itseäänsä. Toiseksi häntä ihmetytti miten tuo mies Hun-Tra esittäytyi naiselle ja oli naiselle mukava. Nainen oli ulkoisesti kaunis ja sievän näköinen. Erico tunsi siinä ihmiset, että niistä aina ei voinut tietää mitä he tekevät seuraavaksi. Ovatko he loppuun asti mukavia tai tulisiko piinallisuus ilmi. Jos he halusivat tietää hänen nimensä saivat he luottamuksella ja kunnian kautta saada heidän tietoihin. Se oli ikävän kuuloista, mutta nimeänsä hän ei antanut tuosta vain ja potkasi takajalla maata orimaisesti.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Crystal » 07 Syys 2009, 17:53

"Hauska tutustua, Hun-Tra." Cheryl tuumasi ja hymyili tälle liskolle takaisin. Tyttö vilkaisi kentauria ja tytön mielestä tämä näytti hyvin tuimalta. Cheryliä alkoi pelottamaan hiukan ja hän tutkiskeli kentauria varovaisesti. Tyttö hymyili pienesti taruolennolle, kun ei tiennyt mitä olisi sanonut. Hun-Tra sen sijaan lörpötti kovinkin tuttavallisesti ja se sai tytön naurahtamaan. "Saako kysyä ihan mitä tahansa? Miten sinusta on tullut liskoihminen? Tai siis.. Tarkoitan, että ovatko vanhempasi ihmisiä vai liskoja?" Cheryl kysyi ja punastui hiukan, koska ei ollut varma oliko kysymys toisen mielestä sopimaton. Kentauri aukaisi suunsa vihdoinkin ja kysyi Cheryliltä, mitä hän teki metsässä. "Olen kävelyllä ja keräämässä kukkia." Tyttö vastasi, hiukan pelokkaalla äänellä. Hän näytti varovaisesti koriaan, johon oli kukkia kerännyt ja vilkuili kentauria kulmiensa alta. Cheryl heilautti vaaleita hiuksiaan ja katsoi liskoihmistä. "Näytät väsyneeltä." Tyttö totesi. Cherylistä tuntui kuin kentauri ei olisi halunnut tyttöä tänne. Cheryl siirsi katseensa varovaisesti kentauriin ja hymyili hiukan. Kentauri ei ollut edes esitellyt itseään ja tytön mielestä tämä näytti hyvinkin uhkaavalta. Samassa kentauri potkaisi takajalallaan ja se sai Cherylin perääntymään muutaman askeleen. Pelokkaasti tyttö katseli kentauria ja oli valmis ryntäämään karkuun, jos tämä aikoisi hyökätä hänen kimppuunsa.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 08 Syys 2009, 15:53

Hun-Tra haukotteli uudestaan. "Minä olen aina ollut tällainen liskoihminen, ihan munasta kuoriuduttua asti. Minun vanhempanikin olivat samanlaisia, mutta en tiedä muuttuivatko he sitten ihmisistä tällaisiksi vai olivatko hekin alunperin minunkaltaisia. Tiedän todella vähän rotuni historiasta." Hun-Tra sanoi ja alkoi taas miettiä oliko hän ainut tällainen. "Ja kyllä, minä olen väsynyt.. Olen tarponut metsässä pitkään tänään, vähillä yöunilla."
Hun-Tra huomasi kentaurin epävarman olon ja katsahti tätä ystävällisesti. Onko hän vihainen vai pelkääkö hän..?" Hun-Tra mietti.
Hun-Tra nuokkui edestakaisin väsymyksestä. Hän olisi vain tahtonut torkkua kivellä mutta se ei olisi ollut sopivaa. Hän nukahtaisi sitten kun nämä kaksi lähtisivät.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Ay » 08 Syys 2009, 22:55

Sivullisena hän kuunteli mitä toiset puhuivat. Erico ei jollakin lailla pitänyt asiasta miten nyt oli. Tuo naisihminen ei saisi nähdä häntä ja niin myös Hun-Traakaa. Nainen sanoi tulleensa poimimaan kukkia. Eihän tuollainen nainen kannattanut olla tässä metsässä. Pian haltiat hyökkäisitvät ja tappaisivat naisen salaman nopeasti. Niin, kuin moni kentauri ystävänsä eivät pitäneet laisinkaan ihmisestä. Ericon oman vanhemmatkaan ei oikein pitäneet siitä, että oli nuorena ihmisperheen kanssa temmeltämässä.
" Suosittelen sinulle, että kannattaisi mennä mualle kerämään kukkikkiasi. Tämä metsä on hyvin vaarallinen sinun kaltaisellesi olennolle ja varsinkin, kun sotakin alkaa syntymään. " Erico sanoi tuimasti naiselle.
Eleensä olivat kovia, mutta silmistä saattoi nähdä miten lempeä oli sistäänsä. Itsekkin säikähti, kun nainen säikähti hänen jalan poljauksesta. Onneksi liskomies osasi pitää aihetta yllä, että osasi rentoutua jonkun verran naista kohtaa. Erico ei viittynyt kysyä halusiko toinen tulla selkäänsä nukkumaan, koska toinen oli edelleen vieras. Selästä häntä voisi helposti satuttaa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Crystal » 10 Syys 2009, 18:24

Cheryl rentoutui hieman, kuullessaan liskoihmisen juttelevan rauhalliseen sävyyn. "Sinun rotusi historia olisi varmasti kiinnostavaa." Tyttö totesi. Hän siirsi varovaisesti katseensa kentauriin, tämän kehottaessa häntä menemään muualle. Kyllähän tyttö sen tiesi, että täällä oli vaarallista ja että haltiat tappaisivat hänet, jos saisivat kiinni, mutta Cheryl nautti metsässä kävelemisestä. "Aionkin lähteä, mutta en vielä." Cheryl sanoi. Tyttö kuitenkin huomasi kentaurin lempeän katseen ja hymyili arasti tälle. Hun-Tra totesi, että häntä todellakin väsytti. "Sinun täytyy nukkua." Cheryl totesi nauraen. Tyttö nosti korinsa maasta ja katseli ympärilleen, näkyisikö kauniita kukkia, mutta eipä näkynyt.

"Pidättekö kukista? Kumman puolella olette, jos sota syttyy?" Cheryl kysyi kiinnostuneena.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 10 Syys 2009, 20:22

"Niin pitäisikin nukkua.." Hun-Tra sanoi venytellen ja haukotellen makeasti. "Kukista.. Hmm... Pidän minä kait." Hän sanoi hymähtäen. Hun-Tra mietti että uskaltaisiko paljastaa olevansa puolueeton. Viivytellen hän sanoi erittäin hitaasti ja matalalla äänellä: "Enkä tiedä olenko kenenkään puolella.. Minua ei kamalasti liikuta sotimiset. Kyllä minä puolustan itseäni, mutta muuten minä en ole kenenkään puolella. Ja jos minulla olisi ystäviä, puolustaisin heitäkin." Hän nuokahti taas ja painoi päänsä alemmas käsiensä varaan. Sitten kuului hiljaista kuorsausta.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Syys 2009, 21:45

Erico naurahti mielessään. Hän ei voinut uskoa, että tuo kakara halusi laittaa hengen vaaraan oman henkensä. Välillä sellaista täytyi tehdä, mutta välillä ei. Varsinkaan tässä ajassa ei kannattanut pistää turhien asioiden takia henkensä hengen vaaraan.
Tähän aikaa metsässä oli hyvin vaarallista olla, vaikka ei näyttäisi siltä. Moni hänen kaltaisia otukset näkisivät edessään naisen niin tapahtuisi surullisia ongelmia. Hän itse oli lian kiltti kentauri mikä näkyi orin silmissä.
Omiin aatokseen jääneenä hän seurasi mitä toiset puhuivat. Erico ei oikein pitänyt siitä millä sävyllä Hun-Tra puhui heille. Se kuulosti aivan surulliselta. Ei tuollaisella asenteella halua tulla ystäväksi. Ei edes säälistä halua mennä toisen ystäväksi ja siitä ei ajan mitaa veisi hyvään tai huonompaa suuntaan.
" Siinä ei ole mitää hävettävää ole. " Erico sanoi tiukkana.
Itse hän ei sanonnut yhtään mitään kenen puolella oli, koska uskoi se näyki päälle päin. Erico uskoi, että nainen oli ihmisten puolella, vaikka ei sanonnut. Harvat ihmiset olisivat haltioiden puolella.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Crystal » 11 Syys 2009, 15:57

Cheryl seurasi liskoihmisen nuokahtelua ja hymyili. Tämä oli kertonut olevansa puolueeton. Cherylkin tahtoisi olla, mutta hänellä ei ollut siihen mahdollisuutta, koska oli synytynyt ihmiseksi. Hänen katsottaisiin automaattisesti olevan ihmisten puolella. Tyttö huokaisi surullisesti. Hän ei pitänyt sotimisesta, mutta hän suojelisi itseään niin paljon kuin voisi. Toki tyttö tiesi, että hänellä ei olisi mahdollisuuksia haltioita vastaan, ei edes yhtä haltiaa vastaan.

"Minä haluaisin olla puolueeton, mutta ei siihen ole mahdollisuutta, koska olen ihminen." Tyttö totesi hiljaa ja vilkaisi liskoihmistä, joka kuorsasi vaimeasti. Hän siirsi katseensa kentauriin, joka sanoi, että ei siinä ollut mitään häpeämistä, jos tahtoi olla puolueeton. "Ei niin." Cheryl tuumasi nyökytellen.

Tyttö vilkaisi taivaalle ja huomasi auringon alkavan laskeutua. "Minun kai pitäisi lähteä ennen pimeää." Cheryl totesi.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 12 Syys 2009, 14:12

Hun-Tra hätkähti hereille ja kuuli Cherylin sanovan kotiin lähdöstä. "Öh, joo. Ehkä minunkin kannattaisi jatkaa matkaa ja leiriytyä." Hän sanoi ja nousi ylös. Hän asetteli reppunsa paremmin selkäänsä ja venytteli ja haukotteli. Hun-Tran silmäluomet painuivat väkisin kiinni. Hän pakotti silmiänsä olemaan auki, ettei nukahtaisi taas. Häntä nolostutti koska oli nukahtanut kesken kaiken toisten selitysten. "Minäpä tästä tosiaan lähden jatkamaan matkaani. Näkemiin!" Hun-Tra sanoi hymyillen ja lähti kävelemään synkemmälle metsään, hyräillen taas jotain tunnistamatonta kappaletta.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Ay » 13 Syys 2009, 16:29

" Se on toinen asia, että uskotaanko sinun puhuvan totta, että olet puolueeton, kun olet ihminen. " Erico sanoi naisen sanomaan.
Jos nainen halusi olla puolueeton miksi sitten ei olisi. Yrittäisi saada heidät uskomaan, että oli puoluueoton. Varmaakin naisen sisimmässään olisi ihmisten puolella niin itse oli haltioiden. Haltiat veisi samalla heidän ongelmia eteen päin. Eihän ihmiset sinäänsä välitä taruolennoista. Pian hän olisi juhtana, kuin hevonenkin. Sellaiseen alamaisuuteen Erico ei hyväksyisi laisinkaan.
Hämäryys alkoi sai nainen sanomaan, että olisi aika lähteä ja samoin liskouros. Kummissaan hän katsoi kumpaakin. Juuri, kun hän alkaisi pehmeentyä niin kaikki kaikkoisi. Olisihan he sanonneet itse niin täytyisihän kunnioittaa sitä. Pienesti haikein hän kääntyi katsomaan Hun-Tra, koska mies näytti enemmän masentuneelta, kuin surulliselta. Toivottavasti miehen päälle ei hyökättäisiin, koska näytti helpoiselta kohteelta.
" Haluatko, että saatan sinua metsän reunalle asti? " Erico kysyi ystävällisesti.
Selässään hän ei kuljettaisi naista ja metsän jälkeen nainen saisi kävellä yksin.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron